onko mun asenne lapsen kanssa kotona oloon väärä?

Eikä se lapselle olisi pahitteeksi, jos saisi olla kotona.



Jos se ei onnistu, niin lyhyempi hoitopäivä sitten edes.

Älä vingu mikkoskawannabe, jää sinne kotiin ahdistuun muiden elämästä.

Eikä se lapselle olisi pahitteeksi, jos saisi olla kotona.

Jos se ei onnistu, niin lyhyempi hoitopäivä sitten edes.

ei onnistu lain takia, työnantajalle sopis ja itsekin haluasin mut ei käy, harmi. Yleensä tulee 8 h, miehen työmatkojen ajan tulee lähemmäs 11 h ainakin pari kertaa viikossa.

ap

tuota porvoo hommaa en taas ymmärrä yhtään? miten tällainen viesti voi olla provo??

Oikeasti alle vuoden ikäisistä vain pari prosenttia on kodin ulkopuolisessa hoidossa ja senkin jälkeen hoidossa olevien prosenttiosuus kasvaa yllättävän hitaasti. Suomalaislapsista iso osa hoidetaan kotona vielä 3. ikävuoden jälkeenkin! Noin siis tilastot kertovat.



Olet ilmeisesti saanut vaikutelmasi aika rajatusta äitipopulaatiosta... hoitoonviemishetki vaihtelee varmasti äidin iän, asuinalueen, sosioekonomisten tekijöiden jne. mukaan.



Mutta mitä sinun elämääsi tulee, niin älä yhtään murehdi, kaksivuotias osaa jo kaikenlaista ja pärjännee aivan mainiosti päiväkodissa.



Ainoa, jota hiukan minäkin hätkähdin oli hoitopäivän pituus. Yksitoista tuntia putkeen erossa primäärikiintymyskohteesta (=äidistä/isästä) on ehdottomasti liikaa kaksivuotiaalle. Kyllä hän siitä hengissä selviää tietenkin, muttei se ole hyväksi.



Olisiko siis mietittävissä mitään järjestelyitä hoitopäivän lyhentämiseksi? Onko sinulla puoliso, voisitteko porrastaa töihinmenojanne ja -paluitanne niin, että toinen menisi vaikkapa vain tuntia myöhemmin ja veisi silloin lapsen - ja toinen pääsisi tuntia aiemmin ja hakisi lapsen?



Tai voisiko toinen teistä (molemmatkin voivat!) jäädä osittaiselle hoitovapaalle. Ko. termi tarkoittaa sitä, että esim. sinä teet 30 h työviikkoa: joko yhden työpäivän vähemmän viikossa tai - kuten teillä olisi järkevää juuri hoitopäivien lyhentämiseksi - vain 6h työpäivän.



TAI jos kumpikaan noista ei käy, voisitko palkata jonkun lähistöltänne hakemaan lapsen jo vaikkapa pari h aiemmin kotiin? Kyseinen hoito olisi silti lapselle vähemmän stressaava kuin olla hälyisässsä päiväkodissa 11 h.

Suomalaislapsista iso osa hoidetaan kotona vielä 3. ikävuoden jälkeenkin! Noin siis tilastot kertovat.

Oikeasti alle vuoden ikäisistä vain pari prosenttia on kodin ulkopuolisessa hoidossa ja senkin jälkeen hoidossa olevien prosenttiosuus kasvaa yllättävän hitaasti. Suomalaislapsista iso osa hoidetaan kotona vielä 3. ikävuoden jälkeenkin! Noin siis tilastot kertovat.

Olet ilmeisesti saanut vaikutelmasi aika rajatusta äitipopulaatiosta... hoitoonviemishetki vaihtelee varmasti äidin iän, asuinalueen, sosioekonomisten tekijöiden jne. mukaan.

Mutta mitä sinun elämääsi tulee, niin älä yhtään murehdi, kaksivuotias osaa jo kaikenlaista ja pärjännee aivan mainiosti päiväkodissa.

Ainoa, jota hiukan minäkin hätkähdin oli hoitopäivän pituus. Yksitoista tuntia putkeen erossa primäärikiintymyskohteesta (=äidistä/isästä) on ehdottomasti liikaa kaksivuotiaalle. Kyllä hän siitä hengissä selviää tietenkin, muttei se ole hyväksi.

