Erityisope soitti äsken.. Neuvoja koululaisen palkitsemiseen?

Ap voisi tehdä töitä iltaisin ja viikonloppuisin ja isä olla lasten kanssa. Silloin ei tule hoitomaksuja.



Ja poikahan ei näe isäänsä kuin kahdesti kuussa, eikä isäpuoltaan koskaan.

Mihin perustat tämän väitteen? Näkee joka ilta + viikonloppuisin aamupäivän. Että menepäs nyt hiukan itseesi ja mieti hiukan sanojasi. Et kovin aikuiselta vaikuta juttuinesi...

Kylläpä täällä on todellisia super-äitejä taas liikkeellä, hävettää oikein kuinka naiset aina puukottavat toisiaan selkään. Säälittäviä olette.



Olen itsekkin kolmen lapsen äiti ja tiedän että ajan riittäminen on haasteellista ja ihan kahdenkeskistä aikaa on välillä vaikea järjestää, loppuu vuorokaudesta tunnit ja nyt uskokaa s****nan haaskalinnut ettei se ole aina tahdosta kiinni! Minusta kuulostaa hyvälle että vietät lapsesi kanssa aikaa kun hän tulee koulusta ja puhutte asioista. Minusta palkintopäivä voi olla maanantaikin, kunhan se vaan tosiaan toteutetaan. Tuskimpa se uiminen esimerkiksi tuntuu erilaiselle viikonpäivän mukaan, vai mitä? :) Vesi on märkää 7 päivää viikossa. Nuo leffaillat pienenpien nukkumaan menon jälkeen on ihan hyviä, mutta milloin menee koululainen nukkumaan? Meillä se ei onnistu siksi, että lapset menee kaikki kuitenkin aika samaan aikaan nukkumaan, vanhin 10-v saattasi jaksaa valvoa hiukan myöhempään, mutta on aika iltauninen hänkin. Viikonloppuna leffan/pelihetken voisi järjestää pikkuisten nukkuessa. Mutta sain kyllä sen kuvan että vietät aikaa lasten kanssa muutenkin paljon eli huomiotahan tulee muutenkin. Välillä palkinto voisi olla joku tavarakin jos järkkäily on hankalaa. Oletko jutellut pojan kanssa, mitä hän itse toivoisi?

Ja te jotka kirjoittelette lapsen olevan heitteillä, miettikääpä nyt vähän, jos lapsi olisi heitteillä, kirjoittaisiko äiti tänne ja kyselisi neuvoa? Tuskin. Jokaisen meistä pitäisi tietää ettei olosuhteita aina voi valita, kaikki asiat ei ole omia ratkaisuja, vaan johtuvat muistakin ihmisistä joiden juttuihin ei välttämättä itse voi vaikuttaa. Tsemppiä, juttele pojan ja open kanssa, kyllä järjestyy. Koita vastuuttaa isääkin asiuasta, vaikka vaikeaa se voi olla, mutta silti.



T.Kolmen äiti, ei-super, vaan riittävän hyvä ja lapsiaan rakastava

isäpuolenkin kanssa.

Minulla ei ole diagnoosia lapsella, mutta on oppimisvaikeuksia yhdellä.

Jotenkin hassua ajatella, että palkinto on kahdenkeskinen aika.

Olen ollut myös itse paljon kotona lasten kanssa ja vaikka kahdenkeskistä aikaa ei ole ollut paljoa niin aikaa lasten kanssa on ollut enemmän kuin keskivertoperheellä.

Kyllä oppimisvaikeuksista kärsivä on nauttinut pari kertaa kuukaudessa käydyistä uimahallireissuista sisarustensa ja minun kanssa ihan yhtä paljon kuin olisi nauttinyt yksin. Itse asiassa on varmaan nauttinut perheen yhteisestä tekemisestä enemmän kuin olisi kykkinyt jossain minun kanssa kahdestaan.

Mutta ehkä tämä on jotain niin hienoa terapiaa, etten ymmärrä. Pitää viedä lasta joka lauantai yksin uimaan niin kyllä se ADHD siitä paranee.....

miksi lapsen pitää tehdä jotain tai käyttäytyä kunnolla jotta saa viettää yhteistä aikaa vanhempansa kanssa.

eikö vanhempien aika ja yhdessä tekeminen lapsen kanssa pitäisi olla itsestään selvyys ja lapsen saada sitä ilman että joutuu suorittamaan jonkin jutun..

mun mielestä paras olisi joku ylimääränen lelu tai muu kibva juttu...'

ap minun lapseni diagnoosi on sama on sinun lapsellasi mutta hän on vasta 5v.

mukaan, mitä kunkin lapsen ajatellaan tarvitsevan motivoituakseen. Onhan se erityisope saattanut vetää hatustakin tuon uimahallijutun tai sitten hän on ammattitaitoonsa perustuen havainnut, että se voisi olla yksi palkinto juuri tälle lapselle. Ehkä äiti olisi voinut keskustella hänen kanssaan aiheesta enemmän kun se on kerran jäänyt epäselväksi. Ja joo, lapsi tuskin on heitteillä, mutta osoitetaanko se sillä, että välittää lapsestaan niin paljon, että ihan av-mammoilta kyselee palkintovinkkejä. Miksi hän ei keskustele asiasta lapsensa kanssa. Ja vertaistuellekin on ihan omat palstansa.

sitten varmaan pitää vuorotyöäidin sanoa itsensä irti töistä ja jäädä sossun elätiksi.

