Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni lapsi on jo 2-vuotias mutta ystävä ei koskaan lähde naisten kesken ulos
01.11.2009 |
eikä käy missään harrastuksissa tai hänellä ei muutenkaan ole mitään ns. omaa aikaa. Lapsella on läsnäoleva isä aivan normaaliin tapaan ja olen pyytänyt ystävää moneen eri juttuun mukaani tai naisporukkaan rentoutumaan mutta mikään ei onnistu. Mitähän voisi tehdä? Ehkä äitiys ei kuitenkaan ole naisen ainoa rooli sentään.
Kommentit (98)
Aina uhoamassa ja muistuttaa kuka on perheenpää.
Oikea tyränni. Onneksi minulla on isoveli(bodari) joka muistuttaa miehelleni käytöstapoja. Mieheni saattaa joskus kieltää minulta juhlat tyttöjen kesken. Silloin soitan isoveljelleni joka "ojentaa" miestäni.
Hän on oppinut tasa-arvoisemmaksi veljeni käden kautta. Itsepäinen kyllä on ja rakastan häntä kovasti vaikka joskus rankkaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Naispoppoo" tuo mun mieleen limuviinaa ja kirkumista :)
Etkö koskaan käy syömässä/kahvilla/teatterissa/jumpassa/juoksulenkillä/uimassa/konserteissa/kirjamessuilla/elokuvissa ystäviesi kanssa?
Kirjamessuilla en enää käy, mutta lukupiirissä löytyy. Ystäväpiiriini kuuluu sekä naisia että miehiä ja tavataan erilaisissa komboissa. Olen tavannut ystäviäni myös silloin kun lapsemme ovat olleet aivan pieniä.
Joku tuossa avauksessa vain toi limuviinan ja risteilyt yms mieleen. Kertoo tietysti minusta, ei avaajasta. Mutta eikö ole outoa, että joku kyselee syitä ystävänsä käytökseen täältä, eikä ystävältä itseltään?
ulkona, jos ei ole käynyt ennen lastakaan???
Kun olin 21v-35v (sain esikoiseni 36vuotiaana), niin mulla oli tasan tarkkaan YKSI tyttökaveri. En ole ikinä kulkenut missään naisporukoissa. Mulla on kavereita, mutta tapaan heitä kaikkia erikseen, koska olen eri kautta heihin tutustunut, eivätkä he edes tunne toisiaan.
Jos pitäisin vaikkapa synttärit, en tosiaan tiedä keitä sinne kutsuisin. Enkä kyllä itsekään ole koskaan käynyt muiden kuin tämän parhaan ystäväni synttäreillä, eikä kyllä sielläkään ole ollut muita vieraita kuin minä.
Miksi aina oletetaan, että kaikilla on ihan järkky kasa kavereita ja kun saa lapsen, sitten niistä luovutaan? En minä ole luopunut mistään tyttöjen illasta, en ole eläissäni sellaisessa käynyt!
puhuttu mistään ryyppyreissuista. Siinä sanottiin että tämä ystävä ei lähde mihinkään, harrastuksiin tai muuhun.
Luulen AP että ystävyytenne on loppu. Olet yrittännyt parhaasi, koettanut pitää yhteyttä mutta ex?-kaveriasi ei näytä kiinnostavan. Vietä tästä lähtien aikaasi muiden ystäviesi seurassa, unohda tuo joka haluaa tehdä jotain muuta, mitä haluaakin.
että illalla on oltava kahdeksalta (!) jo kotona imettämässä ja nukuttamassa - kyseessä yli 1-vuotiaat lapset. Ihan kuin isää lapsilla ei olisikaan...
Jos 1-vuotias tarvitsee vielä illalla rintaa, ei isä sitä pysty antamaan! Ja mihin aikaan pienet lapset sun mielestä sitten menevät nukkumaan?
