Miksi akateemiset ihmiset aina näillä palstoilla

koulutuksellani. Vain silloin kehun, kun joku täällä alkaa sitä kysyä tai muuten mollata, että mikäs amislainen se siellä oikein kirjoittelee. Kyllä minä tämän koulutuksen lähinnä siksi hankin, että kaikki muutkin suvussa ovat akateemisia. Eli oli nolo olo ilman sitä. En kumminkaan sitä mainitse, vaan hiljaa vaan olen tyytyväinen, että kuulun joukkoon.

paljon opittavaa.

Minun ystäväpiirissänikin lähes kaikki ovat akateemisia ja kuten sanoin, suvussa kaikki. Halusin siis olla samalla tasolla heidän kanssaan. Kyllä akateemisilla on kuitenkin sinänsä jotakin yhteistä keskenään. Vähän niin kuin samanlaista kieltä.



Akateemiset ystäväni halusivat lähtökohtaisesti akateemiset puolisot juuri siksi, että siitä saa tietynlaista yhteenkuuluvaisuutta. Tosin lakimiesystäväni otti insinöörin. Tämä insinööri kyllä sitten opiskeli DI:ksi. Ei lakimiehellä ja muurarilla oikein ollut riittävästi yhteistä taustaa, vaikka muurarin palkka on hyvä. (Hän seurusteli vähän aikaa muurarin kanssa.)

ihmistä tiettyyn suuntaan, jos akateemista oppia tuupataan päähän viisikin vuotta ja saa taistella älykkyytensä äärirajoilla. Silloin pyörivät mielessä ihan erilaiset asiat kuin vaikkapa siivoojalla, jolla koulutus ja työ ei kuormita aivoja niin paljon.



Ja: olen ollut siivoojana monta kesää.

Minun ystäväpiirissänikin lähes kaikki ovat akateemisia ja kuten sanoin, suvussa kaikki. Halusin siis olla samalla tasolla heidän kanssaan. Kyllä akateemisilla on kuitenkin sinänsä jotakin yhteistä keskenään. Vähän niin kuin samanlaista kieltä.

Akateemiset ystäväni halusivat lähtökohtaisesti akateemiset puolisot juuri siksi, että siitä saa tietynlaista yhteenkuuluvaisuutta. Tosin lakimiesystäväni otti insinöörin. Tämä insinööri kyllä sitten opiskeli DI:ksi. Ei lakimiehellä ja muurarilla oikein ollut riittävästi yhteistä taustaa, vaikka muurarin palkka on hyvä. (Hän seurusteli vähän aikaa muurarin kanssa.)

missä voi sivistää itseään. Sun tekstistäsi näkee selvästi kuinka elämänkoulu ja sydämen sivistys on jäänyt täysin vielä kokematta, jos akateemisuus on ainoa keino etsiä itselleen samantyyppistä seuraa. Aika suppea on elämänkatsomuksesi, jos akateemisuus on määräävä piirre sinulle tärkeissä ihmissuhteissa.

parissa oppiminen, elämässä oppiminen yleensä? Miksihän minusta tuntuu että fiksuinta porukkaa löytyy sieltä, missä elämässä on joutunut tekemään muutakin kuin istumaan perse puuduksissa koulunpenkillä.

eli se on kuin marttakerho- VAUVA-LEHDEN AV:llä on enemmän SÄPINÄÄ!!!!



T. AKATEEMINEN

ovat täysin alkoholisoituneita, lakimiespariskunnan, jotka ovat tunnevammaisia ja lapsi on tehty esiteltäväksi; äiti on jättänyt lapsen parin viikon ikäisenä kotiin ja häippässyt juhlaporukan ja lapsen isän kanssa baariin muutamaksi tunniksi jne. Lääkärin, joka terrorisoi naapurustoaan mm. uhkailemalla polttaa talon jne. Apteekkarin joka hakkaa iäkästä vaimoaan. siinäpä läpileikkaus meidän sivistyneistöönm.

että on tyhmää väittelyä. Kait kuka tahansa ihminen voi olla millä tahansa mittarilla tyhmä/fiksu koulutuksesta huolimatta. Hohhoijjaaa.



Kyllä täällä oikeasti kummaltakin puolelta löytyy niin ankeita ihmisiä, että naurattaa, mutta - hei! niin löytyy ihan todellisesta elämästä. Ei oikeasti "fiksu" ihminen tartu toisen koulutukseen, saati edes mieti sitä, vaan elää omaa elämäänsä.



Tässäkin ketjussa on ollut niin surullisia viestejä, että...

millä kotiöäiti pätee sitten ap???

Palstalla viihtyvät turhautuneet kotiäidit, joita ei enää kukaan arvosta ammattitaidon ja koulutuksen perusteella. Sitä korttia on sitten pakko vilauttaa, kun muuten elämä menee siinä samassa vaipparumbassa, kuin kenen tahansa kotiäidin koulutustaustasta riippumatta.

