--- Marrasmasut vko 42---

Onnea Aotearoan perheelle pikkuisesta Anskusta! Ihan tuli kyynel silmäkulmaan kun teidän alkutaipaleesta luin, onneksi kaikki meni sitten ihan hienosti ja Anskukin toipuu rankasta reissustaan! Voikaa oikein, oikein hyvin :) !



Tähän samaan pikaisesti omat jaksut, ei olennaista muutosta suuntaan eikä toiseen. Limatulppaa irtoilee edelleen, supistelee välillä aika terävästi, ei kuitenkaan mitenkään säännöllisesti. Väsymys on jotain aivan kauheaa, voisin nukkua vuorokaudet läpeensä ja ruokahalu on heikonlainen, välillä tekee ihan roisisti pahaa. Odottelevalla linjalla siis mennään, juukeli kun nämä viikot matelee hitaasti...



Peppipihlaja 35+2

Onnea sylintäydeltä AOTEAROA!!

Tosi hyvänkokoinen tyttöhän tuli vaikka viikkoja olisi ollut vielä jäljellä! Tosi fantastista!!

Onnea koko perheelle! Onneksi kaikki hyvin, vaikka tuo pitkä supisteluvaihe kuulosti kyllä tosi rankalta!



Jumppis 34+3

Onnea Aateroaroa!!!! Vaikuttaa tosiaan hyvän kokoseltä typsyltä viikkoihin nähden.



Näin sitä sitten alkaa ensimmäiset marraskuiset putkahtamaan maailmaan :-)



Kiva lukea teidän muidenkin fiiliksistä näiden loppuviikkojen aikana. Oma olo on tolkuttoman väsynyt. Tänään töissä meinasin istahtaa vähän rivakasti ja sattui niin **** mahtavasti. Jalkoväliin siis - ihan kuin oisi vauva raasun pään iskenyt tuoliin :-P Yöks. Viime yönä oli vihlovia suppareita ja ajattelinkin jo että näinkö tämä vaan putkahtaa pöksyihin kesken työpäivän, mutta kaipa tuo tuolla köllii vielä hetken aikaa :)



m&m 36+5

Voi nyyh, miten ihana uutinen! Toivottavasti menee tuo keuhkokuume helpolla ja Ansku pääsisi sitten kotiin hyvissä ajoin :)

Ja jaksamisia teille myös, kun ette saa vielä pientä vierelle.



Parsa: meillä on srk-kerhossa vain alkurukous - ja laulu. Olen itse ateisti :D

Koitahan jaksella sen yksinäisyyden kanssa - mulla on ihan sama ongelma ollut vuoskaudet. Sellaista sydänystävää ei ole tullut sitten sinkkuvuosien :(



Helene: otan osaa myös sun tilanteeseen. Mullahan on omat vanhemmat ihan superihania, vaikka äiti sanoi kans kun kuuli tästä kolmannesta että voi ei, te ette selvii jne. Kait se pohjimmiltas tarkoitti hyvää, kun tää meidän elämä on muutenkin yhtä härdelliä ja ekat puol vuotta vauvojen kanssa on ollut suorastaan kamalaa. Pidetään peukut pystyssä ettei tää olis niin itkuinen...



TERVETULOA RokkiMami! Kyllä täällä tilaa on!



Päivitän tähän meitin listaa, kun niin sormet syyhyää laittaa eka vauva siihen!! :)



