En osta miehelle isänpäivälahjaa, koska se unohti ostaa mulle äitienpäivälahjan.
Mies luulee vieläkin että se on ostanut mulla äitienpäivälahjaksi Unelmakakut-kirjan, jota toivoin. Eipä ole kirjaa näkynyt, oma kappaleeni on kirjastolta lainassa. Kukkia ukko muistaa tuoda, mutta niillä ei mitään tee.
En muista minäkään miestä isänpäivänä, lapset voivat jonkun kortin päiväkodissa askarrella jos muistavat.
Kommentit (38)
tuo oli sitä paitsi hyvä lisä, että
lapset voivat jonkun kortin päiväkodissa askarrella jos muistavat.
Eli sun logiikalla isä voi sitten jättää esim. lasten (joulu/synttäri)lahjat ostamatta, kun eivät lapsenpenteleet muistaneet isäinpäiväkorttia tehdä. Mahtava ideologia sinulla!
ei isän eikä äitienpäivänä puolisot osta lahjaa toisilleen vaan lapset kertovat mitä haluavat antaa. Teemme aamupalan sänkyyn, syömme vähän juhlavammin ja jälkkäriksi tietysti kakkua! (kortit tekee jokainen lapsi omansa...) MUTTA PUOLISOT EIVÄT LAHJO TOISIAAN, muuta kuin jouluna ja syntymäpäivinä joskus muutoinkin ihan kahdestaan.....
eiköhän sitä aikuinen ihminen sais hiekkakakkuopuksensa ihan itsekin sieltä kaupasta hankittua! Itse en edes muista olenko joka isänpäivä osatnut lahjaa tai olenko äitienpäivänä jotain mieheltäni saanut. En vaan pysty kasittään semmosta "pakkolahjojen" ostamista. Mielummin ostan miehelleni "lahjan" sillon kun huomaan et se tarvii jotain esim. bokserit, parranajokone, partavettä tms. En pysty käsittään et väkisin pitää jonain tiettynä päivänä olla jotain antamassa ja sit kun tietää niitäkin joilla on kaiken lisäksi rahat tiukilla jo valmiiks...
synnistä on 2 lasta syntynyt ja siitä pitäis sitten mies jotenkin palkita.
Ehkä ukko saa lahjansa vasta 9.11, niin oppii muistamaan ensi äitienpäivänä.
ja lapsi tiesi heti että tarkoitan hänen isäänsä, joka taas luuhaa ties missä soittoharkoissa vaikka hällä oli lapsenhoitoilta.
Tänä vuonna ostan hänelle uuden tiskikoneen.
Kiinnitän sen lanteilleni ja näytän kuka on mies talossa!
lahjat kiinnostaa, ainakaan kunnon miehiä.
Siinä koston ja kaunan kierteessä kannattaisi muistaa, että sekä isän- että äitienpäivä on tärkeä juttu lapsille. Omat lapselliset kiukut kannattaa siis unohtaa ja järkätä isänpäivä niin, ettei lapsien tarvi seurata vanhempien kiukuttelua ja piikittelyä.
..ap:lla.
Sinulla taitaa olla ihan tyylikäs mies - kaikki miehet eivät tuo orkideaa, itse olisin ainakin ilahtunut :)
Äitienpäivänä mieheltä minusta ihan ok tuoda kukka ja vaikka viedä syömään, lahjaa ei tarvita. Lasten ollessa pieniä toinen vanhempi voi hieman auttaa muistamisessa, myöhemmin itsetehdyt kortit ja lahjat ovat parhaita.
Äitien- ja isänpäivää vietetäänkin mielestäni lasten takia pääasiassa, sillä toinen perheen aikuinen osoittaa arvostustaan perheen äitiä/isää kohtaan ja opettaa saman lapsillekin. Lisäksi lapset nauttivat, kun heillä on jokin salaisuus ja saavat muistaa vanhempaansa!
Summa summarum: älä anna oman pettymyksesi äitienpäivästä pilata lastesi iloa isänpäivästa! Amen.
Meillä ihan sama juttu.Aina mies saa lahjat syntymäpäivänä, isänpäivänä ja jouluna.Kun olisi minun äitienpäivn vuoro, ei kuulu mitään.Yritän ehdottaa kaupassa täytekakkua, mutta minulle sanotaan:kyllä pakkaspulla riittää.Itse ostan jouluna kaikki lahjatkin mieheni sukulaisille, mies esittelee ne itse ostaminaan.Väsyn en jaksaa enää.Haluan myös tulla onnelliseksi ja yllätetyksi lahjalla tai hyvällä käytöksellä.
Siis olen nyt monena vuonna vaan muistanut miestäni ja ajatellut, että kyllä se muakin kohta muistaa..ihan turhaan.Tänä vuonna en enää osta.Kakun leivon kyllä, joka tuntuu sekin pahalta.Omina juhlapäivinä kun ens sitä saa..Ei se mitään, jos kerran "unohtaa", mutta aina!
...mutta alkaa olemaan samoja tunteita et ehkä minäkin jätän väliin. Kun en itse mitään muistamisia ole viime vuosina saanut, ja mun mieheni kyllä nämä päivät muistaa, mutta hänen mielestään on turhaa juhlia noita. Ei kukkaa, ei edes onnittelua...Et näin meillä!
Ei oo munkaan mies, joten vihjaan että mulla on huomenna synttärit, muista mua. Sitten tuo kukan tai pakastekakun ja mä oon tyytyväinen kun on "muistanut". Ei muista edes lasten synttäreitä, antaa rahaa (joo mä oon kotihoidontuella) ja mä järjestän. Mä ostan miehelle lahjaksi jotain kivaa tai tarpeellista, koska se on musta kivaa. En odota vastapalveluksia...
Ei kaiken tarvi olla täydellistä....
kostikierteeseen lähteä. se vai pahentaisi asiaa. Mies ei oikeastaan osta mulle mitään. Oli äitienpäiv taikka synttärit. Täytin tänä vuonna 30v. Se mua ärsyttää että se jättää kaikki asiat viimetippaan ja miljoona kertaa kysele että tarviinko mitään. enhän mä nyt varsinaisesti tarvii mutta oishan se pieni muistaminen kiva.
Toi sitten samana päivänä kakun leipomosta töistä tullessa.
se ei kuitenkaan tuntunut henkilökohtaiselta muistamiselta.
Yhtenä äitienpäivänä toi ulkokukkia jotka itse vei ulos.
Isäinpäivälahjaks ostin miehelle neulepaidan ja suklaarasian. Olen hommaut ne jo ajoissa kuukausi sitten.
Nyt vasta tällä viikolla kävin kaupoissa ja mies sitten sysy että ostinko mitään hänelle. Sanoin että en, eikai mun tarvii.
huomasin selvästi että oli pettynyt ilme naamalla.
tää on tainnu ennenkin tänne kirjoitella kahdesta lapsestaan, miehestä jonka kanssa ei asu jne........
Ja tehdä miehen päivästä aivan täydellinen. Näin mies kokee sitten kauhiat syylisyydentuskat kun ei sinua mitenkään huomioinut. Meillä tämä toimi ainakin syntymäpäivän kohdalla :D Ei ole enää edes nimipäivää unohtanut.