Ystäväni lapsi on jo 2-vuotias mutta ystävä ei koskaan lähde naisten kesken ulos

pystyykö antamaan ja saamaan vuorovaikutuksessa muihin mitään eli muodostuuko ystävyyssuhteita jotka aikuisenakin kestää vai ei.

kotona kökkimistä ja pelkästään miehen ja lasten kanssa olemista. Juuri viikonloppuna tapasin vanhoja lukioaikaisia kavereita ja ihan mielettömän hauskaa oli. Minusta on ihana jutustella ystävien kanssa, käydä leffassa, kokkailla ruokaa ja joskus käydä jopa bilettämässä. Ja sainpa viikonloppuna ihan uusiakin kavereita, mikä on ihanaa.

sitäpaitsi olisi melkoinen painolasti puolisolle ja lapsille, jos heidän pitäisi olla mun ainoat merkittävät ihmissuhteet...

kotona kökkimistä ja pelkästään miehen ja lasten kanssa olemista

tietenkään en tiedä mitkä syyt ap:n kaverilla on siihen, että ei halua tavata, mutta yleensä kannattaa pitää ystävyyttä yllä.



Toivon, että kenellekään teistä ei satu elämässä mitään kriisiä (avioeroa, lapsen, puolison tai omaa sairautta, kuolemantapausta, taloudellisia huolia, mitä vain). Itse olen kokenut, että elämän isossa kriisissä ystävät on niin suuri voimavara, apu ja rikkaus, että en kovin helposti katkaisisi yhteyttä.

ei vaan huvita, mä en ole ikinä tajunnut tätä "tyttöjen iltaa" tai "poikien iltaa", paitsi joskus nuorena sinkkuna! En vaan ymmärrä mikä juju siinä on. Jos lähdetään jonnekin, niin lähdetään miehen kanssa yhdessä yhteisten ystäviemme kanssa. Meillä ystävät on yhteisiä, koostuu lähinnä toisista pariskunnista. Miksi ihmeessä lähtisin joidenkin tyttöjen kanssa jonnekin, vain sen takia, että ne sattuu olemaan tyttöjä?? En vaan ymmärrä.

eikä käy missään harrastuksissa tai hänellä ei muutenkaan ole mitään ns. omaa aikaa. Lapsella on läsnäoleva isä aivan normaaliin tapaan ja olen pyytänyt ystävää moneen eri juttuun mukaani tai naisporukkaan rentoutumaan mutta mikään ei onnistu. Mitähän voisi tehdä? Ehkä äitiys ei kuitenkaan ole naisen ainoa rooli sentään.

Pysykää te muutkin äidit vaan kotona ja kotitöissä lapsianne ja miestänne varten. Ei kaikki naiset tahdo ulos "rentotumaan" kuin huorat.

Miksi huorahtavat naiset tahtovat äidiksi? Siksikö, että on joskus mukava pitää lasta sylissä, kuin silittäisi kissaa?

Huoramaiset (sinkkunaisten) tavat eivät sovi äideille.

eikä käy missään harrastuksissa tai hänellä ei muutenkaan ole mitään ns. omaa aikaa. Lapsella on läsnäoleva isä aivan normaaliin tapaan ja olen pyytänyt ystävää moneen eri juttuun mukaani tai naisporukkaan rentoutumaan mutta mikään ei onnistu. Mitähän voisi tehdä? Ehkä äitiys ei kuitenkaan ole naisen ainoa rooli sentään.

Pysykää te muutkin äidit vaan kotona ja kotitöissä lapsianne ja miestänne varten. Ei kaikki naiset tahdo ulos "rentotumaan" kuin huorat.

joku äiti-Madonna 50-luvulta?

Miksi huorahtavat naiset tahtovat äidiksi? Siksikö, että on joskus mukava pitää lasta sylissä, kuin silittäisi kissaa?

Huoramaiset (sinkkunaisten) tavat eivät sovi äideille.

