--- Marrasmasut vko 42---

... kun luin Aotearoan jo lähteneen sairaalaan! Valtavasti tsemppiä niin äidille kuin vauvallekin!!



Toinen itkun paikka oli eilen, kun vihdoista viimein uskaltauduin katsomaan mieheen kuvaamat videot 2 vee 9 kk vanhan kuopuksen synnytyksestä! Aika liikuttavaa! Video oli pätkissä, kun oli kuvattu tavallisella kameralla, mutta kyllä se yllättävän hyvälaatuinen oli. Syy miksi katsoin kaiken vasta nyt, oli ehkä siinä, et myöhemmin mies kuvasi istukan tulemisen ihan tavallisin kuvin ja kuvakulma oli vähemmän imarteleva ja kuvat itsessäänkin ei niin kivoja .. Itse synnytys oli kuvattu samasta kulmasta mistä mää sen olisin nähnyt, mikäli mahan takaa jotain näkisi!



Synnytyksestä taas raskaana olemiseen eli nyt olen käynyt joka päivä "urheilemassa" eli tehnyt pieniä kävely- ja pöyrälenkkejä ja lauantaina käytiin uimassa. Virkistävää! Yksi kaveri sanoi et sää sitten yrität oikein tosissaan saada vauvan syntymään jo lokakuussa, kun rehkit noin.. Mutta kyse ei ole siitä, vaan rauhallisesta lyllertämisestä ja ulkoilusta!



Uusi vaiva ilmaantunut eli pukamat pukkaa, inhottavaa. Täytyy käydä tänään apteekissa.



Mukavaa viikkoa!!

- HH 34+5

Jännitys tiivistyy vaan koko ajan joko Aotearoan vauva on syntynyt. :D Kyllä tässä rupeaa itselläänkin olemaan jo vähän jännitystä,kun viimenen lääkäri aika oli viime viikolla ja paikat oli pehmenny ja kohdun kaula oli jo lyhentyny 1,5cm eli puolet. joka päivä tulee kivuttomia supistuksia aika tiuhaan tahtiin mutta ne kestää vaan niin lyhyen aikaa että ne on niinkuin jotain sykäyksiä.Iltaisin olen niin jalaton kun ei meinaa kävelemään päästä kun selkä on niin kipeä, kun on jotain normaali asioita tehnyt päivällä kuten normi siivoukset,ruuan laitto ja vähä piha hommia. Saa kävellä selkä kyyryllä ja tukia pitkin vessaan illalla kun on jo saanu itsensä rehattua sänkyyn ja yöllä varsinkin saa pelätä että menee jalat alta kun ottaa niin kipeää.



Masu on pudonnut tosi alas, ei voi istua kunnolla kun pitää levittää jalat niin leveälle että saa mahan jalkojen väliin :D ja lantio luiden kohdalla tuntuu kun vaavi "koskettelee" käsillä, ja välillä tuntuu että se on jo niin alhaalla että kun se oikein ojentaisi käden niin se ylettyisi tulemaan ulkopuolelle. :) mutta ihania odottelu hetkiä kaikille muille myös,koitetaan selvitä kunnialla loppuun asti,pienistä valituksista huolimatta. (pakkohan jollekkin on saada purkaa vaivojansa,niin tietokone on hyvä siinä :D )



rv 37+1

ja tääläkin jo rupee jännittää tuleva synnytys yms..eipä oikee muuta ajateltavaa oo,ite oon ihan omis ajatuksissaan,mutta iha ymmärrettävää jo täs vaiheessa meilä raskaana olijoilla.:)tääläkin masu "roikkuu"alhaalla ja oikein kipeitä vihlasuja välillä ku vauva sorkkii käsillä tonne alas.:)mutta hyviä vointie edelleen kaikille!!

