Lue keskustelun säännöt.
Uskovat: teille kysymys koulujen uskonnonopetuksesta.
17.10.2009 |
Vastustatte siis viimeiseen asti uskontovapaata esikoulua ja koulua. Miksi? Eikö teillekin sopisi sellainen tilanne, että koulussa uskontoa ei opeteta, ja siihen uskontovapaalle pohjalle on sitten jokaisen hyvä opettaa omaa maailmankatsomustaan lapselle esim iltarukouksien, keskustelujen ja pyhäkoulun muodossa?
Ettekö te luota itseenne uskonnollisina kasvattajina? Miksi juuri koulussa annettava uskontokasvatus on teille niin tärkeää?
Kommentit (92)
21/92
|
19.10.2009 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Ihmetyttää tämä uskonnottomien haukkuminen, kun ilkeimmät ja ennakkoluuloisimmat viestit tulevat säännönmukaisesti uskovilta.
jos ateistit/ uskonnottomat pääsisivät sen laatiman (mikäänhän ei tätä estä, kirjamarkkinoille vain!)? Kohupaljastuksia: Joulun suuri salaisuus petosta! Veriset yksityiskohdat ristiretkistä! Aivotutkijan todistuspuheenvuoro: usko pelkkää aivofysiokemiaa! Uskovaisuus sumentaa älyn! Uskovat vanhemmat riski lapsen mielenterveydelle! Prometheus-leirin ylistys! Media-analyysi: Luterilaisen kirkon kaatoyritys lähellä onnistua!
Ja paljon muuta rakentavaa ja keskeistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyinen opetus on virallisesti tunnuksetonta. Käytännössä ei. Tämä näkyy jo kirjojen tasossa. "Me kristityt" vs. muut.
Jos opetus olisi aidosti tunnuksetonta, se sopisi kaikille.
Nykyisen ET:n opetussuunnitelma on varsin hyvä. Lisäisin ehkä hiukan lisää kristinuskopainotteisuutta (laajemmin kirkkohistoriaa, länsimaisen ja suomalaisen tapakulttuurin syntyä sekä moraali + etiikka isojen uskontojen näkökulmista uskonnottoman näkökulman lisäksi).
Sen uskonnollisen näkökulman voisi jättää vanhempien vastuulle. Edes jotakin vanhemmat voisivat tehdä itse lapsensa kasvatuksen eteen. Etenkin kun kyse on niinkin henkilökohtaisesta asiasta kuin USKO.
Vanhemmat ja seurakunnat saisivat itse opettaa tunnustuksellista uskoa ja uskonnon harjoittamista. Koulu tarjoaisi yleissivistävää tietoutta uskonnoista ja kehittäisi lasten ajattelutaitoja.
Mitä ongelmallista siinä olisi, jos kaikki lapset yhdessä pohtisivat samassa ryhmässä eettisiä kysymyksiä? Täytyyhän meillä olla yhteisiä arvoja, ihanteita ja sääntöjä vakaumuksesta riippumatta!
suomalaista yhteiskuntaa ja sen perusarvoja. Minusta kuuluu yleissivistyksen vähimmäisoppimäärään tietää, mistä tulemme uskonnollisesti ja mitä vaikutuksia sillä on nykyaikaan.
t. liberaali uskova
uskonnonopetusta ja miksi jo esikoulussa? Miksei yleinen uskontotieto riittäisi koulussa, ja tunnustuksellinen uskonto opetettaisiin sitten kotona ja seurakunnassa?
mustamaalaava ja loukkaava puhe kristinuskosta. Koskaan en näe täällä heidän kritisoivan ateistiseen kommunismiin perustuvia yhteiskuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kai täällä kritisoidaan kristinuskoon nojaavaa yhteiskuntajärjestelmää, koska Suomi on sellainen. Turha meidän on hakea muutostta ateistis-kommunistisiin valtioihin, kun emme sellaisessa ole.
Mutta tarkoituksenani ei nyt ole kritisoida kristinuskoa, vaan kysyä perusteluita sille, että koulu ei voisi olla maailmankatsomuksellisesti tasapuolinen kaikille.
mustamaalaava ja loukkaava puhe kristinuskosta. Koskaan en näe täällä heidän kritisoivan ateistiseen kommunismiin perustuvia yhteiskuntia.
uskovat laittavat lapsensa kristillisiin kouluihin tai pitävät kotiopetuksessa. Näin on tapahtunut USA:ssakin. En soisi näin käyvän Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uskovat laittavat lapsensa kristillisiin kouluihin tai pitävät kotiopetuksessa. Näin on tapahtunut USA:ssakin. En soisi näin käyvän Suomessa.
