Lue keskustelun säännöt.
Mies tahtoo, että lähden töihin!
16.11.2009 |
Meillä on 7- vuotias tyttö. haluasin lisää lapsia, mutta en voi niitä enää saada 8kohtu poistettu). Olen ollut kotona tytön kanssa ja nyt tyttö on ollut koulussa sysksystä lähtien. Mielestäni on edelleen tosi tärkeää tytälle, että olen kotona kun tulee koulusta.
Olen kuullut ystäviltäni, ettei ne koululaiset enää illalla kerro kuulumisiaan, vaikka kuinka kyselisi. Alkaa olla liian kauan jo päivän tapahtumista. Minulle lapseni menee kaiken edelle, eikä mieheni tätä ymmärrä.
Meillä alkaa olla jo aika tiukat paikat, kun mie ilmoitti, että firmassa alkaa yt:t ja että minun olisi aika lähteä töihin, sillä voi olla,että hän jää ansiosidonnaiselle. Minusta tämä olisi mainio tilanne meille olla molempien kotona ja antaa aikaa tytölle. Kuullostaa ehkä hassulta, mutta tyttö harrastaa balettia ja on oieasti tosi lupaava siinä(ei vain minun mielipiteeni). Uskon, että panostus tässä asiassa on tytön tulevaisuuden kannalta todella tärkeää ja hänelle mahdollisuus.
En saa muita lapsia, joten haluan panostaa kaikkeni häneen!
Minulla on hyvä koulutus (kaupallinen), mutta en ole ollut töissä sitten tytön syntymän. Mielestäni sovimme miehen kanssa tästä asiasta jo ennen lapsia ja nyt hän muuttaa mielensa. Koen sen erittäin epäreiluksi!
Tiedän, että mies saa kohta uuden työpaikan, vaikka jäisikin nyt työttömäksi (mikä ei edes ole yhtään varma asia).
Auttakaa minua, miten saan mieheni ymmärtämaään oma kantani asiasta. En halua riidellä, sillä en todellakaan halua, että lapsemme joutuu kuuntelemaan vanhempien epäsopua. Itse kuulin ihan riittämiin vanhempieni riitaa.. en halua sitä lapselleni.
Tämä asia ahdistaa minua todella paljon. Miksi mieheni ei voi ymmärätää tätä kuinka tärkeää minulle on olla kotona ja huoletia meidän yhteisestä lapsesta. ei mene enää kuin viitisen vuotta ja sitten olisin taas valmis lähtemään töihin.
anteeksi nämä lyöntivirheet, join juuri pullollisen punkkua, kun ahdistaa niin paljon...
uraäidit älkää vaivautuko!
Kommentit (71)
Äiti voi olla niin moni eri tavoin, kaikki olemme erilaisia. Itse olen aika lailla kuin sinä, suojelen pentuettani ja olen erittäin hands-on. Hienoa, että kuuntelet intuitiotasi, jolloin koko perhe voitte olla onnellisia! Mitä muut täällä palstalla sanoo, se koskee vain heidän omaa elämäänsä ja luonnettaan. Ei sinun. Jokainen tuntee itsensä parhaiten tai opettelee koko ajan sitä. Ole vaan rohkeasti sitä mitä olet. Tytölläsi on upea äiti. Kyllä raha-asiat hoituvat, miehelläsi vaan stressiä siitä, tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä se iltis mikään taivas ole.
Meillä voi lapsi tulla kotiin heti koulun jälkeen halutessaan, mennä kerhoon jos haluaa.
Ihmiset ei taida tajuta, kuinka paljon nimenomaan koulun alaluokilla lapsi vielä tarvitseekaan vanhempia. Itse asiassa tää on pahempi vaihe kuin esim ikävuodet 4 - 6.
Minullakin on 5-vuotias päivähoidossa. Hän nukkuu siellä päikkärit ja jaksaa ihan eri tavalla kuin tämä ekaluokkalainen.
Minä teen kotona töitä, joten tämä ei meille ole ongelma. Ikinä en menisi muualle täyspäivätyöhön tuossa vaiheessa, vaan lyhentäisin päivää.
mielestäni olisi hyvä vaihtoehto että olisit kotona kesän yli ja sen jälkeen osa aikatyössä.