pp ja Hjördis 36+5

NIMIMERKKI______LA______KUINKA MONES_____SYNNYTYSSAIRAALA___SP VEIKKAUS

papu’08’09_____1.11._____2._____KSKS_____poika

Mari88________1.11._____1._____VKS______tyttö

paakkis________4.11._____3._____KOS

anskupa_______4.11._____1._____Oulaskankaan sairaala

odessa________4.11._____3._____Kätilöopisto

Suhmura______5.11._____1._____K-S KS

Aippu77_______5.11._____2._____TYKS

pikkupippuri___6.11._____3._____SAS_____tyttö

Misu&masu___6.11._____3.______Ruotsi____poika

sirppis_______6.11._____5.______Oulaskankaan sairaala

julianna1______8.11._____1._____Jorvi

Nennu77______8.11._____3._____KOKS_____poika

anilja_________9.11._____3.______K-P KS

Adara________9.11._____2.______KSKS

uma81_______11.11._____2._____K-P KS

murumakkarat_11.11._____3.____TAYS

riina_________11.11______1._____TAYS

Piitaliina______13.11._____4._____NKL____poika

Lotta________14.11._____3.______Kätilöopisto

Kirsiliini______15.11._____3._____KOKS

peppipihlaja__16.11._____4._____KSKS_____tyttö

miau4fun____16.11._____1._____NKL

Nemilia______17.11._____1.______Kätiöopisto_____poika

OmeNainen___18.11.____3.______TAYS

Nyyny_______18.11._____2._____TYKS

Huldahuoleton_18.11.____3._____TAYS_____tyttö

Parsa87______18.11._____1._____TAYS_____tyttö

Irish79_______19.11._____1._____KYS

Jane_________19.11._____1._____?______tyttö

Helene4______20.11._____4._____LUS

joleen________20.11._____2._____HYS_____poika

MaggyOo_____21.11._____1._____KOKS

jenskae_______21.11._____2._____Kätilöopisto

UnelmaSäleikkö_22.11.____1._____TAYS

Jumppis______22.11._____3._____KHKS____tyttö

HeMuliini_____22.11._____4._____Kätilöopisto

Jonn@_____22.11._____5._____TYKS_____poika

minitassu_____23.11._____2._____OYS

RokkiMami____23.11_____2._____Seinäjoki

Aotearoa_____24.11._____4._____TYKS_____tyttö

Jemina_______25.11._____2._____OYS_____tyttö

höttis____24. tai 29.11.____2.____Jorvi

Santsuli______26.11._____1._____Lohja

toscana_______26.11.____1._____KSKS

Marsupialia____26.11.____1._____OYS_____poika

susbell________26.11.____1._____Kätilöopisto____poika

Höpö_________26.11.____3._____Jorvi

Eveliina87_____28.11.____1._____Raahen sairaala

xarda_________29.11.____1._____KHKS

Pinky´s mom___29.11.____1._____NKL_____poika

kaisuliini______29.11.____1._____SAS

epeli09_______29.11.____1._____NKL____tyttö



***SYNTYNEET ***

Nimimerkki____pvm____rvt______SP______paino____pituus____pipo

Aotearoa____12.10.____33+6____tyttö____2680g____48,5 cm____31 cm

Uskomattoman hienoa, että ensimmäinen marrasvauva syntyi ja kaikki meni hyvin! En ole pitkään aikaan kommentoinut tänne mitään, vaikka kaikki ketjut olen lukenut. Tämän kunniaksi on kyllä syytä palata takaisin linjoille. Tosiaan hyvän kokoinen oli Ansku viikkoihin nähden =) Itse viikolla 35+2 ja vauvan kooksi arvioitiin 2550g. Eli hyvä ettei Ansku ainakaan päättänyt tulla myöhässä sillä iso tyttö olisi tullut :D Onnea koko perheelle ja toivottavasti Ansku paranee pian antibioottien avulla!



Omaa napaa sen verran, että vauva tosiaan nyt about 2550g ja arvioitu syntymäpaino on jotain 3700g-3800g. Tämä siis jos syntyy ajallaan. Mulla on lääkärin mukaan kaikki paikat vielä ihan kiinni eikä kohdunkaula ole lyhentynyt joten tuskin ainakaan ennen aikojaan tulee. Tosin 5 viikon aikana mitä vain voi tapahtua. Poika on ainakin tosi voimakas sillä se möyrii tosi kovasti välillä ja mulla on kylkiluut koetuksella kun se puskee jaloillaan. Välillä ihan päätä särkee ja olenkin varma, että kohta napsahtaa kylkiluu poikki. SF mitta on jo 33 ja mahaan on tullut kolme parinsentin raskausarpea. Mies juoksi ostamaan niihin eilen omatoimisesti apteekista Vichyn raskausarpivoidetta koska "ei halua että joudun traumatisoitumaan raskausarvista". Tietää, että vaikka nyt en osaa niistä stressata, mutta myöhemmin kiroan jos en yritä niitä nyt hoitaa. Bonuksena se vielä hieroi rasvan eilen masuun ja selkään! Täysin luksusta!