Siis miksi uskovat eivät luota itse antamaansa uskontokasvatukseen? Miksi on niin tärkeää, että sitä annetaan koulussa? (Kun vaihtoehto ei kuitenkaan ole se, että koulussa annettaisiin satanistista, islamistista tai edes ateistista kasvatusta.)
jonka mielestä se on hyvä asia?
Minusta se on hyvä lisä kotona ja ennen kouluikää annettuun "uskontokasvatukseen". En pidä sitä kylläkään välttämättä minään uskontokasvatuksena, vaan osana lapsen oppimia elämän perusasioita, joita on hyvä opiskella ja käydä syvällisemmin läpi myös koulussa. .
Kouluissa on valittavana elämänkatsomustieto. Se on vaihtoehto teille, joille tunnustuksellinen uskonnonopetus ei sovi. On aivan sama, kuin me kristinuskoa tunnustavat vaatisimme, että ET on lopetettava, ja kaikkien uskonnottomien lastenkin tultava tunnustuksellisille uskontotunneille, kuin se, että te haluatte ne meiltä poistaa ja kieltää. Reiluako?
Rrrrasittavia tällaiset yksisilmäiset, itsekeskeiset vouhotukset aiheesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta nyt kyse ei oikeastaan edes ole varsinaisesta uskonnonopetuksesta (jolloin voi mennä et:oon), vaan siitä, että esim esikoulussa pitäisi uskovien mielestä olla uskontokasvatusta.
Luuletteko, että 6-vuotiaalla ei ole lainkaan uskontoa sivuavia kysmyksiä tai ajatuksia?
Ihmisen hengellisyys tunnustetaan myös lääketieteessä yhtenä ihmisyyden osa-alueena. Siksi meillä on sairaalapastoreitakin.
Parhaimmillaan usko tukee ihmisen psyykeä ja lisää elämän merkityksellisyyttä ja arvoa. Uskonnollisuuden negatiivisista puolista tulee tietenkin myös olla opetusta. Esim. kultinomaisista lahkoista ja koukuttavista uususkonnoista en muista koulussa olleen mitään puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskonto on elämänasenne tai elämäntapa, kuinka koulu saadaan kristinuskosta vapaaksi vyöhykkeeksi, kun koko yhteiskuntamme nojaa kristilliseen perinteeseen niin vahvasti. Koulukin on saanut alkunsa kirkosta, viikonjärjestys, eettoset seikat... Vaikka yrittäisin, en varnaan osaisin erotella kristillisiä osasia pois ja mitä niiden tilalle sitten laitettaisiin? Kuka määrää ja kenen arvoista käsin? Muiden uskontojen opetus on mielesätni hyvä tapahtua meidän kulttuurissa hyväksyttyjen arvojen mukaan. On uskontoja, joissa sallitaan toiseen ihmiseen kajoaminen sellaisella tavalla, joka on ainakin minun mielestäni väärin. Nyt kaikkien uskontojen opetussuunnitelmat hyväksyy opetushallitus.
Siksi että myös vähemmistöjen oikeuksistatulee huolehtia.
Mutta nyt kyse ei oikeastaan edes ole varsinaisesta uskonnonopetuksesta (jolloin voi mennä et:oon), vaan siitä, että esim esikoulussa pitäisi uskovien mielestä olla uskontokasvatusta.
Tämä on asia, jota on aina yhtä vaikeaa ymmärtää. ET on jo olemassa kouluissa. Vähemmistöt on siellä siis huomioitu.
Mutta jos ongelmasi olikin eskari (- ahaa!!), sieltäkin löytyy aivan varmasti ratkaisu joka ikiselle vähemmistöön kuuluvalle: kenenkään EI ole pakko osallistua tunnustukselliseen uskonnonopetukseen, ja mikäli vanhemmat ovat sitä mieltä, että haluavat estää lastaan näkemästä juuri suvivirsiä, jouluevankeliumeja ym. heillä on siihen täysi oikeus ja ennenkaikkea mahdollisuus!
Oletko kuitenkaan tullut ajatelleeksi, että näihin tilanteisiin osallistuminen on myös osa meidän suomalaisten kulttuurin tuntemusta? Vaikkeivät asiat lasta koskettaisikaan sydämen tasolla, mitä hän siitä kärsii, jos joutuu sivusta näkemään?
