Uskovat: teille kysymys koulujen uskonnonopetuksesta.
Vastustatte siis viimeiseen asti uskontovapaata esikoulua ja koulua. Miksi? Eikö teillekin sopisi sellainen tilanne, että koulussa uskontoa ei opeteta, ja siihen uskontovapaalle pohjalle on sitten jokaisen hyvä opettaa omaa maailmankatsomustaan lapselle esim iltarukouksien, keskustelujen ja pyhäkoulun muodossa?
Ettekö te luota itseenne uskonnollisina kasvattajina? Miksi juuri koulussa annettava uskontokasvatus on teille niin tärkeää?
Kommentit (92)
Muistan yläasteella kateellisena selanneeni uskonnonluokan hyllyssä ollutta ET:n kirjaa. Siinä käsiteltiin oikeasti kiinnostavia ja tärkeitä asioita.
Oli todella vaikeaa vastata uskonnon kokeisiin, kun olisi pitänyt uskoa Jumalaan ja Jeesukseen, että olisi voinut kirjoittaa hyviä vastauksia. Tuntui siltä, ettei halua valehdella, ja vastaukset jäivät lyhyiksi.
sillä perusteella että saitte huonoa uskonnonopetusta muinaisessa nuoruudessanne kymmeniä vuosia sitten,jos teillä ei ole tietoa siitä,millaista uskonnonopetus ja elämänkatsomustiedon opetus ovat nykyään?
Minulla on ikäviä muistoja liikunnan ja ruotsintunneilta, mutta en ole silti vaatimassa, että liikunnan ja ruotsin tunnit pitäisi lopettaa, sillä tiedän,että asiat muuttuvat ja NYKYKOULUSSA ei opeteta samoin kuin ennen.
Muistan yläasteella kateellisena selanneeni uskonnonluokan hyllyssä ollutta ET:n kirjaa. Siinä käsiteltiin oikeasti kiinnostavia ja tärkeitä asioita.
Oli todella vaikeaa vastata uskonnon kokeisiin, kun olisi pitänyt uskoa Jumalaan ja Jeesukseen, että olisi voinut kirjoittaa hyviä vastauksia. Tuntui siltä, ettei halua valehdella, ja vastaukset jäivät lyhyiksi.
uskonnonopetuksen puolesta: aina ovat asiat olleet näin, nämä ovat perinteitä, ilman kristinuskoa ei olisi koululaitosta, on tärkeää tuntea oman yhteiskunnan menneisyys, suvivirsi on perinne...
Miten voitte osallistua keskusteluun
sillä perusteella että saitte huonoa uskonnonopetusta muinaisessa nuoruudessanne kymmeniä vuosia sitten,jos teillä ei ole tietoa siitä,millaista uskonnonopetus ja elämänkatsomustiedon opetus ovat nykyään?
Minulla on ikäviä muistoja liikunnan ja ruotsintunneilta, mutta en ole silti vaatimassa, että liikunnan ja ruotsin tunnit pitäisi lopettaa, sillä tiedän,että asiat muuttuvat ja NYKYKOULUSSA ei opeteta samoin kuin ennen.
jotka säätävät lakeja? Tai äänestää eduskuntaan ihmisiä ajamaan omia etujaan? Tehokkaampaa kuin juupaseipästellä jollakin vauva-nettipalstalla...
Ehkä isoimmissa kaupungeissa näin onkin, mutta tässä 15000 asukkaan pikkukaupungissa ei ollut alaluokkalaisille (5 koulua) yhtään ET-ryhmää ennen viime vuotta, kun erään äänekkään äidin (joka istuu myös kunnanvaltuustossa) lapsi meni ensimmäiselle luokalle. Miksi uskontokuntiin kuulumattoman perheen pitää pitää elämää itsestään ja vaatia oikeuksiaan, kysellä onko kaupungissa KETÄÄN, joka myös haluaisi lapsensa ET-tunnille (koska 3 on minimioppilasmäärä)? Vasta sitten ET on todellinen vaihtoehto uskonnolle, kun - jokainen uskontokuntiin kuulumaton lapsi (ja perheen halutessa myös johonkin kirkkoon kuuluva) pääsee automaattisesti ET-tunnille - ryhmä järjestetään jokaisessa koulussa (ettei pieni alakoululainen joudu kulkemaan 3 km opiskelemaan ET:tä, kun uskontoa muut opiskelevat omassa luokassa - tunnit ovat niin ettei tule ylimääräisiä hyppytunteja. Tällä hetkellä ET:n opetus järjestetään (jos järjestetään) usein niin, että se täyttää syrjinnän tunnusmerkit. Niin ihana tämä meidän luterilainen yhteiskuntamme on. Lapsia syrjitään vakaumuksensa takia.
luterilaiseen kirkkoon, koska sillä on ollut vahva valta-asema Suomessa. Lisäksi sitä tunnetaan (tai luullaan, että tunnetaan) enemmän kuin muita kristillisiä yhteistöjä, joten sitä kohti on helpompi ampua. Mielenkiintoista on, että esim. toinen kansankirkkomme ortodoksisuus saa olla rauhassa näissä nettiräyhäilyissä. Suon sen toki sisarkirkolle, mutta sen saama uskonrauha kertoo varmaan osittain siitä, ettei sitä tunneta niin hyvin, että sitä vastaan houkuttaisi hyökätä.