Onneksi mulla ei ole noin idioottia ystävää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä siltikään käy oikein missään ilman lapsia. Harrastukset on aika tavalla koko perheen harrastuksia tai sellasia, joista aina joku lapsista on kiinnostunu ja lähtee mukaan. Lenkillä en käy eikä mua kiinnosta tyttöjen illat sun muut. Jos lapset on yökylässä, vietän laatuaikaa miesystäväni luona. Miehen kanssa saatamme käydä elokuvissa, konserteissa, ulkona syömässä ym.
Vaan eipä mua kukaan minnekään kysele kun tietävät etten lähde. Itse saatan kerran viidessä vuodessa pyytää esim. siskon kanssani kahville tai perheeni mukaan ulos syömään. Mutta sen enempää ei oikein kiinnosta. Mä keskityn lähimmäisiin (omaan ja miehen perheeseen ja lähisukuun).
on ollut ystäväpiiri, on mielestäni tärkeää pitää heihin yhteyttä perheen perustamisen jälkeenkin. Omaa uuteen tilanteeseen ja rooliin äitinä on helppo ''kadota''. Mutta tulee aikoja milloin tarvitsisi ystäviä ja heidän tukea ja silloin kynnys pitkän hiljaisuuden jälkeen ottaa yhteyttä on korkea. Varsinkin jos on tottunut sosiaaliseen elämään ennen lasta, todennäköisesti jossain vaiheessa alkaa kodin seinät kaatumaan päälle ja tarvitsee happea ja arjesta irtiottoa. On se sitten dokausilta tai lukupiiri. Näitä tapauksia on nähty useita ja usein kuviossa on mukana myös em. masennus. Ap:lta ihan oikein että on huolissaan, jos on aiemmin ollut tapa viettää tyttöjen iltoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskittymistä perheeseen/lähisukuun, jos kerran viidessä vuodessa käytte kahvilla tai syömässä? TalkAbouttaNouLaif...
Vaan eipä mua kukaan minnekään kysele kun tietävät etten lähde. Itse saatan kerran viidessä vuodessa pyytää esim. siskon kanssani kahville tai perheeni mukaan ulos syömään. Mutta sen enempää ei oikein kiinnosta. Mä keskityn lähimmäisiin (omaan ja miehen perheeseen ja lähisukuun).
Mihinkään ei tosiaan voi mennä niin, ettei ole klo 20 kotona, koska kumpikaan vanhemmista ei näytä saavan yhtä 2 vuotiasta ja kahta koululaista nukkumaan ilman apua, kun lapset on tottuneet, että molemmat vanhemmat on kotona. Lapset on ihan järkyttävän avuttomia itkupillejä, jotka pelkää kaikkea mahdollista uutta. Uimaankaan ei voida mennä, koska 8 vuotias poika ei uskalla mennä miesten puolelle edes kaverin kanssa ja yli 7 vuotiaat ei saa tulla naisten pukuhuoneeseen. Isänsä ei voi uida uimahallissa, eikä tule edes kuntosalille. Ja huom! ei ole erityislapsi, vaan ihan terve.
että illalla on oltava kahdeksalta (!) jo kotona imettämässä ja nukuttamassa - kyseessä yli 1-vuotiaat lapset. Ihan kuin isää lapsilla ei olisikaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamulla on aina aikainen herätys ja lasten kanssa ei jaksa jos valvoo. Toiseksi olin paljon lapsen kanssa ja silloin kun mies hoiti halusin mielummin tehda jotain ihan omia juttuja (enimmäkseen YKSIN, kerrankin!) kuin pukeutua ihmisten ilmoille, lähteä johonkin ja seurustella väsyneenä jonkun kanssa.
Toisaalta, viihdyn hyvin perheeni ja lasteni kanssa. Juoksin baareissa, harrastuksissa ym todella paljon ennen lapsia joten ei ollut kaipuuta pois kotoa. Ei tarvi olla hullu mies tai masentunut äiti, toiset nyt vaan viihtyy kotonaan perheensä kanssa!!!
Jos lapset menevät nukkumaan klo 20, siinä ehtii vielä ystävättären kanssa klo 20.30 tai 21 alkavaan leffaan. Ei tää eläminen niin kamalan vaikeeta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos 1-vuotias tarvitsee vielä illalla rintaa
Sisälukutaitoa, sisälukutaitoa...
on yli 3-vuotias. Enkä ole käynyt koko hänen aikaan missään - en niin missään kuin töissä.