Sulla todellakin on paha trauma kristillisyydestä, ja taidat olla sama henkilö, joka aloitti tänään jo kaksi muutakin aihetta. Menehän vastaamaan sinne kouluaiheeseen, mikä mieltäsi pohjimmiltaan painaa!
Olet siis todellakin sitä mieltä, että 90% ihmisistä tulisi luopua heille tärkeistä asioista vain siksi, että 10% ei halua heille niitä tarjottavan. Mieti vähän, tuo kuulostaa ihan keskenkasvuisen, minäminämaassa elävän jutuilta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palauttakaa tunnustuksellinen uskonnonopetus Tulosta Sähköposti
Simo Repo
12.10.2009
Keskustelu uskonnonopetuksesta käy jälleen kerran kuumana.
Lähtökohta on tämä: Koulussa annetaan uskonnonopetusta oppilaiden enemmistön uskontokunnan mukaan. Oppilaalla on oikeus saada oman uskontokuntansa opetusta, mikäli oppilaita on vähintään kolme ja vanhemmat pyytävät.
Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle oppilaalle, joka ei osallistu uskonnonopetukseen, opetetaan elämänkatsomustietoa.
Uskonnonopetus ei ole uskonnon harjoittamista. Sen tehtävänä on tarjota oppilaalle tietoja, taitoja ja kokemuksia, joista hän saa aineksia identiteetin ja maailmankatsomuksen rakentamiseen.
Koulun uskonnonopetus on näistä lähtökohdista käsin hyvin hoidettu. Erityisesti suurten kirkkokuntiemme opetus toimii hyvin, eikä siinä ole koulun tai opetukseen osallistuvien kannalta suuria ongelmia.
Ajatus uskonnonopetuksesta ilman uskonnon harjoitusta on ongelmallinen. Uskonto ei ole filosofia tai aatesuunta. Siihen kuuluu oleellisesti elävä Jumala, joka on vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.
Jos kristinuskosta riisutaan pois rukous, armahdus, kiitos, kunnioitus, palvonta ja Jumalan tahdon mukainen etiikka, ei kysymys ole enää siitä uskosta, josta kirkko ja sen jäsenet elävät.
Tunnustukseton uskonnonopetus on eräänlaista uskonnonvapauden rajoittamista.
Julkisessa keskustelussamme näyttää elävän myytti arvovapaasta yhteiskunnasta, jossa sen jäsenet voisivat ilman vaikutteita valita kannattamansa arvot ja asenteet ikään kuin valintamyymälän hyllyltä.
Sellaista maailmaa ei ole olemassa.
Ihminen ei elä aatetyhjiössä. Vanhemmilla on oikeus kasvattaessaan lapsiaan siirtää heille oma arvomaailmansa. Lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta se on oikein.
Kaikki kasvatus on vanhempien käyttämää valtaa, arkkipiispa Paarma viisaasti toteaa. Vanhemmille ei ole yhdentekevää, millaisia arvoja heidän lapsilleen tarjotaan.
Laeissamme on myönteisen uskonnonvapauden periaate: Uskontoa on oikeus harjoittaa. Vanhemmilla on oikeus kasvattaa lapset siihen uskoon, johon he itse uskovat.
Myös ateisteilla on oikeus siirtää oma ateisminsa jälkeläisilleen.
Koulujärjestelmämme on hyvin yhtenäinen. Valtaosa lapsista ja nuorista käy taustoistaan riippumatta samaa koulua. Se on osa tasa-arvoista suomalaista yhteiskuntaa.
Uskonnonopetuksen asemaa tulisi tarkastella uudelleen. Se tulisi palauttaa oikeaksi uskonnon opetukseksi, joka sisältäisi kaikki uskonnon elementit.
Kirkon tulisi ryhtyä painokkaasti suunnittelemaan kattavaa, tunnustuksellista uskonnonopetusta. Kaikille olisi parasta, jos se voisi tapahtua yleisen koulun yhteydessä.
Kirkko- ja uskontokunnat osaavat tarvittaessa tukea toisiaan laadukkaan uskonnonopetuksen tarjoamiseksi kaikkien uskontojen jäsenille.
Monikulttuurisuus ei toteudu siellä, missä uskonnot kielletään vaan siellä, missä kirkkojen ja uskontojen sallitaan toimia. Siihen kuuluu jokaisen ihmisen oikeus pitää omaa uskontoaan toisia parempana - ainakin itselleen ja lapsilleen.