Olisiko siis mietittävissä mitään järjestelyitä hoitopäivän lyhentämiseksi? Onko sinulla puoliso, voisitteko porrastaa töihinmenojanne ja -paluitanne niin, että toinen menisi vaikkapa vain tuntia myöhemmin ja veisi silloin lapsen - ja toinen pääsisi tuntia aiemmin ja hakisi lapsen?

Tai voisiko toinen teistä (molemmatkin voivat!) jäädä osittaiselle hoitovapaalle. Ko. termi tarkoittaa sitä, että esim. sinä teet 30 h työviikkoa: joko yhden työpäivän vähemmän viikossa tai - kuten teillä olisi järkevää juuri hoitopäivien lyhentämiseksi - vain 6h työpäivän.

TAI jos kumpikaan noista ei käy, voisitko palkata jonkun lähistöltänne hakemaan lapsen jo vaikkapa pari h aiemmin kotiin? Kyseinen hoito olisi silti lapselle vähemmän stressaava kuin olla hälyisässsä päiväkodissa 11 h.

jo kysymyksiisi aiemmin, eli lyhennetyt hoitopäivät ei onnistu kun itse menen tekemään vuorotteluvapaasijaisuutta jossa minun on pakko tehdä samaa työaikaa kuin sijaistettava (laki määrää). mies taas tekee paljon keikkatyötä joten ei onnistu hänenkään puolesta millään. mut siis mulla liukuva-aika jotenka saadaan päivät keskimäärin 8 ja puoli tuntisiksi. sen lyhyemmäksi ei saa millään. tuokin onnistuu vaan sillä että menen reilusti myöhemmin töihin kuin virallinen työaika alkaa. päiväkotiin ei pieni onneksi ole menossa joten uuden hoitajan palkkaaminen ei varmasti ole järkevää. siis että joku vieras tulisi taas hakemaan hoidosta, varmaan stressaisi enemmän kuin olla saman pph:n luona koko aika. isovanhemmat ei ole käytettävissä tai muut sukulaiset.

STM:n lukuja.

että hoitopäivä olisi 11 tuntia pitkä! Aivan järjetöntä.

Oikeasti alle vuoden ikäisistä vain pari prosenttia on kodin ulkopuolisessa hoidossa ja senkin jälkeen hoidossa olevien prosenttiosuus kasvaa yllättävän hitaasti. Suomalaislapsista iso osa hoidetaan kotona vielä 3. ikävuoden jälkeenkin! Noin siis tilastot kertovat. Olet ilmeisesti saanut vaikutelmasi aika rajatusta äitipopulaatiosta... hoitoonviemishetki vaihtelee varmasti äidin iän, asuinalueen, sosioekonomisten tekijöiden jne. mukaan. Mutta mitä sinun elämääsi tulee, niin älä yhtään murehdi, kaksivuotias osaa jo kaikenlaista ja pärjännee aivan mainiosti päiväkodissa. Ainoa, jota hiukan minäkin hätkähdin oli hoitopäivän pituus. Yksitoista tuntia putkeen erossa primäärikiintymyskohteesta (=äidistä/isästä) on ehdottomasti liikaa kaksivuotiaalle. Kyllä hän siitä hengissä selviää tietenkin, muttei se ole hyväksi. Olisiko siis mietittävissä mitään järjestelyitä hoitopäivän lyhentämiseksi? Onko sinulla puoliso, voisitteko porrastaa töihinmenojanne ja -paluitanne niin, että toinen menisi vaikkapa vain tuntia myöhemmin ja veisi silloin lapsen - ja toinen pääsisi tuntia aiemmin ja hakisi lapsen? Tai voisiko toinen teistä (molemmatkin voivat!) jäädä osittaiselle hoitovapaalle. Ko. termi tarkoittaa sitä, että esim. sinä teet 30 h työviikkoa: joko yhden työpäivän vähemmän viikossa tai - kuten teillä olisi järkevää juuri hoitopäivien lyhentämiseksi - vain 6h työpäivän. TAI jos kumpikaan noista ei käy, voisitko palkata jonkun lähistöltänne hakemaan lapsen jo vaikkapa pari h aiemmin kotiin? Kyseinen hoito olisi silti lapselle vähemmän stressaava kuin olla hälyisässsä päiväkodissa 11 h.

