Hyviä tapoja suostutella mies koiran ottamiseen?

En olisi uusi koiranomistaja, Olen aiemmin jopa kasvattanut muutaman pentueen. Rodun olen valinnut ja kun etsin sitä rotua kasvattavia kenneleitä, silloin siis huomasin että yksi sijaitsee entisellä asuinpaikkakunnallamme ja siellä on juuri siis tarjolla pentu joka on sen ikäinen ja sitä rotua ja sukupuolta jota olen ajatellut. Tästä on nyt miehen kanssa juteltu syksystä -08 asti, siitä asti kun muutimme pois kerrostalosta ja saimme oman pihan. Mies ei siis ole täysin vastaan ja pitää koirista, vaikkei hänellä itsellään koiraa ole koskaan ollutkaan. Hän vaan jostain syystä ei ole sitä lopullista suostumista asiaan antanut ja siksi en ole koiraa vielä hankkinut.

Eli ei tämä ole ihan tämän päivän päähänpisto.t.AP

Lisäksi jos pentue on jo syntynyt, niin nyt on myöhäistä enää tehdä periaatepäätöksiä koiran hankinnasta. Jos tuo sinun katsomasi pentu on jämäpentu, niin todellakaan sitä ottaisi! Mielestäni marssijärjestys on sellainen, että kun perhe on päättänyt hankkia koiran, aloitetaan tutustuminen seuraavan vuoden aikana suunniteltuihin pentueisiin, tavataan pentueen vanhempia ja kasvattajia, ja syntyneitä pentujakin käydään tapaamassa ennen varsinaista valintaa. Paikkakunnalla ei todellakaan ole tämän asian kannalta mitään merkistystä.

Tuo "pentueen kasvattaminen" ei sinänsä ole mikään ansio. Kuka tahansa, jolla on sukukypsä narttukoira, voi tehdä pentueen.

Mikä rotu on kyseessä?

Silloin se ei kuule enää ole pentu, vaan ihan aikuinen koira!

korvikevauvaa ota. Kuolaavat ja läähättävät koirat kun ei kaikkia kiinnosta, joten miksi toinen siihen pitäisi pakottaa?

Öööö.... mihin sitä miehen suostumusta tarvitaan jos haluaa koiran. Ottaa vaan sen koiran! Saahan mieskin hankkia kyselemettä vaikkapa motocross- pyörän ja tuoda sen sisälle ja sänkyyn ja sohvalle ja käydä ajamassa sillä parin tunnin välein!

Meillä mies voi olla varma, että ei joudu tekemään minkään lemmikin suhteen yhtään mitään, jos ei halua. Näin on ollut jo suhteemme alkuajoista, kun tulin taloon koiran, kahden kissan ja kanin kanssa. Silti, kun koira kuoli ja olin ottamassa uutta, käytiin reipas keskustelu aiheesta. Mies oli tavallaan helpottunut, kun koira kuoli, sillä hän ei ole lainkaan koiraihminen, mutta mun elämään nyt vaan kuuluu koira, ainakin yksi. Minä käytin aseena seuraavaa: Sanoin miehelle, että mä haluaisin pihalle kanakopin ja kanoja, mitähän naapurit sanois kukosta? Mies pyöritteli kauhuissaan silmiään. Sitten mä keksin, että voitais muuttaa maalle ja ottaa lampaita ja kanoja, silloin ei kukkokaan ketään haittais. Mies oli jo aika paniikissa, koska tietää että saattaisin tämän jopa toteuttaa. Katselin jo maatiloja etuovi.comissa. Sitten kun mies oli jo aika kypsä näihin mun haluamisiin, kumosin kaiken ja näytin yhden kasvattajan facebook seinää, että tossa olis tommonen ihana koiranpentu, mitäs jos haudattais haaveet kanoista, maatilasta ja lampaista ja mä ostaisin ton koiran mulle. Miehelle tuntui olevan ok. Nyt kun koira on jo 6v, alkaisi tilanne olla kypsä ottaa sille kaveri. Mitähän mies tykkäis, jos haluaisinkin hevosen, poni lapsille, kaneja...

