tuntuuko kenestäkään, että olisi muuttunut tyhmemmäksi, kun on jäänyt kotiin lasten kanssa?

joo, tuntuu.



siksi mun onkin ollut pakko päästä jo töihin osapäiväisesti. on edes vähän enemmän käyttöä aivoille ;)

Tosi "tyhmä olo". En ymmärrä miksi on nostettu esiin sellainen että äitiysloman jälkeen olisi yhtäkkiä jotenkin supertyöntekijä kun osaa organisoida vaikka mitä... No osasin sitä ennen äidiksi tuloa ja osaan varmaan vieläkin mutta on silti tyhmempi olo kun en ennätä seurata kunnolla ammatillista kirjallisuutta ja uusia siihen liittyviä juttuja.



P.S. En silti vaihtais tätä aikaa mihinkään:)

enää edes jutella ihmisten kanssa fiksusti. Toivottavasti tilanne parenee lasten kasvaessa.

Olen ollut kolme vuotta kotona nyt putkeen, ennen sitä puoli vuotta työelämässä ja yksi äitiysloma. Ja vielä kotona ainakin kaksi vuotta....Osaankohan sitten joskus enä työmaalmassa mitään? Valuiko koulutukseni hukkaan?

en ole enää se sama sosiaalinen iloinen ja hauska tyyppi! olen nyt ihan ujo jne.. en varmaan enään edes osaisi esiintyä tarvittaessa! ääk!



ap

Hyvä katsoa omaa CV:tä ja miettiä, että wau, minä olen ihan itse tehnyt kaikkia noita juttuja. Nyt ei luonnistuisi :) Olen kyllä varsin tietoisesti ja tahallanikin laittanut aivot narikkaan tämän kolmannen äitiysloman ajaksi. Ekan lapsen ollessa vauva opiskelin ahkerasti, toisen ollessa vauva valmistuin ja sen jälkeen olen ollut koko ajan töissä ja opiskellut koko ajan jotain lisää.

kun tarvitsi yllättäen käyttää kertotaulua. Ei tullut mieleen niin nopeasti kuin ennen.

Ja mulla oli sentään laaja matikka lukiossa...



Äitiys pehmittää aivot.

joskus olen aivan lapsellinen. sitä se seura lasten kanssa teetttäää

mutta toisaalta niin autuaan ihanaa... Uppoan nyt täysin lasten juttuihin ja kohokohtiani ovat askartelu ja ruoanlaitto. Annan tämän tietoisesti anteeksi itselleni, seuraavassa elämässä (ehkä n 5 vuoden kuluttua) sitten taas muuta.

ja sitä mukaan kun lapsia on tullut lisää niin myös laiskemmaksi kouluttaa itseään. Ekan aikaan tein kursseja avoimessa yliopistossa ja kävin yrittäjä kurssin vielä juuri ennen kuin kakkonen syntyi. Toisen ollessa vajaa vuoden harkitsin iltatyön ottamista etten ihan mökkihöperöksi tulisi, mutta sitten olinkin jo taas raskaana niin sekin jäi. Nyt tuntuu ettei kolmen kanssa jaksa itseään kehittää enää mitenkään :(

terv. DI jota ei vois vähempää kiinnostaa työelämä, kotona oltu tällä erää nyt 2 vuotta ja 1 vuosi onneksi jäljellä.

mutta toisaalta niin autuaan ihanaa... Uppoan nyt täysin lasten juttuihin ja kohokohtiani ovat askartelu ja ruoanlaitto. Annan tämän tietoisesti anteeksi itselleni, seuraavassa elämässä (ehkä n 5 vuoden kuluttua) sitten taas muuta.

mutta voi johtua siitä, että vaikka olen ollut kotona 4 vuotta luen lehtiä (Hesaria) joka päivää, seuraan uutisia, elokuvia ja luen kirjoja.



Ja keskustelen myös muiden aikuisten kanssa.



On minäkin nähnyt niitä jotka eivät ole lukenut ensimmäistäkään lehteä eikä katsonut uutisia 5 vuoteen.

mutta toivon että se johtuu raskaushormoneista. Olen ihan kaheli ja unohtelen kaiken : (

yöunet jäivät vähille, tuli lörpöteltyä päivisin aika avoimesti juttuja jota näin jälkeenpäin ajatellen ois voinut jättää vain omaan tietoonsa. Sitä elää vähän niinku pilvessä jossa ei tajua ihan elämän kovuutta.

ja muistanut ne vielä ennen raskautta tai tiennyt ne, niin nyt ei kyllä tulis mitään. ihan höperö olo. pitäs kaip kerrata kirjoista, no, onneks ei viel pidä mennä töihin.