Tiedän äitejä jotka lähtevät töihin samoihin aikoihin kuin lapsi kouluun ja tulevat iltap yhtäaikaa kotiin. Toki voisit kokeilla tuota osa aikaista aikasemminkin vaikka parina päivänä viikko. Pääsisit työelämään mukaan, saisit rahaa, mutta lapsi ei kärsisi tilanteesta
ehkä olet hankkinut itsellesi jopa torikammon, kun olet viettänyt noin monta vuotta kotona. Kotoa lähteminen on sinulle vaikeaa ja siksi keksit syitä, miksi niin ei tarvitsisi tehdä.
Voisit nimittäin aivan hyvin osallistua perheen elatukseen ilman, että lapsesi kärsisi millään tavalla. Voisit hakea vaikka postinjakajaksi, jolloin olisit aina kotona, kun lapsi pääsee koulusta. Tai voisit ilmoittaa johonkin kouluun olevasi käytettävissä sijaisena, sijaisia tarvitaan tällä hetkellä paljon ja työstä maksetaan hyvin.
Minusta sinun olisi syytä herätä unestasi, jos miehesi ilmoittaa, ettei jaksa tai kestä nykyistä järjestelyä. Olisin sinuna miehellesi kiitollinen, että hän on mahdollistanut kotona olemisesi näinkin kauan. Nyt on asioiden aika muuttua ja sinunkin otettava vastuuta taloudesta.
Jäät tyhjän päälle, mikäli miehellesi sattuu jotain. Miehelle on myös annettava mahdollisuus toteuttaa unelmiaan, sinä olet omaasi jo toteuttanut, pidemmän aikaa.
Ja sitä paitsi eka- ja tokaluokkalaisen vanhempi on oikeutettu osittaiseen hoitovapaaseen. Eli voit tehdä töitä 6 h päivässä lain mukaan. Mene nyt hyvä ihminen töihin - olet tosiaan enemmänkin kotiROUVA kuin kotiÄITI. Mitä teet sillä aikaa kun tyttäresi on koulussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin sanoisin, että ap tekee lapselleen karhun palveluksen ja estää lastaan itsenäistymästä. Vaikuttaa siltä, että on takertuntu lapseensa, ja ei osaa päästää irti.
Ja hanki vaikka osa-aika työtä. Itsekin ainon olla osittaisella hotovapaalla niin kauan kuin mahdollista.
En käsitä miten joku jaksaa olla vaan kotona (siis vapaaehtoisesti), kun lapsi/lapset jo noin isoja.
onnettomia on oikeastikin jotka ei vaan halua töihin, kun kotona oleskelu ja puuhastelu on heistä niin paljon mukavampaa. Parhaimmat tekee sen vielä täysin yhteiskunnan tuella, niinkuin ap:kin jo tässä suunnittelee mikäli mies jää työttömäksi. Sitten ihmetellään miksei yhteiskunta maksa sitä että äiti päivystää kotona myös koulupäivän aikana, se kun on parasta mitä äiti voi lapselleen tarjota. Harmi vaan että lapsen kautta eläminen on lähes poikkeuksetta tuhoisaa - lapsi lähtee kymmenen vuoden kuluttua pois pesästä kyllästyneenä holhoavaan äitiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidan lapseni (3-v, 7-v ja 10-v) kotona 3-v:n isovanhemman avustamana ja työskentelen kouluikäisten koulupäivän ajan sekä nuorimman päiväunien ajan. Isovanhempi on nuorimman kanssa yleensä aamupäivän puistossa sai kotonaan (asuu 0,4 km:n päässä meiltä). Kuopus ja isovanhempi tulevat meille syömään 12 aikaan ja sitten nuorin menee päiväunille, jonka aikana koululaiset palaavat koulusta.
Työskentelen päivittäin n. 2-5 tuntia ja saan nauttia iltapäivistä lasteni seurassa. Iltaisin minulla saattaa olla asiakastapaamisia, kokouksia ym. menoja ja silloin mies on lasten seurassa.
Olen AP:n kanssa samaa mieltä, että ekaluokkalainen on vielä tosi pieni ja meidän perheessä olen huomannut läksyjen teon opettelun sekä harrastetehtävien teon vaativan vanhemman tukea ja valvontaa. Meillä koululaiset harrastavat musiikkia kummallakin oma instrumenttinsa, joka vaatii päivittäistä harjoittelua.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että elämässä voi ja tapahtuukin muutoksia. Siksi miehesi esittämä toive sinun töihin paluustasi on asiallinen ja perusteltu tilanteessanne.
