Lue keskustelun säännöt.
Minun on vaikea ymmärtää tietynlaisia naisia.
19.10.2009 |
Sellaisia joilla ei ole minkäänlaisia urasuunnitelmia. Ovatkin yleensä vuosia kotiäitinä ja lopulta pakon sanelemana menevät töihin esim. tehtaaeen tai ruokakauppaan (koulutusta kun ei ole).Ei tarvitse olla mikään uraohjus, mutta luulisi että jokaiselle löytyy ala missä viihtyy ja haluaa kehittyä.
He eivät myöskään harrasta mitään. Eivätkä koskaan käy missään. Siis kylässä, lomilla, reissuissa tms.
Eihän tämä ole minulta mitenkään pois, ei sillä. Mutta koska lähipiirissäni on pari tällaista naista olen kovasti miettinyt, että mistä nämä naiset saavat elämässään tyydytystä. Itselleni kun tyydytystä tuo itsensä kehittäminen ja maailmankuvan ja tietoisuuden kehittäminen (esim. työ, harrastukset, kulttuuri, matkailu, ystävät..).
Kommentit (60)
Jotka haukkuvat ja kitisevä muiden elämästä eivätkä ole tyytyväisiä omaansa.
Jokaisella on oikein omanlaiseensa elämäntyyliin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten hän saa edes aikansa kulumaan!
on vaikeuksia "saada aikansa kulumaan". Tiedoksi teille, osalla ihmisistä on vaan niin rikas sisäinen elämä, ettei tarvi koko ajan kohkata ympäriinsä ja etsiä elämäänsä sisältöä :).
kuin vuosikausien kotiäitinä olo tai sitten itsensä brändääminen ja uratykkinä ympäriinsä riehuminen koko elämänsä ;-)
Mua taas säälittää ne, jotka mennä kouhkaa läpi elämän itseään brändäten ja on täysin sisäistäneet sen koulu- ja opiskeluaikaisen aivopesun, että ihmisen on rakennettava identiteettinsä ensisijaisesti älykkyytensä, koulutuksensa ja uransa pohjalta. Totta kai yhteiskunta hyötyy, kun ihmiset uhraa suurimman osan ajastaan työelämälle, mut mun mielestä se ei ole elämää. Minun oli ainakin aika ajoin hyvin vaikea perustella itselleni, miksi tekemäni työ olisi muka jotenkin aivan ensiarvoisen tärkeää, muutenkin kuin rahan tuojana. Ei se ollut...loppujen lopuksi niitä ammatteja, jotka on todella tärkeitä (ruuan tuotanto, rakennusala, terveysala, pelastustoimi jne.) on vähemmistö, loput on sellaista paperinpyöritystä, turhan puhumista ja projektin väsäämistä, että ilmankin tää maailma pärjäis. Lapsen kanssa kotona oleminen on elämäni paras asia. En kaipaa erityisiä harrastuksia enkä työntekoa. Sosiaalinen elämä on aktiivista, mulla on kerrankin aikaa arkipäivästä nauttimiseen. Sitten kun lapset kasvaa, on uusi elämäntilanne ja siihen sit sopeudutaan, mut nyt nautin!
Mua taas säälittää ne, jotka mennä kouhkaa läpi elämän itseään brändäten ja on täysin sisäistäneet sen koulu- ja opiskeluaikaisen aivopesun, että ihmisen on rakennettava identiteettinsä ensisijaisesti älykkyytensä, koulutuksensa ja uransa pohjalta. Totta kai yhteiskunta hyötyy, kun ihmiset uhraa suurimman osan ajastaan työelämälle, mut mun mielestä se ei ole elämää. Minun oli ainakin aika ajoin hyvin vaikea perustella itselleni, miksi tekemäni työ olisi muka jotenkin aivan ensiarvoisen tärkeää, muutenkin kuin rahan tuojana. Ei se ollut...loppujen lopuksi niitä ammatteja, jotka on todella tärkeitä (ruuan tuotanto, rakennusala, terveysala, pelastustoimi jne.) on vähemmistö, loput on sellaista paperinpyöritystä, turhan puhumista ja projektin väsäämistä, että ilmankin tää maailma pärjäis.
