Voi että kun ahdistaa tuon 5-vuotiaan takia...

hoitohenkilökunta ei usko, vaikka kuinka vakuuttaisit, että: puhuu se. Sitten muita keinoja:

-pyydä LTO käymään teillä kotona, jotta lapsi näkisi kotioloissa jonkun aikuisen pk:sta.

-pyydä lapsia kylään

-muista, että ongelma on PÄIVÄHOIDOSSA, eli ratkaisuehdotusten ja muutosten tulee tulla sieltä

Muistan vastanneeni lyhyesti, jos kysyttiin. Omat lapseni ovat kaikki ujoja. Vanhin on nyt ekalla ja hän on reipastunut ihan huimasti. Hän vastaa jos kysytään, tervehtii tuttuja..nämä ovat siis edistymisiä..kavereiden kanssa juttelee normaalisti,mutta ei höpötä suu vaahdossa. Tuossa 5-vuotiaana oli todella puhumaton ja ahdisti ihan hirveästi, kun ei edes kehdannut tervehtiä. Nyt ollaan samassa tilanteessa toisen pojan kanssa hän on nyt 5-vuotias ja samat kuviot ku ensimmäisellä pojalla.Nyt kuitenkin tiedän, että kyllä sitä edistystä tulee iän mukana. Ei olisi äitinikään uskonut, että minusta tulee sairaanhoitaja, joka kohtaa jokapäivä uusia ihmisiä työssään.. eikä tee edes tiukkaa..se on ihanaa.

uskaltanut puhua paljon mitään. Nykyisin luennoin ja esiinnyn työkseni.

minkä ikäinen teidän ujo lapsi on ja millä tavalla hänestä oltiin päivähoidossa huolissaan? Ihana kuulla, että on muitakin ujoja lapsia. Jotenkin niin särähti korvaan, kun kuulin, että päiväkodissa ei ole koskaan aiemmin ollut tällaista tapausta kuin meidän lapsi :S

Siellä käy monet lapset testeissä. Omani sen takia, kun kieli oli myöhässä. Testeissä kuvioon tuli tarkkaamattomuus. Sieltä voi saada suosituksen pienryhmään tai ryhmään, jossa lapset saa sosiaalista tukea.

Nyt oma lapseni saanut tukea ja hyvin menee.

Lapsesi saa paremmat eväät koulumailmaan. Ujona ei ole helppo olla, tiedän sen omasta kokemuksestani.

vetäytyvä ryhmätilanteissa. 5-vuotisneuvolaan kaavakkeisiin täytettiin päiväkodissa että tarvitsee tunteiden säätelyssä/ilmaisussa paljon apua ja muutenkin paljon rohkaisua uusiin asioihin.



Minusta kotona tilanne on ollut toinen kuin päiväkodissa. Lapsi osaa tunnistaa ihan hyvin tunteita ja aika hyvin niistä selviää - siten mitä nyt tuon ikäiseltä voi odottaa. Leikkii kivasti muiden lasten kanssa KOTONA tai kun ryhmä on muuten hallittavissa oleva eli koostuu muutamasta lapsesta. On aina näyttänyt kotona kaikkia tunteitaan eikä ole mikään "liian kiltti" tunteita panttaava lapsi.



Minusta lapsen olemiseen päiväkodissa on vaikuttanut paljon se, että aika monet ryhmässä ovat sellaisia päällepäsmäreitä ja hulivilejä, ettei meidän rauhallinen lapsi ehdi mukaan tilanteisiin. Hänen olemisen tapansa on keskittyä asioihin rauhassa ja seurata ensin oma aikansa puuhia ennenkuin itse osallistuu. Sellaiseen ei isossa ryhmässä välttämättä ole mahdollisuutta, koska vain ne jotka rynnivät heti ensimmäiseksi joka paikkaan saavat huomiota ja vaikkapa leikkikalut, tai sanottua asiansa.



