Lue keskustelun säännöt.
Erityisope soitti äsken.. Neuvoja koululaisen palkitsemiseen?
30.11.2009 |
Mun ylivilkkaala koululaisella on nyt käytössä leimajärjestelmä, ja jos hyvän käytöksen leimoja tulee viikossa tarpeeksi, kotona pitäisi palkita jotenkin. Erityisopen ehdotus oli uimahallikäynti viikonloppuna, no se nyt on mahdotonta, koska mulla on kaksi pientä, vielä kotihoidossa olevaa lasta jolle en hoitajaa saa, kun mieheni on yrittäjä ja kotona usein vasta kahdeksalta iltaisin, ja viikonloputkin töisää. Lisäksi poikani on joka toinen viikonloppu omalla isällään, jonka kanssa en tälläisitä asioista voi sopia.
Eli miten palkitsisisn koululaista, ilman mahdottoman vaikeaa järjestelemistä?
Kommentit (143)
Lapsi saa valita leffan ja syötävät. Sitten käperrytte kaksistaan sohvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta panee nyt poikansa maksamaan niistä.
lapsen kasvatukseen. Onko isällä edellytyksiä tukea lapsen kehitystä? Miten aiotte saada miehesi kanssa keskusteluyhteyden sellaiseksi, että voitte YHDESSÄ kasvattaa poikaanne - jos teillä on ihan eri linja pojan kasvatuksessa (ja miehellä ei ehkä mitään linjaa?), niin ongelmat tulevat seuraamaan tästä eteenpäinkin.
En sinä pysty yksin vaikuttamaan pojan olemiseen ja elämään, tarvitaan myös isän panosta!
Miksi sinä ap aloitat ketjun ja pyydät neuvoja lapsen palkitsemiseen, sanot että haluat antaa aikaa ja huomiota eikä rahaa, jos sitten kuitenkin olet sitä mieltä, että aikaa ja huomiota lapsi saa jo ihan riittävästi eikä millään ole mahdollista eikä edes tarpeellistakaan järjestää sitä lisää?
Millaisia vastauksia oikein toivot?
resurssit mahdollistavat pojan eteen - se vain ei riitä, jos isä ei huolehdi omasta osuudestaan.
Poikien kehitykseen vaikuttaa kovin isä - toivottavasti pojalla on hyvät välit isänsä kanssa ja isä on sen verran aikuinen, että osaa laittaa rajoja ja olla siten turvallinen aikuinen lapsellensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapset alle kouluikäsiä ja kaikille järkkään OMAA YHTEISTÄ aikaa.
Jos sitä joku vielä erikseen ehdottaisi että olisi hyväksi, niin AUTOMAATTISESTI ottaisin sitä aikaa.
Se, että ollaan koko perhe yhdessä ei ole lähelläkään sitä että olet KAHDEN lapsen kanssa, puhut VAAN hänelle, teet vaan hänen kanssaan.
Minusta se on ihan täysin erilaista olla vaan yhden lapsen kanssa kuin kolmen, neljän tai koko perheen kanssa.
Muistele omaa lapsuutta: oliko se susta kiva mennä joskus VAAN äidin/isän kanssa jossain, ilman että vanhemmat seuras mitä muut lapset tekee.
41
Poika uimaan tms. kivaa joka perjantai. Sitten isälleen, jos on isäviikonloppu.
Ei siihen perheneuvolaa tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äiti on koko päivän lastensa kanssa, kyllä lapsi ihan satavarmasti saa tarpeeksi aikaa äidiltään. Laatuaika on höpönlöpöä, kyllä oikeasti läsnäoleva äiti/aikuinen saa varmasti lapsen tuntemaan olonsa turvallisemmaksi, kuin jos vietetään "laatuaikaa" kerran viikossa.
Siinä ne tulevat ilot ja surut päivän mittaan purettua, ihan luonnostaankin ilman mitään keskusteluja, kun äiti on paikalla.
Olet saanut ihan turhan ilkeitä kommentteja. Yritin vastata sun alkuperäiseen kysymykseen, mutta en valitettavasti keksi ideoita.
Musta parhaita ajatuksia ovat olleet lautapeli-ilta ja palkinnon määräytymisajan määrittely ti-su > palkinto ma. Ja kun sujuu jo hyvin, siirtyminen pisteisiin eli kun pisteet täynnä, sitten palkinto.
Mikä lapselle itselleen on tärkeää, mistä tykkää?
Pystyisitkö jotenkin järjestämään myös pienimmille äidin kahdenkeskistä aikaa? Saattaisi toisaalta tehdä isoimmalle hyvää nähdä, että myös pienemmille järjestetään eli että hän ei ole "erikoistapaus". Joskus se, mitä tehdään _toisille lapsille_ on vähintään yhtä merkittävää minäkuvan kannalta kuin mitä saa itse.
Vaan en kaksin. En ole eds töissä, vaan kotiäiti. En käy baareissa, tuskin koskaan tapaan ystäviänikään, kun siihen ei ole aikaa (mies töissä, ei lapsenvahia) Olen kaiken aikaa lasten kanssa. Ja te syytätte mua siitä etten ole kaksin esikoisen kanssa!!! Jos lohduttaa, en ole kaksin pienempien kanssa sitäkään vähää miä esikoisen kanssa, olemme PERHEEN KESKEN!!! t. ap, lapsilleen omistautuva kotiäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap itse sanoi, että on puoli tuntia pojan kanssa. Muuten keskittyy niihin kahteen pienempään.
