Selvisi, että miehellä suhde parhaan ystäväni kanssa!
Kädet tärisee, ja tekisi mieli tappaa joku...
Sain tänään tietää asiasta, kun laskin yksi ynnä yksi...
Meillä on ollut miehen kanssa ongelmia, ja erostakin on puhuttu. Viimeaikoina on kuitenkin tuntunut menevän paremmin, ja olen alkanut uskoa, että kyllä tämä vielä tästä.
Tiesin, että miehellä on ollut yksi syrjähyppy tässä eroa pohtiessamme, mutta en voinut kuvitellakaan, että kyseessä on ystäväni!!
Sama ystävä, jolle olen tilittänyt kaikki tuntoni parisuhdeongelmista. Millainen ihminen tekee tällaista. Vihaan tätä naista nyt enemmän kuin mitään tai ketään koskaan. Vihaan miestäkin, mutta miehen kohdalla petoksen jotenkin ymmärtää (minullakin on ollut yksi syrjhyppy, mies tietää, ja sanoi kostaneensa sitä), mutta että YSTÄVÄNI!
Tiedän, että kun meillä on ollut riitaa, mies on mennyt ystäväni luo tilittämään. Ja samaan aikaan olen itse saattanut olla puhelimessa tämän naisen kanssa!! Hän lohduttelee minua samalla kun mieheni on siellä!
En vieläkään voi uskoa tätä todeksi. Itkettää. Nyt tuntuu ettei ole enää ketään kenelle puhua, joten pakko tilittää tänne. En luota enää keneenkään.. : (
Paha olla. Vaikka en itsekään ole täydellinen...
Kommentit (30)
ollut pitkä ja jatkuuko se yhä?
Ja ovat harrastaneet seksiä. Mies siis jäi silloin jo kiinni kun ei tullut yöksi kotiin baarista, tunnusti, että oli pettänyt. Mutta valehteli, että oli joku ennestään tuntematon baaripano...
Ja en tiedä jatkuuko. Ilmeisesti jatkuu...
Oletko täysin varma asiasta ja tietääkö miehesi tai ystäväsi sinun tietävän?
Silloin, kun mies jäi kiinni pettämisestä, menin heti raivosta kihisten tämän ystäväni luo tilittämään asiaa.
Sanoin, että tekisi mieli tappaa se nainen jota mies on p*neskellut. Ystävä vaikutti silloin jotenkin oudolta. Alkoi puolustella miestä sanoen, että "olethan sinä itsekin pettänyt". Ja oli jotenkin vaikeana.
Silloin asia tuli minulle ensimmäisen kerran mieleen, että olisiko mahdollista... Mutta työnsin ajatuksen syrjään, kun ajattelin ettei ystäväni voisi tehdä minulle niin.
No, nyt jäivät sitten kiinni, kun puhuin puhelimessa ystäväni kanssa, ja hän sanoi että onko minusta siinä jotain pahaa, että hän on ollut myös mieheni tukena parisuhdeongelmissamme.
Eli mies lähti kerran riidan jälkeen tälle "baarissa tapaamalleen naiselle", joka siis todellisuudessa oli ystäväni.
Ystävä siis puhui itsensä pussiin, kun tunnusti miehen olleen siellä juttelemassa riitamme jälkeen.
Soitin heti miehelle töihin, ja mies tunnusti koko jutun.
Ystävälle laitoin tekstarin, että en halua enää koskaan kuulla hänestä mitään.
Nyt jälkikäteen ajatellen, olihan siitä merkkejä että heillä jotain keskenään on...
En vain ole tajunnut...
Mutta silti ystävän petos tuntuu vielä pahemmalta kuin miehen.
Selkäänpuukottaja pahimmasta päästä...
Ovat mahtaneet nauraa tyhmyydelleni monet kerrat : (
Olen itse aikoinaan kokenut saman. ystäväni vokottelemalla vokotteli miestäni. Onneksi tajusin jutun juonen aika nopeasti ja sain heidät kiinni ennen kun mitään vakavampaa tapahtui. Pelasivat selkäni takana kieroa peliä. Mieheni tunnusti, ystävyys päättyi, kävimme pari terapiassa. Ja mitä tästä opin, sen etten ikinä koskaan luota enää kehenkään.
