Lue keskustelun säännöt.
Lapseni isä on skitsofrenia, uskallanko ottaa häntä mukaan etelän reissulle?
02.11.2009 |
Meillä on yhteinen vauva, mutta emme ole yhdessä. Vauva sai alkunsa eräistä opiskelijajuhlista, ja päätimme pitää vauvan. Miehen psyykkinen tila paljastui pikkuhiljaa, ja sitten hän joutuikin hoitoon.
Hän on nyt vahvalla lääkityksellä, mutta siitä huolimatta hän voi huonosti. Hänellä on deluusioita koskien omaa kroppaansa, hän mm. kokee että sydän on paisunut isoksi ja painaa rintakehää, sydän vuotaa kylmää nestettä elimistöön jne. Väkivaltainen tai aggressiivinen hän ei ole. Hän on vain ahdistunut, hiljainen. Erikoista, ja pakko sanoa, yököttävää, on se, että hän kontrolloi jännitystään kulkemalla kädet taskuissa ja puristelemalla vehkeitään.
Hän kuitenkin tykkää lapsesta ja on siitä kiinnostunut, haluaa nähdä jne. Olen ilman muuta suostunut, mun valvonnassani. Säälin miestä, ja haluaisin tukea hänen suhdettaan lapseensa. Ajattelinkin että olisiko mieltä ottaa hänet viikon reissulle mukaan minun, 11-vuotiaan lapseni ja vauvan kanssa?
Mies ei ole koskaan matkustanut kauas. Mies on innoissaan tulossa mukaan, ajattelee matkan ehkä rentouttavan.
Kommentit (26)
ymmärrän näkövinkkelisi, mutta itselläni on käytännön kokemusta vuosien ajan siitä, mitä skitsofrenia pahimmillaa tekee perheelle. Ja millaista on niissä suvuissa, joissa sairautta on monella. Sen kärsimyksen haluan välttää, jos voin itse siihen vaikuttaa.
Kertoo myös avarakatseisuuden puutteesta, kykenemättömyydestä suvaitsemaan sekä arvostamaan erilaisuutta sekä hieman sivistymättömyydestä. <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_tunnetuista_skitsofreenikoista" alt="http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_tunnetuista_skitsofreenikoista">http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_tunnetuista_skitsofreenikoista</a…;
Itse en hankkisi lapsia skitsofreenikon kanssa, niin julmalta kuin se ehkä saattaa kuulostaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sairaanhoitajana enemmänkin hälventäisit ihmisten stereotyyppisiä käsityksiä sairaudesta kuin alleviivaisit niitä.
Suvussani on kahdella muulla ollut skitsofreniaa, toisella heistä vakavana. Eli sairaus on siis voimakkaasti periytyvä ja minähän en perimääni tai syntymääni voinut päättää. Silti näkisin, että me kaikki kolme olemme elämämme ansainneet aivan samalla tavalla kuin sinä tai kuka muu hyvänsä. Ja että eläämme mahtuu myös hyviä hetkiä, vaikka vaikeaakin on. Toisaalta kenenpä elämä ei olisi tavalla tai toisella. 22
miehellä on ilmeisesti lääkitys ja elämä menee suht mukavasti. Siinämielessä ei hätää, mutta miksi haluat hänen kanssaan reissata? Tai vauvan kanssa? Pienen kanssa reissutessa mennään vauvan ehdoilla.
että skitsofrenia kaikkinen puolineen on tuntematon sairaus, joska aiheuttaa tietämättömille aiheettomia pelkoja. Vaikkapa väkivaltarikoksiin syyllistyminen ei ole ollenkaan tavallista, vaikka yleinen harhakäsitys sellainen onkin. Sen sijaan tieto skitsofrenian perinnöllisestä alttiudesta, erilaisista oireista ja lääkityksestä jne ovat toki faktoja, mutta usein vieraita "suurelle yleisölle". Oleelliset faktat ja stereotyyppiset käsitykset ovat aivan eri asioita. Mielestäni ihmisten tietoisuutta näistä faktoista tulisi lisätä ja sitä kautta hälventää skitsofreiaan liittyviä aiheettomia ja virheellisiä käsityksiä. Kyseessä on kuitenkin melkein kansantauti Suomessa, joten mielenterveyden häiriöiden käsittelyyn tyypillisesti liittyvää "tieto lisää tuskaa" -asennetta pitäisi muuttaa. Tärkeätä tämä on siitäkin syystä, että tieto auttaa ennaltaehkäisemään ja hoitamaan ajoissa psyykkisiä sairauksia ja sen myötä potilaiden ennuste saattaa massiivisesti parantua. T. Se sama psyk sh
että sairaanhoitajana enemmänkin hälventäisit ihmisten stereotyyppisiä käsityksiä sairaudesta kuin alleviivaisit niitä. Suvussani on kahdella muulla ollut skitsofreniaa, toisella heistä vakavana. Eli sairaus on siis voimakkaasti periytyvä ja minähän en perimääni tai syntymääni voinut päättää. Silti näkisin, että me kaikki kolme olemme elämämme ansainneet aivan samalla tavalla kuin sinä tai kuka muu hyvänsä. Ja että eläämme mahtuu myös hyviä hetkiä, vaikka vaikeaakin on. Toisaalta kenenpä elämä ei olisi tavalla tai toisella. 22
Isälläni oli skitsofrenia(teki itsemurhan useampi vuosi sitten)ja tiedän kyllä mitä on elää ihmisen kanssa jolla skitsofrenia.Vaikka lääkitys kohdallaan niin ikinä ei silti elämä normaalia ollut.Eihän se lääkitys terveeksi tee vaan useinmiten jonkinlaisia oireita kuitenkin ilmenee.
t.22