Tämä johtuu kahdesta syytä; En oikeastaan ole halunnut, sillä lapsi on minulle kaikkikaikessa. Toinen syy on ollut alkoholisti, ja kaksisuuntaista mielialavaihtelua sairastava mieheni. En ole kertakaikkiaan päässyt. Olen ollut kotini vanki. Nyt tosin olen lähtenyt pojan kanssa omaan kotiin ja poika on saanut tädit ja enot elämäänsä, jotka häneltä puuttuivat.
ja toiseksi, et voi tietää perheen todellista tilannetta, joten äläpä ihmettele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän lapsen saaminen tarkoita sitä, että elämää muissa muodoissaan ei enää ollenkaan ole vastedes.
Meillä on rakas ystäväpiiri, jossa on sekä lapsellisia että lapsettomia. Välillä kyläillään toistemme luona lasten kanssa päiväaikaan, välillä taas järkätään aikuisten ilta niin, että ne jotka pääsevät, tapaavat jonkun luona, katsotaan leffaa, juodaan pari lasia viiniä, jutellaan pitkään.
Meillä ei ole mitään pakkoa tavata täsmälleen pariskunnittain, kuka vaan porukasta voi tulla puolisonsa ja/tai lapsensa kanssa tai itsekseen. Kaikki kokoonpanot jees :-)
Jos imettää lastaan 1-vuotiaaksi, ei imetystä voi ihan äidinkään terveyden vuoksi lopettaa kuin seinään, kun lapsi täyttää 1.
Mutta itse asiaan: voisiko näiden tyttöjen iltojen sijasta järjestää esim. tyttöjen aamupäiviä? Oletteko yrittäneet ehdottaa tätä tyttöjen illoista kieltäytyjille.
Meillä ainakin vauva viihtyy mainiosti päiväsaikaan isän/läheisen hoitajan kanssa, mutta iltaisin hän tarvitsee imetyksen takia nimenomaan minua. En koe silti olevani liian riippuvainen vauvasta. Käyn esim. arkipäivisin töissä.
Kai sitä AP nyt saa ihmetellä jos hänen ns ystävänsä ei halua tavata! Täällä näyttää vastaavan ainoastaan ihmiset joiden mielestä ystävillä ei ole mitään arvoa eikä heillä ilmeisesti sellaisia olekaan.
miten harvalla täällä tuntuu olevan merkittäviä kodin ulkopuolisia aikuisia ihmissuhteita. Sosiaalisuus ja ihmissuhteiden vaaliminen ovat varmaan osaltaan tietynlainen lahjakkuuden laji, jota kaikilla ei vaikuta olevan.
ja muutenkin soitellaan ym. Muita ihmisiä en sitten oikeestaan elämääni kaipaa. Mutta sellasta kodinulkopuolista olemista ja tekemistä harrastan läheistenkikin kanssa todella vähän ja harvoin enkä edes kaipaa sitä. Enkä muuten edes käy töissä eli taidan tän palstan mukaan olla mökkihöperö ja masentunut...
keskittymistä perheeseen/lähisukuun, jos kerran viidessä vuodessa käytte kahvilla tai syömässä? TalkAbouttaNouLaif...
Vaan eipä mua kukaan minnekään kysele kun tietävät etten lähde. Itse saatan kerran viidessä vuodessa pyytää esim. siskon kanssani kahville tai perheeni mukaan ulos syömään. Mutta sen enempää ei oikein kiinnosta. Mä keskityn lähimmäisiin (omaan ja miehen perheeseen ja lähisukuun).
Oliko tuo minulle tarkotettu, mutta siis näiden kahden ystäväni kohdalla mustasukkaisuuteen ei edes ollut aihetta. Auta armias jos aihetta olisi ollut niin... No pelkkä hullu mies riitti pitämään naiset aisoissa, uhkailut ym. olivat sen verran pahoja, ettei niitä niin vaan uhmata...
t:60