Luultavasti itsellenikin käy kohta niin, rv 36 menossa.

:) Elämä on sellaista, minä se ottaa.

vähemmän koulutetut ystävät. Yhtään lukiota käymätöntä ystävää vaan ei ole siunaantunut. Tosin yksi kaverini mies on, mutta hän on insinööri.



Askartelunohjaaja on vähiten koulutettu ystäväni. Hän oli lukiossa jo ystäväni.



Jaa, onhan minulla myös vanha lapsuudenystävä. Se vaan on vähän epäluotettava enkä oikein jaksa olla hänen kanssaan. Hän ei käynyt lukiota ja on kahteen kertaan eronnut. Hänellä jäi amis kesken juopottelun vuoksi.

kyllähän akateeminen kotiäiti voi aina kehua koulutuksellaan. On kumminkin ollut riittävästi älykkyyttä siihen.

(eli niille, jotka täällä ovat huutelemassa ja päivittelemässä) kotiäitivuoden saattavat olla peruskoulun jälkeen ensimmäinen kerta, kun ovat kosketuksissa kouluttamattomien kanssa. Yliopisto ym. -piireissä helposti rajoittuu sen oman porukan sisälle ja "unohtuu", että muunlaisiakin on olemassa.



Ainakin minulle tutkijana on käynyt näin, olen opiskelujen jälkeen ollut ainoastaan yliopistolla töissä, kaikki kaverini ovat myös akateemisia, joten olen sosiaalistunut tietynlaiseen ajattelumaailmaan. Esikoislapsen kanssa tuli kyllä täytenä yllätyksenä ei-yliopistolaisten elämäntapa. Hiekkalaatikolla ja mammakerhoissa siis heihin tutustuin.



Ja en nyt arvostele hyvä-huono-akselilla, kyse on vaan erilaisuudesta.

Johon tosin tottuu, nyt toisen lapsen kanssa hoitovapaalla, eikä enää ihmetytä yhtään.

Minä en osaa sitä kuvata, vaikka olen itsekin sen huomannut. Samoin on käynyt minullekin, että olen vasta lapsen myötä tutustunut uudelleen tähän kouluttamattomien ryhmään.

Itse olen FM, mutta minua huvittaa suuresti esim. nämä kielipoliisit - eihän näillä keskustelupalstoilla ole mikään tarvis kirjoitella sataprosenttisesti kieliopillisesti oikein. Pääasiahan kuitenkin on se, että sisältö tulee ymmärretyksi, eiköstä jep? Asia olisi toinen, mikäli teksti julkaistaisiin vaikkapa jossain lehdessä. Mainittakoon vielä, että itse olen sitä mieltä, että korkeakoulututkinnon suorittaminen vaatii pääasiassa hyviä perslihaksia, jonkin verran öiden valmomista sekä paljon itsekuria ja sitkeyttä. Yhä edelleen koen olevani sama blondien blondi kuin ennen papereiden taskuun saamista! :) Eikös ne ruotsalaisetkin sano, että "Tunna tynnor bullra bäst"...

Eikös ne ruotsalaisetkin sano, että "Tunna tynnor bullra bäst"...

toiset eivät seuranneet päivänpolttavia tapahtumia ollenkaan samaan tahtiin, ne eivät kiinnostaneet yhtään, eivät muut elokuvat kuin jotkut Turhapurot, eivät muut ohjelmat kuin Boldis, ei politiikka, eivät kirjat...

Minä en osaa sitä kuvata, vaikka olen itsekin sen huomannut. Samoin on käynyt minullekin, että olen vasta lapsen myötä tutustunut uudelleen tähän kouluttamattomien ryhmään.

varmaan itsekin tiedät, että tiedekorkeakouluissa opiskelijan elämä ei ole perse puuduksissa koulunpenkillä istumista, siihen mahtuu yleensä myös työntekoa, harrastuksia, matkoja, vaihtarijaksoja ynnä muuta. Ei niin että istutaan porkkanat korvissa 10 vuotta homeisia kirjoja pläräten.

Entäs työelämässä oppiminen, erilaisten harrastusten parissa oppiminen, elämässä oppiminen yleensä? Miksihän minusta tuntuu että fiksuinta porukkaa löytyy sieltä, missä elämässä on joutunut tekemään muutakin kuin istumaan perse puuduksissa koulunpenkillä.

minä ainakin koin teknillisessä yliopistossa olevani älykkyyteni ylärajoilla. Eli välillä pelkäsin joissain aineissa, että mahdanko tajuta ollenkaan.

osaavat ilmaista asiansa jotenkin loogisemmin. Heidän kanssaan on jotenkin helpompi jutella.



Kouluttamattomat taasen tuntuvat kohkaavan kovasti joistakin ihan pienistä asioista.