Ystäväni lapsi on jo 2-vuotias mutta ystävä ei koskaan lähde naisten kesken ulos

eipä ole tilaisuuksia käydä missään ilman lasta

ettet ole kovin kiva ystävä. Ehkäpä siinä selitys. Hän ei vaan halua sanoa asiaa sinulle suoraan.

kyseessä ei voi parivuotiaan tapauksessa olla enää mikään ravitsemuksellinen asia.

Miksi jotkut äidit haluavat sitoa lapsen itseensä niin voimakkaasti?

Ja millainen parisuhde mahtaa tällaisissa kodeissa olla?

Saako lähdettyä mihinkään muualle, vai linnoittautuuko kotiin päivisinkin?



Mietin myöskin sitä, että josko hän on kovinkin minuutintarkka esim. iltarutiineissa, eikä usko miehen pystyvän "vetämään" hommaa läpi juuri niinkuin pitäisi? Tälläisistäkin olen kuullut ja en voi kun ihmetellä... Haloo hei - mitä väliä, jos joskus lapsi käy nukkumaan 21.10 eikä 21.00? Ymmärsikö kukaan...

Ei ole kaikki kohdallaan, jos aikuisen ihmisen elämään ei mahdu enää muuta kuin kotihommat ja lapsenhoito, kun lapsi on jo tuonkin ikäinen.

Haloo hei - mitä väliä, jos joskus lapsi käy nukkumaan 21.10 eikä 21.00? Ymmärsikö kukaan...

ei muakaan kiinnosta lähtee,on menny ristiin sellasten kavereiden kans joilla itsellä ei lapsia. mieheni kans ennemmin käyn jos lapsille hoitaja löytyy

kyseessä ei voi parivuotiaan tapauksessa olla enää mikään ravitsemuksellinen asia. Miksi jotkut äidit haluavat sitoa lapsen itseensä niin voimakkaasti? Ja millainen parisuhde mahtaa tällaisissa kodeissa olla?

En lukenut viestiketjua kovin tarkkaan, aihe saattaa ola jo käsitelty. Eli pääseekö hän todellisuudessa lähtemään halutessaan? Onko mies todella hoitamassa muksua biletyksen aikana?



Itse olen ollut tyttöjen kanssa viihteellä viimeksi 8v sitten... Juu, muksut nyt 3 ja 4v, eikä tarvii edes haaveilla yksin viihteelle pääsemisestä. Mies on niin helvetin mustasukkainen, että... Samalla tavala vastailen, ois kiva jne. Taitaapi muutama tietää totuuden parisuhteen laadusta.

uupumusta tai jotain sinnepäin.



Minäkään en jaksaisi lähteä mihinkään. Silloin harvoin kun lähden, olen iloinen jälkeenpäin että lähdin. Mutta se lähteminen on vaikeaa.

ja siksi sun ystävä vastaa että olis kiva tulla. Mutta tietää ettei "pääse". Pitäiskö sun kysyä suoraan? EHkä helpotuskin saada puhua jos asia on niin.

Minulla on nuorempi 2 v, eikä minua oikeasti kiinnosta missään käynti.



Joo, tavallaan olisi kiva harrastaa jotain, saada omaa aikaa, mutta mutta..

lasten isä on paljon poissa. Silloin kun hän on kotona, mielellään vietetään perheaikaa.



Voisin alkaa etsiä lastenvahtia, ehkä se järjestyisi. Mutta minua ei oikeasti kovinkaa paljoa kiinnosta mikään tyttöjen kanssa yhteinen tekeminen.

Haluan olla lasten kanssa, mutta ennenkaikkea haluan vapaa-aikani viettää miehen kanssa, ja perheen kanssa.

. Minulle riittäisi vähempi oma vapaa-aika, päivällä arkiasioiden hoitamiseen. Saan omaa aikaa sillä tavalla, että mies hoitaa ja ottaa vastuun lapsista, ja touhuan kotona omiani. Tai käyn kaupoassa itsekseni.



