Virikeäidit: miten luulette lastenhoidon sujuneen esim. 30-luvulla, kun ei ollut

Silloin juuri säästettiin lasten ja perheiden hyvinvoinnista, ja ongelmat ovat edelleen nähtävissä (oletko missannut tämän aiheen mm. uutisissa kokonaan!)

-90 luvulla ei ollut virikehoitoa eikä myöskään montaa sukupolvea saman katon alla. Oli vain lama ja siitä huolimatta mammat jaksoivat hoitaa vauvansa ja taaperonsa. Ehkei silloin vauvat valvottaneet, ei ollut ongelmia mielenterveyden kanssa jne. Ainoa ero -90 lukuun on se, että nyt ovat synnyttämis vuorossa ns.pullamössöt. Koettakaa nyt edes omat lapsenne jaksaa hoitaa tai tyytykää vain yhteen lapseen ja hoitakaa se hyvin.

Olen ollut vuonna 1976-77 kerhossa päiväkodissa kun pikkusiskoni syntyi. Se toiminta oli nimellä ja oli muutaman kerran viikossa klo 12 saakka. Siellä askarreltiin ja ulkoiltiin, en muista kauhean tarkkaan päivän sisältöä.



Se oli aivan normaali järjestely ja käytännössä kaikki pihan lapset olivat kerhossa, yhdessä kuljettiin matka (200 m). Olin itse tuolloin n. 5-vuotias.

"Yllättäen kaikki keksivät vain kauhutarinoita.. *huoh* "



Kun muut on eri mieltä, ja todisteita alkaa kasaantua muun kuin oman mielipiteen tukemiseen, aletaan huokailemaan marttyyrina. : D



Sehän on kyllä ihan tutkimuksissa todistettu, että kun kerran mielipide jämähtää (kouluttamattomalla?) ihmisellä paikalleen, sitä ei kirveelläkään muuteta, vaikka mitä todistetta lykättäisiin ihan nenän eteen. Ihmisluonne on sellainen, valitettavasti.

Tämä 70 -luvun lopulla. Tais olla 4 h päivässä. Olin 4-5 v.



Veljeni kävi 80 -luvulla myös kerhossa. Kaikki muutkin tuntemani lapset olivat kyllä jossain "virikehoidossa".

Käy vaikkapa paikallisella vanhalla hautausmaalla kävelemässä, hyvällä tuurilla siellä on vielä joku 30-luvun sukuhauta olemassa. Todennäköisesti vielä vähän varakkaamman väen. Siitä voi vilkaista että lapsia on tullut, ja lapsia on mennyt. Olosuhteet oli hanurista ja toivottiin että joku eläisi aikuiseksi asti.



Oli hieman erilaista silloin, mutta kova on näköjään joillakin kaipuu tuohon aikaan.

virikehoitopaikkoja, ja lapsia oli perheissä useita? Kun te ette jaksa sitä alle 3-vuotiasta ja vauvaa hoitaa, kun on niin kauhean rankkaa ja raskasta...

Se on nimittäin todellinen syy kipata esikoinen hoitoon vauvan synnyttyä. Alle 3-vuotias ei tarvitse kavereita, eikä sen kummempia virikkeitäkään, kuin normaalia kotielämää.

On ne lapset hoidettu ennenkin ilman subjektiivista päivähoito-oikeutta.

Ai niin, ja silloin 30-luvulla äideillä oli töitäkin paljon enemmmän kuin teillä. Lastenhoidon lisäksi piti hoitaa eläimet, pestä pyykit käsin, laittaa ruoat alusta alkaen ilman mikroa.. ; )

Oikeasti. Hävetkää!

Jos on noin uusavuton, kannattaa jättää lapset tekemättä.

T: Kolmen äiti, joista yksikään ei ole ollut virikehoidossa

Aika harva vanhempi on valmis nykyaikana "hylkäämään"lapset oman onnensa nojaan kuten silloin tehtiin. Johan silloin virkavaltakin puuttuu asiaan.

Tälläkin palstalla on kauhisteltu sitä kuinka joku saattaa jättää 15- vuotiaan lapsen yksin kun vanhempi vie roskapussin ulos. ja jo huudetaan sitä että tällaiselta vanhemmalta lapset pitää ottaa välittömästi pois ja lapset pitää viedä lastenkotiin kasvamaan kunnon aikuiseksi ja veronmaksajaksi.

