Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihastuin nuoreen äitiin
22.11.2009 |
Tiedän, etten saa täältä mitään sympatiaa, mutta olen perheellinen mies ja ollut ikäni uskollinen, enkä yleensä ihastu vakavasti vieraisiin naisiin, varsinkaan ulkonäöllisin perustein. Oma suhde on teoriassa hyvässä kunnossa, mutta luonnollisesti jotakin on ehkä viallakin, kun otsikon mukaista pääsee tapahtumaan.
Tässä vaiheessa rauhoittelisin heikkohermoisimpia ja kiivaimpia keskustelijoita siitä, että mitään ei ole tapahtumassa fyysisesta, tämä tunne on toivottavasti yksipuolista ja hallinnassa nykyisessä elämäntilanteessa.
Haluan vain todeta, että olen todellakin tavannut ja oppinut tuntemaan sellaisen itseeni nähden nuoren naisen, jonka arvomaailma ja harrastukset ovat niin kohdillaan itseni kanssa, että tunteet käy melkoista vuoristorataa... ja on vielä kaunis... Sanottakoon tässä yhteydessä, että oma vaimokin on kaunis ja toisaalta kaikki nuoret naiset näyttävät nykyisellään silmissäni kauniilta.
Mutta ihastumisen syvennyttyä tämä ulkonäkökin on tullut niin tunteissa päälinmäiseksi, vaikka alussa ihastuin pelkkään luonteeseen.
Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan.
No en tiedä mitä kommentteja tähän odotan, mutta tunteilleen ei mahda mitään, vaikka haluaisi.
Olenkin tietoisesti vältellyt kyseistä henkilöä, mutta unissani ja ajatuksissani hän on jatkuvasti, halusi tai ei......
toisaalta on kyllä todella kivaa tuntea taas tälläistä kihelmöintiä sydämmen suunnalla, vaikka tietääkin sen jäävän haaveiluun...
Pelottavaa on se, kun huomaan harhailevani ajatuksissa siinä tasolla, jossa me molemmat olisimme jostakin syystä sinkkuja........
Kommentit (39)
se on neuvoni sinulle. Huorintekemistä on jo se että himoiten katsoo jotain muuta kuin omaa aviopuolisoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaanhoitajamiehet on ihania. Voisin ottaa itsekin sellaisen, vaikka olisi vähän vanhempikin.
Ettei vain olisi pientä vainoharhaa nyt väitteen esittäjän mielipiteissä?
Sen verta (valitettavasti) on tullut tällä palstalla aikoinaan vierailtua, että täältä viimeisenä naista etsisin.
Toki en väitä, etteikö joukossa ole paljon täydellisiä äitejä ja naisia, mutta pääsääntöisesti voisin yleistää vakiokirjoittelijat psykiatrisen hoidon tarpeessa oleviksi, joko masennuksen tai muunlaisen hulluuden vuoksi..
Tämä ei poista sitä, etteikö tämä foorumi olisi yksi parhaita tuntemiani paikkoja netissä, jossa vastaukset ovat nopeita ja asiallisia, jos haluaa johonkin naisnäkökulmaa.
Mutta miettikääs nyt itse....
Ei tähän aikaan kukaan "terve" äiti chattaa netissä, eikä "kunnollinen" työntekijä ole työaikana täällä.
Oma vierailuni on tilapäistä ja perustuu ehkä tämän voimakkaan ihastumisen aiheuttamaan unettomuuteen. Vaimo nukkuu, kuten kaikki "normaalit" äidit tähän aikaan......
Ihan kaikkea ei voi kertoa....
Olisi jo liian paljastava tieto
Yritän pitää mielessä.
Toisaalta, katson vain ihaillen... en himoiten
Kai tässä jokin ero on?
Vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voipi olla, että ihastumisesta johtuva unettomuus ei ole tervettä, mutta en ole kuullut mikä tauti on tuolloin kyseessä.
Voinen tehdä tarkemmankin diagnoosin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän pitää mielessä. Toisaalta, katson vain ihaillen... en himoiten Kai tässä jokin ero on? Vai?
”Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin" (Matt 5:27-30).
jos vauvapalstalla kirjoittelet. Mene sänkyyn haaveilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ole päälle 40v nainen, ja aivan hulluna ihastunut minua 24 vuotta nuorempaan poikaan. Oma vanhin lapseni on vain kaksi vuotta häntä nuorempi. Ihastus ei ole laantunut, vaikka tässä välillä meni yli vuosi etten edes nähnyt häntä. Mietin häntä silti päivittäin ja kuvittelin/kuvittelen mielessäni tilanteita, joissa mieheni olisi kuollut ja olisin vapaa ottamaan hänet. Miten upeaa olisikaan koskea häntä, suudella häntä ja rakastella hänen kanssaan!!!!
Tiedän olevani aivan tyhmä. Paitsi että hän on niin nuori, hän on sellainen, jota en koskaan olisi huolinut lasteni isäksi: ryyppäävä ja laiska humputtelija. Häirikkökin jonkun mielestä. Eikä totta puhuen edes mikään mieletön adonis. Mutta silti minun silmissäni maailman komein ja ihanin. Ja kaikki johtuu siitä, että häneltä olen saanut sitä mitä vaille olen kokonaan jäänyt raivoraittiin, komean, älykkään ja työteliään mieheni kanssa. Nimittäin huomaavaisuutta. Sitä että minut NÄHDÄÄN, seurataan mitä teen, kuunnellaan mitä sanon, tehdään pyytämättä asioita mitä huomataan minun tarvitsevan. Ollaan valmiita kaikkeen mitä ehdotan. Ja silminnähden liikututaan kaikesta positiivisesta/kauniista mitä hänelle sanon. Olin hänen opettajansa yhdeksännellä luokalla ja yhden kesän vietimme "yhdessä". Tosin täysin "kiltisti", mieheni silmien alla. Vaan oli se ihanin kesäni ikinä. Välissä meni tosiaan kauan, että en nähnyt häntä, vain muutaman tekstiviestin lähetimme. Nyt olen hänen ammattikoulussaan opettajana, eri linjalla tosin, mutta näemme välillä ja juttelemme.
Olen itse uskovainen ja tiedän kyllä mitä Jeesus sanoo seksuaalisynnistä. Mutta mikään silmien repiminen ei tähän ihastukseen auttaisi. Minun pitäisi repiä aivot päästäni. Ja ajattelen niin että toisaalta se on nimen omaan uhraus Jumalalle, jos en tee sitä mitä koko ajan himoitsen, eli ottaisin hänet. Mielessäni kyllä tosiaan kuvittelen kaikenlaista. En sitä paitsi muutenkaan usko pelastuvani sillä että pystyisin olemaan synnitön, vaan armosta. Olen kyllä monesti rukoillut että rakkauteni häntä kohtaan voisi jotenkin muuttua niin että siitä eroottinen puoli häviäisi ja rakastaisin häntä vain ihmisenä jolle toivon kaikkea hyvää ja ihanaa tässä maailmassa. Mutta itse olen täysin kykenemätön sitä mitenkään karsimaan... ja ilman häntä en todellakaan halua olla.
Omaa miestäni en ole koskaan rakastanut (enkä ole tuntenut että hän rakastaisi minua). Otin hänet koska halusin perheen ja lapsia, ja olin varma etten ikinä voi löytääkään miestä jota voisin todella rakastaa. Eikä sellaista ole tullut vastaankaan ennen kuin nyt.
Nautitaan me ap täysillä näistä meidän nuorista ihastuksista. Miten ihanaa on, kun on ystävä jota rakastaa kovasti ja jolta saa vastarakkautta. Sen ystävyyden ja yhdessä viihtymisen muodossa. Ehkä ei ikinä ryhdytä ihokontaktiin, mutta se kaipaus antaa voimia ja virtaa elämään.
Itse olen päälle 40v nainen, ja aivan hulluna ihastunut minua 24 vuotta nuorempaan poikaan. Oma vanhin lapseni on vain kaksi vuotta häntä nuorempi. Ihastus ei ole laantunut, vaikka tässä välillä meni yli vuosi etten edes nähnyt häntä. Mietin häntä silti päivittäin ja kuvittelin/kuvittelen mielessäni tilanteita, joissa mieheni olisi kuollut ja olisin vapaa ottamaan hänet. Miten upeaa olisikaan koskea häntä, suudella häntä ja rakastella hänen kanssaan!!!!