Uskonnoissa on yhteisiä piirteitä, mutta myös eroja Ne pitää tuntea ja hyväksyä. Erilaisten vakaumusten tunnustaminen ei merkitse suvaitsemattomuutta eikä keskinäisen kunnioituksen puutetta.
Kirkko ei tarvitse uskonnonopetusta. Lapset ja nuoret tarvitsevat. Kirkkoa ei tarvitse puolustaa, ihmisiä pitää myös silloin, kun heidän oikeuttaan uskontoon halutaan rajoittaa.
"Monikulttuurisuus ei toteudu siellä, missä uskonnot kielletään vaan siellä, missä kirkkojen ja uskontojen sallitaan toimia."
Ehkä isoimmissa kaupungeissa näin onkin, mutta tässä 15000 asukkaan pikkukaupungissa ei ollut alaluokkalaisille (5 koulua) yhtään ET-ryhmää ennen viime vuotta, kun erään äänekkään äidin (joka istuu myös kunnanvaltuustossa) lapsi meni ensimmäiselle luokalle.
Miksi uskontokuntiin kuulumattoman perheen pitää pitää elämää itsestään ja vaatia oikeuksiaan, kysellä onko kaupungissa KETÄÄN, joka myös haluaisi lapsensa ET-tunnille (koska 3 on minimioppilasmäärä)?
Vasta sitten ET on todellinen vaihtoehto uskonnolle, kun
- jokainen uskontokuntiin kuulumaton lapsi (ja perheen halutessa myös johonkin kirkkoon kuuluva) pääsee automaattisesti ET-tunnille
- ryhmä järjestetään jokaisessa koulussa (ettei pieni alakoululainen joudu kulkemaan 3 km opiskelemaan ET:tä, kun uskontoa muut opiskelevat omassa luokassa
- tunnit ovat niin ettei tule ylimääräisiä hyppytunteja.
Tällä hetkellä ET:n opetus järjestetään (jos järjestetään) usein niin, että se täyttää syrjinnän tunnusmerkit. Niin ihana tämä meidän luterilainen yhteiskuntamme on. Lapsia syrjitään vakaumuksensa takia.
Usko ei rajoitu meillä iltarukouksiin, keskusteluihin ja pyhäkouluun. Usko on kuin ilma jota hengitämme. Lasten kasvatuksessa ei kannata liikaa luottaa itseensä, vaan Jumalaan. Koska Suomi on kristitty maa, uskon että Jumalan tahto on että Suomen lapset kasvatettaan tuntemaan ikiaikojen Jumala. Suomen tulevaisuus on surullinen jos lapset eivät saa kuulla Jeesuksesta ja jos uutta sukupolvea ei kasvateta luottamaan Häneen.
toisten uskonvapauden ja vakaumuksenvapauden arvostelijoita.
Kristityt suhtautuvat yleensä vapaamielisesti muiden uskonsuuntien tai "uskonnottomien" toivomaan muraalin ja etiikan opetukseen, mutta nämä uskonnottomat käyvät todella hävyttömästi ja epäkunnioittavasti esim. kristittyjen vakaumusta vastaan.
Olen seurannut näitä keskusteluja vuosia ja näin se asia vain on.
Ihmettelen, että miksi. Onko joku huomannut samaa? Mistähän tässä on kysymys.
toisten uskonvapauden ja vakaumuksenvapauden arvostelijoita. Kristityt suhtautuvat yleensä vapaamielisesti muiden uskonsuuntien tai "uskonnottomien" toivomaan muraalin ja etiikan opetukseen, mutta nämä uskonnottomat käyvät todella hävyttömästi ja epäkunnioittavasti esim. kristittyjen vakaumusta vastaan. Olen seurannut näitä keskusteluja vuosia ja näin se asia vain on. Ihmettelen, että miksi. Onko joku huomannut samaa? Mistähän tässä on kysymys.
Se tyyppi on ovela ja ahkera, jos sitä nyt jotenkin kehua pitää.
että heidät jaetaan koulussa eri ryhmiin vanhempien vakaumuksen perusteella? Lapsilla on oltava oikeus tasavertaiseen kohteluun. Yleiseettinen oppiaine olisi sopiva kaikille. Se ei suosi mitenkään uskonnottomia tai uskovia. Seurakunnat voivat opettaa tunnustuksellista uskontoa koulun jälkeen harrastustunteina.