Toivottavasti kaikilla menee loppuaika hyvin ja saamme kaikki terveitä lapsia! Tsemppiä kaikille yksinäisyyden ja anoppien kanssa painiskeleville.

Ensimmäinen marrasmasu on sitten nyt tosiaan maailmassa. Että näin pitkällä jo ollaan :) Toivottavasti Ansku paranee ja voimistuu niin että pääsee kotiin. Vielä kerran onnea Aotearoalle ja perheelle!



RokkiMami, tervetuloa mukaan! Mekin pikkukakkosen kuumeilijat ollaan viime metreillä :) Miten sun raskaus on tähän asti mennyt?



Mulla myös kokemusta hankalasta anopista. Tästä toisesta lapsesta ei niin ole tullut sanomisia, mutta esikoisesta kyllä aikanaan valitti kovasti ja sen jälkeen vaikeni koko raskausajaksi aiheesta. Mutta tiedän jos joku päivä meille kolmas lapsi tulee niin siitä repii pelihousunsa. Huvitti kun anoppi kävi meillä viikko sitten kylässä ja kysäisi ohimennen, että yksihän sieltä vain on tulossa :) On tainnut mun puheet yhdestä vauvasta mennä ohi korvien. Vaikka tämä huvitti niin on paljon sellaista anopin puheissa mikä sitten sattuukin ja itkettää. En voi ymmärtää häntä eikä hän minua. Ikävää, mutta yritän olla mahdollisimman vähän tekemisissä ja kyläilyjen aikana olla se fiksumpi osapuoli. Joku päivä taidan kyllä sitten räjähtää oikein kunnolla ja sanoa suorat sanat siitä mitä mieltä hänestä olen :)



Olen melko varma siitä, että vauva on taas kääntynyt perätilaan :/ Seuraava neuvola on vasta 22. päivä eli taidan tänään soitella neuvolaan ja kysyä pitääkö tälle nyt tehdä mitään. Harmittaa jos on taas kääntynyt, ehdin jo iloita normaalista alatiesynnytyksestä.



Jaahas, täytyy mennä rauhoittelemaan poikaa kun pelkää roska-autoa :)



Adara 36+3

Onnea ensimmäisestä marrasvaavista :) Kivan kokoinen oli tyttö, toivottavasti pääsee pian kotiin!



Täällä ollu pahoista anopeista puhetta. Mulla on aivan ihana anoppi, mut oma äiti ei. Oma äiti ottannu etäisyyttää... On nykyään niin kovin, kovin kiireinen ettei ehdi edes soitella saatika nähdä... Ennen meillä oli lämpöiset välit. Pohjanoteerauksena ilmotti mulle kaks viikkoa myöhemmin, et mun eno oli kuollu... Ei aikasemmin ehtinny ilmottamaan... No omapahan on menetyksensä. Niin ja siis mä olen äitini ainokainen ja esikkoa odottelen, ois ollu kiva saada tukea omalta äidiltä, mut ei niin ei. Toisaalta näin vanhana odotan esikkoani, koska äitini antanut masentavan kuvan äitiydestä...



Sitten toinen omaa napaa. Sain lähetteen äippäpolille kun oli sokerirasituksen paastoarvo toistamiseen koholla. Herkut on maistunnu kun piti hedelmistä luopua... Enpä tiedä miten tän nyt sitten hoitais. Pitääkö syödä vaan porkkanoita ja lihaa... Kun tulee kauheen paha olo ja sit on ihan pakko saada jotain makeeta, siis IHAN PAKKO... No kaitpa ne jotain keksii... Ulkoillakaan ei enää oikein voi kun ei ole vaatteita tuonne viimaan ja uusia en aio enää muutamaksi hassuksi viikoksi ostaa. Äippätakkikaan ei mene enää kunnolla kiinni - kuinka pienille masuille niitä oikein tehdään?!? Ostin kokoa isomman takin ja sf-mitta on ihan keskikäyrällä...



