Onko lapselle parempi olla syntymättä kuin syntyä "isättömänä"?
Siltä tuntuu, kun av-mammojen mielipiteitä lukee.
Kommentit (32)
Luulen, että tyttö on samaa mieltä; ihan on hyvän elämän saanut, ja miehenmallia (hyvää!) saa muualta kuin typerältä Siittäjältä, jota ei olisi voinut loppu viimein vähempää kiinnostaa.
tiedä todellisuudesta mitään, elävät vain omassa kuplassaan, josta sitten arvostelevat muita.
ja vaikka biologinen isä ei ole kuvioissa, on mahdollista että tulee uusi isä elämässä vastaan.
Kyllä äiti pelkästään osaa pitää lapsesta huolta, miesmallia voi saada vaikka enosta, isoisästä tai naapurin miehestä.
Ja melko täyspäinen oon, kai. Miehistä en kyllä oikein mitään tiedä. :D
kun lapsi kuolee tapaturmaisesti vahingossa tai kun hänet murhataan, mutta silti kai kaikki normaalijärjellä varustetut tekevät kaikkensa ettei lasta murhattaisi?
Aivan sama juttu kuin isättömyyskin; se että joillekin käy niin huonosti, ei ole syy tehdä toisille samoin ihan tarkoituksella!
ei mun olemassaolo kiinnosta ja kyllä on tosi ihanaa elää:D Ja mahtava äitini kyllä peittoaa kaikkien riitasat avioliittoperheet;)
Minulla on kaksi lasta ilman isää ja todellakin, he ovat isättömiä. Lapset ovat ihan papereidenkin mukaan isättömiä, kukaan ei ole tunnustanut isyyttään. Eräs urpo on heidät siittänyt, mutta ei ole ansainnut itseään kutsuttvan isäksi. Isi/isä/iskä, nimitys ansaitaan. Pelkkä siittäminen ei isää tee.
ihmisoikeus jäädä syntymättä: se on itse asiassa sen vastakohta
yks tuttu raskautui tahallaan eksälleen, olettaen saavansa hänet takaisin...motiivi oli mielestäni kehno..tiesi jo valmiiksi, että mies ei halunnut raskautta/lasta...tässä pitäisi kai jo miettiä hieman..
eli syntymä on aina parempi vaihtoehto, vaikka isä ei olisikaan kuvioissa.
Tiedän perheen jossa isä jätti äidin kun tieto vahinkoraskausdesta tuli ilmi. Ilmoitti että ei halua lapsia ja ei kiinnosta millään tavoin osallistua lapsen elämään. Äiti silti synnytti lapsensa ja hyvin ovat pärjänneet. Tukiverkosto on ollut käytettävissä, eli lapsen isovanhemmat ja äidin ystävät ja kaverit. Lapsi sai aikanaan hyvän isäpuolen.
Sitten taas toisessa perheessä lapsi syntyi perheeseen jossa isä ja äiti seurustelivat ja asuivat yhdessä. Perheessä oli väkivaltaa, alkoholiongelmaa jne. Monesti äiti lapsensa kanssa lähti isää pakoon. Enää eivät ole yhdessä. Isä haluaisi tavata lastaan mutta lapsi ei isäänsä. Muistaa vieläkin mitä joutui lapsensa isän puolelta kokemaan.
Ei se että syntyy ehjään perheeseen takaa sitä että lapsuus on onnellista ja turvallista aikaa.
pärjätty jo 37 vuotta :) Vaikken nyt neitseellisesti ole kait saanut alkuani ;)