Olen onnellinen, että saan hoitaa lapseni kotona.
On kyllä hirveää katsoa, kun pienet itkee puistossa ja hoitaja jatkaa vaan juttua toisten kanssa. Yksi alle yksi vuotias itki tänään yli tunnin, siis koko ajan kun puistossa oltiin :( Jos vauva esim. kakkaa housuun niin täti on puistossa niin kauan kuin muutkin vaikka toinen itkee? Ja miten nuo vauvat pysyvät lämpimänä koko ulkoilun ajan, kun tököttävät vaunuissa? Olen kyllä hämmästynyt kuinka "laiskaa" sakkia nuo hoitajat ovat, eipä montaa askelta oteta juttelun lomassa ja sitten komennetaan ja huudetaan niin hoitolapsille kuin muillekkin.
Kommentit (3)
kylmissään esim.päiväkodin pihalla tai vaikka hoitajan kanssa puistossa.
Katsoin talvella ihan mukavan hoitajan ajankäyttöä pakkasilmalla ulkona, klo.16.00 jälkeen.
N.1-vuotias lapsi istui pulkassa koko sen ajan kun hoitaja jutteli työkaverinsa kanssa. Lapsi oli varmaan jaloistaan ja sormistaan kylmä, sillä häntä ei kävelytetty yhtään tänä aikana. Lapsi istua kökötti muovisella pulkalla, ei ollut lumesta eristävää palasta pepun alla.
Mielestäni rattaissakin voi tulla istujalle kylmä, jos siinä vain istutaan vaikka tuntikin odottaen esim. hakijaa. Jaloissa ei ole liikuntaa ja usein kädet ovat paikallaan jolloin veri ei kierrä hyvin. Joillakin lapsilla ei ole karvapussia alaosassaan rattaissa. Lapsi on sen verran isoksi kasvanut ja talvijalkineet vievät tilaa. Lammastalja eristää hyvin jos lapsi joutuu olemaa pitkiä aikoja rattaissa. Monissa yhdistelmävaunuisa on tuulen päästäviä rakoja suojusten lähtiessä rakoikemaan. Kunnon iso torkkupeitto hartioilta asti jalkoihin suojaa viimalta.
Huomasin oman poikani käsien kylmyyden hänen viihtyessään Stiigassa istumassa pienenä. Kädet olivat kiinni ratissa jolloin läämpimätkään rukkaset eivät taanneet lämpimyyttä. Oli pakko rajoittaa siinä istumista, näytin kuinka voi vetää narusta Stiigaansa, mutta ie kiinnostanut, joten kylmimpinä pakkaspäivinä en ottanut lempivälinettä ulos ollenkaan.
mutta ihan vertailematta muihin; naapurin ja kylän lapsiin.
Minä olen parikymmentä vuotta ollut työelämässä ja sama mokoma on silti vielä jäljellä, vaikka olisinkin tässä välissä pitempään kotona.
Kuopus on 15kk ja odotan hyvin voiden seuraavaa.
Päivät menee ite-eestään. En vielä ole turhautunut; pihalla on tekemistä, osaan halutessani tehdä käsitöitä ja vaikkapa leipoa, lapset kyllä osallistuvat ;-)
Ei minulla aika käy pitkäksi.
mutta valtaosa mun tuntemista lasten hoitajista on aivan huippu ihania. ammattitaitoisia kasvattajia joilla tuntuu riittävän päivän tunnit niin ulkoiluun syömiseen kuin askarteluunkin. eikä tee edes tiukkaa!