En koe tarvitsevani sillä tavalla vapaata, että illaksi lähden jonnekin. Se tietäisi myöhäistä valvomista ja aamulla kuitenkin on aikainen ylösnousu, ja seuraava päivä pitäisi jaksaa lasten kanssa, enkä jaksa jos en saa nukkua kunnollisia yöunia.



Enkä ole apn kaveri, en ole pikkutarkka iltarutiineista enkä imetä.

mun kaverin mies voi olla 2 vkoa putkeen duunireissuilla. eli sitovaa on puolin ja toisin.

Kaikki eivät aikuisena pysty sellaiseen läheisyyteen, että ystävien kanssa voisi todella jakaa asioita. Tälläinen piirre korostuu helposti lastensaannin myötä (kotiin on helppo jäädä sillä "syytä" ei kukaan lähde kyseenalaistamaan). Se on yksi selitysvaihtoehto tuollaisessa tilanteessa.

Tiedän äidin, joka oli niin fiksoitunut arkirutiineihin, että elämä jaksoittui lasten ruokailujen, päiväunien ja iltanukkumaan menon kanssa sellaiseksi, ettei siitä mihinkään voinut mennä, eikä mitään harrastaa, ei edes lapset.

Isot koululaiset söivät iltapalan klo 19, iltapesut, sitten katsottiin salatut elämät ja sitten klo 20 sammui valot. Lapset meni vuoteeseen, ja valot pois, hiljaisuus.

Muutenkin koko elämä meni tarkkojen ruoka-aikojen mukaan, 6 v nukkyi vielä päiväunet jne.

Aamulla herätys oli viikonloppuisinkin viimeistään klo 7. Vaatteet päälle ja äidille näyttäytymään. 12 v kuullemma palaa takaisin huoneeseensa, ovi kiinni - nykyään äiti antaa sentään olla rauhalla - ja menee nukkumaan. herää klo 9 muina miehinä ja menee kysymään aamupalaa. Illalla nimittäin valvoo äidiltään salaa, hiljaa, lukee ym. vuoteessaan kun klo 20 on määräys käynyt mennä vuoteeseen. Ja lapsi siis 12 v.

Näin on ollut aina.

En muista minkä ikäinen lapsi oli, koulussa kyllä jo hyvinkin, kun hän ilmoitti miten hauskaa heillä oli ollut, jännittävää: kesälomalla, kesällä, he olivat lähteneet äidin kanssa uimarannalle iltamyöhällä, klo 18 !!!!! Koska normaalistihan klo 18 aletaan valmistautumaan iltapalalle, joka on klo 19... ja nyt äiti sitten repäisi tämmösen..

Minusta tuo on lähinnä järkyttävää ja surullista.

Saako lähdettyä mihinkään muualle, vai linnoittautuuko kotiin päivisinkin? Mietin myöskin sitä, että josko hän on kovinkin minuutintarkka esim. iltarutiineissa, eikä usko miehen pystyvän "vetämään" hommaa läpi juuri niinkuin pitäisi? Tälläisistäkin olen kuullut ja en voi kun ihmetellä... Haloo hei - mitä väliä, jos joskus lapsi käy nukkumaan 21.10 eikä 21.00? Ymmärsikö kukaan...

Rutiinit on hyvä olla, mutta tuo juttusi kuullostaa kyllä jo aika surulliselta!

Tiedän äidin, joka oli niin fiksoitunut arkirutiineihin

Ja kyseessä todlelinen suurperhe... siinähän sitä sisältöä sitten tulee elämään, kun kaikki kulkee kontrollifriikkiyden muodostamassa suojassa.

jos ystävyys ei kestä tätä, niin sitten ei. Uusia löytyy.

jos ystävyys ei kestä tätä, niin sitten ei. Uusia löytyy.

ja tärkeysjärjestys muuttunut äitiyden myötä? "Naispoppoo" tuo mun mieleen limuviinaa ja kirkumista :)