Suositelkaa mulle jotain hyvää elokuvaa!

District 9. Oli hyvä. Petyin kuitenkin vähän, koska idea oli niin messevä, että odotin tajunnanräjäyttävää kokemusta. Jos perusidea apartheidin ja ufojen yhdistämisestä kiehtoo, tästä ei musta voi olla tykkäämättä edes vähää (kyllä, ufot kiinnostaa - olen nörtti).



Kunniattomat paskiaiset. Kuten Tarantinon muut viime aikojen tuotokset, kp on silkkaa pintaa. Näyttävää ja erehtymättömän tyylikästä sellaista, mutta silti, ei tästä jää käteen muuta kuin viihdyttävä parituntinen. Populaarikultuuriviitteiden bongailu on ihan hauskaa, sisältöä nyky-Tarantinosta saisi irti vain, jos tuntisi oikeasti ja fanittaisi eksploitaatio- ja muuta b-elokuvaa siinä märin, että osaisi lukea kaikki viittaukset ja huomata kumarrukset idoleille.

Tosin todettakoon vielä, että jos natsien lahtaaminen baseball-mailalla ja coolius varman kuoleman edessä ei vetoa, Tarantinon tyylitaju ei ehkä vastaa omaa makua eikä Kunniattomat Paskiaiset tarjoa mitään.



Ponyo rantakalliolla. Hellunen. Taattua laatua: kaunis piirrosjälki, sympaattiset hahmot ja mielikuvituksellinen juoni. Sama tekijä on tehnyt parempiakin elokuvia (kuten täydellinen Henkien kätkemä), mutta koska Miyazaki on alansa paras, Ponya on silti parempi kuin useimmat muut animaatiot.



G.I. Joe. Älä katso. Et menetä mitään.



Nämä aion vielä katsoa:



500 days of summer. Joseph-Gordon Lewitt (aka 3 kivi auringosta -sarjan pikku-Tommy) on tehnyt lukuunottamatta G.I. Joen sekoilua vain hyviä ja kiinnostavia elokuvia, tarkennettuna indie-elokuvia. Tämäkin on sellainen vaikkakin romanttinen ja kepeähkö, joten todennäköistä on, että tämä on hyvä elokuva.



Julie & Julia. Meryl. Streep.



Skavabölen pojat. Näyttää kauniilta, vaikuttaa hyvältä, on kehuttu. Lisäksi näillä nuoren polven ei-hollywoodilaisilla/ei-tuottajavetoisilla suomifilmeillä on ollut taipumuksena olla hyviä tai vähintäänkin kiinnostavia ja raikkaita.



The Cove. Jännärimuotoon rakennettu dokumentti delfiinaariobisneksen likaisuudesta ei kuulostanut ensin kovin vetävältä, vähän osoittelevalta ja puisevalta vain. Sitten näin trailerin, kuulin kehuja kavereilta ja luin arvostelut - ja muutin mieleni.

Haarautuvan rakkauden talo oli hillittömän hauska! Pitänee katsoa itsekin!