No, tällä hetkellä meidän napero on 5 ja puoli ja päiväkodin henkilökunnan mukaan "kehittynyt" tosi paljon syksyn aikana, on ihan eri lapsi kuin vaikka keväällä (jolloin pkt:a takana siis jo 2 vuotta). Eli enää ei olla yhtään huolissaan sopeutumisen kanssa tai sen, että ulosanti olisi jotenkin niukkaa. Meidän lapselta nyt otti vaan aikansa rohkaistua, monet muutkin asiat ovat tapahtunet vähän jälkijunassa juuri sillä tapaa, että hieman alkaa äidillekin huoli viritä. Mutta ei lapsessa silti mitään "vikaa ole".



Arkuuden, jota siis ei ole enää kuin häivähdys entisestä (uskaltaa mm. kysellä tuntemattomilta aikuisilta kaupassa vaikka apua tai hintoja)lisäksi koskaan mitään muuta negatiivista palautetta päiäkodista ei ole tullut. On aina osannut ottaa muita huomioon ja käyttäytyä toisia kohtaan asiallisesti. Nykyisin lapsi osallistuu tosi aktiivisesti leikkeihin muun "lauman" mukana, on käsittääkseni ihan pidetty leikkikaverina eikä mitään ongelmia sosiaalisissa suhteissa näytä olevan.



Ehkä jokaisella lapsella on oma aikataulunsa kehityksen suhteen ja jossain vaiheessa jotkut asiat, mitkä aiemmin saattavat näyttää ongelmallisilta, muuttuvat parempaan suuntaan kuin itsestään.



Eiköhän teilläkin nuo "tarkkailutoimenpiteet" tuo selvennystä tilanteeseen, mistä lapsen käytöksessä voisi olla kyse. Eiköhän sekin ole ihan normaalia ujoutta, joka sitten itsekseen alkaa jossain vaiheessa toivonmukaan hälvetä. Kaksplussan vastaanottopalstalla on muuten näkökulmia ujon lapsen kasvatukseen, joku oli sinne joskus lähettänyt kysymyksen aiheesta psykologin vastattavaksi.







Ryhmässä lapsi käyttä

kaikkineen! Kyllä ujon lapsen elämä voikin olla vaikeaa.

päiväkodista mitään sanomista siitä, että lapsi ei ole puhunut koko eskarivuoden aikana kenellekään mitään ennen kuin kuukausi ennen eskarin loppumista? Meille sanottiin monta kertaa sitä, että _onneksi_ ei olla vielä eskarissa tai olisi jo hätä pojan kanssa :-(



T. ap

sisko joka ei tähän päivään mennessä ole puhunut koulussa sanaakaan yhdellekkään opettajalle tai kaverille.

KOtona puhuu sitäkin enemmän! Siis puhuu ja lapsena oli erittäin riehakas. Erittäin puhelia edelleen. Mutta Vain kotona. Nykyisin puhuu muidne kuullen perheen jäsenille,mutta pienmänä ei puhunut edes kenenkään vieraan kuullen.



Ongelma asiasta tehtiin eskassa ja vielä isompi koulussa. Kun selvisi että on selektiivinen mutismi niin puhumattomuudesta tuli paljon pienempi ongelma kun sille oli "oikea syy".



Ala-aste ikäisenä puhui yhdelle kaverille.



Videiota kotoa näytettiin esim. kolussa (tekihän kaikki esitelmät ja luku harjoitukset yms. niin että ne kuvattiin kotona ja katsottiin koulussa)mutta ei se oikein täysin silti mennyt sinne perille, eikä puhumattomuus koskaan ollut täysin hyväksytty juttu.



Ja lto eskarissa sanoi ettei missään nimessä ole mutismi lapsi koska hän on niiiiin paljon niitä hoitanut. Niinpä vain myöhemmin selvisi että mutismi onkin. Ja kun tämä on kailille hoitaville lääkäreillekkin ollu touto juttu niin hassua että tälle lto.lle näitä lapsia oli sattunut näin paljon hoidettavikis!

vertaillaan lasten ja koirien kasvatusta, maalataan kuvioita syrjäytymisestä ja sanotaan, että peli on menetetty, jos et ole ollut sosiaalisesti aktiivinen 6kk ikäisen vauvan kanssa. Sekin vielä, että ujous on joku huono asia, pöh ja höh! Vähän suhteellisuudentajua kiitos.

sitten niitä ongelmia on, jos ei tähän asti ole ollut! Ne keksii niitä työkseen ja näkevät joka paikassa mörköjä.

koska lapsesi kerran puhuu sinulle? Hän voisi siitä "luistaa" puhumaan toisillekin, jos johdattelet tilanteita. Toisille lapsille voisi sanoa vain, että olet auttamassa päiväkodissa. Puhuisikohan lapsi, jos kutsuisit teille kylään päiväkotikavereita, yhden kerrallaan? (En lukenut koko ketjua.)