Tiedän olevani aivan tyhmä. Paitsi että hän on niin nuori, hän on sellainen, jota en koskaan olisi huolinut lasteni isäksi: ryyppäävä ja laiska humputtelija. Häirikkökin jonkun mielestä. Eikä totta puhuen edes mikään mieletön adonis. Mutta silti minun silmissäni maailman komein ja ihanin. Ja kaikki johtuu siitä, että häneltä olen saanut sitä mitä vaille olen kokonaan jäänyt raivoraittiin, komean, älykkään ja työteliään mieheni kanssa. Nimittäin huomaavaisuutta. Sitä että minut NÄHDÄÄN, seurataan mitä teen, kuunnellaan mitä sanon, tehdään pyytämättä asioita mitä huomataan minun tarvitsevan. Ollaan valmiita kaikkeen mitä ehdotan. Ja silminnähden liikututaan kaikesta positiivisesta/kauniista mitä hänelle sanon. Olin hänen opettajansa yhdeksännellä luokalla ja yhden kesän vietimme "yhdessä". Tosin täysin "kiltisti", mieheni silmien alla. Vaan oli se ihanin kesäni ikinä. Välissä meni tosiaan kauan, että en nähnyt häntä, vain muutaman tekstiviestin lähetimme. Nyt olen hänen ammattikoulussaan opettajana, eri linjalla tosin, mutta näemme välillä ja juttelemme.
Olen itse uskovainen ja tiedän kyllä mitä Jeesus sanoo seksuaalisynnistä. Mutta mikään silmien repiminen ei tähän ihastukseen auttaisi. Minun pitäisi repiä aivot päästäni. Ja toisaaltahan se on nimen omaan uhraus Jumalalle, kun en tee sitä mitä koko ajan himoitsen. Mitään muuta riittävän isoa syytä jättää sitä väliin minulla ei ole. En sitä paitsi usko pelastuvani sillä että pystyisin olemaan synnitön, vaan armosta. Olen kyllä monesti rukoillut että rakkauteni häntä kohtaan voisi jotenkin muuttua niin että siitä eroottinen puoli häviäisi ja rakastaisin häntä vain ihmisenä jolle toivon kaikkea hyvää ja ihanaa tässä maailmassa. Mutta itse olen täysin kykenemätön sitä mitenkään karsimaan... ja ilman häntä en todellakaan halua olla.
Omaa miestäni en ole koskaan rakastanut (enkä ole tuntenut että hän rakastaisi minua). Otin hänet koska halusin perheen ja lapsia, ja olin varma etten ikinä voi löytääkään miestä jota voisin todella rakastaa. Eikä sellaista ole tullut vastaankaan ennen kuin nyt.
Nautitaan me ap täysillä näistä meidän nuorista ihastuksista. Miten ihanaa on, kun on ystävä jota rakastaa kovasti ja jolta saa vastarakkautta. Siis sen ystävyyden ja yhdessä viihtymisen muodossa. Ehkä ei ikinä ryhdytä ihokontaktiin, mutta se kaipaus antaa voimia ja virtaa elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ole päälle 40v nainen, ja aivan hulluna ihastunut minua 24 vuotta nuorempaan poikaan. Oma vanhin lapseni on vain kaksi vuotta häntä nuorempi. Ihastus ei ole laantunut, vaikka tässä välillä meni yli vuosi etten edes nähnyt häntä. Mietin häntä silti päivittäin ja kuvittelin/kuvittelen mielessäni tilanteita, joissa mieheni olisi kuollut ja olisin vapaa ottamaan hänet. Miten upeaa olisikaan koskea häntä, suudella häntä ja rakastella hänen kanssaan!!!!
