Uskovat: teille kysymys koulujen uskonnonopetuksesta.

(kuten kirjoittaja 18) kirjoitti ("Lapsilla on oltava oikeus tasavertaiseen kohteluun."), on ihan perusteltua pohtia laajemmin, mitä kaikkea lasten tasavertainen kohtelu tarkoittaa ja mikä osuus ja merkitys uskonnonopetuksella on lasten aitoon tasa-arvoon.

Välillä tulee sellainen olo, että pitäisikö meidän kaikkien tehdä yhteinen, laaja kierros ympäri maailmaa ja havainnoida sen jälkeen, onko asiat Suomessa sittenkään niin huonosti tämän uskonnonvapauden suhteen. Onko kenties niin, että Suomessa on paljon pahoinvointia ja tyytymättömyyttä, josta ei tiedetä, ketä syyttäisi ja kenen varpaille pahoinvoinnin lastaisi? Luottamus politiikan keinoihin muuttaa maailmaa on ohut. Maailma on monimutkainen systeemi, eikä ole selvää, kenen puoleen kääntyisi, jos haluaisi muutoksia. Sitten on kuitenkin kirkko, ennestään tuttu ja vielä sopivan lähellä oleva - siihen siis kohdistetaan pettymykset ja turhautumiset. Uskonnollisuus on aihe, jonka jokainen "osaa". Aina voi sanoa mielipiteensä, vaikka faktatiedot eivät riittäisikään.

i]

Kysymys kuuluu, onko lasten tasavertaisuuden tarve eniten uhattuna tässä koulun ryhmäjaossa. Ei ole, vaan sitä suurempi ja todellinen lasten epätasa-arvoistava tekijä yhteiskunnassa on perheiden jakautuminen hyvin toimeentuleviin ja syrjäytyneisiin. Jos on aidosti huolissaan lasten tasa-arvosta, ei kannata tehdä tikusta asiaa ja nähdä suurin riski yhden oppiaineen opetusryhmissä. Eiköhän lasten ja nuorten keskinäisessä vertailussa suurempia tekijöitä ole muut eriarvoistavat asiat kuin se, osallistuvatko he uskonnon vai et:n opetukseen.

että heidät jaetaan eri ryhmiin vanhempien varallisuuden perusteella?

Missä jaetaan oppilaat varallisuuden perusteella? Missä oppiaineessa oppilaat opiskelevat varallisuuden mukaisesti eri ryhmissä?

Jos on pieni ja iso ongelma, niin onko peruste olla ratkaisematta pientä ongelmaa se, että on isompi ongelma, jota ei ole ratkaistu? Eli tässä ketjussa puhuttiin uskonnon opetuksesta, ei muusta epätasa-arvosta.

Tiivistetysti:



1. Uskonnon opetus tulee kunnille kalliiksi. Jokaisella pitää olla oikeus saada oman uskontonsa mukaista opetusta. Nyt uskontoryhmiä alkaa olla aika runsaasti erilaisia eikä läheskään kaikkiin ole päteviä opettajia (esim. bahai-opettajaa). Tämä voitaisiin korvata neutraalilla oppiaineella; elämänkatsomustiedolla.



2. Suomen valtio pitäisi olla uskonnoton ja kaikkia uskontoja (ja uskonnottomuutta) kunnioittava. Meillä ei ole valtionkirkkoa, vaan sitä kutsutaan keplotellen kansankirkoksi. Koska meillä ei kuitenkaan ole sitä virallista valtionkirkkoa, ei ole mitään järkevää syytä siihen, että valtion laitos tarjoaa uskonnon opetusta. Se tehtävä kuuluisi vanhemmille ja/tai uskonnollisille tahoille.



3. Olisi tässäkin asiassa aika seurata muita Euroopan maita. Esim. Ruotsissa ja Ranskassa ei ole uskonnonopetusta kouluissa. Ruotsissa on kouluissa uskontotiede.