En puhunut vieraille lapsille. Vain parille tutuimmalle kaverille ja muutamille sukulaislapsille joita näin useammin.



Itse ajattelisin ettei tuosta ujoudesta / puhumattomuudesta kannattaisi tehdä kovin isoa numeroa. Minua olisi ainakin se ahdistanut paljon enemmän mitä se että minun annettiin edetä omaa tahtiani.



Itse ehkä haluaisin että annettaisiin mahdollisuuksia tehdä asioita. Olisin halunnut että vanhemmat olisivat vaikka käyttäneet minua ravintolassa / grillillä syömässä joskus kun olin lapsi mutta kävin vasta koulusta ryhmänä syömässä jossain ravintolassa. Mutta kyllähän siitäkin selvisi kun katseli mitä kokeneemmat teki ja miten käyttäytyi.



Kiva kun annetaan mahdollisuus käydä esimerkiksi jossain kerhossa mutta sielläkin olisi hyvä jos alkuun saisi katsoa tilannetta kauempaa ja mennä oman halun mukaan tilanteeseen mukaan. Silloin kokee niitä onnistumisen tunteita kun tekee sitä mitä itse haluaa.



Minä en muuten sanonut sanaakaan kuusivuotis neuvolantarkastuksessa. Vanha kärtyinen lääkäri totesi vain äidilleni että on se hyvä että maailmaan tulee yksi hiljaisempikin nainen. Ei olisi tuo kommentti voinut mennä pahemmin pieleen...

päiväkodissa huolehtivat niin eikö se toisaalta ole hyvä? Haluavat saada lapseesi kontaktin. Kuulostaa vähän siltä, että tämä on sinulle äitinä vaikea asia teet siitä nyt turhan ison numeron.

tuossa kuviossa on NIIIIIN erikoista? Miksei lapselle voisi nyt vain antaa kypsyä. Ei meidän päiväkodissa olisi tehty asiasta tuollaista numeroa.

Itsekin mietin tuota, että voisin hyvin mennä päiväkotiin mukaan. Ongelmana siinä on vain se, että tiedän melko varmasti pojan sitten takertuvan minuun siinä vaiheessa, kun en enää olisi mukana päiväkodissa :S Pitäisi varmaan olla tosi pitkään mukana siellä pk:ssa :-D



Enpä tiedä, edelleen asia ahdistaa kauheasti ja tuntuu, että ei pysty keskittymään mihinkään :S

olen ollut lapsena hirveän ujo. En uskaltanut juurikaan puhua muiden lasten vanhemmille ja inhosin tilanteita missä oli aikuisia mukana. Lasten kanssa olin se alistettu ja pompoteltavissa oleva tyyppi. Teini-iässä tuo aikuisangsti vain paheni kunnes sitten helpotti yhtäkkiä parikymppisenä. Sen jälkeen olen mielestäni käyttäytynyt kohtuullisen normaalisti :D Mutta lapsuus oli ahdistava, kun kaikki vaan piti hiljaisena ja odottivat, että koska se puhuu jne Minkäpä lie diagnoosin tänä päivänä saisin.

En ole kyllä yhtään huolestunut, tyttö vaan on niin ujo, niinkuin minäkin pienenä.

Ei esikoispoikammekaan(nyt 9v) puhunut sanaakaan eskariopelle, eikä eskarikavereille(paitsi yhdelle) kuin vasta kuukausi ennen eskarin loppua. Nyt reipas ja vähän liiankin puhelias koululainen.



Minusta sinunkaan ei kannata olla huolissasi, tuskimpa on muuta kuin ujoutta.