Te keski-iässä eronneet naiset, oletteko kertaakaan katuneet eroa?
Kommentit (96)
En ole eronnut muusta kuin seurustelusta, mutta en ole katunut (tietenkään, miksi olisin?), enkä tiedä että kukaan muukaan olisi. Ei kai tämä ole ikäkysymys? Huonosta suhteesta kannattaa lähteä aina.
En kadu. Yritin kestää liian pitkään. Nyt koitti vapaus mitä en ikinä menetä kellekkään kynttyrälle. Ihanaa...
Paras päätös mikä olisi pitänyt tehdä paljon aiemmin. Eikä ikinä enää miestä.
En. En hetkeäkään enkä sekunnin murto-osaakaan.
Olen tyytyväinen. Myöskin eronneet kaverini ovat tyytyväisiä. Osa jo uudessa paremmassa parisuhteessakin.
En sekuntiakaan. Kadun vain sitä että kestin liian kauan.
En kertaakaan.
Ai niin, enhän ole kertaakaan edes eronnut.
Erosin lasten isästä 36-vuotiaana. Ei ole hetkeäkään kaduttanut, niin vaikeaa on ollut kaikki yhteistyö hänen kanssaan eronkin jälkeen. Erosin hyvin painavista syistä. Suhteessa oli valehtelua, vastuun välttelyä ja lopulta myös väkivaltaa. Ja kyllä, ero tuli miehelle yllätyksenä. Eli mies on hyvin sokea omalle toiminnalleen ja on sitä valitettavasti yhä noin 10 vuoden jälkeenkin.
En sekuntiakaan. En noin muutenkaan kadu mitään. Elämässä sattuu ja tapahtuu ja kaikella on tarkoituksensa.
En. Kadun kyllä sitä, että menin antamaan mahdollisuuden sille luuserille kun se sitä niin vinkui. Tästä lähtien rima pysyy korkealla, vaikka jäisinkin yksin. Ei yksin jääminen ole yhtä paha asia kuin mielenterveyden menettäminen huonossa suhteessa. Yksinoloon sentään tottuu.
Miksi katuisin? Erosimme asiallisesti ja pätevistä syistä. Olemme edelleen hyvissä väleissä ja lasten asioissa aina samalla puolella.
Eiköhän rummoja odota loppuelämän yksinäisyys. Kaukana on ne ajat, kuin pystyivät haluan olla vaan kaveri-paskaansa suoltamaan. No mutta aivan oikein heille, turha niitä on sääliä.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän rummoja odota loppuelämän yksinäisyys. Kaukana on ne ajat, kuin pystyivät haluan olla vaan kaveri-paskaansa suoltamaan. No mutta aivan oikein heille, turha niitä on sääliä.
Saisiko saman suomeksi?
Vierailija kirjoitti:
En kadu. Yritin kestää liian pitkään. Nyt koitti vapaus mitä en ikinä menetä kellekkään kynttyrälle. Ihanaa...
Kyttyrä oli myös nainen. Tissit.
Ootko naishomo?
En ole ikinä katunut, enemmän huojentunut ja helpottunut että se on nyt kaukana takanapäin.. olisi pitänyt erota useampi vuosi aikaisemmin mutta lasten ja perheen koossapysymisen takia näinkin kauan sinnittelin ja vikat vuodet oli tosi vaikeita.
Nyt uusi ihana suhde neljättä vuotta ja vaan tyytyväisempi koko ajan siihen miten olen päässyt eroon suhteesta ja exästä kokonaan eikä tarvitse hänen kanssa enää olla. Oli meillä hyvätkin ajat tottakai, 3 ihanaa lasta ja kivoja reissuja ja elämänkokemuksia kuten talon rakentaminen. Olin niin nuori suhteeseen lähtiessä että en ymmärtänyt että en lopulta häntä rakastanut. Kun se puuttuu niin puuttuu kaikki. Lisäksi hänen omien ongelmien (kasvatus ja äkkipikainen persoona) takia riitely oli aina aivan kauheaa ja rikkovaa.
Nykyisessä saan olla rauhassa toisen kanssa ja luottaa siihen et asiat selvitellään nätisti jos sellaista tarvetta on, todella rentoa ja mukavaa koko elämä nyt!
En kadu. Elän parasta elämääni tällä hetkellä. Ei ole miestä eikä tule.
Liian kauan katselin itsekästä ja pettävää miestä.
Vierailija kirjoitti:
En ole eronnut muusta kuin seurustelusta, mutta en ole katunut (tietenkään, miksi olisin?), enkä tiedä että kukaan muukaan olisi. Ei kai tämä ole ikäkysymys? Huonosta suhteesta kannattaa lähteä aina.
Useinkin on ikäkysymys. Huonosta suhteesta eivät niin pian lähde nuoret naiset, koska lapsiarki on päällä, oma tienaaminen vähissä, miehen epäsosiaalista käytöstä yritetään kestää pidemmälle jotta perhe pysyisi koossa, eikä haluta tunnustaa, että on epäonnistunut parisuhteessa. Keski-ikäisellä naisella on paremmat tiedot taloudellisesta asemastaan (joka on silloin yleensä jo parempi), lapset ovat isompia, epäonnistumisen tunnetta ei ole, ja elämästä on oppinut, ettei kivirekeä (miestä) kannata vetää perässään. . . jos siis mies on kivireki. Sitäpaitsi keski-ikäiset naiset pitävät itsestään parempaa huolta, joten usealle tulee miestä katsellessaan vahva tunne siitä, että piankin joutuisi omahoitajaksi, eikä se kiinnosta.
En missään tapauksessa. Kadun vain sitä, että pysyin aivan järkyttävän kauan painajaismaisessa alistus suhteessa pääosin ulkopuolisten paineiden vuoksi. Myös tämä ex painosti jatkamaan. Jätin hänet jo aijemmin kerran, mutta hullu taivuin vielä uuteen yritykseen, kun tämä hirviö puhui minut säälillä ympäri. Sitkittelin vielä 2 vuotta huomatakseni, että mikään ei ollut muuttunut. Nyt onneksi 3 vuotta ollut vapaa.
N.51
Miksi sitä pitäisi katua?