Minua hävettäisi jos olisin yh ja lapset kahdelle eri isälle.
Olenko jotenkin turhan ennakkoluuloinen tai ahdasmielinen. Tuli vaan kamala myötähäpeä kun eräs tuttuni esitteli uuden miehensä kuukausi avioeron jälkeen (erosi miehestä nro 2 ja toisen ja kolmannen lasten isästä siis vasta). Esittelyn yhteydessä kertoi, että on löytänyt elämänsä rakkauden. Joo, onnea vaan ja kenties kersaa kehiin?
Kommentit (28)
ja siitä miksi olisin yh. jos siis esim. toinen isä olis kuollut ja toisen kanssa sukset vaan mennyt ristii, niin sit ehkä olis ok. ja jos lasten ikäero olis esim. 7-vuotta.
omalla miehelläni on lapsia edelliestä avioliitosta joka päättyi vuosia ennen tapaamistamme. meillä nyt yhteisiä lapsia 3 ja enempää ei tule. jos joskus eroaisimme niin riittää että lapsillani on jo valmiiksi kaksi sisaruspuolta, enempää en heille hankkisi.
ennakkoluuloinen ja ahdasmielinen, et ilmeisesti kykene hahmottamaan tilannetta omalle kohdallesi. Pitäisikö ihmisen parisuhteen päätyttyä olla ikuisesti hankkimatta lapsia tai parisuhdetta uuden ihmisen kanssa? pitääkö lapsia tehdä vain parisuhteessa?
taidat jo unohtaa ettei kaikkien elämä ole täydellista tai mene niinkuin suunnittelee. sinua ehkä se hävettäisi mutta ihminen tekee virheitä ja epäonnistuu.
mieluummin olisin yh kuin onneton parisuhteessa ja tekisin lapsen toiselle miehelle jos en enää tämän kanssa eloa jatka, haluan vielä toisen lapsen!
provoiletko, olisi viimeinen kysymys?
kyvyttömyydestä hoitaa ihmissuhteita.
joilla siis eri äidit. Tytöillä ikäeroa vain muutama kuukausi, eikä isää tunnu hävettävän yhtään. Minua kyllä nolottaa hänen puolestaan.
ja minulla on ihana lapsi jonka rakas isä on kuollut. Olen viiden vuoden yksinolon jälkeen tavannut miehen joka on viimeinkin tuonut valoa elämääni.
Ja nytkö häpeämisen takia emme voisi suunnitella rakkaalle lapselleni sisarusta ja meille toista lasta? Vaikka haluaisimme molemmat isomman perheen? Uusi mieheni on kuin isä lapselleni.
Mutta tiedän yhden naisen, jolla kolme lasta. kaikilla eri isät eikä naimisissa ole ollut. Myönnän että ajattelen siitä ennakkoluuloisesti. En tunne henkilöä ja tiedä hänen elämästään muuta. Mutta tämä tieto vaikuttaa käsitykseeni hänestä, vaikka ei saisi.
ihmisten elämäntarinat on niin erilaisia että et voi arvostella. Ota pääsi puskasta. Asut varmaan jossain pikkupaikkakunnalla.
Tämä jaksaa aina ihmetyttää. Miksi juuri naiset itse asettavat toisilleen ja samalla itselleen moraalisia esteitä ja rajoitteita? Sitten kuitenkin kovasti paheksutaan machokulttuureja ja säälitään arabimaailman 'alistettuja' naisia.
Naiset voivat olla yksinhuoltajia yhtä hyvin kuin miehetkin. Naisilla voi myös olla elämänsä aikana useampi parisuhde ja jopa lapsikin eri suhteista, aivan kuin miehelläkin. Naimisiin ei ole pakko mennä, eikä naimisissa ole pakko pysyä hampaat irvessä hautaan saakka, jos homma ei toimi.
Paljon on tehty ja tapahtunut, että meillä on miesten kanssa yhtäläiset oikeudet tehdä itseämme ja elämäämme koskevia valintoja. Älkää nyt hyvät naiset itse asettako meitä takaisin korkeampien moraalisten sääntöjen velvoittamiksi.
Ensimmäisen lapsen sain nuorena ja lapsen isän kanssa ei vaan juttu toiminut, aborttia en edes harkinnut.Toinen lapseni on pidemmästä suhteesta joka päätyi lopulta eroon ja nyt nuorin on alle yks vuotias ja hänen isänsä kanssa olen naimisissa.
Ajatelkaa mitä ajattelette ja senkus tunnette myötähäpeää.
Häpeän äpäryyttä ja sitä ettei sellaisilla ihmisillä ole asiaa Taivastenvaltakuntaan.
Tavallaan tiedostan oman pahuuden kun häpeän ja ajattelen pahasti heikäläisistä. Näistä jotka eivät pääse taivaaseen.. Olen paha ja huono ihminen
häpeämiseen. Kohta lapsetkin( ne kaksi, eri isät) otetaan huostaan, koska en ehdi häpeämiseltäni heistä edes huolta pitää...
ei ainakaan kristinusko ja kristitty. Taivaaseen pääsee kristinoppien mukaan, kun uskoo Jeesuksen sovittaneet omat synnit.
Häpeän äpäryyttä ja sitä ettei sellaisilla ihmisillä ole asiaa Taivastenvaltakuntaan.
Tavallaan tiedostan oman pahuuden kun häpeän ja ajattelen pahasti heikäläisistä. Näistä jotka eivät pääse taivaaseen.. Olen paha ja huono ihminen
Eihän toisten ihmisten elämäntilanteita voi tietää.
Itse olin aviossa 10 vuotta ensimmäisen mieheni kanssa, saimme kaksi lasta siinä liiton loppuvaiheessa. Sittemmin erosimme, kului aikaa, tapasin uuden mieheni, kului aikaa seurustellessa, saimme mekin kaksi lasta ja olemme ollet jo vuosia naimisissa. Nyt on siis neljä lasta kahden eri miehen kanssa. Jos nykyisestä miehestä tulisi ero tai hän kuolisi, olisin yh neljän lapsen kanssa. Olisiko siinä todella jotakin häpeämistä? Ei minusta!
ja meillä kaikilla eri isä. Häpeän tunteeseen olen tottunut. Tavallaan kylläkin ymmärrän äitiäni ja syitä mitkä tähän ovat johtaneet. Siksi en halua tuomita ketään ihmistä. Aina kaikki ei ole sitä mitä päällepäin näyttää.
Niin hävettäisi minuakin. Kertoo aika paljon kyvyttömyydestä hoitaa ihmissuhteita.
Voi olla vaikka niin, että ensimmäinen puoliso on kuollut ja seuraava on sitten ottanut ja lähtenyt ilman että sinulla on ollut siihen mitään sanottavaa. Mihin kohtaan olisit voinut vaikuttaa?
Noin ajatteleva ihminen on käsittämättömän suvaitsematon. Asioita pitää ajatella tapauskohtaisesti eikä yleistäen.
Eihän tämä nyt kovin erikoista nykyään ole.
kyllä minua hävettäisi enemmän olla etävanhempi kahdelle lapselle, joilla eri isät. Tiedän nimittäin tällaisenkin tapauksen.
No joo, oli aika alhaisesti sanottu, anteeksi.