4. Epäpätevien opettajien puutteessa oman uskonnon opetus voi olla kyseenalaista. Asian otti islamin tiimoilta esiin eräs Helsingin yliopiston tutkija (hitsi, en muista nimeä!) Hesarin mielipidepalstalla. Opettajan ja oppilaan perheen näkemyksissä on islamin opetuksen tiimoilta ollut rajujakin eroja esim. huivi-asian tiimoilta.

Juuri näiden konfliktien välttämiseksi ET olisi paras ratkaisu kaikille.



5. Yhteinen elämänkatsomuksellinen aine edistäisi myös yhteistyötä eri elämänkatsomuksien edustajien (=oppilaiden) välillä yli uskontorajojen!



---



Oon tätä palstaa seurannut paljon ja tääkin juttu nousee ajoittain pintaan. Morre on tuon joskus tänne laittanut ja vielä ei oo yhtään hyvää syytä noussut näiden kumoamiseksi.



Murroksen aika tulee. Kirkon jäsen määrä laskee ja uskonnonopetusta kyseenalaistetaan taas julkisuudessakin.

Ehkä meillä on vielä joskus aidosti tasa-arvoinen maa uskontojen suhteen.

Murroksen aika tulee. Kirkon jäsen määrä laskee ja uskonnonopetusta kyseenalaistetaan taas julkisuudessakin.

Ehkä meillä on vielä joskus aidosti tasa-arvoinen maa uskontojen suhteen.

puolueettomasti, vaikka hänen oma vakaumuksensa olisi millainen!

Kuka tätä uskontoneutraalia opetusta saisi antaa maamme lapsille ja nuorille? Pitäisikö kaikkien opettajien olla uskonnottomia, jotta olisi takuuvarma neutraalius (uskonnottomathan ovat neutraaleja, eikö totta)? Itselläni on ollut etuoikeus saada tutustua erääseen et:n opettajaan, jolla ei ollut teologin tai uskontotieteilijän koulutusta ja kyllä hänen oma asenteensa "kristinusko on syvältä" oli kaukana neutraalista, eikä hän jättänyt ilmaisematta sitä.

Ai uskonnottomia haukutaan täällä itsekeskeisiksi?:D Tämän uskontoneutraalin koulun tarkoitushan olisi juuri se, että KAIKKI maailmankatsomukset saisivat olla tasa-arvoisia ja kaikkia voitaisiin samalla tavalla opettaa tuon uskontoneutraalin kouluopetuksen päälle. Mitä itsekeskeistä tässä on? Anteeksi vain, mutta minun mielestäni, te, kristityt uskovaiset, kuulostatte erittäin itsekkäiltä. Saavuteituista eduista ei sitten viitsisi millään tinkiä, jotta tasa-arvo toteutuisi...?

siihen miksei kaikille voitaisi opettaa yhteistä uskontotietoutta.

Miksi se peruste ei ole järkevä, että kristityt vanhemmat haluavat, että koulu jatkaa heidän aloittamallaan linjalla, eli antaa tunnustuksellista uskonnonopetusta koulun uskontotunneilla heidän lapselleen?

Entä se, että nykyinen uskonnonopetus on vanhempien mielestä parempi vaihtoehto, kuin yhteinen uskontotietous?

Millä tavalla oikein jaat perustelut järkeviin ja ei-järkeviin, kun kerran nämä selitykset eivät sinun järkeesi mahdu?

Ainakin Ruotsin mallissa on ollut myös ongelmia. Suomessa pitäisi tietysti ottaa oppia näistä ongelmista ja kehittää parempi oppiaine.

Ei tietenkään yksi oppiaine voi muuttaa kaikkea. Lasten tasavertainen kohtelu on kuitenkin askel eteenpäin. Lapsille on myös varmasti hyötyä siitä, että heidät opetetaan yhdessä pohtimaan asioita eikä heitä jaeta vanhempien vakaumuksen mukaan eri ryhmiin pohtimaan elämän suuria kysymyksiä.

