Ystäväni lapsi on jo 2-vuotias mutta ystävä ei koskaan lähde naisten kesken ulos
eikä käy missään harrastuksissa tai hänellä ei muutenkaan ole mitään ns. omaa aikaa. Lapsella on läsnäoleva isä aivan normaaliin tapaan ja olen pyytänyt ystävää moneen eri juttuun mukaani tai naisporukkaan rentoutumaan mutta mikään ei onnistu. Mitähän voisi tehdä? Ehkä äitiys ei kuitenkaan ole naisen ainoa rooli sentään.
Kommentit (98)
"Naispoppoo" tuo mun mieleen limuviinaa ja kirkumista :)
Etkö koskaan käy syömässä/kahvilla/teatterissa/jumpassa/juoksulenkillä/uimassa/konserteissa/kirjamessuilla/elokuvissa ystäviesi kanssa?
mukaan ilman lasta? Voi nimittäin olla niinkin, että hän ei vain halua lähteä sinun mukaasi.
Joskus ystävyyssuhteet eivät kestä lasten tuloa, ja se on valitettavaa. Intressit saattavat olla liian erilaiset äideillä ja lapsettomilla.
"Ystäväsi" saattaa siis hyvinkin käydä silloin tällöin esim. ravintolossa syömässä äiti-ystäviensä kanssa, vaikka sinun seurasi ei kelpaakaan. Lapseen vetoaminen saattaa olla pelkkä tekosyy.
Miksi hän pyytää ystäväänsä ulos vaikka tällä on pieni lapsi. Se on tosi ymmärtämätöntä.
Mun ystäväpiirissä on myös pari tapausta
että illalla on oltava kahdeksalta (!) jo kotona imettämässä ja nukuttamassa - kyseessä yli 1-vuotiaat lapset. Ihan kuin isää lapsilla ei olisikaan...
Oletko ikinä tullut ajatelleeksi, että tuo on monelle se oikea ja hyvä tapa elää? Miksi kuvittelet, että kaikkien tulisi toimia niinkuin sinä?
En voi ymmärtää mikä siinä on, että ihmiset ei näe omaa napaansa pidemmälle. Annetaan jokaisen toimia parhaaksikatsomallaan tavalla, erityisesti silloin, kun se ei vahingoita ketään - päin vastoin, varmaan tällaisessa perheessä on koettu helpoimmaksi, että vanhemmat hoitavat iltapuuhat yhdessä. Ja se yksi mustasukkainen kaveri voi selvitä iltapuuhistaan itse.
Tiedän jos menen baariin niin siitä tulee taas tapa. Epäterveellinen tapa. Rakastan raikkaita aamuja, kun järkeä ei sumenna krapula ja munan haju suussa.
Tanssipaikoissa käyvät ystävät (sinkkuja) on vaihtuneet äiteihin ja treenikavereihin.
Mun on oikeasti parempi olla nyt aikuisena.
Biletys on nuorille.
tulkitsisin, että niille äideille, joille vapaa-aika ystävien kanssa ei jo ennen lasten tuloa ole koskaan muuta merkinnytkään kuin kaljalle menoa lähimpään räkälään, äitiys merkitsee suurelta osin todellista vaihtoehtoa aiempaan elämiseen, ja tätä vasten on helppo selittää, miksi tällaiset äidit jäävät jatkossakin mielellään kotiin. Asia erikseen ovat puolestaan äidit, joille ystävyys on analyyttista, keskustelullista, kulttuurista sisältöä suova, ja näille äideille ei ole mitään halua äitiyden myötä redusoida elämästä ystäväsuhteiden suomaa arvokasta panosta. Ymmärrän molemmat lähtökohdat ja myös ratkaisumallit taustaeroja vasten. Kumpikin lähestymistapa on omaan historiaansa nojaten luonnollinen, selvä.
kyseessä ei voi parivuotiaan tapauksessa olla enää mikään ravitsemuksellinen asia.
Miksi jotkut äidit haluavat sitoa lapsen itseensä niin voimakkaasti?
Ja millainen parisuhde mahtaa tällaisissa kodeissa olla?
Mahtaa olla niillä vain päässä vikaa, kun tekevät erilailla kuin sinä!