jo kysymyksiisi aiemmin, eli lyhennetyt hoitopäivät ei onnistu kun itse menen tekemään vuorotteluvapaasijaisuutta jossa minun on pakko tehdä samaa työaikaa kuin sijaistettava (laki määrää). mies taas tekee paljon keikkatyötä joten ei onnistu hänenkään puolesta millään. mut siis mulla liukuva-aika jotenka saadaan päivät keskimäärin 8 ja puoli tuntisiksi. sen lyhyemmäksi ei saa millään. tuokin onnistuu vaan sillä että menen reilusti myöhemmin töihin kuin virallinen työaika alkaa. päiväkotiin ei pieni onneksi ole menossa joten uuden hoitajan palkkaaminen ei varmasti ole järkevää. siis että joku vieras tulisi taas hakemaan hoidosta, varmaan stressaisi enemmän kuin olla saman pph:n luona koko aika. isovanhemmat ei ole käytettävissä tai muut sukulaiset.

Jos noin on, niin mikäpä siinä. Perhepäivähoitaja onkin hyvä ratkaisu pienelle lapselle. Olisit tosin voinut kirjoittaa asiasta jo alussa, turhaan aloin selittää kaikkia eri vaihtoehtoja... ;-)

Minusta 1-vuotias on ihan liian pieni hoitoon, ja 2-vuotiaallekkin ehdottomasti parempi olla kotona.



Minä olen hoitanut lapset kotona, nuorin on nyt 2v, enkä voisi kuvitella vieväni hoitoon.

Me ollaan kyllä tingitty kaikesta mistä vaan voidaan omalla kohdalla, kotihoidontuella ja yhdellä kaupan alan ihmisen palkalla kun ei kunnolla elä, mutta pärjätään, kun säästetään kaikessa missä voidaan, ja maksetaan melko pientä kk erää talolainaa takaisin. Auto on vanha kuin mikä, ja omista menoista tingitään.



Minun pää ei kestäisi sitä, että joutuisin viemään pienen hoitoon, tuntisin hylkääväni lapseni.



Ja nämä ovat sitten vain minun ajatuksiani, ja minun tapani tehdä. Jokainen tehköön kuten parhaakseen näkee!!

mun on oltava työpaikalla 8-16:30. tarkoittaa että vien hoitoon reilusti ennen seitsemää ja hakemassa olen puoli kuudelta. työmatka olis vaan 20 min mut ruuhkien takia tulee paljon pidemmäksi ja parkkipaikan etsimisen kanssa. näin siis kun mies työreissuilla. en uskalla edes ajatella miten ekaluokkalainen selviää nuo ajat...



ap

näihin tilastoihin?

STM:n lukuja.

lasten päivähoidosta, mutta kieltämättä 11 tuntia päivässä on TOSI paljon. :( Tietysti jos on pakko niin on pakko.



Mutta sen kyllä haluaisin haastaa lyhyempienkin päivien osalta että onko ne illat todella sitten pakko käyttää kodinhoitoon? Voisiko siitä siisteystasosta tinkiä silloin kun lapset ovat pieniä? Tai siivota sitten kun ovat menneet nukkumaan?



Musta tuntuu että ehdin suht hyvin viettää aikaa lasteni kanssa. Ne haetaan klo 16, sitten on tietysti pakko käyttää vähäsen aikaa ruuanlaittoon jotta saavat syödäkseen (mutta en todellakaan laita mitään ihmeellistä vaan nopeita arkiruokia), mutta sitten kyllä annan kotitöiden olla. Lapset menevät nukkumaan klo 21, minkä jälkeen voin vielä vähäsen siivoilla keittiötä tms. Mutta jäähän siinä nyt silti joka päivä monta tuntia olla lasten kanssa, vaikka tekevätkin 8 tunnin hoitopäivää.

alkuperäisraporttia, mutta täältäkin löydät about samat tiedot tiivistetysti:



http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1262285



Eli alle vuoden ikäiset ovat liki kaikki kotihoidossa, 2-vuotiaista vain 44 prosenttia on päivähoidossa ja yli 3-vuotiaistakin vain 60%.



