19 vuotiaana kaksi lasta tehtynä, vastaan kysymyksiin :) ev

mutta, kommentoin hieman:

Itsekin olin 18-vuotias, kun sain esikoiseni, toinen tuli 19-vuotiaana (täytin 20). Opiskelin kokoajan, emme eläneet pelkästään tuilla. Valmistuin hyvään ammattiin, kun lapset olivat 5 ja 6-vuotiaat. Elimme hetken aikaa nelistään minä, mies ja lapset. Olimme todella tyytyväisä, mutta haaveilimme vielä vauvasta. Niinpä meille syntyi 12 kk kuluttua (3 kk harjoittelun jälkeen) pieni suloinen vauva, olin tuolloin 30-vuotias. Vauva oli terve ja iloinen. Koin vain, että minulla ei enää ollut samalla tavalla voimia yö heräilyihin ja muihin kitinöihin. En tiedä miten muutenkaan olisin ollut "parempi äiti" tälle lapselle kuin edellisille? Mielestäni olin ja olen samanlainen! Nuorempana vain jaksoi yö heräilyt paremmin.

että sulla kuitenki kaksi lasta joista pitää myös huoli niin voi sen kolmannen kanssa olla sit yö heräämisetkin vaikeampia.

Veikkaan jos saisit 30 vuotiaana ensimmäisesi niin silloin et olisi niin väsynyt, mutta takana ennestään lapsia joista huolta pitää :)

Ei ole kyse siitä iästä että "liian vanha"

"mutta miten se mies on hyvin mukana lastenhoidossa kun on aremeijassa nyt? "



Mun mies oli armeijassa 30km päässä kotoa, ja lapsen takia sai tulla lähes joka päivä kotiin armeijapäivän jälkeen.eli ei hirveästi poikennut normaali työpäivästä. Poikkeuksena tietty leirit, silloin ei voinu tulla.





Eikä kaikki nuoret elä pelkillä tuilla.Itsekin 19v pojan syntyessä,eikä meillä nyt hirveäää kituutusta elämä ole. armeija maksaa hyvät tuet ja sen jälkeen mies töissä. (ja paremmalla palkalla varmasti kun monen täällä monen vanhemmankaan äidin mies)



Tottakai on niitäkin nuoria, ketä ei lastaan kiinnosta hoitaa, mielessä vaan rellestys. Lapsi asuu mummolassa tyyliin. Tuo onki järkyttävää ja typerää. Mutta toisaalta, tuommoisia löytyy 30+ vanhemmissakin

Ap, sain esikoiseni 21-vuotiaana enkä jaksa tänäkään päivänä ymmärtää niitä, jotka puolestani itkivät "menetetyn nuoruuden" perään! :D Miten se elämä "menetetään" yhtäkkiä? Jos koko teini-ikä on ollut suht vastuutonta (vrt. vanhemmuus), eiköhän siinä ole jäänyt useampikin vuosi olla "kuin ikäisensä"? Vai pitäisikö lapsen tultua kaiken muun elämän tehdä stoppi, sitäkö nämä vanhemmat äidit tekevät kun niin kovasti halveksivat nuorempia (ja harrastavampia) äitejä? :o



En ole koskaan ajatellut että ikä tekee äidistä hyvää tai huonoa, kaikessa on haasteensa- MUTTA luettuani näitäkin vastauksia käy kieltämättä mielessä että nykyisten nelikymppisten sukupolvi on pelottavan kapeakatseista, lapsellista porukkaa. Jos he eivät itse ole aikuistuneet ennen 40+ ikää, eihän se tarkoita että muillakin asia olisi näin!



Ps. Miksi 30+ äiti saa olla rauhassa kodinhoidontuella, miehen elättinä mutta 20+ äiti ei? Tuskinpa te Pentik-unelmassanne elävät mammat olette koulutuksenne saati mahdollisen työpaikkanne takia parempia vanhempia...



Pps. Ei osunut eikä ees uponnut, meillä riittää omaa rahaa :).

Itse olen 21 ja 1 lapsen äiti.



Kun saan vapaata, osaan ihan samalla tavalla vetää ns.ranttaliksi ja olla oma itseni.