Itse et ole tainnut edes kokea rakkautta tai kiintymystä lapsen taholta, kun oletuksenasi on, että äiti "sitoo" lapsen itseensä. Niin, jotkuthan vierottavat lapsensa itsestään jo parin viikon iässä tekemällä alun alkaen selväksi, että äiti ei ole täällä lasta varten ja lapsi on pelkkä taakka, jonka paikka on sitterissä aamusta iltaan, ja joka pitää työntää jonkun muun hoitoon vähintään joka viikonlopuksi.
ja lapsi on pelkkä taakka, jonka paikka on sitterissä aamusta iltaan, ja joka pitää työntää jonkun muun hoitoon vähintään joka viikonlopuksi
onko ketjusta poistettu viestejä?
Aika erikoista jos aikuiset ihmissuhteet merkitsevät vain tuota.
tulkitsisin, että niille äideille, joille vapaa-aika ystävien kanssa ei jo ennen lasten tuloa ole koskaan muuta merkinnytkään kuin kaljalle menoa lähimpään räkälään, äitiys merkitsee suurelta osin todellista vaihtoehtoa aiempaan elämiseen, ja tätä vasten on helppo selittää, miksi tällaiset äidit jäävät jatkossakin mielellään kotiin. Asia erikseen ovat puolestaan äidit, joille ystävyys on analyyttista, keskustelullista, kulttuurista sisältöä suova, ja näille äideille ei ole mitään halua äitiyden myötä redusoida elämästä ystäväsuhteiden suomaa arvokasta panosta. Ymmärrän molemmat lähtökohdat ja myös ratkaisumallit taustaeroja vasten. Kumpikin lähestymistapa on omaan historiaansa nojaten luonnollinen, selvä.
t. eräs analyyttinen, keskustelulinen, kulturelli äiti, joka viihtyy erinomaisesti kotona oman perheen kanssa.
On täällä varsinaisia puusilmiä taas jakamassa tuomioitaan. Kertakaikkisen vaikeaa joidenkin aikuisten ihmisten hyväksyä, että kaikki eivät ole kuten minä! Ilmeisesti jäänyt joku varhaislapsuuden kehitystehtävä saavuttamatta.
ja lapsi on pelkkä taakka, jonka paikka on sitterissä aamusta iltaan, ja joka pitää työntää jonkun muun hoitoon vähintään joka viikonlopuksi
onko ketjusta poistettu viestejä?
Tällaisia äitejä on, vaikkei tässä ketjussa kukaan olisi itsestään näitä paljastanutkaan. Kattos, ei kaikkea välttämättä lue tässä ketjussa, vaikka joku ottaisi asian edille.
Miten voi keskustelun taso laskea näin äkkijyrkästi kuin täälä av;lla? O_o
T: Remontti Klaus
nimitellä tuntemattomia ihmisiä?
Pölkky.
nimitellä tuntemattomia ihmisiä?
Pölkky.
Keskitytäänpä nyt itse aiheeseen
missä tahansa keskustelussa.
Sitten pyörittelimme päitämme yhteen tahtiin ja totesimme miten te kaikki voitte olla niin väärässä? Oikea vastaus on aika.
t: Remontti Klaus
vain yksi mainitsi saman kun mitä itsekin mietin. Se vika ei välttämättä ole tässä äidissä vaan voi olla myös miehessä. Kahden ystäväni kohdalle on osunut mustasukkainen narsistinen mies ja silloin naisella ei todellakaan ollut asiaan ulos tyttökavereiden kanssa. Kummankaan kohdalla KUKAAN ei ole tästä tiennyt, ennenkun asiat meni liian pitkälle. Mies oli kuin kuka tahansa mukava aviomies, joka huolehtii vaimosta ja perheestä..
Jos nainen on toistuvasti jäänyt kiinni tyttöjen illoissa pettämisestä tai sammunut rappukäytävään, kadulle, vessoihin. Niin ei mies muuta voi jos vaimostaan välittää. Naisen vikahan se on kun ei osaa ottaa kohtuudella.
t: Remontti Klaus
nimenomaan sitoo/sitouttaa lapset itseensä, eikä se ole mielestäni rakkautta vaan vallanhalua.
jonka voisin alentaa lähinnä kamuksi, sattuu vaan olemaan heidän tyttönsä minun kummilapseni. Tämä mamma ei kuitenkaan esikoisensa syntymän jälkeen josta 6v aikaa, ole lähtenyt mihinkään muuta kuin perheenä. Ja vierailut ovat sellaisia että en kokonaista lausetta voi hälle loppuun asti sanoa, kun se keskeytyy moneen kertaan kun "jannicallla" on asiaa tai "nico" kiipeilee kattolampussani. Ärsyttää, pakkokaveruuttahan tuo enää on kun ei edes kuulumisia voi vaihtaa niin että voi lauseen sanoa rauhassa loppuun.