Keskustelkaa aiheesta ja mene puolitiehen vastaan. Koeta oman osaamisesi ja koulutuksesi pohjalta kehittää vaihtoehtoja, joita voisit hoitaa kotoa käsin/ osapäiväisesti.
Perhe on minulle ja miehelleni Oy Perhe Ab, jokainen kantaa kortensa kekoon ja aikuiset vastaavat kykyjensä mukaan perheen taloudellisista edellytyksistä. Ymmärrän miehesi huolen YT-neuvotteluista ja työllistymisestä, mikäli jää työttömäksi.
löytää töitä? Ajattelin vaan, että jos miehesi jää ansiosidonnaiselle, niin silloinhan hän olisi kotona vastaanottamassa tyttöäsi koulusta, vaikka sinä olisitkin töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että on ollut vähintään 6 kk saman työnantajan palveluksessa viimeksi kuluneen vuoden aikana. Tämä ei siis tule ap:n kohdalla (vielä) kysymykseen.
Ja sitä paitsi eka- ja tokaluokkalaisen vanhempi on oikeutettu osittaiseen hoitovapaaseen. Eli voit tehdä töitä 6 h päivässä lain mukaan. Mene nyt hyvä ihminen töihin - olet tosiaan enemmänkin kotiROUVA kuin kotiÄITI. Mitä teet sillä aikaa kun tyttäresi on koulussa?
Siis ihan oikeasti. Odotat lasta koulusta? Juopottelet ja surffaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan voi olla tommonen, siis oikeesti. Eikä kukaan ukko oikeesti tollaista kattelis, olis kyllä oikea mies laittanut pellolle jos aikoja sitten. Ei kaikkea tarvii uskoa, mitä netistä lukee!
Voit ihan hyvin mennä osapäivätöihin ja tulla kotiin kutakuinkin siksi, kuin lapsesikin pääsee koulusta.
Miehesi on väsynyt elättämään teitä yksinään. Yritä kuvitella itsesi hänen asemaansa.
Sitä paitsi kotona oleva isä on yhtä hyvä seuranpitäjä lapsellenne kuin sinäkin.
Työssäkäynti varmasti avartaisi omaakin maailmaasi. Ei lapsenhoito voi olla koko elämä. Sori nyt vaan kaikki, kyllä jokainen tarvitsee muutakin. Tulee vähän perheeseen kaikille tilaa hengittää ja uusia tuulia sieltä avarasta maailmasta yhtä ja toista kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyystilanteet luo rahaongelmia, jotka taas luo parisuhdekriisejä. Siitä seuraa pahimmassa tapauksessa ero. Milläs sitten elätät itsesi ja lapsesi?
Ja mikä tuo väittämä on, että olet kotona huolehtimassa lapsestasi? Lapsihan on koulussa!!! Hanki osa-aikatyö ja pelasta liittosi!
Itse olen ollut kotona kohta 9 vuotta ja kaksi lasta, eka- ja tokaluokkalaiset. Saan osakseni kummallisia hymähdyksiä ym., kun hyvän päivän tutut kyselevät, joko nyt olen palannut töihin, kun molemmat ovat jo koulussa. Mutta yritän olla välittämättä vaikka joskus kirpaseekin, enhän minäkään hymähtele heidän valinnoilleen.
Meidän lapset ovat onnellisia, kun minä olen iltapäiväisin kotona. Toinen pääsee joka päivä klo 12, joten olisi hänellä aika pitkät päivät olla iltiksessä. Ja meidän koulun iltis on ainakin aivan järkyttävä paikka!
Meille on luokkakaverit tervetulleita koulun jälkeen ja miltei joka päivä meillä joku onkin. Saa aikuisen huomiota, välipalaa ja leikkiseuraakin. Jaksan olla aktiivinen monessa yhdistyksessä ja kyllä minuun monessa tilanteessa luotetaan vapaaehtoisten hommien tekemisessä, sillä minullahan on aikaa. Olen luokkien retkillä mukana valvojana ja olenpa ollut sijaistamassakin (ilmaiseksi) opettajaa.
En ymmärrä kyllä tätä suomalaista yhteiskuntaa ollenkaan! Miksi äiti, joka on alakoululaisten kanssa kotona, on niin järkyttävä asia, että epäillään täällä jopa provoksi?
