miksi suomessa ollaan niin lapsi -ja koirakielteisiä?

lapsirakkaus selittyy ihan biologialla, mutta eläinrakkaus tulee jostain syvempää. Se kertoo ihmisen todellisen sisimmän luonteen.

"en itse asiassa tykkää vieraista lapsista yhtään, en ole ikinä ollut lapsirakas. Eläinrakas olen ollut aina ja eläimille on helppo hymyillä, lapsille taas ei. Sorry.!





Jos jonkun täytyy tosiaan noin inhota kaikkia lapsia mutta saattaa lässytellä jollekin koiralle niin päässä vikaa!

"en itse asiassa tykkää vieraista lapsista yhtään, en ole ikinä ollut lapsirakas. Eläinrakas olen ollut aina ja eläimille on helppo hymyillä, lapsille taas ei. Sorry.!

Jos jonkun täytyy tosiaan noin inhota kaikkia lapsia mutta saattaa lässytellä jollekin koiralle niin päässä vikaa!

Millä perusteella?

"en itse asiassa tykkää vieraista lapsista yhtään, en ole ikinä ollut lapsirakas. Eläinrakas olen ollut aina ja eläimille on helppo hymyillä, lapsille taas ei. Sorry.! Jos jonkun täytyy tosiaan noin inhota kaikkia lapsia mutta saattaa lässytellä jollekin koiralle niin päässä vikaa!

en ole koskaan tykännyt. Mulla ei ole ikinä ollut vauvakuumetta, ja lapset ei herätä mussa mitään tunteita. En niitä inhoakaan, mutta en niistä pidäkään. Eläimet sen sijaan herättävät tosi voimakkaita tunteita. Sitä kutsutaan eläinrakkaudeksi. Lapsirakkaudeksi kutsutaan sitä, että tykkää lapsista noin ylipäätään, ei vaan niistä omista. Kaikki ei todellakaan kuitenkaan ole lapsirakkaita, ei kai tämä tule sulle mitenkään yllätyksenä? Vaikka olisi äiti, niin se ei todellakaan tarkoita sitä, että olisi lapsirakas noin yleisesti!

ja vaikka sitä maata miten morkataan kehitysmaaksi niin ainakin siellä osataan kohdella lapsiakin ihmisinä. Me oltiin miehen kanssa ihan äimän käkenä kun mummelit ja vaarit tulivat juttelemaan meidän lapsille. AJATELKAA tervehtimisen lisäksi juttelivat vielä heille vaikka lapset tietenkään eivät sanaakaan tajunneet. Suomessa kun liikut lasten kanssa julkisilla paikoilla niin saat vain murhaavia katseita osaksesi ja auta armias jos uskaltaudutkin liikkeelle rattailla! En minä sitä vaadi että mun lapsilleni täytyis tulla lässyttämään hellästi mutta olishan se kivaa kun aikuinen ihminen viitsis edes tervehtiä heitäkin samalla kun minua. He ovat ihmisiä vaikkakin pieniä sellaisia...

Aivan! Sama Unkarissa, Puolassa...jopa briteissä. Suomessa = ei

lapsirakkaus selittyy ihan biologialla, mutta eläinrakkaus tulee jostain syvempää. Se kertoo ihmisen todellisen sisimmän luonteen.

..mutta asuin vuoden lapsen kanssa ns. rikkaalla, uudella alueella joka oli täynnä koiria. Luulin pitäväni koirista mutta se kielloista huolimatta tapahtunut paskattaminen porttipieliin, lasten leikkialueelle jne. sai kyllä minut hiiltymään vaikka vikahan ei ollut itse koirissa.

Tykkään paljon jutella vieraillekin lapsille ja heissä kaikissa on sellaista ihanaa vilpittömyyttä ja avoimuutta mitä ei aikuisista enää löydy valitettavasti. Tunnen hellyyttä lapsia kohtaan ja tunnen oloni monta kertaa paremmaksi lasten seurassa kuin aikuisten. Koiria vastaan mulla ei ole mitään mutta en tunne mitään tunteita puoleen enkä toiseen. Koirilla silti maailmassa on oma paikkansa mutta lapsiin niitä ei oikein voi verrata. Tuskin ap halusikaan verrata...

kun meille ihan Vantaallakin käy noin... Luulen kyllä, että iso osa tuosta johtuu lapsen ulkonäöstä, on tosi suloinen tyttö. Itse asiassa se ulkonäön ainainen kommentointi vähän rasittaakin.