Lapsen kanssa kotona oleminen on elämäni paras asia. En kaipaa erityisiä harrastuksia enkä työntekoa. Sosiaalinen elämä on aktiivista, mulla on kerrankin aikaa arkipäivästä nauttimiseen. Sitten kun lapset kasvaa, on uusi elämäntilanne ja siihen sit sopeudutaan, mut nyt nautin!
Aamen! Työelämä ei ole mielestänikään elämää, ei sitä aitoa elämää. Sokeus, oravanpyörä ja massa.
kohtaa ap haukkui ja kitisi? Mielestäni aloitus oli ihan asiallinen ja rakentava. Ehkä pieni älyllinen kehitys olisi ainakin sinun kohdallasi suotavaa..
Jotka haukkuvat ja kitisevä muiden elämästä eivätkä ole tyytyväisiä omaansa.
Jokaisella on oikein omanlaiseensa elämäntyyliin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun mies tuo leivän kotiin ja lapsilisät/ vanhempainrahat/ hoitorahat juoksevat.. Ja työssäkäyvät maksvat verot, joilla mm. koulutus ja terveydenhoito maksetaan.
Tiedättekö muuten että yhteiskunta olemme me kaikki, ei se ole mikään kasvoton paha, joka repii äitiparkoja pois lastensa luota..
loistavasti,erinomaisesti sanottu!
Mua taas säälittää ne, jotka mennä kouhkaa läpi elämän itseään brändäten ja on täysin sisäistäneet sen koulu- ja opiskeluaikaisen aivopesun, että ihmisen on rakennettava identiteettinsä ensisijaisesti älykkyytensä, koulutuksensa ja uransa pohjalta. Totta kai yhteiskunta hyötyy, kun ihmiset uhraa suurimman osan ajastaan työelämälle, mut mun mielestä se ei ole elämää. Minun oli ainakin aika ajoin hyvin vaikea perustella itselleni, miksi tekemäni työ olisi muka jotenkin aivan ensiarvoisen tärkeää, muutenkin kuin rahan tuojana. Ei se ollut...loppujen lopuksi niitä ammatteja, jotka on todella tärkeitä (ruuan tuotanto, rakennusala, terveysala, pelastustoimi jne.) on vähemmistö, loput on sellaista paperinpyöritystä, turhan puhumista ja projektin väsäämistä, että ilmankin tää maailma pärjäis. Lapsen kanssa kotona oleminen on elämäni paras asia. En kaipaa erityisiä harrastuksia enkä työntekoa. Sosiaalinen elämä on aktiivista, mulla on kerrankin aikaa arkipäivästä nauttimiseen. Sitten kun lapset kasvaa, on uusi elämäntilanne ja siihen sit sopeudutaan, mut nyt nautin!
Aamen! Työelämä ei ole mielestänikään elämää, ei sitä aitoa elämää. Sokeus, oravanpyörä ja massa.
Tarkoitukseni ei ollut aloittaa kliseistä kotiäidit vs uraäidit keskustelua. Ihmetelin vain naisia joilla ei ole kiinnostusta minkäänlaiseen itsensä kehittämiseen. Hain asiallista keksustelua ja sitä jos joku vaikka osaisi avartaa näkemystäni. Ja osa onkin kirjoittanut hyvin mielenkiintoisia kommentteja mm. nämä maalla asujat. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka ei harrasta ja kyläileekin melko harvoin,meillä sen sijaan kyläillään todella usein. Minä en taas ymmärrä ihmisiä jokta jaksavat nähdä minunkin elämästäni vaivaa kuinka hautaudun tänne kotiin jne...
Mä olen onnellinen, nautin perheestäni ja heidän seurastaan, suurinta nautintoa minulle tuottaa perheen kanssa yhdessä puuhastelu oli se sitten kotona taikka retkellä. Nautin lapsistani ja siitä että saan olla läsnä ja nähdä heidän jokaisen pienen oivalluksensa ja piirrustuksensa!!