Ateistit ja "uskonnottomat" ovat kaikkein ankarimpia toisten uskonvapauden ja vakaumuksenvapauden arvostelijoita. Kristityt suhtautuvat yleensä vapaamielisesti muiden uskonsuuntien tai "uskonnottomien" toivomaan muraalin ja etiikan opetukseen, mutta nämä uskonnottomat käyvät todella hävyttömästi ja epäkunnioittavasti esim. kristittyjen vakaumusta vastaan. Olen seurannut näitä keskusteluja vuosia ja näin se asia vain on. Ihmettelen, että miksi. Onko joku huomannut samaa? Mistähän tässä on kysymys.
Kuka tätä uskontoneutraalia opetusta saisi antaa maamme lapsille ja nuorille? Pitäisikö kaikkien opettajien olla uskonnottomia, jotta olisi takuuvarma neutraalius (uskonnottomathan ovat neutraaleja, eikö totta)? Itselläni on ollut etuoikeus saada tutustua erääseen et:n opettajaan, jolla ei ollut teologin tai uskontotieteilijän koulutusta ja kyllä hänen oma asenteensa "kristinusko on syvältä" oli kaukana neutraalista, eikä hän jättänyt ilmaisematta sitä.
Ai uskonnottomia haukutaan täällä itsekeskeisiksi?:D Tämän uskontoneutraalin koulun tarkoitushan olisi juuri se, että KAIKKI maailmankatsomukset saisivat olla tasa-arvoisia ja kaikkia voitaisiin samalla tavalla opettaa tuon uskontoneutraalin kouluopetuksen päälle. Mitä itsekeskeistä tässä on? Anteeksi vain, mutta minun mielestäni, te, kristityt uskovaiset, kuulostatte erittäin itsekkäiltä. Saavuteituista eduista ei sitten viitsisi millään tinkiä, jotta tasa-arvo toteutuisi...?
että heidät jaetaan eri ryhmiin vanhempien varallisuuden perusteella?
Onko suomalaisten lasten eriarvoistumisen suurin uhka todellakin uskonnonopetuksen ja et:n opetuksen rinnakkaisuus?
Jotenkin kuulostaa siltä, että on kyse enemmänkin aikuisten kuin lasten hädästä osallistua eri opetusryhmiin.
Mitä ihmettä lapsien tulisi oppia siitä, että heidät jaetaan koulussa eri ryhmiin vanhempien vakaumuksen perusteella? Lapsilla on oltava oikeus tasavertaiseen kohteluun.
rakentavaan keskusteluun toisen uskonnon edustajan kanssa? Vanhemmat voivat toimia mallina ja opettaa, että uskonnoista voi keskustella avoimen uteliaana ja toista kunnioittaen, ei tavoitteena kumota toisen ajattelu ja päästä itse voitolle. Jos aikuiset voivat hoitaa koko uskonnollisen kasvatuksen (kuten uskonnottomat uskonnollisilta edellyttävät), miksi vanhemmat eivät myös hoida uskontoihin tutustumista ja dialogiin harjaannuttamista? Reippaasti vain kiertämään eri uskontojen tilaisuuksia ja tutustumaan eri uskontojen jäseniin!
Pohjimmilitaan uskonnoissa on kyse samankaltaisista asioita. Jumalilla on ehkä eri nimiä, on erilaisia juhlapäiviä ja tapoja, mutta yhteisiä tekijöitä on myös paljon. Eikä olisi rakentavaa lasten kohdata toisensa myös uskontoon liittyvistä asioista keskusteltaessa?
Ranskan ja Ruotsin hyvää mallia, niin tekee mieli kysyä, onko siellä onnistuttu yhtään Suomea paremmin välttämään eri kulttuureihin ja uskontoihin liittyviä konflikteja? On tietysti kaunista toivoa lapsistaan fiksumpia kuin itse on, mutta en laskisi sitä yhden opetusaineen varaan. Elämässä on muitakin vaikuttajia lasten arvoihin, ajatteluun ja asenteisiin kuin koulu.