Toivottelen myös tsempppiä valtavasti kaikille synnytykseen lähteneille ja lähteville! Hui! On ne nyt jännät ajat ja paikat. =)



Kiitos HH:lle siitä Iltiksen linkistä ja vinkistä, mistä kuuluisa synnyttäneiden naisten alapää keskustelu löytyi. Minusta se keskustelu lähti hienosta asetelmasta, että naiset kertoivat ja avautuivat toisilleen raskaudesta/synnytyksestä aiheutuneista vaivoista...Huomasivat, etteivät ole yksin ongelmiensa kanssa. Sitten se keskustelupalsta meni pilalle, kun ilmeisesti Iltiksestä linkin huomanneet moukat miehet menivät arvostelemaan näitä naisia. :( Luin niitä juttuja aika pitkäänkin, mutta sitten en enää saattanut, kun siellä alkoi olla aika tyhmiä naisiakin. Semmoisia naisia, jotka haukkuivat toisiaan...en ymmärrä ollenkaan semmoista, miksi mennä semmoista tekemään, haukutaan toisia rumiksi. Olihan siellä ihania miehiäkin, jotka kehuivat ihania vaimojaan, kun olivat synnyttäneet. Sitten kuitenkin jotku katkerat naiset haukkuivat näitä hyviä miehiä...katsos, kun ei saanut olla onnellinen. Plääh. Ei se ollut ihme, ettei siinä viimeisessä Vauva-lehdessä kerrottu, mistä kyseinen keskustelu löytyy, kun se oli mennyt ihan pilalle. :( Olispa ollu ihanaa, kun ne törkeät kommentit olisi vaan raa´asti poistettu sieltä pois...tuntuu, olisko ollut edes mitään sensuuria. Ei kai tämmösiin keskusteluihin yleensä panomiesten kannata eksyä. Näissä synnytysasioissa mistään pornosta ole kyse.



Minulla on tosiaan yksi synnytys takana, mutta meillä ei ole sieltä videokuvaa niin kuin HH kertoi. Olisi se varmaan aika hurjaa itsellään näin jälkikäteen sellaista katsoa. =) Oli se niin rankkaa puuhaa, huh huh. En ihmettele yhtään, jos nosti tunteet pintaan. :)



Kaikille mukavaa viikkoa. Täällä menossa 33+5.

Kiva, että täällä on aktiivinen porukka kirjoittelemassa. Aika moni on kylläkin kadonnut "langoilta". Mutta ei se mitään, ties vaikka innostuneita tulee lisää loppumetreillä.

Mulla olo parantunut ja tuntuu taas välillä ettei olis raskaanakaan!

Minkäänlaisia merkkejä lähenevästä H-hetkestä siis ei ole eikä koskaan ennenkään ole ollut. Ainoa tuo mahan laskeutuminen pari-kolmea viikkoa ennen. Aivan yllättäen ovat siis meidän muksut päättäneet syntyä (siis todella yllättäen 5 ja 8 pv yli :D)

Me tehtiin diili ukon kanssa kuopuksen syntymästä, että videokameran saa ottaa saliin, mutta kuvata saa vasta kun vauva on syntynyt. Ja tää oli mun ehdoton pyyntö. No totteliko tuo - ei. On siis kuvannut mun ei niin hiljaista ponnistusvaihetta (kamera oli pöydällä).

Siitä on reilut neljä vuotta aikaa enkä ole vieläkään uskaltanut katsoa sitä. Ehkä nyt kannattais, jotta pääsis oikeaan tunnelmaan :P Ei vaiskaan, parempi ehkä jättää väliin.

Mulla ei ole tullut vielä ollenkaan halua päästä eroon masusta, tuntuu etten ole ollenkaan valmis imetys- ja vauvarumbaan. Tää arki kun rullaa niin kivasti noiden vanhempien lasten kanssa. Kuopuksella on mahtava kyselyvaihe päällä ja niitä kommentteja on kiva kuunnella ja nauraa.



Tsemppiä kaikille, joilla ikäviä kolotuksia, supistuksia tai kipuja!



pp ja Hjördis 36+3

Onpas täällä tapahtunutkin sitten viime käynnin, ainakin Aotearolla on ollut jännät paikat, kuinkahan siellä on käynyt?!! Niin se vaan on tuo aika mennyt, on tullut "sadonkorjuun" aika :) !