Mies tulee tänään työreissusta kotiin - ihanaa!!! Loppuajan se onkin sitten täällä Suomen kamaralla, onneks :)



Syysviimoihin lämpöisiä ajatuksia kaikille vielä odottaville ja Anskulle voimia sinne sairaalaan!



Epeli09 + masukki rv 33+4

Pitkästä aikaa tänne kirjoittelen. Mulla jääny nämä vähän, kun tuo esikoinen 2-v kuitenkin vie sen verta paljon aikaa. Niin ja mun mies on merimies joten on paljon poissa. Nyt ajattelin et on pakko terästäytyä ja kirjoitella tänne.



Eli toista poikaa meille odotellaan. Kovasti on kaikenlaista vaivaa kuten paha selkäkipu, supisteluja ja alapääkipuja. Välillä tuntuu kuin puukolla kaiverrettais… Poitsu on jo jonkin verran laskeutunu, mutta ei ole lähtökuopissa vielä. Rauhallinen maha-asukki kyseessä. Ei paljoa potkiskele, mutt pyllyllä kyllä pönkäilee kovasti jne. Toivonkin että on sit vatsan ulkopuolellakin rauhallinen. Meillä kun esikoinen on erittäin vilkas tapaus ja vähän hirvittää/pelottaa kuinka sitten pärjäilen kahdestaan pienten kanssa miehen ollessa reissussa. Nyt onneks mies on saanu olla jo kuukauden kotona, mutta kahden viikon päästä pitäs lähteä reissuun. Ja kotiintulo olisi vasta 6.11. ja mulla on laskettu aika 11.11. Yksin synnyttäminen pelottaa ihan kamalasti, varsinkin kun ei ole ketään jonka voisin mukaan ottaa. Muutenkin synnytys pelottaa ja kävinkin kerran pelkopolilla. Siellä sovittiin sit et tahdon heti epiduraalin, synnytän vain istuen jne. Esikoisen synnytys oli todella rankka ja sain seuraaavana päivänä verensiirronkin. Kahden viikon päästä mulla on vielä aika äitipolille, jossa puhutan mahdollisesta käynnistyksestä ym.



Mulla kaikilla ystävillä on pieniä lapsia ja yks hyvä ystäväni on raskaana myös. Mukava kun voi jakaa arkea, vaikkemme kovin usein ehdikkään nähdä. Tuntuu et aina on eri rytmit lapsilla ym. Nyt ajattelin että koittaisin talvella alkaa käymään kerhoissa ym. Vaikken sen tyyppinen ihminen olekaan, mutta sais ainakin juttelu seuraa. Sitä kaipaa niin kovin, kun olet parikin viikkoa yksin lasten kanssa.



Ikävää kun muutamilla teistä on sellaiset isovanhemmat, jotka eivät iloitse tulevasta perheenlisäyksestä. Mun vanhemmat ovat onneissaan onhan tämä jo kymmenes lapsen lapsi heille. J Siskoni sai juuri heinäkuussa viidennen lapsensa. Mun vanhemmat ovat muutenkin hirveesti apuna mulle hoitamassa poikaa. Oikein välillä pyytävät yökylään jne.



Aotearoalle oikein paljon onnea pienen prinsessan johdosta!!! Uskomatonta että ensimmäinen on jo syntynyt. Kukahan on seuraavaksi?



Mä vain toivon et mulla käynnistettäisiin eikä tartteis mennä taas yli. Olenkin ajatellu tilata ajan vyöhyketerapiaan, jotta sais kypsyteltyä paikkoja. Ilman sitä täällä ei suostuta käynnistämään. Meinaan ellei paikat ole jo lähteneet pehmeneen ja avautuun.



Mutta nyt mun täytyy lopetella ja lähtee miekkosten kanssa pihalle. Koitan nyt kirjoitella ahkerammin.