Toivottavasti pian lapset saavat kouluissamme opiskella yhdessä yhtä katsomusainetta, joka on kaikille sopiva! Ehkä lapsistamme tulee meitä suvaitsevaisempia ja he pystyvät paremmin välttämään konflikteja.
että heidät jaetaan eri ryhmiin vanhempien varallisuuden perusteella?
Missä oppiaineessa oppilaat opiskelevat varallisuuden mukaisesti eri ryhmissä?
Miksi pitäisi muuttaa käytäntöä vain koska uskonnottomat haluavat sitä? Eivät he ole mikään ylin älyn edustaja, vaan yksi intressiryhmä muiden joukossa. Tälläkin järjestelyllä uskonnottomat saavat opetusta. Sitä voidaan toki vielä kehittää ja tilkitä aukkokohdat (esim. tässäkin ketjussa mainitut pienet paikkakunnat, joissa ei opetusryhmä täyty), mutta ei ole yksiselitteisesti ja tutkimuksellisesi todistettua, että kaikille yhteinen uskontotieto tms. olisi nykyistä käytäntöä parempi.
Minusta tässä kädenväännössä vaikuttaa olevan kyse enemmästä kuin uskonnon/ et:n opetuksesta. Osalla vaikuttimena on pyrkimys ev.lut. kirkon alasajoon ja osalla ihmiskunnan vapaauttaminen uskonnoista. Vaarana on, että lasten hyvä jää näissä pyrkimyksissä jalkoihin ja kiistasta tulee aikuisten välinen tahtojen taisto.
Toistaiseksi ei ole tullut yhtään järkevää perustelua siihen miksei kaikille voitaisi opettaa yhteistä uskontotietoutta. Luulenpa, että tässä on todellinen syy: tosiuskovaiset pelkäävät, että kirkko menettää asemiaan yhä enemmän. Ja tapauskovaisista on niin kiva viettää joulujuhlia seimiasetelmineen, eivätkä he muutenkaan suuremmin välitä millaista uskonnollista kasvatusta heidän lapsensa saavat. Mitä et:n opetukseen tulee, niin siellä pohditaan arvoja huomattavasti enemmän kuin uskonnon opetuksessa.
Kysymys kuuluu, onko lasten tasavertaisuuden tarve eniten uhattuna tässä koulun ryhmäjaossa. Ei ole, vaan sitä suurempi ja todellinen lasten epätasa-arvoistava tekijä yhteiskunnassa on perheiden jakautuminen hyvin toimeentuleviin ja syrjäytyneisiin. Jos on aidosti huolissaan lasten tasa-arvosta, ei kannata tehdä tikusta asiaa ja nähdä suurin riski yhden oppiaineen opetusryhmissä. Eiköhän lasten ja nuorten keskinäisessä vertailussa suurempia tekijöitä ole muut eriarvoistavat asiat kuin se, osallistuvatko he uskonnon vai et:n opetukseen.
että heidät jaetaan eri ryhmiin vanhempien varallisuuden perusteella?
Missä jaetaan oppilaat varallisuuden perusteella? Missä oppiaineessa oppilaat opiskelevat varallisuuden mukaisesti eri ryhmissä?
Pitää voida keskustella erilaisista vaihtoehdoista. Tietysti vallitsevan järjestelmän muuttaminen vaatii vahvempia perusteluja kuin uuden järjestelmän valitseminen "puhtaalta pöydältä".
Yksi näkökohta on se, että uskontojen opetus yhä enemmän pirstoutuu moniin hyvin pieneen ryhmiin. Onko yhteiskunnan velvollisuus todella opettaa jokaiselle pikkuryhmälle omaa uskontoaan kustannuksista piittaamatta? Vai olisiko se kuitenkin seurakuntien tehtävä? Uskonnoilla on kuitenkin iso merkitys yhteiskunnassa, joten jollain tavalla niitä on koulussa käsiteltävä. Tähän kenties paras ratkaisu voisi olla yhteinen uskontotieto. Tai sitten lisätä yhteiskuntaoppiin uskontoja käsitteleviä kursseja.
En usko, että kukaan haluaa evlut-kirkkoa ajaa alas. Ehkäpä se haluttaisiin kuitenkin tasavertaisempaan asemaan muiden uskontojen kanssa. Tällä hetkellä muun uskonnon edustaja tai uskonnoton joutuu tavallaan syrjityksi, koska evlut-uskontoa pidetään niin itsestään selvänä jokaisen uskontona.
en nyt kommentoi tätä aihetta muuten mitenkään, mutta meidän tyttären koulussa on esim. valinnaisaineena liikunta, johon osallistumisesta otetaan ~15 euron maksu, koska siihen sisältyy mm. keilausta.
toinen valinnaisliikunta on sitten aivan normaalisti maksuton, mutta siinä ei pääse keilaamaan yms.
tuli vain mieleen. aiheen vierestä kyllä...