Minäkin huomasin niinikään eilen iltapesuilla, että limatulppa alkaa poistua kuvioista. En saanut koko tulppaa "saaliiksi", vaan tämä irtoilee osissa... ei sitä oikein muuhunkaan voi sekoittaa. Tai siis en usko sen olevan muuta, en kyllä ole aiemmissa raskauksissa limatulppaa nähnyt lainkaan. Tämä oli sellaista sitkeän paksua, vaaleaa, juovikasta limaa aika reilu palanen... sori tämä kuvailu...Samalla alkoi paineen tunne selän puolella ja vauvan liikkeet tekee välillä kamalan kipeää ihan tuolla alavatsalla ja sisuskaluissa. Täytyy seurailla tilannetta ja kysäistä sitten neuvoa kaiken varalta, minulla kun on ollut edelliset synnytykset niitä syöksysynnytyksiä vailla mitään ennakoivia merkkejä ja neuvolakäyntiinkin on vielä reilu viikko. Voihan se olla että hätiköin turhaan, mutta sitä tulee jotenkin pöljäksi aina näin loppuvaiheessa kaikkien oireidensa kanssa... Mieskin kyllä sanoi eilen, että olen jotenkin "outo" ja kysyi jatkuvasti onko kaikki hyvin, näytin kuulemma jotenkin erilaiselta kuin aiemmin. Omituista :)



Muutoin vointi onkin aika hyvä, maha on valahtanut hieman alaspäin ja hengenahdistus on lievempää, tosin pissalla joutuu ravaamaan entistäkin tiuhempaan. Välillä oikein kiukuttaa se jatkuva vessaralli... Toisaalta, synnytyksen jälkeen olen itse ainakin kaaaaauan aikaa niin tunnoton alapäästäni, etten tunne minkäänlaista tarvetta mennä vessaan, että pitäisi nyt varmaan osata riemuita tästäkin perustunteesta :) ! Olen muutenkin ollut aina aika hidas palautumaan synnytyksen jälkeisistä oireista ja välillä on meinannut usko loppua ihan totaalisesti. Silläpä olen minäkin seurannut tuota villinä vellovaa alapääkeskustelua mielenkiinnolla! Hyvä kun asioista osataan puhua niiden oikeilla nimillä, kun vaan pysyttäisiin siinä asiassa...



Nytpä taidan ryhtyä puuron keittoon, tämäkin kumma mieliteko iski vielä viime metreillä, normaalisti en puuroista juuri välitä...



Peppipihlaja rv 35+1...

Musta tuntuu kans et tää limatulppa lähtee osissa. Välillä on runsasta ja välillä todella pientä. Sitten pissa karkailee helposti. Pienestä yskäisystä ja eilenkin kun nielasin syljen väärään kurkkuun niin meinas pissat tulla housuun. Ei enää osaa pidätellä kunnolla vaikka ei oo edes pissahätää.

Nyt on tullut närästyksen tilalle kamalat liitoskivut joka ilmenee vain oikeassa nivusessa. Ei saisi seistä kauaa tai istua aloillaan. Tänään tiskasin ison tiskivuoren niin heti alkoi oikeata jalkaa jomottaa,mutta hampaat irvessä tiskasin kasan tyhjäks. Istuminen on käynyt hankalaks sohvalla joten on pitänyt mennä lattialle makaa.

Minkäänlaista turvotusta ei ole pahemmin ilmennyt ja ensi viikolla on viimeinen lääkäri käynti neuvolassa.

Ainoa mikä huolettaa on kavereitten puutos. En ole törmännyt kehenkään saman ikäseen odottavaan äitiin jonka kanssa voisin käydä lenkillä tai ihan vain olla. On kauhean orpo olo mitä lähemmäksi mennään h-hetkeä=( Kenellä muulla samoja tunteita?