-6-

niin sit on. ei sit kannata masentaa itseään miettimällä hoitopäivien pituutta yms. toisaalta jos ei ole pakko, niin älä mene. lapsi on pieni vain kerran. ja nuo hoitopäivät on liian pitkiä. yksinkertaista. jokainen tekee omat ratkaisunsa. en tajua ajatteleeko joku tosiaan tällaisissa ratkaisuissa sitä mitä muut tekee tai ajattelee. mitä se sun elämään vaikuttaa? itse oon aina tehnyt näissä asioissa niin kuin itsestä tuntuu hyvältä ja en varmasti tule sit katumaan myöhemmin. rahakin on toisarvoinen seikka jos itse todella haluaa lapsia hoitaa. toisaalta jos ei, niin sit ei.

ja tajuan ja tiedän, että mitä olisin menettänyt, jos olisin vienyt heidät aikaisin hoitoon. Ja miten se olisi vaikuttanut lastemme kehitykseen, senkin tajuan. Mieheni ja lasteni isä tajuaa tämän myös.



Hänestä on hyvä, että edes minä saan nämä rusinat pullasta poimia. Hän tuo onneksi mukavan paksuisen tilipussinsa ja melkein kaiken vapaa-aikansa perheellemme. Vaihtaisi kyllä roolejamme vanhempina kernaasti, jos palkkani työstä olisi edes lähes vastaava kuin hänen.



Haluan, että lapsillani on vahva tunneilmaisu (kotihoito vain mahdollistaa tämän, sillä päiväkodin resursit eivät riitä. Ehkä perhepäivähoidossa voisi hyvällä onnella toteutuakin?) sekä perusturvallisuuden tunne. Osaan huolehtia lasteni sosiaalistamisesta (kerhot, esikoulu, ystvät, sukulaiset, ulkoilu, tapahtumat, asiointi lasten kanssa jne) ja ikätasoisten taitojen opettamisesta. Kotihoito on siis parasta.



Tähän oppii muutamassa vuodessa. Minullakin ekat vuodet esikoisen kanssa olivat aika tylsiä, mutta nyt minulla on asennetta ja enempi sisältöä arjessa, kun lapsia on monta.



Klo 7 ylös ja siistinä päivä käyntiin!

hoitaa lasta kotona mutta on vaikea olla yksi elätettävistä. rahaa ei juurikaan tule ja kaikki laskut miehen kontolla jolla ei myöskään isot tulot ole. ehkä voitaisin pärjätä ilman hoitoon viemistä mutta ahdistus rahan riittävyydestä kyllä olisi koko ajan. mutta taidan tehdä niin että menen töihin ja katson miltä tuntuu, ainahan on koeaika.



ap

pph on ihan eriasia 2vuotiaalle, kuin päiväkoti. Se on kuitenkin niin paljon kodinomaisempaa, että ei ole lapselle niin iso muutos.

alkuperäisraporttia, mutta täältäkin löydät about samat tiedot tiivistetysti:

<a href="http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1262285" alt="http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1262285">http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1262285</a&gt;

Eli alle vuoden ikäiset ovat liki kaikki kotihoidossa, 2-vuotiaista vain 44 prosenttia on päivähoidossa ja yli 3-vuotiaistakin vain 60%.

-6-

että se ahdistus rahan riittävyydestä, tai siitä ettei se koskaan meinaa riittää on kyllä rasittavaa, mutta minä luovun ennemmin kaikesta vähänkään ylimääräisestä, ja siirtelen ja sumplin laskujen maksua, että saan hoitaa lapset kotona. Mutta minulle ei olekaan mitenkään tärkeää uudet vaatteet, meikit, kampaajat ym. Kunhan lapsille on hyvät vaatteet, niin se riittää. Onneksi meillä sukulaiset ostaa mielellään joulu ja synttärilahjoiksi vaatteita/antavat rahaa vaatteisiin. Näin saadaan laadukkaat tamineet lapsille, joista varmasti jouduttaisiin myös tinkimään.