3

ja vaikka sitä maata miten morkataan kehitysmaaksi niin ainakin siellä osataan kohdella lapsiakin ihmisinä. Me oltiin miehen kanssa ihan äimän käkenä kun mummelit ja vaarit tulivat juttelemaan meidän lapsille. AJATELKAA tervehtimisen lisäksi juttelivat vielä heille vaikka lapset tietenkään eivät sanaakaan tajunneet. Suomessa kun liikut lasten kanssa julkisilla paikoilla niin saat vain murhaavia katseita osaksesi ja auta armias jos uskaltaudutkin liikkeelle rattailla! En minä sitä vaadi että mun lapsilleni täytyis tulla lässyttämään hellästi mutta olishan se kivaa kun aikuinen ihminen viitsis edes tervehtiä heitäkin samalla kun minua. He ovat ihmisiä vaikkakin pieniä sellaisia...

Miksi kaikkien pitäisi tykätä lapsista?



Epäkohtelias ei tietenkään saa olla, mutta ei kaikkien pidä tykätä kaikesta!



Minä en tykkää koirista, enkä ymmärrä miksi minun niistä pitäisi tykätä.

Minä tykkään marsuista, enkä oleta tai edellytä että niistä kaikki muutkin tykkää.

moni taas kohtelee kuin ilmaa. Nämä samaiset kylmät ihmiset eivät huomioi lapsia olivatpa sitten suloisia tai muuta.

kun meille ihan Vantaallakin käy noin... Luulen kyllä, että iso osa tuosta johtuu lapsen ulkonäöstä, on tosi suloinen tyttö. Itse asiassa se ulkonäön ainainen kommentointi vähän rasittaakin.

3

ja vaikka sitä maata miten morkataan kehitysmaaksi niin ainakin siellä osataan kohdella lapsiakin ihmisinä. Me oltiin miehen kanssa ihan äimän käkenä kun mummelit ja vaarit tulivat juttelemaan meidän lapsille. AJATELKAA tervehtimisen lisäksi juttelivat vielä heille vaikka lapset tietenkään eivät sanaakaan tajunneet. Suomessa kun liikut lasten kanssa julkisilla paikoilla niin saat vain murhaavia katseita osaksesi ja auta armias jos uskaltaudutkin liikkeelle rattailla! En minä sitä vaadi että mun lapsilleni täytyis tulla lässyttämään hellästi mutta olishan se kivaa kun aikuinen ihminen viitsis edes tervehtiä heitäkin samalla kun minua. He ovat ihmisiä vaikkakin pieniä sellaisia...

Ei valitettavasti pidä paikkaansa. Söpöjä lapsia täälläkin, usein kyllä kehuttu ulkonäköä, mutta myös tuota pahansuopaisuutta on havaittu jos lapsi vahingossakin mölynnyt eli leikkinyt.

koiria lapsiin ja päinvastoin! Lapsi ei todellakaan ole verrattavissa mihinkään eläimeen. Yhtä hullua olis keskustella aiheesta "mä tykkään marsuista mutta en aikuisista" tai "mä tykkään hevosista mutta en miehistä"

minulle täysin yhdentekeviä. Ymmärrän että jollekin yksinäiselle ihmiselle saattaa antaa voimia jos hän kuvittelee koiransa olevansa "kuin ihminen" ja rakastavan häntä vilpittömästi. Potaskaahan se on, mutta ketä se haittaa tässä tapauksessa. Koulutus olisi oltava pakollista ja ensimmäisestä vieraan puraisusta koira voitaisiin lopettaa. Tämä ehkä kannustaisi urpompaakin omistajaa kouluttamaan kunnolla koiransa. Ei se niin mene että muiden on opeteltava tulemaan toimeen koirien kanssa ("ei saa juosta, ei saa tehdä sitä eikä tätä kun koira on lähellä") vaan koirien on sopeuduttava.





[Mutta on teidän silti opeteltava elämään koirien keskellä, ette voi ja pysty lopettamaan jokaista lemmikkiä edes suomesta

[/quote]

koiria lapsiin ja päinvastoin! Lapsi ei todellakaan ole verrattavissa mihinkään eläimeen. Yhtä hullua olis keskustella aiheesta "mä tykkään marsuista mutta en aikuisista" tai "mä tykkään hevosista mutta en miehistä"

ihminen on itse päättänyt sen, että on eläimen yläpuolella. Ei se ole kuitenkaan se totuus, se on vaan ihmisen määrittämä totuus. Kaikki elämä on arvokasta, niin ihmisen kuin eläimen. Ja meillä kaikilla täällä on yhteistä se, että tänne synnytään, täällä eletään ja sitten kuollaan.

mielestäni siitä että omaa kuplaan ei sallita muiden aiheuttamaa häiriötä. Kanssaeläjät, on ne eläimiä tai lapsia, jos eivät pysty olemaan näkymättömissä ja kuulumattomissa, niin ne koetaan häiriöksi. Tiukkapipoisuuttta ja ahdistuneisuutta. Jengi kuristaa itseensä omaan kuplaansa, eivätkä anna itsensä eikä muiden hengittää.