(ja tiedoksi teille ihme syynääjille, ranttaliksi-sanonnalla voi olla monta merkitystä)



Lapsen kanssa sitä osaa olla äiti ja huolehtivainen, turvallinen jne, mutta sen ainoan kerran kun saa esim. kuussa sen vapaapäivän, pystyy unohtamaan kaiken muun ja olla se esim. "Elina". Ja vain ja ainoastaan "Elina" ei äiti, vaan "Elina". I know, lisää vain pökköä pesään ;)

Sain esikoisen 18-vuotiaana, toisen lapseni 19-vuotiaana. Nyt olen 21 vuotta itse.



Niin, mitäpä väärää siinä on lapset tehdä siinä hieman alle 20 vuotiaana, parempiko olisi 25 vuotiaana vain rahan takia? Omat vanhempani olivat rutiköyhiä vielä 30 vuotiainakin, jolloin itse aloin lähestyä teini-ikää. Kummallakin vanhemmistani ammatti, toisella vieläpä ammattikorkeakin oli käytynä. Tuon takia itse en lykännyt lasten tekemistä, koska yhtä hyvin saatan olla vähävarainen myöehmminkin vaikka kouluni olisin käynyt, eikä lapsia sitten tulisi tehtyä varmaan ollenkaan. Mutta niinhän sen joidenkin mielestä pitäisi mennä, köyhät kyykkyyn?



En koe, että meillä olisi hirveää kituutusta. Olen tottunut vähään kun en ole ehtinyt tienaamaan kuin kesäisin. Elämämme on siistiä, emme syö usein ulkona ja olemme saaneet rahaa säästöönkin pahan päivän varalle. Lapsilla on aina puhtaat ja siistit vaatteet, suurimman osan ostan uutena (alet, ennakkoiminen) mutta kirpputoreillakin tulee käytyä :)



TÄLLÄ HETKELLÄ mieheni ei voi osallistua lasten hoitoon kuten yleensä. Mutta normaalina arkena hän tekee kaiken puoliksi kanssani, minäkin pääsen välillä hengähtämään. Sitä tarkoitin sillä, että mieheni on hyvin mukana lasten hoidossa.



Saan käydä ihan mitä kouluja haluan. Joudummekin muuttamaan ammattikoulun suorittamisen jälkeen toiselle paikkakunnalle, eikä sekään miestäni häiritse, palaamme takaisin kotikulmille kun on pahvit taskussa.



Toisilta nuorilla ei ole sitä elämänhallintaa, mutta minä uskon että minulla sitä on. Ja, kypsyn koko ajan lisää :)



-ap

Että olet jo lihava mamma?

Joku kysyi että olenko huomannut miehessäni sellaisia huonoja piirteitä että varhainen sitoutuminen harmittaisi. Olen kyllä huonoja piirteitä huomannut, mutta eivät ole niin vakavia että alkaisin harmittelemaan tekemisiämme ja yhdessäoloamme. Yleensä ottaen saan aina kuulla, kuina rehti mies minulla on kun on kiinnostunut kotiasioista ja lapsista. Hyvä tuuri sattunut, koska enpä silloin nuorempana osannut ajatella sellaisia asioita tarkemmin. Ajan kuluessa tajunnut kuinka hyvin ajatusmaailmamme mätsäävät.



"Mitä hyötyä lapsillenne on siitä, että heidän vanhempansa ovat kouluttamattomia teinejä?"

No mitä hyötyä sinun maisterintutkinnostasi on lapsellesi? Raha, muuta? Vai uskotko että oppimasi asiat iskostuvat lapseen joten näin hän hyötyisi opiskelustasi?

Nuori olen, mutta asiani ovat kunnossa ja ehdin kyllä vielä työelämään.



-ap

Painoindeksini on 18! :)



-ap

alle 25-vuotiaana. Voisin sanoa että nuorena siis?



-ap

"19 vuotiaana kaksi lasta tehtynä - -".

Missä näet sanan "jo"?

En ole lasten teossa ainakaan suorittaja, koska aluksi kaavailimme yhtä, toinen tuli kun aivan vahingossa, kuten olen kertonut. Suorittaja tekee kaiken kuten on suunnitellut, meitä "elämä kuljetti" omalla tavallaan.



-ap