Olen itse aikoinaan kokenut saman. ystäväni vokottelemalla vokotteli miestäni. Onneksi tajusin jutun juonen aika nopeasti ja sain heidät kiinni ennen kun mitään vakavampaa tapahtui. Pelasivat selkäni takana kieroa peliä. Mieheni tunnusti, ystävyys päättyi, kävimme pari terapiassa. Ja mitä tästä opin, sen etten ikinä koskaan luota enää kehenkään.
Näen päässäni vain ne kaksi sängyssä, ja oksettaa! : ( -ap
kun ei luota kehenkään....
empatiakyvyllä siunattu... Luottaisitko itse ihmisiin, jos kaksi läheisintä ihmistä pettää?
Eiköhän molemmilla ole ollut sen verran huono omatunto, ettei paljoa ole naurattanut.
Ihan oman itsesi vuoksi suosittelen, että annat ystävällesikin mahdollisuuden kertoa tapahtuneesta. Luultavasti hän on häpeissään, pahoilllaan jne. Tarkoitus varmaankaan ei ole ollut pilkata sinua tai pahoittaa mieltäsi, vaan tilanteeseen lienee ajauduttu muista syistä, joiden kuulemisen jälkeen voit sitten pistää välit poikki ysävääsi, jos siltä tuntuu.
Mitä miehesi kertoi suhteen jatkuvuudesta ja tapaamisten tiheydestä? Kuinka hän suhtaui asiaan? Väheksyen omaa osuuttaan, ylimielisesti, anteeksi antoa anoen, helpottoen, kun kaikki viimein tuli ilmi vai yhä kostomielellä pettämisesi johdosta?
Monien mutkien kautta tosin. Siitä on monta vuotta ja kun luin tekstisi tuli asia elävästi mieleeni, joten unohtaa en koskaan voi. Anteeksi ole antanut miehelleni. Petturi ystävääni en onneksi ole enää tavannut. Ja niin totta oli lauseesi että paljon enemmän satuttaa ystävän petturuus kuin miehen pettäminen. Aika omituista sinäänsä.
kun ei luota kehenkään....
..joudut riisumaan ne vaaleanpunaiset lasit päästäsi ja toteamaan että siperia opettaa
Eiköhän molemmilla ole ollut sen verran huono omatunto, ettei paljoa ole naurattanut. Ihan oman itsesi vuoksi suosittelen, että annat ystävällesikin mahdollisuuden kertoa tapahtuneesta. Luultavasti hän on häpeissään, pahoilllaan jne. Tarkoitus varmaankaan ei ole ollut pilkata sinua tai pahoittaa mieltäsi, vaan tilanteeseen lienee ajauduttu muista syistä, joiden kuulemisen jälkeen voit sitten pistää välit poikki ysävääsi, jos siltä tuntuu. Mitä miehesi kertoi suhteen jatkuvuudesta ja tapaamisten tiheydestä? Kuinka hän suhtaui asiaan? Väheksyen omaa osuuttaan, ylimielisesti, anteeksi antoa anoen, helpottoen, kun kaikki viimein tuli ilmi vai yhä kostomielellä pettämisesi johdosta?
Mies on töissä, soitin hänelle sinne. Emme oikein voineet siinä puhua sen paremmin. Sanoi, että puhutaan illalla kun hän tulee töistä.
Ja "ystävän" näkemys ei kiinnosta tippaakaan. Maailmassa ei ole sellaista "syytä", joka oikeuttaisi hänet tekemään näin.
Enhän minä HÄNTÄ ole pettänyt, eikä hänellä ole syytä edes kostaa.
En aio koskaan enää olla hänen kanssaan missään tekemisissä.
Ja ei, ei edes pyytänyt anteeksi.
Ei ole edes vastannut tekstiviestiini mitään.
