Lue keskustelun säännöt.
mies ei halua 3.lasta yhtä paljon, mitä tehdä?
07.11.2009 |
Eli minä olen miehelle puhunut kaksi vuotta että haluaisin 3.lapsen (lapset kohta 4 v. ja 6 v.). Mies oli alussa vastaan, oli korvakierteet, miehen vuorotyö jne. Nyt ollaan menossa eteenpäin, mies opisk.töiden ohella, hänellä oli työstä johtuva masennus, kuitenkin edelleen vakityö opisk. ohella, aikoo vaihtaa alaa, asunto laitetaan myyntiin ja uuden asunnon haku jne.(Kuitenkin epävarmuutta, en tiedä miten minun työt jatkuu jne., määräaikainen sijaisuus). Mies kuitenkin sanoo että hänelle riittäisi nämä kaksikin lasta, mutta että tietää kuinka tärkeä 3.lapsi olisi minulle. Ja faktahan on että minulla ikää 34,5 v. eli olen miehellekin sanonut että kevääseen/kesään asti odottelen. Miestä pelottaa saako uutta työtä valmistuttuaan ja miten asuntoasia jne. Itse olen sit mieltä että mikään ei elämässä ole varmaa, vaikka olen itsekin melko kova stressaamaan niin tätä lapsiasiaa ajattelen enemmän tunnepohjaltakin kuin mies, realiteetit toki otan huomioon, muuten en olisi tätä kahta vuotta odottanut. Ja eihän sitä edes tiedä kuinka nopeaa tärppää tässä iässä ja 9 kk sitä vauvaakin odotetaan, mies olisi sen koulunkin jo käynyt. Ikä tässä mulla jo painaa päälle, pitäs kai oikeesti antaa vaan mennä keväällä, jättää ehkäsy pois, jos se mies siihen alkaa. Onko teidän muiden miehen tämmösiä vai onko kaikkien miehet yhtä paljo lasta hankkimassa kuin naisetkin?
Kommentit (29)
mies vaatimaan lisää lapsia, jos pystytte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen itse olet? Mulla tosiaan alkaa jo ikä painaan päälle (nyt 34,5 v.) ja en enää ihan 40 v. vauvaa halua. Meillä tosiaan tässä monenlaista, asunto liian pieni jo nykyäänkin, isompaan oltais lähdössä, mulla sijaisuus vain jne. Tää vauva-asia vaikuttaa jo meidän väleihin, 2 v. olen tätä jauhanut jo miehelle. Ja me ei onneksi kumpikaan miehen kas olla niin rahan perään ja uraihmisiä että ne asiat painas, mutta sanohan tuo mies että haluais jo elämässä eteenpäin. Sanoin etteihän nuo kaksi lastakaan ole häntä mitenkään estäneet elämästä, on hyvä isä ja sanoi että nauttii isänä olemisesta kun kysyin. Hitto kun ikä tulee vastaan, tuntuu että pakko kohta alkaa toimiin, ei voi enää odottaa.
ni painosta vaan. perheissa vaan on tapana kuunnella molempia osapuolia ja katsoa mika paras vaihtoehto.
työni puolesta olen nähnyt isoja perheitä (joissa usk.tausta) ja en voi heitä ymmärtää. Naiset tosi lujilla, varmasti toki miehetkin. Eli jossakin se raja menee. Täytyy olla realiteetit hallinnassa, mitä jaksaa, montako kykenee kasvattamaan jne. Mutta tuo oli hyvä kysymys, tosi vaikeaa ajatella että mies vaatis mua tekemään lisää lapsia (itse en toki miestä vaadi, koitan vain suostutella). Luulenpa että itse muutaman voisin vielä tehdäkin jos mies siis "vaatis", kun ite tykkään lapsista, mutta jossakin se raja tulis vastaan. Mutta siis kolmesta lapsesta nyt kyse, sen enempää en ole "vaatimassa", siinä tulee jo mun ikä vastaan, en enempää halua itekään tässä iässä, onko se lie niin älytön "vaatimus" miehelle?Varsinkin kun olen itse joustanut, päästin miehen opisk., tulot laski jne.
Siis hyvänen aika luuletko etten miestäni kuuntele, miksi sitten miettisin tätä asiaa näin paljon ja täälläkin pohtisin. Sulla ei ilmeisesti itellä ole ollut vauvakuumetta tai olet niin nuori että voit asiaa lykätä jne. Siis todellakin mietin ja nuo kaksi olemassa olevaakin on yhdessä mietitty ja haluttu ja tehty, ei mitään vahinkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilä oli sama tilanne kuin ap:lla. Minulla kova vauvakuume ja 3. lapsen kaipuu. Mies ei halunnut. Minä tosin en lähtenyt sen enempää painostamaan, parin vuoden ajan silloin tällöin sanoin että tahtoisin kolmannen, mies sanoi että hän ei halua ja piste. Eli ei ollut yhtä joustava kuin sinun mies.
