Mitä tekisitte, jos miehellesi tarjottaisiin työkomennusta Aasiasta?

Minä en halunnut lähteä. Totesin että saa valita minun ja sen reissun väliltä. Valitsi reissun. Onneksi on nyt mies joka tuntee vastuunsa ja pysyy kotona.

Jos vain saisin omat työkuvioni sovittua, niin varmasti lähdettäis. Tai ehkä lähdettäis, vaikken saisikaan, jos miehen palkka olisi riittävä.



Olisi hieno kokemus kaikille, ja isommille lapsille hyvä tilaisuus treenata englantia.



Kumpi vaan paikka sopis mulle, mut kokemusta ei ole kummastakaan.

Ihan kumpaan vaan. Ehkä mieluummin Singaporeen, sieltä kun pääsee kohtuulyhyillä lennoilla moneen mielenkiintoiseen paikkaan.



Ollaan oltu aikaisemmin 2 vuotta komennuksella.

ottaisin itse virkavapaata ja lähdettäisiin, lapset nyt 4 ja 6 v.

Esim. Singapore tai Sydney. Kumpaan lähtisitte?

ihan oikeesti katsotte et puolen vuoden keikka on syy avioeroon? Kovin on ohutta ja itsekästä "rakkaus". Ensinnäkin vaikka kuinka on lapsia, niin elämässä tarjoutuu tiettyjä tilaisuuksia, joku OSAA tarttua niihin, joku toinen ei edes tajua niitä tai ei uskalla. musta on aivan sikamaista mennä kieltämään rakkauteen ja lapsiin vedoten toiselta tuollaiset mahdollisuudet. Jokaisen on saatava päättää itse omista tärkeistä asioistaan- ja mitä on rakkaus joka kiristää?? OIkeesti, jos itse haluaa kökkiä siellä tutussa ja turvallisessa läpi ikänsä- niin kökkiköön- mä arvostan ihmisiä jotka USKALTAA. Kerran täällä vaan eletään. Veikkaan muuten, että ne perheet joissa puoliso on avioerolla uhaten kieltänyt toiselta työ- tai muut vastaavat harvinaiset tilaisuudet- tulevat eroamaan ennemmin tai myöhemmin:(

kumpi vain kävisi.

Minä jäisin lasten kanssa tänne Suomeen, omaan ihanaan kotiimme.



Lapset 10v, 3v, 2v ja 5kk

Kumpi tahansa kelpaisi, mutta ehkä kuitenkin Singapore mieluummin. Lähinnä sen vuoksi, että on kuitenkin hieman lähempänä Suomea ja sinne on kohtuullisemmat lentohinnat. Meillä kuitenkin perhettä Suomessa niin olisi kiva jos pääsisivät vierailemaan. parin viikon loma onnistuu hyvin Singaporessa, mutta Australiaan on jo sen verran pitkä (ja kallis) matka, että sinne ei välttämättä moni viitsisi parin viikon takia tulla ja kaikilla ei välttämättä lomaakaan ole enempää. Sama tietysti toisin päinkin eli Singaporesta pääsisi kohtuullisen nopeasti Suomeen. Mutta Sydneykin kävisi ilman muuta.

Sanoin heti miehelle että hän voi lähteä jos haluaa, mutta minun on kovin vaikeaa tulla mukaan lasten kanssa. Silloin kun lapset olivat ihan pieniä olisi voinut reissaamista ajatellakin. Mihen ei kylläkään tarvinnut kauan asiaa miettiä kun sanoi että ei voisi olla niin paljon erossa meistä.



Jälkeenpäin ollaan ajateltu että nyt se tarjottu puoli vuotta olisi jo ohi. Että ehkä kuitenkin olisi kannattanut lähteä urakehityksen vuoksi. Tai sitten ei.

Jos työkeikka on lyhyt, niin Singaporeen. Ja jos on tarkoituksena käydä välillä Suomessa tai väkeä olisi tulossa kyläilemään, niin Singaporeen on halvempi ja helpompi matkustaa, kun on huomattavasti lyhyemmät lennotkin...



Kumpikin kaupunki on hieno suurkaupunki! Singaporessa on toki lämpimämpää, mutta sekään ei haittaa, kun joka puolella on tehokas ilmastointi.

ei kiinnosta ulkomaankomennukset. Lapset jo koulussa ja koulunkäynti on vihdoinkin alkanut sujua.

Mun miehen komennus Kiinassa olisi ollut vähintään 2 v, uuden ok-talomme olisi halunnut myydä. Esikoinen aloittanut juuri koulun, kuopuksella sellainen sairaus, etten uskoisi Kiinassa kenenkään puoskarin käsiin. Kiinassa fimalla olisi ollut englanninkielinen koulu ja mä olisin joutunut jäämään kotiäidiksi ja irtisanoutumaan vakivirastani. Ja sitten en ole hyvä av-mamma? evvk!

17

ihan oikeesti katsotte et puolen vuoden keikka on syy avioeroon? Kovin on ohutta ja itsekästä "rakkaus". Ensinnäkin vaikka kuinka on lapsia, niin elämässä tarjoutuu tiettyjä tilaisuuksia, joku OSAA tarttua niihin, joku toinen ei edes tajua niitä tai ei uskalla. musta on aivan sikamaista mennä kieltämään rakkauteen ja lapsiin vedoten toiselta tuollaiset mahdollisuudet. Jokaisen on saatava päättää itse omista tärkeistä asioistaan- ja mitä on rakkaus joka kiristää?? OIkeesti, jos itse haluaa kökkiä siellä tutussa ja turvallisessa läpi ikänsä- niin kökkiköön- mä arvostan ihmisiä jotka USKALTAA. Kerran täällä vaan eletään. Veikkaan muuten, että ne perheet joissa puoliso on avioerolla uhaten kieltänyt toiselta työ- tai muut vastaavat harvinaiset tilaisuudet- tulevat eroamaan ennemmin tai myöhemmin:(

En ihmettele, että miehet murjottavat.