Minä en ole edes äiti, joka touhuaisi paljoakaan lasten kanssa. -ap

eikä myöskään montaa sukupolvea saman katon alla.

Oli vain lama ja siitä huolimatta mammat jaksoivat hoitaa vauvansa ja taaperonsa. Ehkei silloin vauvat valvottaneet, ei ollut ongelmia mielenterveyden kanssa jne.

Ainoa ero -90 lukuun on se, että nyt ovat synnyttämis vuorossa ns.pullamössöt.

Koettakaa nyt edes omat lapsenne jaksaa hoitaa tai tyytykää vain yhteen lapseen ja hoitakaa se hyvin.

Lama jonka laskua maksetaan pitkään. Seuraatko ollenkaan uutisia? Leikkaukset, joita tehtiin nimenomaan perheiden avun ja tukitoimien suhteen ovat lauenneet nyt veronmaksajien kontolle lisääntyneinä mielenterveyden ongelmina. Laman lapset ovat nyt opiskelijoita ja nuoria aikuisia, joista hälyttävän suuri osa on täysin syrjäytynyt yhteiskunnasta ja kärsii mielenterveyden ongelmista. Että just 90-luvusta kannattaa ottaa mallia. Kaikki asiantuntijat varoittavat tekemästä samoja virheitä nyt kuin silloin tehtiin, mutta samaan suuntaanhan taas ollaan menossa (ryhmäkoot, säästöt neuvola- ja terveydenhoitopalveluista).

jos otettaisiin nuo 30-luvun keinot käyttöön eli remmiä vaan ja jotain rättiä päälle. Helpompihan niitä eläimiäkin on hoitaa kuin lapsia nykyajan vaatimustasolla ;) Eli äidit navettaan vaan, lapset pärjää ihan hyvin.



Kyllähän klassikkokirja Vaahteramäen Eemelissäkin pistetään villi poika aina vajaan lukkojen taakse ja aika kauan se siellä on kun veistää vajan täyteen puu-ukkoja. Samat keinot käyttöön niin elämä helpottuu kummasti, ap:llakin

on vätys tai sairas. Veikkaan ensimmäistä. Tietysti on vaivattomampaa pitää lapset hoidossa kuin esimerkiksi rakentaa itselleen turvaverkko.

Lapset ovat pieniä vain muutaman vuoden, siksi ajaksi keksii kyllä harrastuksia, joita voi helposti toteuttaa kodin piirissä ja käydä sitten vaikka viikonlopulla vispaamassa siellä spinninkitunnillaan, jos se on elämässä ainoa autuaaksi tekevä asia.

Esimerkkinä vaikka sellainen perhe, jossa äiti kotona pienimmän kanssa ja kaksi vanhempaa nk. (parjatussa) virikehoidossa kolmena päivän viikossa 6h/kerta. Perheen isä käy töissä ja tuo toimeentulon, jolla perhe juuri pärjää. Isä tosin joutuu tekemään paljon työreissuja ja pitkiä päiviä eli perheen ja kodin hoito on pääosin äidin harteilla. Äidillä ei juuri ole mahdollisuutta omiin harrastuksiin tai omaan aikaan. Viikonloput perhe haluaa viettää yhdessä, koska isä viikot käytännössä poissa. Isovanhemmat ja muut sukulaiset asuvat kaukana ja ystävät sekä muut tutut ovat myös perheellisiä, joten lastenhoitoapua ei ole säännöllisesti tarjolla. Onko tämä perheenäiti mielestäsi laiska velttoilija, joka luistaa vastuustaan, kun vie vanhemmat lapset välillä laillisesti hoitoon?

Nykyaikana näitä tällaisia perheita on paljon, koska työelämä on usein hyvin vaativaa. Varsinkin juuri nyt, kun tilanne työmarkkinoilla ei ole paras mahdollinen.

ei mistään muusta. Aina löytyy vanhempia joilla ei ole edellytyksiä vanhemmuuteen. Kyllä normaalin perheen pitää pystyä hoitamaan lapsensa ilman yhteiskunnan apua ja tukea. Mielenterveyden ongelmia eikä syrjäytymistä ei virikehoidolla ratkaista. Jos joku ampuu koulussa turha siitä koko 90-lukua syyttää.