Itselläni ei haluta ottaa koiraa koska en halua tai jaksa joka aamu sen viemistä ulos tarpeille. Muuten voisin hoitaa ja ulkoiluttaa, mutta aamut ei omiin rutiineihin passaa. Ja jos vaimo lupaisi tämän hoitaa, voisi hän aloittaa esim. kuukauden ajan herätä samaan aikaan kuin minä ja käydä seisomassa pihalla 5minsaa :)

Miksi pitäisi suostutella, jos toinen ei halua? Meillä mies teki heti alussa selväksi, että hän ei halua mitään eläimiä, akvaariokaloja, jos on pakko. Ei mitään, mikä sotkee eikä mitään mikä pitää ääntä.

Lapset ovat hinkuneet koiraa jo jonkin aikaa, mutta eipä tulisi mieleenkään alkaa miestä suostuttelemaan. Todennäköisesti kun asetutaan yhteen maahan, hankitaan kilpikonna tms. joku kaikkien vaatimuksiin sopiva eläin.

Vierailija kirjoitti:

ja mitä miehen mielipiteeseen tulee niin haloo, kyseessä on miehesi eikä iskäsi! Hankit koiran ja sillä siisti, jos mies valittaa niin heitä äijä pihalle ja aloita itsenäinen parisuhde sitten kun olet itsenäisyyden käsitteen sisäistänyt. Ihme lampailua!

Koira on parempi nuolemaankin kuin mies!

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies voi olla varma, että ei joudu tekemään minkään lemmikin suhteen yhtään mitään, jos ei halua. Näin on ollut jo suhteemme alkuajoista, kun tulin taloon koiran, kahden kissan ja kanin kanssa. Silti, kun koira kuoli ja olin ottamassa uutta, käytiin reipas keskustelu aiheesta. Mies oli tavallaan helpottunut, kun koira kuoli, sillä hän ei ole lainkaan koiraihminen, mutta mun elämään nyt vaan kuuluu koira, ainakin yksi. Minä käytin aseena seuraavaa: Sanoin miehelle, että mä haluaisin pihalle kanakopin ja kanoja, mitähän naapurit sanois kukosta? Mies pyöritteli kauhuissaan silmiään. Sitten mä keksin, että voitais muuttaa maalle ja ottaa lampaita ja kanoja, silloin ei kukkokaan ketään haittais. Mies oli jo aika paniikissa, koska tietää että saattaisin tämän jopa toteuttaa. Katselin jo maatiloja etuovi.comissa. Sitten kun mies oli jo aika kypsä näihin mun haluamisiin, kumosin kaiken ja näytin yhden kasvattajan facebook seinää, että tossa olis tommonen ihana koiranpentu, mitäs jos haudattais haaveet kanoista, maatilasta ja lampaista ja mä ostaisin ton koiran mulle. Miehelle tuntui olevan ok. Nyt kun koira on jo 6v, alkaisi tilanne olla kypsä ottaa sille kaveri. Mitähän mies tykkäis, jos haluaisinkin hevosen, poni lapsille, kaneja...

Jos olisin tuo mies, miettisin että taitaa olla aika ottaa toinen nainen.

Miten saada mies luopumaan koirasta?

Nainen haluaa koiran mutta miehen tehtäväksi tulee lenkittää se koira vesisade päivinä ja muinakin huonoina päivinä. Niin moneen kertaan nähty että nainen haluaa koiran mutta jättää sen huolehtimisen miehelle

Meillä kävi niin päin, että mies jankkasi ja jankkasi koirasta varmaan pari vuotta. Suostuin sitten, että käydään katsomassa jotain pentuja. Ensimmäinen reissu oli ihan katastrofi ja rotu sellainen, ettei puhettakaan että oltais niin liikkuvaisen koiran kanssa pärjätty.