Kysymys kuuluu, onko lasten tasavertaisuuden tarve eniten uhattuna tässä koulun ryhmäjaossa. Ei ole, vaan sitä suurempi ja todellinen lasten epätasa-arvoistava tekijä yhteiskunnassa on perheiden jakautuminen hyvin toimeentuleviin ja syrjäytyneisiin. Jos on aidosti huolissaan lasten tasa-arvosta, ei kannata tehdä tikusta asiaa ja nähdä suurin riski yhden oppiaineen opetusryhmissä. Eiköhän lasten ja nuorten keskinäisessä vertailussa suurempia tekijöitä ole muut eriarvoistavat asiat kuin se, osallistuvatko he uskonnon vai et:n opetukseen.
että heidät jaetaan eri ryhmiin vanhempien varallisuuden perusteella?
Missä jaetaan oppilaat varallisuuden perusteella? Missä oppiaineessa oppilaat opiskelevat varallisuuden mukaisesti eri ryhmissä?
Jos on pieni ja iso ongelma, niin onko peruste olla ratkaisematta pientä ongelmaa se, että on isompi ongelma, jota ei ole ratkaistu?
Eli tässä ketjussa puhuttiin uskonnon opetuksesta, ei muusta epätasa-arvosta.
en nyt kommentoi tätä aihetta muuten mitenkään, mutta meidän tyttären koulussa on esim. valinnaisaineena liikunta, johon osallistumisesta otetaan ~15 euron maksu, koska siihen sisältyy mm. keilausta.
toinen valinnaisliikunta on sitten aivan normaalisti maksuton, mutta siinä ei pääse keilaamaan yms.
tuli vain mieleen. aiheen vierestä kyllä...
Onkohan tuo edes laillista periä oppitunneista maksua?
Minusta on mielenkiintoista, että uskonnottomat aina ja yhä uudelleen tekevät määrittelyjä ihmisten uskonnollisuudesta ja jakavat ihmisiä erilaisiin luokkiin uskonnollisuuden vakavuuden tai syvyyden tai ties minkä perusteella. Miksi asia ylipäätään kiinnostaa uskonnottomia, miten ja miksi muut ihmiset uskovat?
Itse koen loukkaavana, että monia luterilaisen kirkon jäseniä pidetään jotenkin toisarvoisina jäseninä, joiden pitäisi tajuta erota kirkosta, koska eivät usko "riittävästi" - ja kenen näkökulmasta: ei kirkon vaan kirkkoon kuulumattomien näkökulmasta! Millä oikeudella näiden seimiasetelma-tapakristittyjen vakaumusta pilkataan? Ihmisen elämä on muutakin kuin koulunkäyntiä; ehkä on muitakin syitä kuulua kirkkoon kuin saada osallistua uskonnonopetukseen.
Vielä: miksi kirkon jäsenet eivät saisi puolustaa kirkkonsa asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa? Miksi vain uskonnottomilla olisi oikeus toimia etujärjestönä - eikö myös uskonnollisille ihmiselle kuulu tämä oikeus? Joskus tuntuu, että toimii kirkko tai sen jäsenet miten tahansa päin, se ei kelpaa tietylle valikoidulle joukolle. Miksi kirkon täytyisi koko ajan peräytyä ja pyydellä anteeksi olemassaoloaan?
Toistaiseksi ei ole tullut yhtään järkevää perustelua siihen miksei kaikille voitaisi opettaa yhteistä uskontotietoutta. Luulenpa, että tässä on todellinen syy: tosiuskovaiset pelkäävät, että kirkko menettää asemiaan yhä enemmän. Ja tapauskovaisista on niin kiva viettää joulujuhlia seimiasetelmineen, eivätkä he muutenkaan suuremmin välitä millaista uskonnollista kasvatusta heidän lapsensa saavat. Mitä et:n opetukseen tulee, niin siellä pohditaan arvoja huomattavasti enemmän kuin uskonnon opetuksessa.
että heidät jaetaan koulussa eri ryhmiin vanhempien vakaumuksen perusteella? Lapsilla on oltava oikeus tasavertaiseen kohteluun. Yleiseettinen oppiaine olisi sopiva kaikille. Se ei suosi mitenkään uskonnottomia tai uskovia. Seurakunnat voivat opettaa tunnustuksellista uskontoa koulun jälkeen harrastustunteina.
mielummin, että heidät laitetaan eri kouluihin. USAssa, Englannissa, Espanjassa, Ranskassa jne. on kirkon kouluja. Minulle se kyllä sopii.
Toivottavasti pian lapset saavat kouluissamme opiskella yhdessä yhtä katsomusainetta, joka on kaikille sopiva! Ehkä lapsistamme tulee meitä suvaitsevaisempia ja he pystyvät paremmin välttämään konflikteja.