Odotellaan nyt ihan rauhassa mitä teidän virikehoidetut tenavanne saavat aikaan kun tuohon ikään pääsevät, sillä kaikkihan me tiedämme sen, että kasvatusta ei voi ulkoista. Jos lapsi viettää valtaosan ajastaan (valveilla olo) hoidossa, jo ihan vauvasta lähtien niin kukakohan se kasvattaa koti vai "laitos"

osallistuneiden lapset on virikehoidettu? Nyt teet ihan omia johtopäätöksiäsi!

aina ollut ulkoistettua, ja tulee olemaankin.

ja äiti lähti kyllä nopeasti maatalon töihin. Ei niitä lapsia juuri "hoidettu" saati pystytty pohtimaan heille muita virikkeitä kuin arkipäivän askareet. On se kamalaa, että naisen asema on muuttunut sitten 30-luvun, eikö niin ap!

aikoinaan kun sain esikoisen ja toisenkin pian perää kun ajattelin ihan kauhuissani että miten kukaan raskii laittaa hoitoon omia lapsia. Paasasin myös av:llä tästä.;) Ihmettelin ja säälin "lapsi parkoja". Mutta tulipa itellekin tilanne eteen, eipä ollut vaihtoehtoja jos lapsille halus leivän joka päivä tarjota. Piti laittaa lapset hoitoon ja mennä töihin. JA olin todella yllättynyt positiivisesti hoitopaikasta. Lapset olivat lyhyttä päivää ja 2-4päivää viikossa hoidossa.



Sain myöhemmin lisää lapsia ja tällä hetkellä minulla on 4- ja 5-vuotiaat VIRIKEhoidossa.:) Kolmena päivänä viikossa muutaman tunnin kerrallaan, käyvät vähän kuin kerhossa. Lapset menevät innossaan VIRIKEhoitoon ja minä olen kahen pikkusen kanssa kotona. Ollaan tyytyväisiä kaikki. Minä nautin tästä ja lapset nauttii. Meille passaa hyvin.



Niin ja lopuksi, en välitä tuon taivaallista miten muut hoitaa omat lapsensa, vievätkö hoitoon vai ovatko kotona, en välitä yhtää mitä muut minusta puhuu tai meidän ratkaisusta. Ei paljoa purista. Jokainen tekee perheenä omat ratkasut. Eläkää ja antakaa muittenkin elää.;)

mielellään käyny virikehoidossa 80-luvulla sillon 4- vuotiaana, vaikka sen muutaman tunnin kerralla. Äiti oli just sellanen tyypillinen kotiäiti joka siivos, laitto ruokaa, pyykkäs, luki kirjoja/lehtiä ja lätisi kavereitten kanssa puhelimessa. Ei sillä paljon kiinnostanut meijän kanssa olla. Perushoito oli hyvää mutta ajatteli samoin kuin ap "ei ne lapset tarvi mun seuraa, keksivät itekin ihan hyvin leikkejä." Kynänkin sain eka kertaa käteen varmaa joskus 5v ku kodinhoitaja tuli hoitaan äidin sairaala käynnin ajaks. JA meillä oli aina tosi kivaa ku tuli joku hoitaja kotii, he touhusivat meijän kanssa, askartelivat yms.



Joskus se virikehoito on ihan hyvä juttu, varsinkin jos äiti ei viiti olla lasten kanssa.

siinä tapauksessa, että jokainen elää omilla rahoillaan.

Kun ylläpidetään verovaroin palveluja, on voitava priorisoida ja virikehoito on hoidoista turhinta.

Jos kysymys on kädettömien vanhempien aikaansaamien ongelmien hoidosta, niin kohdistetaan virikehoitorahat mieluummin siihen, että vanhempia opetetaan olemaan lastensa kanssa.

aikoinaan kun sain esikoisen ja toisenkin pian perää kun ajattelin ihan kauhuissani että miten kukaan raskii laittaa hoitoon omia lapsia. Paasasin myös av:llä tästä.;) Ihmettelin ja säälin "lapsi parkoja". Mutta tulipa itellekin tilanne eteen, eipä ollut vaihtoehtoja jos lapsille halus leivän joka päivä tarjota. Piti laittaa lapset hoitoon ja mennä töihin. JA olin todella yllättynyt positiivisesti hoitopaikasta. Lapset olivat lyhyttä päivää ja 2-4päivää viikossa hoidossa.

Sain myöhemmin lisää lapsia ja tällä hetkellä minulla on 4- ja 5-vuotiaat VIRIKEhoidossa.:) Kolmena päivänä viikossa muutaman tunnin kerrallaan, käyvät vähän kuin kerhossa. Lapset menevät innossaan VIRIKEhoitoon ja minä olen kahen pikkusen kanssa kotona. Ollaan tyytyväisiä kaikki. Minä nautin tästä ja lapset nauttii. Meille passaa hyvin.