on jotenkin monilla sellainen ajatusmaailma, että lapsi on jotenkin vähemmän ihminen....ei ihan yhtä paljon, yhtä hyvä, saman arvoinen jne. On käsittämätöntä, että esim. bussikuski ei huomioi lasta ja tervehdi vaikka lapsi iloisesti sanoo päivää ja ääneen ihmettelee, miksei setä vastannut. Mistähän ne tavat tosiaan sitten opitaan, joista teinejä parjataan...Ja samainen bussikuski kyllä tervehtii mammat ja papat. Yksi esimerkki, näitä on mulla vielä miljoona lisää.Lapselle puhutaan ja samalla katsotaan silmiin, häntä tervehditään ja huomioidaan ravintolassa, siitä lähdetään. Jos esim. ravintolassa ei lasta palvella asianmukaisesti, olen leikkinyt, etten kuule tarjoilijan kysymystä, jolloin raukkaparka tarjoilija "joutuu" asioimaan lapsen kanssa, joka innosta puhkuu ITSE kertoa, mitä haluaa.

Koirakielteisyydestä sen verran, että ymmärrän erittäin hyvin, mistä johtuu.Ei koirista...Nimim. Kengänpohjat paskassa.

Belgia on täynnä koiria ja täten myös koiranomistajia. Yleinen asenne koiria kohtaan on suvaitsevainen ja erittäin positiivinen. Koiria näkyi jokapaikassa, ostoskeskuksissa ja ravintoloiden terasseilla (jossa koirille tuotiin oma vesikuppi). Haittapuolena sitten tosiaan se, että koiran jätöksiä oli siellä sun täällä, sillä kaikki eivät niitä keränneet. Nyt Suomessa meno on kovin erilaista.

mielestäni siitä että omaa kuplaan ei sallita muiden aiheuttamaa häiriötä. Kanssaeläjät, on ne eläimiä tai lapsia, jos eivät pysty olemaan näkymättömissä ja kuulumattomissa, niin ne koetaan häiriöksi. Tiukkapipoisuuttta ja ahdistuneisuutta. Jengi kuristaa itseensä omaan kuplaansa, eivätkä anna itsensä eikä muiden hengittää.

Tämä on aivan totta.

Joillekin voi suuri ongelma olla se koirankakka kengässää tai iloisen lapsen leikin aiheuttama meteli?

On nimittäin niin hurja väite, että niitäkin pitäis pystyä esittämään.



Ennen äidiksi tuloa kaverini valitteli just samaa, ja kuuntelin järkyttyneenä hänen juttujaan. Nyt kun oma lapsi on taaperoiässä, en ole saanut yhtään negatiivista kokemusta.



Tässä nämä meidän näkemyserot:



- väite: lapsia ei huomioida kaverin mielestä. Minun mielestäni tuntemattomien ihmisten ei tarvitsekaan. Riittää kun eivät ole vihamielisiä, eivätkä he sitä ole todellakaan olleet. Lapsi on MINUN maailmani keskipiste. Tuskin hän muiden mielestä on niin ällistyttävän viisas ja syötävän suloinen kuin omasta mielestäni. ;) On minun tehtäväni pitää yllä niin läheisiä suhteita isovanhempiin, sukulaisiin, kummeihin, ystäviin ja muihin lapsiperheisiin, että lapsellani on ympärillä aikuisia, jotka pitävät hänestä kovasti ja joiden kanssa hän saa päivittäin olla tekemisissä.



- väite; bussissa ei auteta. No, mua on aina autettu. Tietenkin sitä apua täytyy pyytää, ja ilmoittaa selkeästi milloin on nousemassa kyytiin ja jäämässä kyydistä pois. Jos joskus on tullut tilanne, että kukaan ei auta, nappaan ekat nuoret ja terveet ihmiset auttamaan mua. Pyydän ystävällisesti ja selitän, miten vaunujen nosto tapahtuu, sekä kiitän lämpimästi avusta. Aina tää tilanne on mennyt mukavasti kaikkien kannalta. Varsinkin nuoret vaan on epävarmoja tilanteissa, joissa ei tiedä miten toimia. Kun nuorelle selittää, että otat aisasta kiinni, minä otan täältä alta ja lasken kolmeen, ja sitten nostetaan, niin aina on mennyt hyvin.



- kaverin väite; koirista ei pidetä. Mä en käsitä, miksi muiden pitäisikään pitää. Koira ei saa hyppiä eikä koskaan mennä tervehtimään ketään eikä mitään ilman lupaa, koiran kakat on kerättävä, koira ei saa aiheuttaa melua ja haittaa. Sehän on päivänselvää. Kun tän tekee, on ihan yksi ja hailee, kuka mun koirasta tykkää ja kuka ei, koska eiväthän he joudu olemaan missään tekemisissä koirani kanssa kuitenkaan. En mäkään juuri välitä muiden koirista, eikä mun tarvitsekkaan!