Mitä tekisitte, jos miehellesi tarjottaisiin työkomennusta Aasiasta?

Mutta lähtisin kiljuen kumpaan tahansa, upeita paikkoja kumpikin.

Hetkeäkään en miettis enkä katuis! Loppuis tää Suomen perin uuvuttava "arki tappaa" -meininki ja mentaliteetti. Nauttisin elämästä!

Jos siis oman tyoni puolesta voisin lahtea. Mutta muuten, erinomainen tilaisuus, toki lahtisimme!

Mulla on täällä työ ja esikoisella koulu. Mä en suostuisi jäämään kuukausiksi yksin tänne. Ehkä viikon voisi mies itsekseen Aasiassa töitä tehdä, ei enempää!

Asioilla on tapana järjestyä ja tuo olisi upea kokemus.

Singapore on aika pieni, eli voi ruveta ahdistamaan. Toisaalta siellä on tosi siistiä ja turvallista ja käsittääkseni kohtuuhyvin toimiva suomi-yhteisö.

Miehen työpaikka on sellainen, että töitä on varmasti tiedossa noin puol vuotta eteenpäin. Tällainen epävarmuus on jatkunut jo kolme vuotta. Joten kyllä lähdettäis heti, koska vaikka komennus ois vaan esim sen puol vuotta, niin sais ainakin huikean elämänkokemuksen. Jos komennus ois pidempi, niin tietäispä vähän pidemmälle tulevaisuuteen kuin nyt. Ennen kuin mies sai tän nykyisen työn, asuttiin noin vuosi Englannissa, ja sekin on varmaan ollut tosi hyödyllinen jakso meidän elämässämme. Asutaan vuokralla, joten lähtö ois senkin puolesta yksinkertaisempaa kuin pankin velkaorjilla. Mun mielestä kumpikin vaihtoehto ois ihan jees. Singaporessa kai pärjää enkulla hyvin, mut varmemmalla maaperällähän sitä ois jos menis Australiaan. Kulttuurinkin puolesta. Mut toisaalta Singaporessa sais sitten rautaisannoksen jotain ihan muuta. Ehkä. Menkää ihmeessä.

Singapore ykkösenä! Tykkään paikasta, eikä siellä ole koskaan liian kuumaa ja kuivaa. Hyvää ruokaa, shoppailua, hieno eläintarha, nähtävää ja koettavaa. 2 tunnissa pääsee vaikka mihin paratiisisaarille lomailemaan (esim Bali tms). Singapore on eurooppalaiselle helppo paikka elää.

Sinpapore on yksi Ruotsin laiva koko valtio.



On meille tarjottukin, mutta siinä vaiheessa ei lähdetty.

ja toivottaisin miehelle hyvää matkaa!

Meillä on on oma isäni sellaisessa kunnossa, että tällä hetkellä en uskaltaisi lähteä. Jonain muuna ajankohtana ottaisin sen upeana mahdollisuutena.



Meillä oli puoli vuotta sitten sama tilanne; miehelle tarjottiin mahdollisuutta 1 v intian komennukselle. Meillä se onneksi ratkesi niin, että mieheni tekee kuukausittain noin viikon-kahden reissuja.



Jos tilanne on se, että on mahdollisuutta koko perhe lähteä, niin ilman muuta lähtisin. Se olisi varmasti upea kokemus kaikille.

Me oltiin Hong Kongissa.

Tai onneksi ei tarvitsisi koska tiedän ettei hän haluaisi jättää lapsiaan kauaksi aikaa :)

Kummatkin ihan hyviä ja kyllä me lähdettäisiin. Oma ammattitaito on sellainen, että saisin varmasti töitä, jos vaan työluvissa tms. ei ole ongelmia. Australiassa tuskin olisikaan, Singiksestä en tiedä.



Singaporen huono puoli on tosiaan se, että melkein minne tahansa sieltä lähtee, on mentävä lentämällä (tai laivalla). Tai no Malesiaan voi ajaakin, mutta saa ajaa aika pitkään, että on kiinnostavia vierailupaikkoja.



Toisaalta Singis on tosi hieno ja monikulttuurinen paikka, siellä on helppo olla lasten kanssa ja paljon tekemistä.



Sydney on Australiassa, ei Aasiassa. Sydneyn huono puoli on se, että se on vielä radikaalisti kauempana kuin Singapore. Lentääkö Finski suoraan Singaporeen? Ei taida, joten vaihto on joka tapauksessa. Sydneyyn pääsee kyllä yhdellä vaihdolla vaikka Lontoon tai Bangkokin kautta.

niin tässä hyvä linkki väitöskirjaan, joka käsittelee ko. asiaa

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/val/sospo/vk/oksanen/



eli Annika Oksasen väitös "Siirtonaisena Singaporessa"

Mitä mä siellä tekisin? Mun duunit on täällä. Mies toki sais mennä, oishan se loistava kokemus!

ois takuulla aivan upee kokeumus!

itsestäni en sitten olisikaan ihan varma. Riippuisi komennuksen pituudesta ja saisinko virkavapaata töistäni.

Mutta itselle ei tuottaisi ongelmaa, vaikka mies muualla ja itse olisin lasten kanssa täällä koto Suomessa. Voipi vaan olla, että mies ei haluaisi olla erossa lapsistaan...

Totesin, että senku menee, mutta ensin avioero ja miten sieltä Kiinasta tulee tapaamaan lapsiaan joka toinen viikko.



Ei mennyt, välillä murjottaa...

ja en haluaisi miehenkään lähtevän