19 vuotiaana kaksi lasta tehtynä, vastaan kysymyksiin :) ev

Miksi sinulla on jo 2 lasta?

meinaatko opiskella vielä?



rukoilen ja toivon, että suunnitelmissasi on hankkia itsellesi vielä korkeakoulutus... näytä "niille"!!

jos ei hae apua ajoissa

ihmetellään, mutta usein ne jotka sen ääneen sanovat, kertovat sen positiivisella tavalla ja kannustaakseen. Mutta huomaan kyllä katseistakin että nuoruuttani ihmetellään myös negatiivisella tavalla.



Ensimmäinen lapseni oli suunniteltu, eli tietoisesti hänet saatoimme alkuun. Toinen tuli aika nopeasti aivan vahingossa, mutta päätimme hänetkin pitää. Nyt kumminkin lapsiluku täynnä ainakin kymmeneksi tulevaksi vuodeksi! :)



Ei kaikki samanikäiset tunnu lapsellisilta. Olen nyt jo muutaman vuoden vanhempi kuin 19, mutta olen huomannut että itsekin osaan yhä olla lapsellinen silloin kun minulla vapaata lastenhoidosta. Heittäydyn mukaan lapsellisuuteen kun olen hetken vastuusta vapaa :) Silti toisinaan samanikäisten marinat pienistä asioista tuntuvat aivan lapsellisilta, itse ehkä osaan jo vähän paremmin tarkastella asioita eri näkökulmista?



-ap

kotihoidontuella ja sotilasavustuksella, lasten isä armeijassa. Tiukkaa on, mutta se kestää vain tämän hetken. Ennen armeijaa minä sain melko pienen kotihoidontuen ja äitiyspäivärahat nuorimmasta sen lyhyen ajan, lasten isä oli silloin töissä, pääasiassa hänen palkallaan elimme (miehelläni jo ammatti).



Lapsia ei tule niin montaa kuin "Luoja suo", ehkäisyä kyllä nyt käytämme hartaasti! :)



Ensi syksynä lähden takaisin koulunpenkille, kun sitä kysyttiin. Ja kyllä, vaikka monet höhlät katseet olen saanut niin aion käydä myös ammattikorkeakoulunkin. Kiitos tsempeistä!



Tukiverkko on hyvä, lastenhoitoapua saan vain soittamalla, mutta olen hieman nuukaillut sen käytössä. Nyt viime kuukausien aikana olen apua tarvinnut enemmän. Mutta näin yleensä ottaen pärjätään hyvin, kun mies on todella hyvin mukana lastenhoidossa.



Hyviä kysymyksiä



-ap

Entä mistä alasta itse haaveilet? Oletteko naimisissa?

Yhden lapsen tajuaisin, koska itsekin oli 19v tullessani raskaaksi. Oletko kuullut ehkäisystä ? Ovatko lapset edes samalle isälle vai sikiätkö kaikkien kanssa ?

ja halusimme molemmat sitä. Halusin olla äiti, mieheni halusi olla isä. Minulla on myös useita ystäviä jotka ovat saaneet lapsen samoihin aikoihin kuin minä omani, joten se ei tuntunut luonnottomalta siinäkään mielessä.



-ap

visuaalisesta alasta, ja sitä lähdenkin opiskelemaan. Mieheni on koneistaja. Emme ole naimisissa. Häät ehkä tulevat aikanaan, kun minäkin saan palkkaa ja raha riittää juhlien järjestämiseen.



Lapset ovat samalle isälle. Entä sinulla?

Elämässäni ei ainakaan vielä ole omasta mielestäni mikään mennyt vikaan, vaikka myännän että varsinkin nyt miehen ollessa poissa minulla on ajoittain melko raskasta.

Tiedän kyllä mitä ehkäisy on. Muuten minulla varmaan olisi jo neljä lastan ;)



-ap

Eli painostaako nopeaan työelämään päätymiseen?



Minun mies on KIELTÄNYT yliopiston täysin ja ammattikorkeaan suhtautuu nuivasti. Miten meninkin ottamaan tuollaisen miehen enkä osaa edes pitää puoliani vaan aina vaan tottelen. Ja kaverinsa väittää että se on tossun alla.. (Soittelen sen perään ja kyselen mielialaa silloin harvoin kun käy juhlimassa, syytä ei voi sanoa kavereille mutta miehellä ongelmia alkoholinkäytössä. Siitä ei tiedä kuin muutama kaveri ja muista on naurettavaa että soitan miehelle parin tunnin välein kuullakseni millä tuulella se on eli pitäisikö sitä kysellä jo kotiin.)



Meillä kaksi lasta lukion jälkeen, lapsia hankittaessa oli puhe että saan käydä yliopisto-opinnot kunhan lapset siirtyvät hoitoon. ei ollut ainut sopimus mistä mies ei enää suostu edes puhumaan..



Oman kokemuksen perusteella en suosittele menemään naimisiin/hankkimaan lapsia ennen kuin on asuttu joitain vuosia yhdessä. Onko ap oppinut lastenhankinnan jälkeen miehestään jotain mikä on saanut katumaan varhaista sitoutumista?

tehdä noin nuorina?



Mitä teillä on vanhemmuudessanne sellaista mitä teillä ei olisi vaikkapa 25- tai 30-vuotiaina?

Mitä hyötyä lapsillenne on siitä, että heidän vanhempansa ovat kouluttamattomia teinejä?

tehdä noin nuorina?

Mitä teillä on vanhemmuudessanne sellaista mitä teillä ei olisi vaikkapa 25- tai 30-vuotiaina?

Mitä hyötyä lapsillenne on siitä, että heidän vanhempansa ovat kouluttamattomia teinejä?

