Haluaako joku kysyä kätilöltä

Eka syntyi 40+0, kesti n. 12 h

Toka syntyi 38+2, kesti n. 2 h, josta 10 min ehdittiin olla sairaalassa

että perätilasynnytyksen (peppu alhaalla oikealla ja pää ylhäällä vasemmalla) käynnistyessä kotona lapsiveden menolla, pitääkö lähteä ambulanssilla sairaalaan makuuasennossa vaiko ei..mulla kävi näin ja soitin sairaalaan ja sanottiin "kerää tavarat ja voit lähteä sitte pikku hiljaa tulemaan" kaverit kauhistelleet, että olisi saattanut luiskahtaa napanuora esiin pahimmassa tapauksessa..onneks en tienny tätä...

Onko synnytyksistä kuinka kauan?

Asutko kuinka lähellä synnytyssairaalaa? Jos lyhyt aika edellisestä synnytyksestä:

Sinuna lähtisin heti, kun kipeät supistukset alkavat. Sellaisen menkkajomotuksen kanssa voit vielä katsella kotona, mutta kun ensimmäiset kovat ja kipeät supistukset tulevat, lähde rauhassa matkaan.



Hyvää synnytystä.

Kätilö

Millaisena sen koet? Hyvät ja huonot puolet? Onko työssä jotakin jota joudut tekemään vasten omaa tahtoasi tai etiikkaasi? Onko työ sellaista, että se on mahdollista tehdä hyvin (ei aikataulupaineita yms.), nautitko siitä?

Itselleni tuli III-asteen repeämät ekassa synnytyksessä, tokassa ei onneksi mitään. Nyt haaveillaan kolmannesta mutten taida uskaltaa alakautta synnyttää koska lääkäri aikoinaan "pelotteli" että uusi repeämä voi viedä pidätyskyvyn.

Oletko nähnyt / kuullut repeämien uusiutumisesta?

ei käydä kunnolla läpi synnytyssairaalassa? Onko sitten kaikkien etu, että äiti sairastuu masennukseen ja on lääkityksellä?

Edellisistä synnytyksistä aikaa 5 v ja 3,5 v. Pelottaa vaan, että syntyy matkalle, ennen kun lastenvahdin ehtii saada hätiin yms.

Kyllä mekin ohjaamme tulemaan rauhassa omalla kyydillä, jos vesi normaalin väristä ja sikiö on liikkunut normaalisti.



kätilö

olin pitkään haaveillut kätilön työstä, kunnes lähdin sitä opiskelemaan. Enkä ole tippaakaan katunut. Ajattelen olevani onnekkaassa työssä, näen päivittäin työssäni sellaista, mitä jotkut eivät koe ikinä. Nautin työstäni paljon.

Välillä kova vastuu painaa ja "vaikeat" tapaukset saattavat jäädä mietityttämään, mutta iloisia hetkiä on enemmän.



Kiire on tosiaan välillä sellainen, mikä hankaloittaa työtä. Tällöin on pakko priorisoida asioita niin, että tärkeimmät ensin. Harmittaa tällöin se, että tietää jonkun odottavan minua. Mutta onneksi tämä ei ole jokapäivästä. Synnytyssali on suosittu työpaikka, ja kätilö tulijoita riittää. Työvoimapulaa ei vielä ainakaan salissa ole. Lisäksi työkaverini ovat ihania ihmisiä, hauskoja.



Tuo etiikka kysymys.. välillä on tietysti tilanteita, missä itse tekisi toisin. Mutta en ikinä ajattele olevani mikään sanomaan toiselle kuinka tulisi tehdä..



Kätilö

T. Kätilöiden osaamista ja ammattitaitoa neuvoloihin kaipaava äiti x 2

T. eräs toinen asiasta kiinnostunu

nuo repeämä asiat ovat sellaisa, että niihin ei täysin osata sanoa, miksi toisille tulee iso repeämä, toisille ei .

Epiduraalipuudukset ovat jonkinverran lisänneet III asteen repeämiä. Iso lapsi, kudostyyppi ym. vaikuttavat repemiin.