Minäkin ymmärrän teitä, työsskäyvät, ettette jaksa iltaisin olla niin aidosti läsnä lapsillenne kuin haluaisitte ja he sitten päivisin potevat tätä suunnatonta aikuisen kaipuuta koulussa. Voisitteko te ymmärtää meitä?
Minäkin ymmärrän teitä, työsskäyvät, ettette jaksa iltaisin olla niin aidosti läsnä lapsillenne kuin haluaisitte ja he sitten päivisin potevat tätä suunnatonta aikuisen kaipuuta koulussa.
ei heru ymmärrystä ap:n miehelle, joka ei jaksa enää entistä systeemiä? Naisen ehdoillako se perhe pyörii? Miksei miehellä ole samaa oikeutta olla kotona hoitamassa lapsia niin, että perheen äiti tekee hiki hatussa duunia leivän eteen?
Minun puolestani maailmassa saa olla kotirouvia, kunhan se on myös miehen valinta. Minun mielestäni miehellä on tässä kuviossa liian raskas taloudellinen vastuu, enkä ihmettelisi yhtään, jos mies kotona lojuvaan vaimoonsa turhautuneena saisi tarpeekseen ja ottaisi jalat alleen.
Minun puolestani maailmassa saa olla kotirouvia, kunhan se on myös miehen valinta. Minun mielestäni miehellä on tässä kuviossa liian raskas taloudellinen vastuu, enkä ihmettelisi yhtään, jos mies kotona lojuvaan vaimoonsa turhautuneena saisi tarpeekseen ja ottaisi jalat alleen.
Näyttäkää yksikin suomalainen perheenäiti, joka suostuu elättämään tervettä, työkykyistä miestä 7 vuotta - tai edes vuotta kahta, ihan vaan sen takia että miehestä "tuntuu niin hyvältä olla kotona". Totuushan on, että jo parin viikon työttömyys saa yleensä naisen uhkailemaan erolla "kun se vaan lojuu kotona eikä kanna vastuutaan".
Meillä kolme lasta ja olin kotona yli kymmenen vuotta. Pari vuotta sitten menin työhin, kun kohdalle tuli työtarjous, josta en voinut kieltäytyä (hyvä palkka, lyhennetty työaika, itsenäinen tehtäväkuva, liukuva työaika).
Vieläkin ikävöin päivitttäin lapsia ja koen, että työ ei anna sitä samaa onnentunnetta kuin lasten kanssa kotona oleminen. Minäkin haluan olla läsnä ja saavatilla, vaikka lapsilla onkin jo paljon omia menoja ja juttuja.
Meilläkin miehelle tulossa yt:n ja jos hän jää työttämäksi, minun pitää alkaan kokopäiväiseksi. Se millä minä itseäni lohdutan on se, että näin mies saisi syventää suhdettaan lapsiin. Ymmärrän kyllä miestäsikin ja hänen huoltaan taloudesta.
Viiden vuoden kuluttua lapsesi on 12v ja tulet huomaamaan, että silloinkin vielä tarvitaan paljon äidin (tai isän) läsnäoloa.
Mutta tuskin kukaan viitsisi kirjoittaa noinkin pitkän selostuksen ihan huvikseen.
Baletista vähän. Harrastaminen onnistuu hyvin, vaikka olisit töissäkin. Riippuen, missä asutte, lapsi luultavasti pääsee 3. luokalta alkaen Oopperan balettikouluun. Tunnit ovat tällöin lomitettu koulupäivään ja illat jäävät vapaaksi. Treenisalit ovat näppärästi keskustan tuntumassa, joten kuskailua ei tarvita.
Mielestäni asenteesi on epäreilu miestäsi kohtaan. Miten pitkäksi aikaa olette tämän sopimuksen kotona olemisestasi tehneet? Kunnes lapsin on koulussa? Kunnes hän on yläasteella? Täysi-ikäinen? Valmistunut yliopistosta? Naimisissa?
Tuntuu, että elät lapsesi kautta ja ehkä toteutat jopa omia haaveitasi hänen kauttaan. Lastasi ja miestäsi kohtaan olisi reilua, jos sinulla olisi oma elämä ja seisoitit reilusti omilla jaloillasi harrastaen omia juttuja. Näin lapsesi oppii itsenäisen naisen mallin, jota hän tanssijanakin tulisi tarvitsemaan.