Onhan se nyt outoa jos mihinkään ei voi mennä ilman miestä, en minä ole muuttunut toiseksi ihmiseksi naimisiin mentyäni ja ihan samalla tavalla voin tavata ystäviäni nyt kuin ennenkin.

harrastaneet "ulkona käymistä" ystävien kanssa, eikä se lienee mikään normaalin ihmisen ja hyvän ystävän normi ole. Ystävyyttä voi pitää yllä monella lailla.

ekassa viestissähän ihmeteltiin kun ystävä ei halua tehdä MITÄÄN yhdessä.

ap:n ystävällä ei vaikkapa kodinhoidontuen takia ole juuri ylimääräistä rahaa "kivoihin juttuihin" mitä ne ap:n kivat jutut sitten lienevätkään? Sen ymmärrän täysin että baaririennot ei kiinnosta.



Minä itse olen töissä ja olen tosi onnellinen ja nautin lapsieni ja mieheni seurasta iltaisin ja viikonloppuna. Ei nappaisi ollenkaan lähteä tyttökavereiden kanssa iltaa viettämään saati oopperaan, kotihoidontuella ei ollut rahaakaan ylimääräiseen. Minulle riittää kun voidaan soitella ja tavata kahvikupin ääressä silloin tällöin lapsien ollessa kotona tai jos kutsun heidät meille illalliselle kuten kutsutaan lapsiperheystäviä myös. Lapset on silloin nukkumassa, eli voidaan jutella ihan rauhassa.



Harmi, että pitää puuttua toisten elämiseen ja taivastella sitä täällä julkisella palstalla.

mukana taivastelemassa...

Olen itse siis joidenkin mielestä "huorahtava" äiti kun tapaamme välillä tyttöporukan kanssa illanvieton merkeissä. Yleensä laitamme hyvää ruokaa jonkun kotona ja katsomme leffaa, mitään sen kummempaa huorausta ei iltaamme yleensä kuulu =)



On surullista jos joillain on vain sellaisia ystäviä joita voi tavata vain baarissa, kuten täällä näköjään monella vastaajalla on. Oletteko muuten miettineet te, jotka omistaudutte ainoastaan perheellenne ettekä halua muita ihmisiä enää nähdäkään, niin mitäs sitten jos ero tulee? Sitten voi olla turha vinkua enää niiden hylkäämiensä ystäviensä perään..

Joillakin täällä ei ilmeisesti ole lainkaan itsenäistä aikuista elämää olemassa - vain aviomies aviomies aviomies aviomies aviomies aviomies aviomies aviomies aviomies aviomies...

En kuvitellutkaan että av-palstan mammoista kaikki olisivat mitään picassofanittajia, mutta onhan lähes uskomatonta, jos niiden ystävien kanssa ei osata tehdä MITÄÄN MUUTA kuin istua oluella! Sitäkö se ystävyys on? Ei sitten ihme jos joutaa mennäkin...



Monelle ystävyys tarkoittaa kuitenkin (onneksi!) aivan muuta kuin tuota...

lasta ja osa kavereista on vielä lapsettomia. Kahvistellaan, käydään treenaamassa, elokuvissa tai kokkaillaan, matkustellaan jne. Ja joskus jopa käydään tyttöporukalla baarissa, ai kamalaa. Ei tulisi mieleenkään unohtaa ystäviä!

Oletko aivan varma ystäväsi parisuhteen laadusta? Yritä yllä pitää kärsivälisesti suhdettanne. Ystävälläsi voi nyt voimavarat olla niin miinuksella, ettei itse jaksa.



Kirjoitinkin jo aiemmin omasta tilanteestani, mustasukkaisesta (narsisti)miehestä. Mitään en ole tehnyt, mikä provosoisi häntä, päinvastoin. Elän niin matalalla profiililla, että itsekkin toisinaan ihmettelen, kuinka jaksan tätä. Jos "uskaltaudun" tapaamaan ystäviä (nais) leikkikentällä, tulee puoliso tarkistamaan varmuuden vuoksi tilanteen. Saatuaan ystävättäreni lähtemään kotiinsa,lähtee itsekkin...



Keskustellessani puhelimessa ystävien kanssa, kuuntelen mielelläni heidän kuulumisiaan. Mitäs tästä omasta jauhamaan,paha mieli vaan tulee, kun realistisesti ajattelee. Monet pitävät avioliittoamme miltei täydellisenä. On tuo siippa niin taitava puhumaan ja lumoamaan ihmiset. Kukaan ei uskoisi totuutta :)