Todella vaikea tilanne ap. Todella vaikea. Ehkä jättäisin itse tekemättä, mutta olenkin mieluummin varovainen kuin otan riskejä. Itse asiassa 2 on oikein hyvä lapsimäärä. Kun on tottunut nyt ajatukseen.
En kyllä osaa sanoa, kun en ole sinä...
Vuosia puhuin miehelle, kuinka toivoisin kolmatta lasta. Mies ei lämmennyt, ja lopulta sanoin muutamaan kertaan, että, mä olen luultavasti katkera lopun ikääni, jos en saa sitä kolmatta. Lopetin asiasta puhumisen.
Meni vuosi tai pari ja mies sanoi, et jos kuitenkin mietittäis sitä kolmatta.
Kun se kolmas lopulta yhden tuulimunan jälkeen saatiin, mies on moneen kertaan ollut kiitollinen, kun on tämä kuopuskin sentään niiiiiiin iiiiihnana :)
Koko perhe ollaan iloittu aivan suunnattomasti tästä kuopuksesta :)
Mä uskon, että yhtään lasta et kadu, mutta tekemättä jättämistä voi katuakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä olen ihmetellyt, kun jotkut pariskunnat vain ilman mitään sen ihmeempiä suunnittelematta tekevät lapsia esim.meidän naapurit, joilla on jo kaksi lasta, nainen alkoi odottaa 3.lasta , sai sitten keskenmenon. tiedän että 3. lapsi ei ollut sen kummemmmin suunniteltu heillä, tiedän että muutenkin vaikea suhde, mies pettää jne. Eli siis sitä olen ihmetellyt että mitä tällaisten ihmisten ja eritoten miesten päässä liikkuu, ajattelevatko että kyllä se nainen sitten sen vauvan hoitaa jos sattuu varomattomasta seksistä raskaaksi tulemaan. Minun mies taas todella vastuullinen, osallistuu lasten hoitoon, kotitöihin jne. Ja muistan kun toista lasta hänelle ehdotin, mietti ´jonkun päivän ja sitten kysyi minulta jaksanko jos toisen lapsi tulee. Eli todella vastuullinen mies minun mielestä. Siis apua vaadinko nyt mahdottomia mieheltä, kun 3.lasta tahtoisin. Mutta onko sekään oikein etten kuuntelis omia unelmia?
siis edellisen viestin yhteen lauseeseen: ei toisen lapsi vaan toinen lapsi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmisen yhteisen päätöksen tulos.
Toki sinä naisena voit "jujuttaa" miehesi siittämään sinulle kolmannen lapsen, mutta minusta teet silloin todella väärin - niin miestäsi kuin vielä syntymätöntä lastasikin kohtaan.
Millä tavalla kolmannen lapsen syntymä muuttaisi sinun arvoasi äitinä? Tai puolisona? Tai ihmisenä?
Haluatko lapsen vain "koska haluat" - tai koska sinusta olisi hienoa olla keskimääräisesti suuremman lapsikatraan äiti? Tai koska sinulla on niin tavattoman paljon rakkautta-hellyyttä-hoivaviettiä varastossa?
Oletteko aiemmin puhuneet lasten lukumäärästä? Ylipäätänsäkään lasten saattamisesta maailmaan. Heidän kasvattamisestaan, heidän hoidostaan, heistä syntyvistä kustannuksista? Lapsista saatavasta "lisäarvosta" - läheisyydestä?
Mutta summa summarum: kyllä, sinä vaadit mahdottomia mieheltäsi. Unelmia saa olla, mutta unelmat ja ajatukset ovat siitä hienoja asioita, että voit niitä kokea, ilman että niitä joutuu heti (tai lainkaan) toteuttamaan. Siinä ero aikuisen, vastuunsa tuntevan ihmisen, tasa-arvoisessa kumppanuudessa elää haluavan ja eläimen - tai keskenkasvuisen tytön välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten tunteita ja oikein kohtelua kyllä painotetaan. Mutta entä naisen? Naisen tunteet ja toiveet pitäisi heittää romukoppaan sen mukaan mitä mies sanoo? Minä ap:na tekisin niin, että sanoisin miehelle jonkun päivämäärän jonka jälkeen jättäisin ehkäisyn pois ja käskisin miehen sitten hoitaa ehkäisyn koska hän on se joka ei lasta halua.
Miesten tunteita ja oikein kohtelua kyllä painotetaan. Mutta entä naisen? Naisen tunteet ja toiveet pitäisi heittää romukoppaan sen mukaan mitä mies sanoo?
Miksi pitäisi väkisin tehdä kolmas, jos mies ei sitä halua? Jos ei olisi yhtään lasta, ymmärtäisin pienen painostuksenkin, mutta nythän niitä jo on.