Jossain vaiheessa tulen vielä menemään omiin töihini (kotona mahd. mukaan vielä 1-3vuotta, 3vuotta takana) jossa haluan kehittyä ja saan taas erilaista nautintoa kuin täällä kotona ollessani!! Toki minua kotihommat ja lasten riidat joskus harmittavat mutta löytyypä niitä harmillisia päiviä sitten työmaallakin!
tämä valinta tehty vain ja ainoastaan lapsia ajatellen muttei pakosta!
Ei ole kovin rakentavaa olla noin ykssilmäinen, ettei pysty ollenkaan ymmärtämään ihmisten erilaisuutta vaan pitää yhtä ainoaa (omaa) toimintatapaansa ja elämäänsä oikeana. Ja sitten jos ei saa mieleisiänsä vastauksia rupeaa haukkumaan muiden älyä. Ap:llä selkeästi kasvun paikkaa. Juuri ihmisten erilaisuus tekee elämästä mielenkiintoisen.
kohtaa ap haukkui ja kitisi? Mielestäni aloitus oli ihan asiallinen ja rakentava. Ehkä pieni älyllinen kehitys olisi ainakin sinun kohdallasi suotavaa..
Jotka haukkuvat ja kitisevä muiden elämästä eivätkä ole tyytyväisiä omaansa.
Jokaisella on oikein omanlaiseensa elämäntyyliin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menisi töihin ehkä koskaan jos ei olisi pakko (rahan vuoksi on kohta pakko mennä).
Elämäni on oikein rikasta ja onnellista, on aikaa hoitaa kotia ja perhettä, parisuhdetta, ystävyyssuhteita ja itseään. En ymmärrä kun jotkut valittavat, että eivät jaksa olla lasten kanssa kotona, päivät ovat pitkiä jne. Minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia saada päivä kulumaan, päinvastoin.
mutta hieman ikävältä tuntuu tuo joidenkin töiden leimaaminen turhiksi, nimittäin aika moni "turha" työ (esim. yrityspuolella) tuo mm. kipeästi kaivattuja yhteisö- ja palkkaveroeuroja tähän yhteiskuntaan. Ja näillä ylläpidetään meidän kaikkien käyttämiä julkisia palveluja. Jos kaikki heittäytyisimme idealisteiksi ja lopullisesti pois siitä oravanpyörästä, kävisi Suomelle aika "ohraisesti"..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
....Sellaisia joilla ei ole minkäänlaisia urasuunnitelmia....
...Mutta koska lähipiirissäni on pari tällaista naista olen kovasti miettinyt, että mistä nämä naiset saavat elämässään tyydytystä. Itselleni kun tyydytystä tuo itsensä kehittäminen ja maailmankuvan ja tietoisuuden kehittäminen (esim. työ, harrastukset, kulttuuri, matkailu, ystävät..).
....ei voi harrastaa, käydä oopperassa/konsertissa, matkailla ja olla ystäviä? Tai kehittää itseään vaikkapa jollain muulla kuin työrintamalla. Johan on ajatusmalli sinulla!
toki voi.. Mutta nämä joista tässä aloituksessa puhuin eivät tee niin. ap
....Sellaisia joilla ei ole minkäänlaisia urasuunnitelmia....
...Mutta koska lähipiirissäni on pari tällaista naista olen kovasti miettinyt, että mistä nämä naiset saavat elämässään tyydytystä. Itselleni kun tyydytystä tuo itsensä kehittäminen ja maailmankuvan ja tietoisuuden kehittäminen (esim. työ, harrastukset, kulttuuri, matkailu, ystävät..).
....ei voi harrastaa, käydä oopperassa/konsertissa, matkailla ja olla ystäviä? Tai kehittää itseään vaikkapa jollain muulla kuin työrintamalla. Johan on ajatusmalli sinulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. sisareni kuuluu näihin, jotka "eivät tee mitään". Nyt hän kyllä on töissä, mutta enemmän on ollut työttömänä. Perhettä hänellä ei ole.
Siskoni vaikuttaa ulospäin flegmaattiselta ja sellaiselta, että häntä ei kiinnosta mikään. Mutta hän harrastaa ahkerasti kirjallisuutta ja taiteita, lukee ja kirjoittaa itsekin, maalaa, sanoittaa musiikkia. Eikä pidä minkäänlaista ääntä tekemisistään, ei niistä tiedä kuin lähipiiri ja mekin vain kovasti kyselemällä.