Miten sitä joka lauantai menee uimaan jos on 3 viikonloppua kuukaudesta hoitamassa näitä muita sairaita lapsia.

vaan se mitä silloin tehdään. Siksi joku pelin pelaaminen kotona EI voi olla palkinto, sehän on sitä hyvää arkea. Uimahallireissu voi olla palkinto, jos sitä ei muuten tehtäisi - mutta jos joka tapauksessa kävisitte koko perhe uimassa, ei sitä voi nimetä yhdelle lapselle palkinnoksi.



On pari syytä miksi sen palkinnon olisi hyvä olla jotain kahdenkeskistä tekemistä. Ensinnäkin koska silloin voidaan tehdä asioita ihan sen yhden lapsen ehdoilla ilman että pitää ottaa pikkusisarukset koko ajan huomioon. Toisekseen koska silloin se on nimenomaan palkinto tälle yhdelle - miksi pikkusiskojen pitäisi saada osansa toisen ansaitsemasta palkkiosta? Ja kolmanneksi, kaikki lapset janoaa joskus kahdenkeskistä huomiota; tällä lailla sitä saadaan ujutettua elämään lisää, vaikka se ei sinällään olekaan mikään palkinto.

puoli tuntia Simpsoneita. Puolet viikonlopuista poika on poissa. Niinä kahtena nähnee siis pari tuntia aamulla - ja silloinkin ne isäpuolet omat lapset ovat läsnä.



Ei näe koskaan, sanoisin.

En kyllä jaksanut lukea koko keskustelua läpi, mutta vuoroin suretti ja vuoroin nauratti. Eiköhän ap ole tämän ketjun täysijärkisimpiä kirjoittajia! Kyllä se elämä vain sitä on, että lapselle harvoin riittää monta tuntia kahdenkeskistä aikaa viikossa. Toivottavasti pieniä täyden läsnäolon hetkiä silloin tällöin.



Ja kyllä minun mielestäni elämän isojenkin asioiden käsittelyyn lapsen kanssa välipala-aika on ihan hyvä! Haloo, psykiatrin sohvaako ajattelitte? Vähän sama kuin jotkut hoitaa parisuhdetta viimeiseen asti viritetyillä kynttiläillallisilla, mutta muuten suhteeseen ei panosteta vähääkään.



Joillain lapsilla palkitseminen varmasti toimii, mutta ei kaikilla. Omalle pojalleni tein myös palkintotaulukon, mutta poika itse ei lämmennyt ajatukselle yhtään. Ei hän halunnut mitään erityisiä palkintoja. Ei hän ole kauheasti uuden tavaran perään. Ja ehkä tosiaan on ongelmallista, jos hyvällä käytöksellä ansaitaan yhteistä aikaa vanhemman kanssa. Sanontakin kuuluu, että rakasta lapsiasi eniten silloin, kun he ansaitsevat sen vähiten. No, ehkä se joillain toimii. Mutta mielestäni palkinto voi siis ihan hyvin olla tavarakin.

Musta ei kuulosta siltä että lapsi olisi heitteillä koska onhan äiti paikalla koko ajan sisarusten kanssa, mutta muuten perheen tilanne on kyllä aika surullista. Äidille on aivan ylivoimaista ja epämotivoivaa järjestää pari tuntia kahdenkeskistä aikaa esikoiselle kerran viikossa, isää ei kiinnosta, vanhemmat eivät keskustele, ja isäpuolen kanssa yhteinen aika rajoittuu siihen että katsotaan joka ilta yhdessä telkusta lapselle sopimatonta ohjelmaa ennen nukkumaanmenoa ja lapsen on venytettävä nukahtamistaan jos haluaa jutella hänen kanssaan.

kun lapsi harrastaa uintia.

Saattais olla, ettei kovin innostuisi ajatuksesta.

Täällä on yksi ja sama henkilö teilaamassa Ap:tä. Kai jo muutkin ovat huomanneet, että viesteissä toistuvat samat asiat: surkea pahoinvoiva, laiminlyöty esikoinen, jonka pahoinvointikin on vain äidin syytä. Äidissä on vikaa, isässä on vikaa, ja isäpuolessa.

Lisäksi tämä viestien kirjoittaja vaikuttaa itse aika surkealta tapaukselta. Veikkaus: lapseton, tai yhden lapsen vanhempi, jonka mies on jättänyt. Haluaisi lisää lapsia, mutta kukaan mies ei huoli (arvaatte varmaan syyn). Sitten yrittää täällä päteä täydellisenä äitinä.