Sinua lohduttaisin sillä, että repeämäsi otetaan huomioon kolmatta synnyttäessäsi. se lukee papereissasi. Ja jos toinen on syntynyt ilman tikkejä, niin kuulostaa hyvältä!

Jos kolmannen saat, voit ennen synnytystä käydä juttelemassa lääkärin kanssa ns. synnytystapa arviossa.



Kätilö

Sairaalassa, missä minä olen käydään varsinkin vaikean synnytyksen kokeneen äidin kanssa synnytyskeskustelu. Mikäli keskustelu ei järjesty sairaalassa ollessa, järjestetään se toiselle päivälle. Jälkeenpäin saa aina ottaa yhteyttä synnytystä hoitaneeseen kätilöön.

Ota itsekin yhteyttä sairaalaan, missä synnytit. Uskon että keskustelu järjestyy.

Toivottavasti pian : ) sillä itsekin haaveilen neuvolatyöstä.

Ehkäpä työvoimapula ajaa asiaa tässäkin.



t. kätilö

vastuu koskaan?



t.sh

Yleensä suurin vaara on kun kalvot puhkaistaan, esim käynnistystä varten. Tällöinhän sen tekeekin lääkäri.



Yleensä kun vedet menee raskauden lopussa, on vauvan pää jo laskutunut niin matalalle, että pää ikäänkuin junttaa reitin.

Mitään prosentteja en nyt osaa sanoa nananuoran esiinluiskaudukselle, mutta itse olen sen viiden vuoden aikana nähnyt kerran. Se oli juuri tällainen käynnistys tilanne, missä vauvan pää oli hyvin korkealla.

Kätilö

on `takana`3 sektiota, miten pitkä väli pitää olla seuraavaan vauvaan?



t. edellisestä pian 4 kk, ja vauvakuume vaivaa ;)

No, ei nyt ehkä pelota. Välillä kun hoitaa vaikeaa synnytystä, tuntee kyllä tehneensä töitä.Koen kuitenkin, että sairaala missä olen työssä yhteistyö lääkäreiden ja muiden kätiöiden kanssa toimii hyvin. Kätilön ammatissa on tärkeää olla aina askeleen edelleä synnytystä. Jos esim. riskiraskaus, tai synnytyksessä jotain muuta erikoista on varauduttava ikäänkuin pahimpaan..





kätilö

Vauva kuoli kohtuun 13+6. Np-ultrassa turvotus yli 7 mm ja sikiö pahoin turvonnut. Sairaala mokasi ja unohti ottaa sikiöstä kaikki kokeet, joten arvoitukseksi jäi, mikä pientä vaivasi. Seulassa tulos 1/5 ja viallisia kromosomeja epäillään. Ikää minulla on jo 39 v.



Vieläkö tämän kaiken jälkeen uskaltaa yrittää uutta raskautta? Onko minulla mitään mahdollisuutta saada tervettä elävää vauvaa? Oletko työssäsi nähnyt tällaisen tilanteen uusitutuvan?

Tilanne meni pahaksi ja jouduin sisaisen verenvuodon takia leikkaukseen.



Mitään "syytä" ei löytynyt. Munajohdin oli hyvässä kunnossa. Se poistettiin leikkauksessa. Toinen on kuulemma sileä ja hyvässä kunnossa. Mitään estettä ei raskautumiselle ole. Minulla on ennestään kaksi lasta. Aikaisempia kohdun ulkoisia/keskenmenoja ei ole ollut.



Minulla ei ole perussairauksia, eikä sairastettuna tauteja/tulehduksia, jotka lisäisivät riskiä kohdun ulkopuoliseen. Olen nuori, enkä tupakoi.



Kuinka suuri riski minulla on saada kohdun ulkoinen raskaus uudelleen? Pelkään kovasti, sillä tämä raskaus oli vasta rv 6 ja vahingot olivat näin massiiviset. Pelottaa ryhtyä "leikkiin" uudelleen.