Minua hävettäisi jos olisin yh ja lapset kahdelle eri isälle.

Olin naimisissa ja odotin lasta, kun mieheni yhtäkkiä päätti ettei rakastakaan mua enää eikä haluakaan lasta. Lapsen syntymään oli tuolloin pari päivää aikaa kun mies häipyi. Erosimme siis, ja mies luopui kokonaan lapsen huoltajuudesta.



Nyt erosta on kulunut parisen vuotta, nyt seurustelen ihanan miehen kanssa ja odotan nyt lasta (enkä siis tullut raskaaksi pian tapaamisen jälkeen vaan olimme jo tunteneet kauemmin)



Lapsilla on luonnollisesti eri isät, mutta mitäs sitten. Pääasia etten hankkinut enempää lapsia exäni kanssa josta ei ollut edes miestä huolehtiaakseen lapsestaan, ei edes tapaa lasta.



Turha kenenkään ulkopuolisen on alkaa muita tuomita, eronnutkin nainen saattaa haluta tulevaisuudessa lisää lapsia, eikö niitä sen takia saisi hankkia että lapsilla ei sitten olisi sama biologinen isä?

tajuaisin eläneeni elämäni muita ihmisiä - mm. ap:n kaltaisia - miellyttääkseni.



me ollaan täällä silmänräpäyksen verran ja sitten lennetään tomuna ilmaan. elä kuten haluat ja tunnet oikeaksi, ota vastaan lämpimästi lapset jotka saat ja nauti täysin siemauksin! tämä kaikki on ohi nopeammin kuin arvaatkaan!



tsemppiä kaikille yh:lle, lapsien ja isien määrästä riippumatta!

Mulla on kahden eri miehen kanssa lapsia. Näillä miehillä on myös entisistä liitoista ollut lapsia, jotka olen avosylin ottanut osaksi omaa perhettä. Nykyisen miehen kanssa meillä ei ole yhteisiä lapsia eikä tule, mutta hänen lapsensa edellisestä liitosta kyläilevät meillä. Välillä meillä on myös entisten miesteni edellisistä liitoista oleva lapset kylässä vaikka ei mulle mitään sukua olekaan, mutta kun monta vuotta heitä myös kasvatin niin välit on niin hyvät että näin voidaan tehdä.

vain välttääkseen ap:n kuvailemaa tilannetta. tunnen naisen joka ehdoin tahdoin halusi vielä toisen lapsen, vaikka suhde oli jo todella huono ekankin lapsen jälkeen. no, erosivat sitten pari viikkoa vauvan syntymän jälkeen. mutta nainen on kaiketi tyytyväinen, kun sai tehtyä lapset samalle isälle.

tajuaisin eläneeni elämäni muita ihmisiä - mm. ap:n kaltaisia - miellyttääkseni. me ollaan täällä silmänräpäyksen verran ja sitten lennetään tomuna ilmaan. elä kuten haluat ja tunnet oikeaksi, ota vastaan lämpimästi lapset jotka saat ja nauti täysin siemauksin! tämä kaikki on ohi nopeammin kuin arvaatkaan! tsemppiä kaikille yh:lle, lapsien ja isien määrästä riippumatta!

näinhän se just onkin!!

nyt olen löytänyt ihanan miehen, jota rakastan ylikaiken. Joka haluaisi minun kanssani lapsen. MUTTA minä en halua lapsia kahdelle eri isälle

On eri asia jos on lapsia kahdelle miehelle ja on sen miehen nro 2 kanssa, kuin että on siitäkin eronnut!

Sain ensimmäisen lapsen aika nuorena lyhyen seurustelun jälkeen. Suhde ei vaan kertakaikkiaan toiminut eikä kummallakaan ollut mitään motivaatiota siihen jäädä. Toisen lapsen isän kanssa aloin olla jo kun vauva oli pieni, saimme sitten yhteisen lapsen ja menimme naimisiin. Olimme monta vuotta naimisissa, kunnes minua rupesi ahdistamaan koko avioliitto ja mies, joka mm. oli sitä mieltä, että ei tosiaan halua lisää lapsia ainakaan minun kanssa. Tapasin sitten vähän sen jälkeen miehen, johon rakastuin ja joka rakastui minuun. Aika nopeasti päätin erota. Ajattelin ensin, että muutan kolmestaan lasten kanssa, mutta kun suhde kehittyi, alkoi vaikuttaa järkevämmältä muuttaa miehen kanssa saman katon alle. Miehellä ei ollut ennestään omia lapsia ja minuunkin iski vauvakuume. Mietin siinä sitten, että jättääkö lapsi hankkimatta VAIN siksi, että hävettää. No, minua ei ole kamalasti kiinnostanut, mitä muut minusta ajattelevat, joten nyt meillä on vauva. Kyllä se, että jokaisella lapsellani on eri isä kertoo minusta jotain eli ainakin sen, että elän elämääni niin kuin minusta itsestäni parhaalta tuntuu enkä välitä siitä, että jotkut saattavat minua paheksua.



Olen isompien lasteni isien kanssa hyvissä väleissä ja lapset ovat paljon isiensä kanssa. Vanhin lapseni käy myös keskimmäisen lapseni isän luona.