Ja ap kuulostaa juuri sellaiselta, joka takuulla ei kuuntele. Nytkään ei halua uskoa mitään, mitä joku muu sanoo, jos se on vastoin hänen omia ajatuksiaan.
Poika oireilee aivan selkeästi huomionpuutetta ja sitä, ettei kukaan kunnolla välitä hänestä. Se välinpitämättömyys PAISTAA ap:n kirjoituksista. Poika on riesa.
että äiti haahuilee kotona ja lapset pyörii siinä seassa.
Olen itse kolmilapsisesta perheestä, enkä koskaan muista äidin oikeasti jutelleen kanssani tai kuunnelleen minua, vaikkei koskaan ollut työelämässä mukana.
Ja kyllä meilläkin sen kouluntulovälipalan sai, mutta eipä juuri muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vaan ekaluokkalainen (7vuotias) poika jolla on käytöksessä petrattavaa.
Meillä ei toiminut tuo leima, hymynaamojen keräämis tms.Lupasin pojalle 50snt viikkorahan(2e) päälle jokaisesta viikosta jonka käyttäytynyt hyvin.(Okei, todella pieni summa, mutta meidän pojalle suuri josta on ylpeä jos sen saa).
Poika myös isällään joka toisen vkolopun ja olen kans hänelle yrittänyt puhua käytöksestä, palkitsemisestga yms ja jotta ottaisi kantaa, mutta ei niin ei.En jaksa tuhlata energiaani ja vääntää aikuiselle ihmiselle asioita rautalangasta, kun siitä ei mitään hyötyä ole.
Voithan yrittää kysellä pojalta mikä olisi hänelle mieluinen palkinto jonka saisi kun käytös ollut kunnollista.
Meillä on koulussa käyttäytyminen alkanut sujua, niin kotona purkautuu.Asioista on keskusteltu ja poika tietää että jos käytös on ihan mahdotonta niin tuo 50snt lähtee siltä viikolta.
Kovasti tsemppiä!
Kuinka moni teistä viettää kahden keskistä aikaa yhden lapsensa kanssa enemmän kuin ap? Paitsi ne, joilla on vain se yksi lapsi...
Pitääkö palkinnon olla aina sama? Mitä jos sopisitte vaikka kuukauden palkinnot etukäteen, niin lapsikin tietäisi mitä olisi odotettavissa, jos onnistuu? Yksi näistä voisi olla se uiminen. Ehkä pystyt järjestämään sen kerran kuussa? Muita voisi olla kahdenkeskinen peli-ilta, yksi lelupalkinto (tai joku muu tavara) ja yksi leffailta. Tässä olisi kuukauden palkinnot ja ne toistuisivat aina kuukausittain. Jos jonainen viikkona ei saa palkintoa, siirty se sitten seuraavaan kertaan.
VOIMIA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun palkkiosysteemisi on juuri niin sekava, että siitä aletaan lipsua ja säveltä saman tien.
Minä en tunne ketään vanhempaa joka viettäisi vähemmän kuin puoli tuntia lapsensa kanssa per päivä...
Ja nämä palkinnot voisi ajoittaa niin, että isäviikonloppuina olisi se tavarapalkinto (jonka voit antaa vaikka su-iltana, kun palaa) ja vaikka peli-ilta (su-iltana, jolloin samalla voi vaihtaa viikonlopun kuulumisia).
Sekavaa sohlaamista. Niinkuin pojan muukin elämä.
Kai kolmasluokkalainen tajuaa jo kuukauden eteenpäin? Merkitään kalenteriin, että tänä viikonloppuna on tämä ja toisena tuo. Hui, miten hankalaa.
Ja minä vaikka olen kotiäiti, en taatusti ole edes puolta tuntia/lapsi KAHDESTAAN. Mekin olemme kaikki yhdessä: pelataan, jutellaan, leivotaan.
57
Aika moni tuntee vanhempia, jotka viettävät merkittävästi vähemmän aikaa lapsensa kanssa kuin puoli tuntia / pv. Etävanhemmat ja reissutyöläiset noin ykkösinä tulee mieleen.
... Minä en tunne ketään vanhempaa joka viettäisi vähemmän kuin puoli tuntia lapsensa kanssa per päivä...
olisivat tässä systeemissä nimenomaan ei-materialistisia, siis nimenomaan aikaa ja yhdessä tekemistä. Olenko ymmärtänyt väärin? Minusta tavarapalkinnot ovat yhtä kuin lahjonta ja niin perinteistä kuin se lasten kasvatuksessa on, ei mielestäni edistä ainakaan tämän poikaraukan elämää yhtään.
yrittää nyt järjestää asian hyvin pojan kannalta, olosuhteet tietenkin on otettava huomioon.
Mielestäni 9-vuotiaan kanssa on hyvinkin sopivaa jutella välipalan lomassa, myös ikävistä/vakavista asioista. Vai kuinka monen 9-v:n luulette pystyvän keskittymään pidempään "keskustelemassa"? Eikä kaikki todellakaan halua/pysty palkkaamaan hoitajaa pienemmille, eikä se silti tarkoita, etteikö vanhimman tarpeita huomioitaisi. Minusta äiti vaikuttaa oikeasti haluavan auttaa poikaansa ja varmasti on lapsi tärkeä hänelle. Jos vielä lapsen isäkin viittaa kintaalla (pelin ikäraja) poikansa parhaalle, niin ihan helppo ei äidin roolikaan ole.
Voimia ja tsemppiä!