34+6rv

Hei! Tohon sun kaveri juttuun vaan ajattelin kommentoida,kun mulla on vähä samaa vikaa ettei oikeen oo kavereita joiden kans mennä jonnekkin vaikka kahville yms.. kun kenelläkään mun kavereista ei oo vielä lapsia niin ne on jotenki "unohtunu" kun ei niille oikeen mieluusti ainakaan minä en avaudu.ja ei niitä välttämättä edes kiinnosta koko vauva vouhotus,niin en viitsi sitten ruveta puhumaan näistä asioista mitään niille. ja sitten on näitä tuttuja joilla jo on lapsia niin ne ns. kokeenempia ja haluavat päteä joka asiassa kuinka heillä on asiat tehty ja sillai..

nämätkin ajat.



Mulla on alkanut iskeä paniikki ja nousta mieleen rankat ajat kun ensimmäiset oli ihan pieniä. (kyllä ne silti osaa pistää ranttaliksi vieläkin...) Yritän vakuuttaa itelleni ettei se tällä kertaa ole sama asia kun nuo toiset on jo isompia (5 ja 4 vee). Kyllä silti kaihertaa kun tuttavapiiri alkaa jo päästä pahimpien pikkulapsiaikojen yli ja me alotetaan se ralli taas alusta. En siis panikoi synnytystä vaan sen jälkeistä aikaa enemmänkin :/ Taas joutuu eristäytymään "normaalista" elämästä, työkuviosta jää jälkeen jne. No, pistetään hormoonien piikkiin tämä ja toivotaan että elämä näyttää ruususemmalta taas kohta.



Fyysinen puoli alkaa kanssa käymään aika raskaaksi. Öisin en oikein saa nukuttua ja töissä on ihan zombina. Törmäsin jopa pyöräilijään autolla :/ Ei onneksi tullut kun peltivahinkoja molemmille, mutta kyllä nekin kirpasee. Tai se nyt on vielä tutkinnan alla kenen syy se oikeastaan oli, mutta eiköhän autoilija aina saa ne syyt niskoilleen.



Pikkuveikka kaivertaa päätään alaspäin ja jalkovälistä vihloo välillä kamalasti. Eilen oli niin kipeitä suppareita iltasella sohvalla maatessa että kyselin jopa josko miehellä on kokouksia tänään peruuttaa, mutta ne siitä loppui sitten itsekseen.



Tämän viikon ajattelin vielä kärvistellä täällä töissä (pitää ne peltivauriotkin jollain maksaa *ärrinmurrin*) ja sitten saa riittää.



Toivottavasti kaikki menee hyvin niillä ketkä jo meinaavat hakea vauvojaan ennen aikojaan!



misujamasu 36+4

mijamasu:minulla samanlaisia ajatuksia kuin sinulla,itsellä 4 ja 3vuotiaat ja kanssa mietin että miten sujuu sit kolmen kanssa,ja kun työkuviot jäi pois yms.olen nyt ollut jo muutaman viikon kotona lasten kanssa ja pikkuhiljaa arki alkanut taas sujumaan ja valmistaudun uuden vauvan tuloon..:)ja itekin oon pistänyt hormoonien piikkiit nää ajatukset/ahdistukset...Kyllä kaikesta selvii,uskon niin ja sit kun nää hormoonit "tasottuu#nii eiköhän kotona oleminen ole taas ihan mukavaa.:)hyviä vointeja,jakselkaa.36+6.

Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon Misujamasun ekan kappaleen... ehkä kaikki sitten taas suttaantuu, mutta näin kaikki palautuu mieleen. Kaivoin nimittäin varastosta rintapumpun ja maidonkerääjät yms. esille ja pesin ja keitin ne jo. Tuttiosat pulloihin täytyy ostaa uudet, mutta katsotaan tarvitaanko niitä nyt alkuun ees.



Ja parsa, ei mullakaan ystäviä raskaana, ovat päinvastaisessa tilanteessa useimmat eli kovasti haluaisivat mutta eivät saa.

Kaiken lisäksi miehen sukulaiset ovat todella ikäviä ja ilkeitä, arvaatkaapa kysyvätkö mitään raskauteen tai vauvaan viittaavaa. Eivät, koska tämä raskaus osui ilmeisesti väärälle ihmiselle. Anoppi on lähdössä reissuun mun lasketun ajan tienoilla eikä kuulema tiedä kuinka monta viikkoa on pois...no hyvä niin, onhan se jo näyttänyt selkeästi, ettei kaipaa tätä lastenlasta enää. Olen sit vaan ajatellut ettei tämä vauvakaan ole ansainnut tuollaista isoäitiä. Parempi pysyä mahdollsimman paljon erossa.