Ja kuulla eittei voi saada lapsia ilman apukeinoja, ehkä joskus aiemmin olisi voinut saada? Ei kaikki alle 25-vuotiaat ole lapsellisia ja vastuuttomia. Koulutuksella taas ei ole paljoa merkitystä pikkulapsen hoidossa.

hoidossa ja kun pari lasta kasvattaa vaikkapa 3v ja 5v kotona kaikin maailman tuilla kituutellen ja sen jälkeen lähtee opiskelemaan kolmeksi vuodeksi on lapset koululaisia ja vielä vaan kituutellaan tuilla.



Sitten kolmen vuoden koulutuksella hankittuun työhön, jossa alkupalkka 1700€ ja kituutus jatkuu lasten teini-ikään.



Kun lapset tekevät omia lapsia 16v ja 17v onkin vähän jo mahdollisuus avustaa rahallisesti näitä uusia pikkulasten vanhempia, jotka kituuttavat erilaisilla tuilla.

kotihoidontuella ja sotilasavustuksella, lasten isä armeijassa. Tiukkaa on, mutta se kestää vain tämän hetken. Ennen armeijaa minä sain melko pienen kotihoidontuen ja äitiyspäivärahat nuorimmasta sen lyhyen ajan, lasten isä oli silloin töissä, pääasiassa hänen palkallaan elimme (miehelläni jo ammatti). Lapsia ei tule niin montaa kuin "Luoja suo", ehkäisyä kyllä nyt käytämme hartaasti! :) Ensi syksynä lähden takaisin koulunpenkille, kun sitä kysyttiin. Ja kyllä, vaikka monet höhlät katseet olen saanut niin aion käydä myös ammattikorkeakoulunkin. Kiitos tsempeistä! Tukiverkko on hyvä, lastenhoitoapua saan vain soittamalla, mutta olen hieman nuukaillut sen käytössä. Nyt viime kuukausien aikana olen apua tarvinnut enemmän. Mutta näin yleensä ottaen pärjätään hyvin, kun mies on todella hyvin mukana lastenhoidossa. Hyviä kysymyksiä -ap

mutta miten se mies on hyvin mukana lastenhoidossa kun on aremeijassa nyt?

onkos lapses nyt minkä ikäisiä?? eli minkä ikäsenä sie sait ne ku nyt oot jo 19?

surullista, että oma nuoruus menee ihan hukkaan, kun tekee lapsia liian aikaisin.

Ei ole ammattia välttämättä kaikilla ja siihen tyyliin oma lapsuus sitten stoppaa lapsen ympärille.

Entäs kun oma lapsesi on täysi-ikäinen ja sinä vielä nuorehko ja rempseä.. onko kiva tulla mummuksi nuorena? Minusta ei olisi.

ja lukio loppusuoralla. Nyt on ikää 25, neljäs lapsi tulossa ja amk-tutkinto taskussa. Minä en ainakaan koe nuoruuteni menneen mitenkään pilalle tai hukkaan, siitä vain tuli erilainen.



En sitten tiedä oliko minun äidistäni kiva tulla mummoksi nuorena, mutta se lienee hänen murheensa. Minähän nämä lapseni hoidan, ei hän.

onkos lapses nyt minkä ikäisiä?? eli minkä ikäsenä sie sait ne ku nyt oot jo 19?

ap kertoi tuolla että on nyt jos pari vuotta vanhempi kuin 19 vuotias. Eli kun oli 19 hänellä oli jo kaksi lasta. Ja nyt ilmeisesti on siinä 21 tai 22 vuotias?

En ymmärrä noita "nuoruus menee hukkaan" hokijoita. Ei kaikkien nuoruuden tarvitse olla samanlaista eikä kaikkien tarvitse tehdä elämästään normien mukaiasta: ensit koulut, työ, avioliitto, oma asunto, lapset. Siinä helposti nykymaailmassa alkaa olla lähemmäs 40 vuotias jos noin suunnittelee lasten hankintaa.

onkos lapses nyt minkä ikäisiä?? eli minkä ikäsenä sie sait ne ku nyt oot jo 19?

ap kertoi tuolla että on nyt jos pari vuotta vanhempi kuin 19 vuotias. Eli kun oli 19 hänellä oli jo kaksi lasta. Ja nyt ilmeisesti on siinä 21 tai 22 vuotias?

En ymmärrä noita "nuoruus menee hukkaan" hokijoita. Ei kaikkien nuoruuden tarvitse olla samanlaista eikä kaikkien tarvitse tehdä elämästään normien mukaiasta: ensit koulut, työ, avioliitto, oma asunto, lapset. Siinä helposti nykymaailmassa alkaa olla lähemmäs 40 vuotias jos noin suunnittelee lasten hankintaa.

mutta, kommentoin hieman:



Itsekin olin 18-vuotias, kun sain esikoiseni, toinen tuli 19-vuotiaana (täytin 20). Opiskelin kokoajan, emme eläneet pelkästään tuilla. Valmistuin hyvään ammattiin, kun lapset olivat 5 ja 6-vuotiaat. Elimme hetken aikaa nelistään minä, mies ja lapset. Olimme todella tyytyväisä, mutta haaveilimme vielä vauvasta. Niinpä meille syntyi 12 kk kuluttua (3 kk harjoittelun jälkeen) pieni suloinen vauva, olin tuolloin 30-vuotias. Vauva oli terve ja iloinen. Koin vain, että minulla ei enää ollut samalla tavalla voimia yö heräilyihin ja muihin kitinöihin. En tiedä miten muutenkaan olisin ollut "parempi äiti" tälle lapselle kuin edellisille? Mielestäni olin ja olen samanlainen! Nuorempana vain jaksoi yö heräilyt paremmin.