Tiedän olevani aivan tyhmä. Paitsi että hän on niin nuori, hän on sellainen, jota en koskaan olisi huolinut lasteni isäksi: ryyppäävä ja laiska humputtelija. Häirikkökin jonkun mielestä. Eikä totta puhuen edes mikään mieletön adonis. Mutta silti minun silmissäni maailman komein ja ihanin. Ja kaikki johtuu siitä, että häneltä olen saanut sitä mitä vaille olen kokonaan jäänyt raivoraittiin, komean, älykkään ja työteliään mieheni kanssa. Nimittäin huomaavaisuutta. Sitä että minut NÄHDÄÄN, seurataan mitä teen, kuunnellaan mitä sanon, tehdään pyytämättä asioita mitä huomataan minun tarvitsevan. Ollaan valmiita kaikkeen mitä ehdotan. Ja silminnähden liikututaan kaikesta positiivisesta/kauniista mitä hänelle sanon. Olin hänen opettajansa yhdeksännellä luokalla ja yhden kesän vietimme "yhdessä". Tosin täysin "kiltisti", mieheni silmien alla. Vaan oli se ihanin kesäni ikinä. Välissä meni tosiaan kauan, että en nähnyt häntä, vain muutaman tekstiviestin lähetimme. Nyt olen hänen ammattikoulussaan opettajana, eri linjalla tosin, mutta näemme välillä ja juttelemme.
Olen itse uskovainen ja tiedän kyllä mitä Jeesus sanoo seksuaalisynnistä. Mutta mikään silmien repiminen ei tähän ihastukseen auttaisi. Minun pitäisi repiä aivot päästäni. Ja ajattelen niin että toisaalta se on nimen omaan uhraus Jumalalle, jos en tee sitä mitä koko ajan himoitsen, eli ottaisin hänet. Mielessäni kyllä tosiaan kuvittelen kaikenlaista. En sitä paitsi muutenkaan usko pelastuvani sillä että pystyisin olemaan synnitön, vaan armosta. Olen kyllä monesti rukoillut että rakkauteni häntä kohtaan voisi jotenkin muuttua niin että siitä eroottinen puoli häviäisi ja rakastaisin häntä vain ihmisenä jolle toivon kaikkea hyvää ja ihanaa tässä maailmassa. Mutta itse olen täysin kykenemätön sitä mitenkään karsimaan... ja ilman häntä en todellakaan halua olla.
Omaa miestäni en ole koskaan rakastanut (enkä ole tuntenut että hän rakastaisi minua). Otin hänet koska halusin perheen ja lapsia, ja olin varma etten ikinä voi löytääkään miestä jota voisin todella rakastaa. Eikä sellaista ole tullut vastaankaan ennen kuin nyt.
Nautitaan me ap täysillä näistä meidän nuorista ihastuksista. Miten ihanaa on, kun on ystävä jota rakastaa kovasti ja jolta saa vastarakkautta. Sen ystävyyden ja yhdessä viihtymisen muodossa. Ehkä ei ikinä ryhdytä ihokontaktiin, mutta se kaipaus antaa voimia ja virtaa elämään.
kiva kuulla uskovaisen naisen tuntevan näin :) joskus on sanottu että uskovaiset "ovat pahimpia" :)
Itselläni oli ennen naimisiinmenoa useitakin hyvin läheisiä miespuolisia ystäviä. Käytiin bailaamassa ja puitiin ihmissuhteita yhdessä jne. Ikävä kyllä jossain vaiheessa molemmat kertoivat ihastuneensa ja toinen rakastuneensa minuun. Vaikka ystävyys oli ollut yhteinen sopimus ja seurassa usein molempien sen hetkisiä seurustelukumppaneitakin. Tiedätkö ap, ne hempeät tunnustukset veivät pohjaa ystävyydeltä. Tuntui ettei mieheen voi enää oikein täysillä luottaa kun hän haluaa olla muutakin kuin hyvä ystävä. Tuli petetty olo, siis vaikka imarreltu olinkin että rakastuivat minuun mutta silti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No noin minäkin uskon käyvän. Ja oikeastaan ihailen kyseistä naista sellaisesta "tarkkailijan" näkökulmasta.
Jos ko. nainen alkaisi itse esittää taholleni tulevia vihjauksia, menisi tavallaan ihailun pohja pois.
Siis tarkoitan sitä, että olisi vaikea ihailla naista ja äitiä, joka flirttaa vieraalle miehelle.