Ap sensijaan vaikuttaa hyvältä ja huolehtivalta äidiltä. Moni ei yllä samaan. Ap on kertonut käyvänsä pojan kanssa mm.kylpylässä, keilaamassa jne. mutta ei pysty käymään uimahallissa joka viikko samaan aikaan. Aivan ymmärrettävää.



Itselläni on 3 lasta. 5v, 3v, ja 1v. Vanhin on tyttö, ja aina ollut erittäin villi ja haasteellinen. Kaikki olen hoitanut kotona. Neiti ei varmasti ole jäänyt paitsi huomiotani, päin vastoin, täytyy välillä oikein ponnistella, että pienemmät eivät jää ihan huomiotta.

Välillä käyn vanhimman kanssa kirjastossa, tai ruokakaupassa niin että muut ovat isän kanssa. Mitään sen ihmeempää erityisohjelmaa ei kenellekään järjestetä erikseen, ei todellakaan. Teemme yhdessä kaikkea kivaa, perheenä.

Silti pystyn huomioimaan jokaista lasta erikseen.



Vaikka näin: ollaan kaikki olohuoneessa. Esikoinen harjoittelee kirjaimia harjoitusvihkoon, olen vieressä, neuvon ja kehun. Kolmivuotias rakentelee dubloista autoja ym., olen vieressä ja ihailen. Sanon vaikka: onpas tosi hienoja, osaisitkohan rakentaa sellaisen ison nosturinkin. Yksivuotiaan kanssa leikin tällaista leikkiä: missä on napa, missä on nenä. Missä on äitin korva, missä on sinun korva, missä suu...

Tämä oli esimerkki mitä tehtiin meillä ennen kun tulin koneelle äsken. Eli ihan normaalia lapsiperheen arkea. Yhdessäoloa kaikki huomioiden.



Vai pitäisikö minun ottaa hoitaja kolmeksi tunniksi: tunti jokaiselle. Vaikka kaikkien mielestä on hauskempaa puuhailla yhdessä?



AP, älä välitä ilkeistä kommenteista:)

Jos ei, tilannettasi ei voi verrata.



Ja on myös eri asia, jos yksi lapsi on koululainen (joka oireilee koulussa) ja muut lapset ovat ihan pieniä.

Täällä on yksi ja sama henkilö teilaamassa Ap:tä. Kai jo muutkin ovat huomanneet, että viesteissä toistuvat samat asiat: surkea pahoinvoiva, laiminlyöty esikoinen, jonka pahoinvointikin on vain äidin syytä. Äidissä on vikaa, isässä on vikaa, ja isäpuolessa.

Miten kaikki on vain äidin syytä jos kerran on tuotu esiin että isässä on vikaa ja isäpuolessa on vikaa?

täällä oikein säätää??? Ihan pimee..



Ap kysyy neuvoja palkitsemiseen, tämä hullu puuttuu kasvatukseen vaikkei edes tunne koko perhettä, keksii omia tarinoitaan kuten ettei isäpuoli näe koskaan jne..



Sori vaan hullu akka, mutta pitäsit sen naamas nyt kiinni!!











[







i]Ap voisi tehdä töitä iltaisin ja viikonloppuisin ja isä olla lasten kanssa. Silloin ei tule hoitomaksuja. Ja poikahan ei näe isäänsä kuin kahdesti kuussa, eikä isäpuoltaan koskaan.

[/quote]

isä ei ole kunnollinen, eikä isäpuoli vietä aikaa lapsen kanssa, niin tokihan se on äidin vika, eikö totta? Koeta ap jaksaa näitä hörhöjä.

mutta erityisopettaja opettaa?

Ihan normaaliluokassa, koulussa on koko koulun yhteinen erityisopettaja joka on välillä luokissa tarkkailemassa. ap

minulla on 4 lasta eikä kukaan ole meille koskaan soittanut tai ottanut yhteyttä.

Ja jos palkinto vielä pitää tulla samana päivänä niin kyllä se vähän "erityiseltä" kuulostaa.

Kerta toisensa perään. Ja suostuu näiden käytökseen...

Surullista elämää, tosi surullista luettavaa.

Ei minusta ollenkaan, vaan täysin normaalia lapsiperheen elämää. Miksi sinun tapasi elää on ainoa oikea? Eikö keskittymisvaikeuksia ole kenelläkään muulla, kuin monilapsisen uusioperheen esikoisella?

Minusta olisi omituista, jos olisimme töissä 8-16 ja sitten tekisimme yhdessä ruuan, ja syönnin päälle lähtisimme koko perheen kanssa lenkille.

En ole ap, mutta tilanteemme on hyvin samanlainen. Paitsi, ettei mieheni käy kotona kuin kolmena päivänä viikossa. Eikä vanhin lapsi oireile, vaikkei koskaan saa kahdenkeskeistä aikaa vanhempiensa kanssa.

Meille sopii tällainen elämä ja olemme varmasti onnellisempia, kuin monet ns.normiperheet.