Olenkin tänään itkenyt tarpeeksi ja nyt yritän ajatella kaikkea positiivista.

Laitoin sen seuraksena hoitopöydän kuntoon, vaikka ei mun vielä pitänyt :) :)



pp ja Hjördis 36+4

..pitkästä aikaa! olen aina sillontällön kirjotellut tuolla ensikoiden pinossa ja tätä pinoa nyt jonkin aikaa vain seuraillut taustalta.



Oli ihan pakko kirjottaa nyt kun joillain jo synnytys tosissaan lähellä, ellei jo ohikin!?! Tuntuu ihan uskomattomalta että tosissaan ollaan jo niin pitkällä syksyssä että ekat marrasvauvat rupee syntymään..Toivottavasti kaikkien synnytys sujuu ilman suurempia ongelmia!!



Pikkupippurille pakko kommentoida että tosi kurjalta vaikuttaa anoppisi. Koita kestää! Vaikea kuvitella että joku tosissaan suhtautuu noin kylmästi tulevaan jälkikasvuun.



Meillä oli tosiaan tässä syksyllä kaksi muuttoa ja nyt ollaan vihdoin ja viimein kotiuduttu ja alakaa kiireet hellittämään. Viikko olis vielä töitä ja sitten pääsee äippälomalle. Sitä odotan innolla! Kroppakin jo vaatii lepoa työstä.



Kun odottaa ensimmäistä niin ei osaa stressata vielä tulevasta. Malttamattomana vaan odottaa et syntyis lapsi jo niin pääsis kokemaan minkälaista se on olla ja elää oikeesti lapsen kanssa. Teillä joilla on jo lapsia ennestään onkin näköjään erilaiset mietteet :)



Paljon voimia kaikille loppuraskauteen toivottelee Santsuli

Kamala juttu se sun anoppis Pikkupippuri=( Meillä molemmat vanhemmat ovat ottaneet vastaan asian hyvin ja etenkin mun omat vanhemmat. Aluksi pelkäsin, että ne eivät hyväksy ollenkaan meidän vauvaa kun oon vielä niin nuori ja koulut jäänyt kesken (lukion oon vaan käynyt ja piti lähteä opiskelemaan lähihoitajaks, mut sit tulin raskaaks). Vanhempieni oli vaikea sulattaa se, mutta onneksi nyt kaikki on hyvin=) Isä on ihan tohkeissaan kun hänestä tulee ukki. (vanhemmillani ikää on 47 ja 50) Miehen puolelta lapsemme on viides lapsenlapsi että heille tilanne ei ole uusi.



Maria88: Mulla on muutama kaveri joilta löytyy vauvoja tai niitä voikin sanoa jo taapero ikäiseksi ja he ovat palanneet työelämään eli ei ole sitä yhteistä aikaa enää vanhalle kaverille ja se hieman harmittaa. Kyseinen kaveri on löytänyt uusia kavereita joilla on noin saman ikäiset lapset kuin itsellään. Kaveri kyllä kuuntelee mua, mutta eihän se ole sama asia kuin vastotusten jutella ja nähä=(

Sitten on juuri näitä kavereita jotka ovat bile ja opiskelu vaiheessa. Baariin mennään ja ollaan yhteyksissä vain silloin tällöin ja silloinkin puretaan huoliansa mulle. Ei se mitään, tykkään kuunnella muita, mutta jotenkin sitä kaipaa vain kanssasisaria=) Sitten on yksi aika päälle käyvä kaveri, joka luulee tietävänsä paremmin lapsi ja raskaus asiat vaikka hänellä itsellä ei ole lasta. Siinä sitten kuuntelet hymyssä suin ja yrität olla nauramatta.