Ja mitään pöksyihin pääsyä en tässä haikaile, vaikkakin häntä katsellessa, kun juttelemme, tulee hetkittäin tilanteita, joissa haluaisin ottaa hänet syliini, silittää ja kertoa kuinka hieno ihminen hän mielestäni on.
Ja tottahan lienee sekin, että hän luonnollisesti käyttäytyy seurassani korrektisti. Voi olla, että arkinen totuus hänestä ei kestäisi lainkaan päivänvaloa silmissäni.
Kun tätä kirjoittaessani katselen lastenkanssa leipovaa vaimoani, tunnen kyllä olevani niin kotona, kun ihminen voi olla. Paikassa, jossa voi olla oma itsensä ja jossa jokainen aidosti välittää toisistaan, joten tässä elämän tilanteessa en aio asian suhteen sekoilla.
Fantasiani käsittelikin tilannetta, jossa me molemmat olisimme sinkkuja. Sitä "tilannetta" on "kiva" mielessä hekumoida ja haaveilla "täydellisestä elämästä".
Vaikka voin keksiä 100 syytä siihen, miksei nuori nainen pelkästään ikänsä puolesta voi täydellisyyteen päästä.
Ikä yleensä palauttaa naiset lähemmäksi maanpintaa, eivätkä naiset enään odota prinsessa-kohtelua tietyn elämänkokemuksen jälkeen.
Naista, joka ei odota erityiskohtelua, on huomattavasti mielyttävämpää miellyttää, koska tälläinen huomataan positiivisesti.
Yleisesti ottaen, omaan napaan tuijotelu vähenee iän ja perheen myötä molemmilla sukupuolilla.
Olen työssäni kohtuullisen paljon tekemisissä nuorehkojen naisten kanssa, ja ollaan myös keskusteltu niistä oikeista käytännön ongelmista, mitä ikäero esim. omalla kohdallani aiheuttaa.
Ensinnäkään en voi sietää myöhään nukkumista, mikä on kohtuullisen yleinen ominaisuus nuorilla yleensä.
Voi olla, että ihastus lopahtaisi jo ensimmäiseen aamuun, kun itse 6-8 heräävänä odottelisin puolillepäiville toisen heräämistä....
Mutta kuten mainitsin, vaikka olen ollut tekemisissä läheisesti monen kauniin nuoren naisen kanssa, ei syvällisempiä ihastuksia ole koskaan sattunut, ihan henkisen yhteyden syntymättömyydestä johtuen.
Toisin kuin asiaa kommentoinut uskovainen äiti, joka oli tahollaan ihastunut nuoreen poikaan, minä näen tässä ihastukseni kohteessa pelkästään esimerkillisyyttä, jämptiyttä, älykkyyttä ja muita ns. positiivisia ominaisuuksia, en mitään renttua.
Jos vertaan häntä vaimooni, sanoisin lähinnä, että kiinnostuksemme kohteet ovat lähempänä toisiamme, kun vaimoni kohdalla.
Muutoin en pidä häntä mitenkään vaimoni vastakohtana.
Ja sitten lopuksi se seksikkäin asia fyysisessä puolessa: VATSA..
Olen aivan hulluna vatsoihin, jotka ei pullota. Tälläinen alkaa olla nykypäivänä katoava luonnonvara jopa nuorten naisten kohdalla.
Oma vaimoni kyllä on hoikka, mutta kyllä ikä ja liian vähäinen liikunta on vatsamakkaroita hänellekkin suonut.
Sanottakoon, että käteen tuntuu edelleen mukavalta, mutta katselunautinnosta osa on häipynyt.
Ja tietenkin ne silmät... Kuten kerroin, sellainen Diana-look tyttö jonka vatsa on kuin Laura Voutilaisella aikoinaan....
Mutta se siitä. Jatketaan arkea ja haaveillaan siinä sivussa.
Kiitos keskusteluun osallistuneille.
Tuo on ihan hyvä taktiikka, että yrittää vältellä, ettei tunteet saa liikaa kipinää. Ja toisaalta antaa niiden tunteiden vaan velloa aikansa, niin kyllä ne jossain vaiheessa alkaa kyllästyttämään.
