Lue keskustelun säännöt.
Yksilapsiset perheet, miten vietätte joulua?
21.11.2009 |
Tämä joulunaika ei kyllä ole kauhean kivaa kun on vain yksi lapsi, kohta kouluikäinen. Menemme joka toinen vuosi vanhempieni luo, jonne tulee silloin muutkin sisarukset. Nämä välivuodet onkin sitten vähän kinkkisempi juttu. Tarkoitus oli aluksi kutsua molemmat isovanhemmat meille joulupöytään mutta jotenkin siinä menee aina heti fiilis kutsuessa. Toinen pää rupeaa panikoimaan että voi voi mitä niille toisille isovanhemmille lahjaksi nääs nääs nääs. Toinen pää aloittaa iäikuisen litanian että älä nyt sitten missään tapauksessa mitään ihmeellisiä tarjottavia laita tuonko kinkun ai ei tarvi no mutta tuonko silti entä perunat edes ai eikö no jos kuitenkin sen kinkun toisin nääs nääs nääs. Olisipa TODELLA virkistävää kerrankin kuulla sanat "kiitos kutsusta" ja "tulemme mielellämme".
Katsoin juuri paikallisen kylpylähotellin hintoja ja joulupaketti tekisi jotain 500 euroa.
Miten te muut yksilapsiset? Juhlitteko ihan vaan oman perheen kesken vai miten?
Kommentit (28)
miksei jokainen voi nyyttärimeiningillä tuoda? Parhaat jouluruuat olen nauttinut silloin kun on ollut monen kokin laittamia eikä yhden väsyneenä vääntämiä. meillä esim tänä vuonna näin
minä ja mies: sillit kauppahallista, itse graavaan lohen, mies savustaa kalan, mies paistaa lihan (ei kinkkua mutta muuta, ei syödä siis kinkkua)
veli vaimoineen. imell.perunaltk, lanttultk, porkkanaltk(tekevät kaikki itse)
mun vanhemmat: viinit, mädit, taatelikakkua, ehkä rosolli (itse tehden)
Näin ei tarvitse syödä joulupöydässä syödä kaupan einesmättöjä, vaan on kaikki itsetehtyä hyvää, mutta kukaan ei ole nääntynyt tekemisen alle. Olisin itsekin todella huono menemään joulupöytään tyhjin käsin, kuten anoppisi/äitisi. Mikä siinä on ongelma että he tuovat jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olemme olleet mun vanhempien luona. Yhden joulun vietimme Kolilla, asuimm sokoshotellissa. Siitä ihan vierestä pääsi laskettelemaan. Kiva paikka oli.
Olemme miehen kanssa kummatkin ainoita lapsia ja meillä on vain yksi lapsi.
Olemme aikoinamme viettäneet aina perhejoulua omissa perheissämme niin että ollaan oltu joko vanhempien kanssa kolmistaan tai sitten jomman kumman isovanhemmat ovat olleet myös paikalla. Useinmiten kolmistaan.
Nykyisin vietämme joulut (aatto) useinmiten kolmistaan oman lapsemme kanssa ja sitten päivänä/tapanina menemme vanhempiemme luokse vierailemaan. Joskus jomman kumman vanhemmat ovat olleet meillä aattona.
Mielestäni joulu rakentuu perheen yhteisen ajanvieton ympärille, rauhaan, lämpöön (ja pakko sanoa - hyvään ruokaan). ;-) Olin exäni (poikaystävä vain) aikana joskus hänen sukunsa jouluissa mukana ja minua stressasi tosi paljon se kun paikalla oli kymmenisen henkilöä. Ihan liikaa mielestäni jotta olisi pystynyt saamaan aikaan joulurauhan! Kompromisseja sinne tänne ajoitusten kanssa, kuka halusi mitäkin mihinkin aikaan, jatkuva kälätys jne jne. Ei kiitos! Minun jouluuni kuuluu rauha, joulun aikatauluttaminen omien mieltymysten mukaan (tai ei aikataulua ollenkaan!) ja hiljaisuus. Oman lähiperheen kanssa olo.
ollaan vietetty 1 joulu kolmestaan, 2 joulua siskon perheen (2 lasta) kesken. Anopin luo emme mahdu (asuu suht kaukana (300 km) kaksiossa). Anoppi on syntynyt 1.1. ja käymme yleensä siellä silloin tai loppiaisena. Omat vanhemmat ovat vielä kauempana, eivätkä suostu tulemaan meidän luo.
Meitä on 4 sisarusta, joista 3 asuu tässä suht lähekkäin (meillä tämän siskon, jonka kanssa vietetään joulu yhdessä, kanssa muutama km eroa ja veljeni kanssa noin 20 km). Yksi veli asuu 200 km päässä. Meillä kaikilla on lapsia.
Meistä vanhemmat voisivat kiertää tms., mutta ei. Nyt tänä vuonna kukaan ei pääse sinne, kun on niin lyhyet pyhät.
Niitähän on nyt toiseksi eniten mitä voi olla eli to, pe, la ja su. Korkeintaan voi olla viisi eli jos aatto on ke tai ma. Ei mikään merkittävä juttu mutta sattuipa vaan silmään.
Olemme kolmestaan - mutta saamme olla kolmestaan muutenkin aika paljon, joten mitään lisä-arvoa se ei tuo. Mieheni vanhemmat ovat kuolleet ja äidilläni on vaikea mielenterveysongelma, joka estää kanssakäymisen kummankin vanhempani kanssa kokonaan.
Aikaisempina vuosina veljeni, mukaanlukien aina silloisen tyttöystävänsä kanssa, on viettänyt joulua usein meillä. Mutta tästä vuodesta en tiedä, koska on taas uusi nainen kierroksessa.
Usein murehdin tätä joulua jo pitkään etukäteen, sillä haluaisin tarjota lapselle mukavan, lämpöisen ja muistettavan joulun, toisin kuin itselläni aikoinaan oli. Jouluruuat tietenkin teen ja lahjoja annetaan, mutta aika pliisuksi taitaa jäädä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kolme mummolaa (vanhempani eronneet), käymme yhtenä päivänä yhdesäs paikassa. Aamu kotona, iltapäivä ja ila mummolassa (asutaan kaikki samalla paikkaunnalla), lahjat avataan aina siellä missä ollaan. Ei stressaa ketään.
Kun olin pieni (alle 10 v), menimme aina jonnekin mummolaan jouluksi, siellä oli sitten avihteleva määrä serkkuja tai sitten serkkuja nähtiin välipäivinä vanhempien sisarusten luona. Sen jälkeen vietettiin joulut ktona kolmistaan, tosin tapanina tai uutenavuotena nähtiin vanhempien nuoruudenystäviä.
Kummastakin tyylistä tykkäsin, mutta etenkin noista rauhalliststa kolmistaan-jouluista. Oli ihanaa vaan lepäillä, lukea lahjakirjoja ja katsella leffoja, syödä, pelata ja käydä ulkoilemassa. Pienempänä tietty uudet lelut oli ihania myös.
sanot toiselle: tuo kiva joulukukka niille toisille ja toiselle että tuo joku jälkiruoka, esim. taatelikakku tai englantilainen hedelmäkakku.
Tai vietä kotona kotona oman ydinperheen kesken, tai menkää sinne kylpylään.
Sama tilanne sulla tosin olisi vaikka olisi 2 tai 3 lastakin...