Rupee nämä päivät olee oikeasti aika yksinäisiä ja siksi odotankin jo innolla, että saisimme pikkuisemme jo syliin. Silloin päivät eivät välttämättä tuntuisi niin orvoilta=) Oon miettinyt neuvolassa käydessäni, että pistävätköhän jotkut ihmiset joitakin ilmoituksia esim. kahvitteluseurasta nuorille tai yksinäisille äideille?

En tiedä onko äideillä rohkeutta ilmoitella missä määrin kahvitteluseurasta. Mutta mun pelastus on ollut seurakunnan perhekerho sekä MLL:n kerho. Olen käynyt niissä monta vuotta ja täällä pikkukunnassa on äidit sitä kautta tulleet tutuksi.

Kannattaa sitten rohkeasti lähteä jossain vaiheessa tutustumaan, jos sun läheltä näitä kerhoja löytyy.

Ekat kerrat voi olla pelottavia, mutta jos on vilkasluonteinen, niin äkkiä niihin muihin tutustuu :)

Heh, mä olen käynyt nyt ilman lapsia toisessa kerhossa, kun kuopus on sillä aikaa ohjatussa kerhossa...kivempi juoda siellä tutussa seurassa kaffetta kuin yksin kotona :)



Tosiaan toi mun anoppisuhde on ollut toistakymmentä vuotta paha eikä loppua näy.

Nyt mietin tossa, että mun on pakko ilmoittaa sille, että joutuu olemaan viikon karanteenissa ennen kuin on meidän kanssa tekemisissä sen reissun jälkeen. Nää kun on ne kriittisimmät ajat tuon sikaflunssan kannalta, samoin kuin synnytyksen jälkeinen aika. Meen kyllä heti hakemaan piikin, kun siitä tulee lehteen ilmoitus.



pp ja Hjördis 36+5 (enää kaks pv täysaikaisuuteen)

kommentoimaan ja kertomaan PIKKUPIPPURILLE että et suinkaan ole ainut tuossa tilanteessa, että on lapsen isovanhempi tuolla kannalla. Meillä kun on oikeastaan KAIKKI isovanhemmat olleet negatiivisella mielellä perheenlisäyksen suhteen:( Oma äitini teki selväksi jo kun toinen lapsi meille syntyi, että ettehän te nyt enempää meinaa ja jo kolmannen odotuksen kohdalla sanoi suoraan ettei "hyväksy" että tehtiin vielä kolmas. Nyt tän neljännen aikaan kun ilmoitin että nelonen tulossa, niin ei olla tekemisissä enää oltukaan, välit viilenivät lopullisesti kun minä en ymmärrä äitini kantaa enkä katso tarpeelliseksi lapsille tuollaista "mummia" muutenkaan, joka ei pidä lapsenlapsistaan. Isäni on ottanut tavallaan neutraalisti jokaisen ilmoitukseni, on aika hälläväliä-asenne sillä että aivan sama hänelle paljonko lisäännytään. Anoppi taasen meinasi saada sydärin kun kerrottiin tästä neljännestä, toisteli pitkään "voi hyvä ihme" ja päällisin puolin oli olevinaan iloinen, vaikka tiedän senkin kannan sisimmässään, kun jo kuopuksen kasvaessa on puhunut aina että hyvä kun teilläkin nuo lapset saatu jo isommiksi ettei ole mitään vaipparumbaa enää ja että miten hyvä määrä on kolme lasta eikä yhtäkään enempää. Ihmetyttää kyllä nuo kommentit, kun ei olla vaivoiksi oltu koskaan isovanhemmille, edes yökylään ei olla tivattu lapsiamme saati rahallisesti tarvittu koskaan tukea tms. niin mistä moiset kommentit kumpuavat:(

Mutta toisaalta, eipä näissä asioissa paina mummeleiden sana yhtään, omaa perhettähän tässä kasvatellaan ja hoidetaan ja vielä hyvin pärjätäänkin vanhemmuudessa:)

Eipä tässä muuta, oli vaan pakko tulla kertomaan kun luin pikkupippurin kertomuksen.