Itsekin pelästyin about vuosi sitten, kun tunteet naapuriin leimahti niin voimakkaiksi, ettei vastaavia ole avioliiton aikana ollut. Mutta kyllä ne haaveet ja unet alkaa onneksi vihdoin kyllästyttämään. Sitä ennen annoin itselleni luvan vapaasti uneksia, sillä luotin siihen, että ne unet alkaa kiertämään samaa rataa ja siten kyllästyttämään. Ja niinhän siinä kävi.
"Ikä yleensä palauttaa naiset lähemmäksi maanpintaa, eivätkä naiset enään odota prinsessa-kohtelua tietyn elämänkokemuksen jälkeen."
Että ainakin minulla (ja uskoisin että monella muullakin) prinsessakohtelun tarve sen kun kasvaa iän myötä. Nuorena pikemminkin kuvittelin että pärjään ilmankin. Eipä vaan sitä viitsi enää omalle ukolle sanoa kun ei osaa odottaa sieltä saavansa mitään vastakaikua.
Mutta juuri siitä puutteesta tiedostan oman ihastukseni nousevan. On niin upeaa kun huomaa edes rentun nuoren pojan pitävän itseään ihmisenä, joka on kuuntelemisen, palvelemisen ja ihailemisen arvoinen ja jolta voi odottaa kaikkea hyvää.
t. se uskovainen kehdonryöstöä haikaileva...
Ehkä juuri siitä syystä, että huolehdin itsestäni, arvostan niitä, jotka myös niin tekevät.
Ja itsestäni en huolehdi ollakseni ihailujen kohteena, vaan siitä nautinnosta, minkä saa, kun tuntee olevansa hyvässä kunnossa ja energinen.
En silti lihaviakaan ihmisiä halveksi, enemminkin säälin heitä koska he eivät pääse osallisiksi tämän hienon tunteen tuomista iloista.
"..minulla (ja uskoisin että monella muullakin) prinsessakohtelun tarve sen kun kasvaa iän myötä.... On niin upeaa kun huomaa edes rentun nuoren pojan pitävän itseään ihmisenä, joka on kuuntelemisen, palvelemisen ja ihailemisen arvoinen ja jolta voi odottaa kaikkea hyvää....
No niinhän se on, että sitä kaipaa mistä on puute.
Kai meillä sitten on niin, että vaimo on saanut ikänsä prinsessakohtelua, eikä enää ole niin "epävarma" rakkastettavuudestaan, että kaipaisi tälläistä jatkuvasti.
Itselläni on puute tietynlaisista keskusteluista, joita nyt olen voinut tämän ihastukseni kanssa käydä yksimielisesti.
Vaimon kanssa samat keskustelut, jos ne alkaisivat, päätyisivät ja päätyvät usein erimielisyyksiin.
Sanottaisiinko, että olen itse hyvin yrittäjähenkinen ja uskon vahvasti, että ihminen itse voi ainoastaan ja vain vaikuttaa omiin asioihinsa ja tulevaisuuteensa....
Vaimo taas syyttelee lähtökohtaisesti tapahtuneista ja kohtelusta muita....
Tässä on se perusristiriita, miksi keskustelu on hieman tökkivää, jos aletaan keskustella yhteiskunnallisista asioista, jotka ovat erittäin lähellä sydäntäni..
Sanottakoon kärjistäen, että olen itse sellainen kauppalehti-mies, kun vaimo on lähempänä seiska-naista (käynnissäolevaan keskusteluun viitaten), vaikkakaan meillä ei seiskaa lueta, valitsee vaimo telkusta BB:n, kun itse mieluummin katselisin uutisia...
Tämä ihastukseni kohde esim. kertoi, ettei ole koskaan katsonut BB:tä.... repikää siitä
Alue: Aihe vapaa
kuin iskisi naisia netin kautta kirjoittelemalla. kuinka on hyveellinen ja kuinka kauheaa on kun ajatuksissa pettää. Esittää hyveellistä mutta aviossa ollessa kirjoittelee muiden naisten kanssa. Kuulostaa ihan yhdeltä T nimiseltä miekkoselta.