Miksi vain äideillä olisi tähän oikeus? Vai etkö ymmärrä niitä isiäkään, jotka ryntäävät töihin ja jättävät vauvan äidin hoitoon?
äitejä ja naisia joilla on kauhee kiire pois kotoa ja jotka viihtyvät töissä yli vaaditun 8h/pvä. Ja jotka jättävät vauvan muista kuin taloudellisista syistä heti ku mahdollista isän tai kunnallisen hoidon hoitoon ja painuvat töihin pakoon kotielämää.
Katson niitä kavereitani, joilla on vaativa työ ja hyvä palkka lähinnä säälien. Ai miksikö? Töitä on enemmän kuin normipäivänä ehtii tekemään ja jatkuvasti on kiire. Ei tuollainen kiinnosta minua yhtään. Nyt olen itse työttömänä ja toivoisin saavani jotain klo 8-14 duunia, jonka voisi jättää sinne töihin. Arvaa vaan, onnistuuko kun on DI:n paperit?
Itsekin olen koulutukseltani DI ja olen melkein kuvaamasi kaltaisessa duunissa, työaika vaan on 1h 45 min pidempi (kai osahoitovapaalla noinkin onnistuisi). Työnkuva näkyy palkkapussissa, kuten myös se, että duuni on julkisella sektorilla. Työt eivät raahaudu mukanani kotiin, vaan teen töitä vain työajalla.
En ylipäätään ymmärrä ihmisiä, joilla on kauhe kiire olla jossain muualla kuin kotona ja oman perheen parissa. Arvostan isiä, jotka osallistuvat lastenhoitoon ja pitävät täysimittaiset isyyskaudet, mutten ymmärrä äitejä jotka haluavat ennemmin olla töissä kuin kotona esim. vanhempainrahakaudella VAIKKEI SE OLISI TALOUDELLISESTI VÄLTTÄMÄTÖNTÄ. Kyllä mä ymmärrän että valtaosin ihmisten on käytävä töissä ja monen kotonaolo tyssää siihen, että lainat on maksettava. Mutta sen käsittäminen on hankalaa, että perheessä esim. tapellaan siitä kumpi joutuu jäämään vanhempainrahakaudelle ennen kuin lapsen saa hoitoon.
t. ysi, joka arvostaa kiireetöntä olemista omiensa kanssa
kiinnosta tehdä mitään, koska se tekeminen ei tunnu miltään. Ei paljoa nappaa lukea fysiikan tohtoriksi, koska mitäs sitten kun olen fysiikan tohtori? Ei yhtään mitään. Sitten tiedän vähän enemmän fysiikasta. Jei.
Mua taas säälittää ne, jotka mennä kouhkaa läpi elämän itseään brändäten ja on täysin sisäistäneet sen koulu- ja opiskeluaikaisen aivopesun, että ihmisen on rakennettava identiteettinsä ensisijaisesti älykkyytensä, koulutuksensa ja uransa pohjalta. Totta kai yhteiskunta hyötyy, kun ihmiset uhraa suurimman osan ajastaan työelämälle, mut mun mielestä se ei ole elämää. Minun oli ainakin aika ajoin hyvin vaikea perustella itselleni, miksi tekemäni työ olisi muka jotenkin aivan ensiarvoisen tärkeää, muutenkin kuin rahan tuojana. Ei se ollut...loppujen lopuksi niitä ammatteja, jotka on todella tärkeitä (ruuan tuotanto, rakennusala, terveysala, pelastustoimi jne.) on vähemmistö, loput on sellaista paperinpyöritystä, turhan puhumista ja projektin väsäämistä, että ilmankin tää maailma pärjäis.
Lapsen kanssa kotona oleminen on elämäni paras asia. En kaipaa erityisiä harrastuksia enkä työntekoa. Sosiaalinen elämä on aktiivista, mulla on kerrankin aikaa arkipäivästä nauttimiseen. Sitten kun lapset kasvaa, on uusi elämäntilanne ja siihen sit sopeudutaan, mut nyt nautin!