Ap:llä on mun käsittääkseni neljä vaihtoehtoa:
1) jatkaa painostusta ja varautua kahden lapsen yksinhuoltajuuteen
2) tehdä lapsi väkisin ja varautua kolmen lapsen yksinhuoltajuuteen
3) hankkia pikaisesti toinen mies ja tehdä sen kanssa vaikka kuusi lasta lisää
4) sopeutua parisuhteen toisen osapuolen toiveeseen ja keskittyä jo olemassaolevan perheen hyvinvointiin
Mä valitsisin neljännen. Joku muu voi tehdä toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan naisen pitää sopeutua miehen toiveeseen?
Mieshän voi ottaa tulevaisuudessa eron ja tulla uudestaan isäksi vaikka 50-vuotiaana. Naisella sitä mahdollisuutta ei ole biologiaan perustuen.
ap vastaa ennen kuin aletaan koristelemaan lasten kanssa isänpäiväkakkua. Etenkin nro 13:lle, joka tais käsittää vähän väärin. Siis ei todellakaan ole kyse siitä että jotenkin jujuttaisin miestä. Se on mahdotonta ja en ikinä alentuis moiseen, katsos meillä nimittäin vain kondomi käytössä, ei mitään muuta ehkäsyä ja ei mies ole vaatinut minua pillereitä ikinä syömään. Joten tuo nro 13 viesti kyllä loukkas mua. Kyllä se on meillä miehen käsissä tuo ehkäsyn hoito. Ja noihin nro 13 muihin kysymyksiin en koe edes tarvetta vastata. Olen tietysti miettinyt miksi haluaisin 3.lapsen, mutta minusta sillä ei ole tässä yht.niin merkitystä. Olen miettinyt niin kauan että kyllä sitä en hetken mielijohteesta tekis. Jokaisella on oikeus saattaa maailmaan niin monta lasta kuin haluaa. Miehen kanssa vielä illalla juteltiin asiasta, kerroin myös että olen tänne kirjoittanut. Sovittiin että keväällä lopullinen päätös tehdään. Mies sanoi että tämä tilanne tässä eniten painaa, eli tämänetkisen asunnon pieni koko (isompaan ollaan kyllä lähdössä) ja hänen uuden työn saanti valmistumisen jälk.
kuunnella, ei kai kukaan pidä oikeana sitä, että masentunutta ja stressaantunutta äitiä painostetaan siihen kolmanteen lapseen, tai pahimmillaan jopa huijataan raskaaksi.
Eli tietysti miestä pitää kuunnella, ja jos jossain vaiheessa on valmis, niin kiva, jos ei, niin kaksi lastakin on arvokas lapsimäärä.
Eli siis mies sanoi että jos tämä tilanne olisi toinen, olisi siis jo isompi asunto, hänen valmistumisensa jälkeinen uusi työ jo tiedossa, niin sitten tilanne siis toinen. Mutta keväällä siis päätetään. Tässä on vain ja ainoastaan tää mun ikä eli olen jo 34,5 v. miksi en voi kovin kauan lykätä enää asiaa. Niin ja mainittakoon vielä että kyllä myös meillä minä olen joustanut esim. päästin miehen opiskelemaan vaikka tulot laskivat merkittävästi, se toi ainakin minulle mielettömän paineen että minun on saatava pitää työ/saatava uutta työtä. Myös isompia taloja oli jo katseltu yhdessä, nämä kaikki asiat eivät siis onnistuneet, kun mies lähti opiskelemaan (oli uupunut ja masentunut kolmivuorotyöstä). Olen nyt sopeutunut tilanteeseen, mutta onko se sitten oikein että aika tikittää eteenpäin ja mulla tulee ikää lisää ja tämä yksi haavekin minun pitäisi unohtaa?
Minulla on pari kaveria saanut lapsen 38-vuotiaana, ja se on vielä ihan normaalia, joillakinhan on lapsia yli nelikymppisenäkin. Eli ihan hyvin voitte odottaa siihen, että mieskin on tyytyväinen olosuhteisiinne.
kiitti vastauksesta. Minusta vain tuntuu etten halua ikäni puolesta lykätä asiaa kauan ja ikäerokin tulis ihan valtavaksi nähin nykyisiin (tyttö täyttää helmik. 4 v. ja poika tammikuussa 6 v., menee ens syksynä eskariin.) Ja olin ajatellut, niin ja tietysti miehellekin puhunut että olisi kiva olla sitten kotona vauvan kans kun esikoinen aloittaa koulussa. Muistan kun oma pikkuveli oli vauva ja äitini oli kotona kun olin ekaluokalla. Ja noita yövalvomisia on huonompi jaksaa enää 40 v. ikäsenä.
täällä samassa veneessä... meillä pienemmät lapset mutta mulla kuume tosi kova! Sisarukset ovat elämässä niin tärkeitä etenkin aikuisena. Suren jos lapsillani on vain yksi! Ja haluaisin niin kovin vielä vauvan, olen äidillinen, rakastan lapsia ja heidän kanssa puuhailua.