Sitten mentiin toiseen paikkaan ja pikkuinen tuijotti minua ruskeilla nappisilmillään ja tuli syliin. Olin ihan myyty, varattiin ihan saman tien tämä pieni eläin ja haettiin seuraavana päivänä sitten uuteen kotiin. 

Siivoatko asunnon myös joka päivä ettei koiran karvoja ole jokapaikassa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei haluta ottaa koiraa koska en halua tai jaksa joka aamu sen viemistä ulos tarpeille. Muuten voisin hoitaa ja ulkoiluttaa, mutta aamut ei omiin rutiineihin passaa. Ja jos vaimo lupaisi tämän hoitaa, voisi hän aloittaa esim. kuukauden ajan herätä samaan aikaan kuin minä ja käydä seisomassa pihalla 5minsaa :)

'

Sama. Meillä ja koiraa kyselleet lähinnä lapset, mutta ne keskustelut olen lopettanut suoraan siihen, että minä en sitä koiraa aamulla yksinkertaisesti suostu lähtemään kusettamaan. En mitään hirveämpää keksi, kuin että pian heräämisen jälkeen pitäisi vielä lähteä koiran kanssa ulos. Eikä ole pienintäkään kuvitelmaa siitä, että koiraa hinkuvat lapset sen aamulla ennen koulua oikeasti käyttäisivät vaikka kuinka niin väittäisivät. 

Koira on niin iso sitoutumus että kaikkien pitää sitä haluta ihan ilman suostuttelua.

Meille on kotiin jotenkin tullut kaksikin koiraa vaikkei mies ole halunnut. Viimeisimmästä sanoi kaksi viikkoa pennun tulon jälkeen, että ihan ok kaverihan tuo on. Aamulenkkejä ei halua käyttää ja enemmälti minä ulkoilutan ja koulutan. Karvaa kuitenkin riittää ja oksennuksia autossa, joten jos yhtään epäilet kuinka tärkeä olet miehelle niin älä testaa koiralla.

Se suhde olisi sitten siinä. Jos ei saa tahtoaan läpi ja sitten se ihana manipulointi alkaa. Ymmärrän jos kyse olisi iltapäikahvien viinereistä, mutta että suostutella toista johonkin noin isoon asiaan, vaikka hän on mielipiteensä jo kertonut.

Vierailija kirjoitti:

hän on töissä kaikki viikot 10h/päivä. Mutta minä olen vaan kolmena päivänä viikossa 7h/päivä. Joten ihan itselleni olen sitä ottamassa. En oikein tiedä miksi mieheni ei ole varma tästä koira-asiasta, kun oikein selkeää vastausta siltä ei saa... t.AP

Epäileekö puolisosi, ettei sinulla tule koiraa hoidettua alkuinnostuksen jälkeen?

Entä kouluttaminen, ja kyllä pienetkin koirat tulee kouluttaa. Onko 7h/päivä kolmesti viikossa tilanne vai onko pyrkimys saada kokopäivätyö? Koiraan tulee sitoutua 10-16 vuodeksi. Se ei ole mikään kevyt ja kiva harrastus, jonka voi lopettaa ja maksaa vain jäsenyyttä.

Odotan kauhulla, mihin nämä kaikki koronakoirat päätyy, kun ihmisten elämä taas vapautuu. Koira ei ole vain "minä haluan ja vaadin" - oikeus vaan se tuo mukanaan myös suuren vastuun. Koira on elävä ja sen hoitamiseen tulee sitoutua reiluksi 10 vuodeksi. Se on pitkä aika, jos haaveita on elämässä muitakin, jotka siirtyy samalle vapaa-ajalle.

Aikoinaan kun vaimo ja tytär halusivat koiran ilmoitin ehtona, että sopii niin, että minulla ei ole siitä mitään vastuuta. Tämä sopi heille. Tykkään eläimistä kyllä, mutta en missään tapauksessa halua nousta mihinkään aamulenkille joka aamu tai mitään muutakaan rajoitetta.