Kun ateistit/ uskonnottomat aina hehkuttumat

Ranskan ja Ruotsin hyvää mallia, niin tekee mieli kysyä, onko siellä onnistuttu yhtään Suomea paremmin välttämään eri kulttuureihin ja uskontoihin liittyviä konflikteja? On tietysti kaunista toivoa lapsistaan fiksumpia kuin itse on, mutta en laskisi sitä yhden opetusaineen varaan. Elämässä on muitakin vaikuttajia lasten arvoihin, ajatteluun ja asenteisiin kuin koulu.

1. Uskonnon opetus ei tätä maata konkurssiin aja. Koko koulusysteemi on kallis kunnille ja siksi ne yrittävätkin säästää kaikessa, missä voivat, esim. sijaiskiellolla, lomautussuunnitelmilla, kouluruokailuun käytettävien varojen supistamisella ja kouluterveydenhoidon alasajolla. Kuntien rahaongelmien ratkaisu ei ole uskonnonopetuksen muuttamisessa.

2. Valtionkirkko vs. kansankirkko: Mikä kenellekin on keplottelua? Kansankirkolla tarkoitetaan, että suurin osa kansasta kuuuluu kyseiseen kirkkoon - tämä ei ole keplottelua, vaan totuus. Valtionkirkkoa Suomessa ei enää ole, sillä kirkon jäsenyys ei ole edellytys mihinkään muun yhteiskunnan toimintoihin. Suomessa on kahdensuuntainen uskonnonvapaus: vapaus uskonnosta ja vapaus uskontoon.

3. Ei Suomi seuraa kaikissa muissakaan asioissa Ranskaa tai Ruotsia. On huonoa itsetuntoa ajatella, että muualla asiat ovat automaattisesti paremmin, suhteellistuttamatta yhtä ilmiötä (uskonnon opetus) muuhun yhteiskunnalliseen todellisuuteen, historiaan ja nykytilanteeseen. Kuinka moni osaa oikeasti otsikkoa enemmän kuvailla ja esittää tutkimustietoa ranskalaisesta ja ruotsalaisesta koulusysteemistä ja uskonnonopetuksesta koko yhteiskunnassa. "Ruotsissa on kouluissa uskontotieto" - so what?

4. Epäpätevät opettajat ovat koko koulujärjestelmän vitsaus. Uskonnollisille yhdyskunnille ei pitäisi myöntää omaa opetussuunnitelmaa ja oikeutta opettaa koulussa, mikäli he eivät pysty takaamaan ammattitaitoisia (lue: päteviä) opettajia.

5. Ei nykyinen uskonnon ja et:n opetuksen malli estä yhteistyötä eri elämänkatsomuksen edustajien välillä. On koko suomalaisen koulujärjestelmän vastuulla vahvistaa oppilaiden erilaisuuden sietoa ja toisten ihmisten kunnioittamista. Ei siihen tarvita omaa, erillisä oppiainetta.

*****

Enää tarvitsee vain tietää, kuka on Morre? Tämä asiantuntijaan vetoaminen ei toiminut ainakaan minun kohdallani vakuuttavana argumenttina.

Kannattaa intomielisessä yhteisen elämänkatsomusopetusaineen fantasioinnissa pitää takaraivossa myös se mahdollisuus, että islam vahvistaa asemaansa maailmassa. Ei ole missään luvattu, että jos luterilainen kirkko heikkenisi, tilalle tulisi "aidosti tasa-arvoinen maa uskontojen suhteen" - vastapelurina saattaisi olla islaminuskoinen todellisuus ja voi olla, että tämänhetkinen "epistä-tilannekin" näyttäisi hyvin toisenlaiselta.