Eiköhän molemmilla ole ollut sen verran huono omatunto, ettei paljoa ole naurattanut. Ihan oman itsesi vuoksi suosittelen, että annat ystävällesikin mahdollisuuden kertoa tapahtuneesta. Luultavasti hän on häpeissään, pahoilllaan jne. Tarkoitus varmaankaan ei ole ollut pilkata sinua tai pahoittaa mieltäsi, vaan tilanteeseen lienee ajauduttu muista syistä, joiden kuulemisen jälkeen voit sitten pistää välit poikki ysävääsi, jos siltä tuntuu. Mitä miehesi kertoi suhteen jatkuvuudesta ja tapaamisten tiheydestä? Kuinka hän suhtaui asiaan? Väheksyen omaa osuuttaan, ylimielisesti, anteeksi antoa anoen, helpottoen, kun kaikki viimein tuli ilmi vai yhä kostomielellä pettämisesi johdosta?
Kukaan ei vahingossa "ajaudu" pettämään ystävänsä luottamusta. Kyllä se on aina tietoinen päätös.
nro 8 ja 13
Kun nyt pysyisin jotenkin kasassa.. Soitin juuri anopin hakemaan lapset hoitoon, en kertonut totuutta.
En vain jaksa laitella ruokia ym. Ja lasten kuullen ei viitsisi riidellä. -ap
hän lienee ihan oikeutetusti nyt ex-ystävä. Miehesi kohdalla asia tietysti täytyy käydä paremmin läpi, mutta onhan pettäminen kamalaa ja vielä hirveämpää, kun pettämiskaveri on ollut oma ystävä.
Sitä ei kannata silti miettiä, että yhdessä olisivat sinua nauraneet. Olen itse pettänyt eksääni, valitettavasti, ja ikinä en olisi naureskellut vieraan miehen kanssa miestäni, vaikka mieheni olikin sellainen, josta ei paljon hyvää sanottavaa ollut enää. Tunnen muitakin pettäjiä ja kukaan ei tosiaan naura puolisoaan selän takana. Voidaan valittaa ja haukkua, mutta naureskella ei.
sillä ystävällä miestä?
kun suhde mieheni kanssa alkoi. Ilmeisesti oli jotain pientä mieheni kanssa jo silloin, kun oli vielä miesystävänsä kanssa.
mun mies petti mua kans yhden kerran kännissä mun lapsuudenystävän kanssa.
Kun asia tuli ilmi, kaveri ei ollut halukas juttelemaan asiasta, ei vastannut puheluihin eikä viesteihin. Oltais kolmistaan haluttu selvittää se asia..selvitettiin asia sit kahdestaan.
Miestä ei kiinnostanut kyseinen ihminen sen jälkeen tippaakaan kun näki millainen on oikeasti luonteeltaan, eikä mitään ihastumista ollu missään vaiheessa ollu.
Mä kans olin niin vihainen, että olisin voinu tappaa sen mun "kaverin", ihmettelin miten ystävä voi tehdä tollasta, vaikka mies ois yrittäny, tosi ystävä olis lopettanut sen pelin alkuunsa.
Se mun ystävä oli monesti puhunu mulle, kuinka se on kateellinen mulle kun oltiin oltu jo vuosia yhdessä ja meillä meni niin hyvin. Sanoi, että se ei koskaan löydä ketään.
Nyt tiedän, että on EDELLEEN sinkku, tapahtuneesta on nyt kolme vuotta, hän on muuttanut jatkuvasti ja koittaa näköjään joka paikkakunnalta löytää miestä, toivon, että jää yksin koko loppuelämäkseen. Enää en tunne vihaa häntä kohtaan, enemmänkin sääliä.
Me ollaan päästy asian yli jo aikaa sitten, luottamus on palannut ja odotetaan esikoista :)
Tässä auttoi paljon se, että mies halusi TODELLA kovasti hyvittää tekonsa ja katui aidosti, huomasi mitä oli menettämässä ja piti tiukasti kiinni siitä, että saan luottamuksen takaisin :)
Mut tämmösenn tilanteeseen ei pääse, jos ei kummatkin laita kaikkea peliin.
ollut pitkä ja jatkuuko se yhä?