Niin ja lopuksi, en välitä tuon taivaallista miten muut hoitaa omat lapsensa, vievätkö hoitoon vai ovatko kotona, en välitä yhtää mitä muut minusta puhuu tai meidän ratkaisusta. Ei paljoa purista. Jokainen tekee perheenä omat ratkasut. Eläkää ja antakaa muittenkin elää.;)

ei mistään muusta. Aina löytyy vanhempia joilla ei ole edellytyksiä vanhemmuuteen. Kyllä normaalin perheen pitää pystyä hoitamaan lapsensa ilman yhteiskunnan apua ja tukea.

Yhteiskunnan apua ja tukea ovat mm. maksuton neuvolatoiminta ja terveydenhoito, lapsilisät, kotidoidontuki kuntalisineen, äitiys- ja vanhempainvapaat, maksuton perusopetus jne. jne. jne.

Näistä kaikista säästettiin 90-luvulla. Subjektiivinen päivähoito ulotettiin koskemaan 3-7 vuotiaita (joita on käsittääkseni valtaosa virikehoidetuista lapsista) vasta vuonna 1996 kun lama oli jo menossa ohi.

Myös erilaiset kerhot saavat yhteiskunnan tukea toimintaansa.

Se joka sanoo kasvattavansa lapsensa ilman yhteiskunnan tukea on ilmeisesti luopunut kaikesta yllämainitusta.

miksi et ap vertaa tavallisen äidin elämään jossain puolikehittyneessä maassa tänä päivänä?



Vitsi on noloa, että me rikkaat länsimaissa elävät ihmiset ollaan laiskoja ja vätyksiä, kun meillä on toimiva yhteiskunta ja mahdollisuuksia valita, mitä ratkaisuja elämässämme teemme.



Muuten, mulla on paljon tuttuja kehitysmaassa, jossa suuri osa naisista ei koskaan käy koulua, tekee alipalkattua työtä maatalouden parissa, kotiapulaisina ja niin edelleen ja on yhä tavallista, että köyhän perheen tytöt menevät piikomaan sukulaisiin. Siellä ne rikkaat äidit facebookkaavat ihan kaiket päivät, koska niillä on ne kotiapulaiset tekemässä inhottavat työt. Sääli vaan minusta niitä köyhiä tyttöjä ja naisia, jotka tekevät tuon kaiken raskaan työn ilman mitään sosiaaliturvaa ja eläkkeitä. Nämä kaikki on osa sitä pakettia, että on olemassa päivähoito lapsille, koulu ja kotihoitotuet. Sitä kutsutaan hyvinvoinniksi ja tarkoitus on, että jokaisella yksilöllä olisi mahdollisuudet muokata elämästään mahdollisimman toimiva.

ei mistään muusta. Aina löytyy vanhempia joilla ei ole edellytyksiä vanhemmuuteen. Kyllä normaalin perheen pitää pystyä hoitamaan lapsensa ilman yhteiskunnan apua ja tukea. Mielenterveyden ongelmia eikä syrjäytymistä ei virikehoidolla ratkaista. Jos joku ampuu koulussa turha siitä koko 90-lukua syyttää. Odotellaan nyt ihan rauhassa mitä teidän virikehoidetut tenavanne saavat aikaan kun tuohon ikään pääsevät, sillä kaikkihan me tiedämme sen, että kasvatusta ei voi ulkoista. Jos lapsi viettää valtaosan ajastaan (valveilla olo) hoidossa, jo ihan vauvasta lähtien niin kukakohan se kasvattaa koti vai "laitos"

... nimenomaan kyse on virikehoidosta eli ei ne lapset ole siellä hoidossa joka päivä kymmentä tuntia. Jos on 2-3 kertaa viikossa 4-6 tuntia virikehoidossa, niin kyllä siinä lapsi suurimman osan ajastaan viettä kuitenkin kotona. Toista on työssä käyvien vanhempien lasten osalta. Nehän ne ovat enemminkin yhteiskunnan "kasvatteja".

Ja hoidatko itse lapsesi ilman yhteiskunnan apua ja tukea? Eli et ota vastaan Kelan vanhempain tukia, et käytä neuvolapalveluja etkä hammaslääkäripalveluja, et vie lapsia kunnalliseen päivhoitoon, et vie lapsia kouluun vaan opetat itse jne.