Helene 34+5

siis jotain tuon tapaista tarkoitinkin..seurakuntaa tai jotain. Mutta jos se on seurakunnan pitämä niin eihän niissä puhuta mistään uskontoasioista? Ei siis silleen väliä oo,mutta itse en kuulu kirkkoon. Lapsi kyllä kastetaan kun isänsä on kirkossa.



Ite oon kyl harkinnut kans piikkiä, mutta se jää nähtäväksi sillä tuskin käyn missään kauheasti näin loppu aikana ja meilläkään ei käy sitä porukkaa niin en usko että ois riskinä saada se. Ellei mies oo sit työmaalla missä kyseistä tautia liikkuu. Muutenkin kun on piikkikammo. Jo nyt pelottaa se epidrulaari piikki=( jännää et se pelottaa eikä itse synnytys=)



Mut tää yksinolo riesaa jo mun päätäni. Sit ku kaupungilla liikun niin saatan saada moittivia ilmeitä kun vähän vanhemmat katsovat mahaani. Siinäkin on ollut itku kaukana. Kauheata tää hormonin jyllääminen...

Eli pikkukakkosta odotellaan, laskettuaika olisi 23.11. Asutaan Seinäjoella ja ollaan uusioperhe, mulla edellisestä liitosta 5v poika ja miehellä ei ole ennestään lapsia. Ikää itsellä 32 ja miehellä saman verran, naimisiin mentiin kuukausi sitten, miehenkin sitten tulevaisuudessa helppo muistaa tuo hääpäivä 9.9.09 =D

Kirjoittelin aiemmin vauvakuume-puolella pikku kakkoset pinossa ja kun täälä odotuspuolella tuo pino kuihtui niin ajattelin kokeilla josko tähän porukkaan pääsisi mukaan.



RokkiMami & vintiö 34+2

Meille syntyi pieni tyttö ma 12.10 klo 22.54. Paino 2680g ja pituus 48,5cm. Pipo31cm. Ansku syntyi rv 33+6 ja keskolassa kasvaa parisen viikkoa. Anskulla todettiin keukokuume, mutta antibiootit on jo aloitettu. Muuten tyttö voi oikein hyvin.



Synnytys oli todella uuvuttava. Supistukset alkoi voimakkaana sunnuntaina heti aamulla. Illalla lähdettiin sairaalaan, jossa todettiin ettei synnytys ollut vielä käynnissä, mutta meitä ei enää uskallettu kotiuttaa, enkä kyllä olisi halunnutkaan. Viikkoja oli sen verran,ettei enää estelty, mutta kuitenkin niin vähän, ettei mitään tehty synnytyksen edistämiseksikään. Koko yön supisteli n.7min välein, enkä saanut nukuttua. Aamulla supistukset taas kovenivat ja sain ilokaasun avuksi. Kivuliaat ja kahden minuutin välein tulleet eivät kuitenkaan avanneet kohdunsuuta lisää ja iltapäivällä supistukset alkoivat laantumaan. Kokoajan kuitenkin supisteli ja ilokaasu oli kovassa käytössä. Illalla olin jo ihan poikki eikä mitään ollut tapahtunut. Yövuoron ihana kätilö päätti sitten laittaa hanskat heilumaan. Hän teki ronskimman sisätutkimuksen ja pyöritteli sormiaan siellä niin, että synnytys vihdoin oikeasti käynnistyi. Virallisesti synnytys siis kesti 1,5h josta ponnistus kesti n.5min eli kaksi supistusta. Pelkällä ilokaasulla mentiin ja ponnistukseen ei ehditty antaa mitään. Onneksi se oli kuitenkin nopeasti ohi. Selvisin muutamalla nirhaumalla.



Ansku on aivan ihana!



Voimia teille vielä loppuodotukseen ja tulevaan koetukseen myös. Jollakin oli alkanut jo limatulppaa lähtemään ja pian varmasti tapahtuu muutakin!



Aotearoa ja pikkuinen Ansku 2pv

oikein paljon onnea pikkutytön syntymän johdosta!!:)Aoteroalle!!

HURJAN PALJON ONNEA AOTEAROLLE!! Voi kun toinen on ollut pieni=)