Tiivistetysti: 1. Uskonnon opetus tulee kunnille kalliiksi. Jokaisella pitää olla oikeus saada oman uskontonsa mukaista opetusta. Nyt uskontoryhmiä alkaa olla aika runsaasti erilaisia eikä läheskään kaikkiin ole päteviä opettajia (esim. bahai-opettajaa). Tämä voitaisiin korvata neutraalilla oppiaineella; elämänkatsomustiedolla. 2. Suomen valtio pitäisi olla uskonnoton ja kaikkia uskontoja (ja uskonnottomuutta) kunnioittava. Meillä ei ole valtionkirkkoa, vaan sitä kutsutaan keplotellen kansankirkoksi. Koska meillä ei kuitenkaan ole sitä virallista valtionkirkkoa, ei ole mitään järkevää syytä siihen, että valtion laitos tarjoaa uskonnon opetusta. Se tehtävä kuuluisi vanhemmille ja/tai uskonnollisille tahoille. 3. Olisi tässäkin asiassa aika seurata muita Euroopan maita. Esim. Ruotsissa ja Ranskassa ei ole uskonnonopetusta kouluissa. Ruotsissa on kouluissa uskontotiede. 4. Epäpätevien opettajien puutteessa oman uskonnon opetus voi olla kyseenalaista. Asian otti islamin tiimoilta esiin eräs Helsingin yliopiston tutkija (hitsi, en muista nimeä!) Hesarin mielipidepalstalla. Opettajan ja oppilaan perheen näkemyksissä on islamin opetuksen tiimoilta ollut rajujakin eroja esim. huivi-asian tiimoilta. Juuri näiden konfliktien välttämiseksi ET olisi paras ratkaisu kaikille. 5. Yhteinen elämänkatsomuksellinen aine edistäisi myös yhteistyötä eri elämänkatsomuksien edustajien (=oppilaiden) välillä yli uskontorajojen! --- Oon tätä palstaa seurannut paljon ja tääkin juttu nousee ajoittain pintaan. Morre on tuon joskus tänne laittanut ja vielä ei oo yhtään hyvää syytä noussut näiden kumoamiseksi. Murroksen aika tulee. Kirkon jäsen määrä laskee ja uskonnonopetusta kyseenalaistetaan taas julkisuudessakin. Ehkä meillä on vielä joskus aidosti tasa-arvoinen maa uskontojen suhteen.

Olisikohan aika jo nähdä asiaa laajemmin: ei et:n opetus ja opettajat ole mikään autuaaksi tekevä asia, kuten ei myöskään se, minkä nimisen aineen alla opetusta järjestetään.

Uskonnonopettajiin suhtaudutaan kuin heillä ei olisi mitään ammattitaitoa opettaa oppilaita tarkastelemaan uskontoja samalla tavoin laaja-alaisesti ja kriittisesti kuin (muka) et:ssä opetetaan. Tälläkin hetkellä monissa kouluissa samat opettajat opettavat uskontoa ja elämänkatsomustietoa. Onko heillä aamupäivällä uskonnontunneilla aivot narikassa ja aivopesuimuri käynnissä, kunnes iltapäivän et-tunneilla kytketään aivot taas päälle ja ylletään kaikkeen siihen hyvään, mihin uskonnontunneilla ei paria tuntia aiemmin millään pystytty?

Ammattitaitoinen opettaja pystyy kyllä opettamaan puolueettomasti, vaikka hänen oma vakaumuksensa olisi millainen!

Kuka tätä uskontoneutraalia opetusta saisi antaa maamme lapsille ja nuorille? Pitäisikö kaikkien opettajien olla uskonnottomia, jotta olisi takuuvarma neutraalius (uskonnottomathan ovat neutraaleja, eikö totta)? Itselläni on ollut etuoikeus saada tutustua erääseen et:n opettajaan, jolla ei ollut teologin tai uskontotieteilijän koulutusta ja kyllä hänen oma asenteensa "kristinusko on syvältä" oli kaukana neutraalista, eikä hän jättänyt ilmaisematta sitä.

Ai uskonnottomia haukutaan täällä itsekeskeisiksi?:D Tämän uskontoneutraalin koulun tarkoitushan olisi juuri se, että KAIKKI maailmankatsomukset saisivat olla tasa-arvoisia ja kaikkia voitaisiin samalla tavalla opettaa tuon uskontoneutraalin kouluopetuksen päälle. Mitä itsekeskeistä tässä on? Anteeksi vain, mutta minun mielestäni, te, kristityt uskovaiset, kuulostatte erittäin itsekkäiltä. Saavuteituista eduista ei sitten viitsisi millään tinkiä, jotta tasa-arvo toteutuisi...?

hyvä (ja sanon näin kristittynä uskovana, että tämä seksin harrastamiskulttuuri, alkoholin käyttö ja abortit saataisiin kuriin. Esim. teinien siveyttä vahdittaisiin ihan toisella tavalla kuin nyt.

Kannattaa intomielisessä yhteisen elämänkatsomusopetusaineen fantasioinnissa pitää takaraivossa myös se mahdollisuus, että islam vahvistaa asemaansa maailmassa. Ei ole missään luvattu, että jos luterilainen kirkko heikkenisi, tilalle tulisi "aidosti tasa-arvoinen maa uskontojen suhteen" - vastapelurina saattaisi olla islaminuskoinen todellisuus ja voi olla, että tämänhetkinen "epistä-tilannekin" näyttäisi hyvin toisenlaiselta.

Nykyinen systeemi, jossa opetetaan omaa uskontoa kaikille, ei estä islamin uskon leviämistä. Nythän islaminuskoisille opetetaan valtion rahoilla omaa tunnustuksellista uskontoa.

Eri asia on sitten se, pitäisikö meidän pelätä islamin uskoa - saati pelotella sillä toisiamme. On hyvin monenlaisia muslimeja samoin kuin kristittyjäkin. Ääriryhmiä ja ongelmia syntyy varmasti vähemmän, jos kohtelemme kaikkia lapsia ja aikuisia niin tasavertaisesti ja hyvin kuin vain mahdollista.

Itse tunnen fiksuja ja mukavia muslimeja. Mielestäni he eivät ole minkäänlainen uhka minulle tai yhteiskunnalle. Suon heille mielelläni uskonvapauden. Silti olen ehdottomasti sitä mieltä, että koulussa ketään lasta tai nuorta ei saa jakaa eri ryhmiin vanhempien vakaumuksen perusteella! Koulun pitää opettaa lapsia ja nuoria elämään yhdessä erilaisuudesta huolimatta!

herkälle lapselle vakaviakin ulkopuolisuuden kokemuksia.



"Kasvavan nuoren ja lapsen kohdalla usein on myös niin, että koulun uskonnollinen ilmapiiri ja uskonnolliset tilaisuudet ovat vahingollisia siinä mielessä, että ne antavat uudestaan ja uudestaan lapselle kokemuksen siitä, että hän on erilainen ja ulkopuolinen ja että monet koulun tarjoamat asiat eivät ole häntä varten."



"Yksi koulun keskeisistä tehtävistä on suvaitsevaisuuteen kasvattaminen. Oleellista suvaitsevaisuudessa on se, että kykenee hyväksymään muut ihmiset itsensä kaltaisina. Tämän edellytyksenä on, että on tullut hyväksytyksi ja kohdelluksi kuten muut. Vähemmistöoppilas on aina vaarassa saada liikaa kokemuksia erilaisuudesta, ulkopuolisuudesta, epäoikeudenmukaisuudesta ja syrjinnästä."



(teksti Helsingin yliopiston julkaisusta Koulu moniuskontoisena oppimisyhteisönä)

Miksi ihmeessä ei otettaisi käyttöön kaikille yhteistä yleiseettistä oppiainetta, joka paitsi asettaisi oppilaat tasavertaiseen asemaan myös säästäisi rahaa (oman uskonnon opettajien palkat, kyyditykset eri kouluihin)?

Kenenkään ei tarvitse menettää myöskään oman uskonnon tunteja, kun seurakunnat järjestäisivät tunnustuksellisen uskonnon opetuksen harrastustunteina koulun jälkeen.

1. Uskonnon opetus ei tätä maata konkurssiin aja. Koko koulusysteemi on kallis kunnille ja siksi ne yrittävätkin säästää kaikessa, missä voivat, esim. sijaiskiellolla, lomautussuunnitelmilla, kouluruokailuun käytettävien varojen supistamisella ja kouluterveydenhoidon alasajolla. Kuntien rahaongelmien ratkaisu ei ole uskonnonopetuksen muuttamisessa.