Uma 36+1

Mä olen ollut kyllä luvattoman epäaktiivinen kirjoittelija tässä pinossa... Koetan tässä loppuvaiheessa terästäytyä ;)



Mitään uutta ei oikeastaan omaan napaan kuulu.. vauva potkii ja heiluu mukavasti ja välillä jopa niin kovaa että mammaan sattuu ;D



isovanhemmista ollut puhetta. Meillä on todella hyvin ottaneet uutisen vastaan. Tosin meille tämä on esikoinen ja miehen vanhemmille eka lapsenlapsi. Omille vanhemmille jo kolmas, tai isä on valitettavasti mulla kuollut. Mun omille isovanhemmille toiselle tää on jo kymmenes lapsenlapsen lapsi ja kyllä siellä isomummo ja-ukki jo odottelee malttamattomana kumpi tulee... toisille isovanhemmilleni kolmas lapsenlapsenlapsi ja odotellaan sieläkin. Ukkeja ja mummoja siis riittää vaikka se mulle tärkein ei enää täällä olekaan :(



Irish rv35 tasan

Onnittelut täältäkin ekan marrasmasun syntymän johdosta! Minua tuo tapaus koskettaa erityisesti, siten että meillä oli vauvan äidin kanssa peräkkäisinä päivinä la eli mulla on 25.11. Päivää ennen vaan siis la heillä, ja pikkuinen on jo maailmassa. Mullakinhan oli jo useita viikkoja sitten paikat 5 cm pehmenneinä ja kontrolliutraa sen vuoksi, etten ole vaan jo auennut jne. Nyt tilanne on ilmeisesti ihan rauhallinen, vaikka kyllä mua edelleen voimakkaasti ja kivuliaasti supisteekin, varsinkin öisin. Hormonit jylläävät ilmeisesti erityisesti öisin. Myös kävely aiheuttaa lisää supistuksia.



Minulla myös tuollainen melkein 2-vuotias poika ja tuleva hirvittää sen vuoksi, miten poika suhtautuu vauvaan. Jotenkin viime aikoina mennyt aika vilkkaaksi tapaukseksi ja vaikea saada nukkumaan. Hirveitä valtataisteluita. Tutista kuitenkin ollut erossa 2 viikkoa. :) Jossakin sentään onnistuin tai luulen onnistuneeni.



Uma81:lle terkkuja, että mullakin oli ekan vauvan kanssa aika rankka synnytys. :( Mitä siellä pelkopolilla tapahtui, voitko kertoa hieman? Kuunneltiinko sinua? Minulla ilmeisesti edessä sektio, mutta tiedän siitä vasta useamman viikon päästä lisää, kun menen juttelemaan asiasta lääkärin kanssa...semmoista suositelleet. Lisäksi sama homma tuonkin kanssa, että vauvallisia kavereita on jonkin verran tai sellasia taaperovanhempiakin, mutta vaikea sopia tapaamisaikoja, kun lapsilla eri rytmit. Onneksi on kuitenkin sähköpostit ja puhelimet. :)



Meillä on miehen puolelta vauvasta ja taaperosta innostunutta porukkaa. Oma isäkin on ihana pappa, mutta oma äiti ei ole koskaan ollut lapsirakas. Oli jopa vähän pettynyt, kun sain ekana pojan. Nyt ehkä vähän lämmennyt, kun odotan tyttöä. Outoa, että tyttö on jotenkin tärkeämpi, mutta ajattelee mun käsittääkseni niin, että pojista vaan vaivaa ja tytöt ovat sellaisia, joilta saa itse palvelua. Tehnyt itse lapset vanhuuden varalle hoitajiksi vanhan piian elämän päätteeksi, mutta nyt sitten hirveän katkera, kun asutaankin eri paikkakunnilla ja meillä on omakin elämä. Isosiskoni kylläkin vielä nelikymppinen sinkku, eikä hänkään myöskään mikään lapsirakas, mutta tullaan toimeen. Ihmeen hyvin se sisko on leikkinyt nyt taaperon kanssa ja tulee muutenkin toimeen. :) Äiti ei oikein vieläkään ole lämmennyt, kun sille lapsen pitää osata olla kohtelias ja jutella asioista asiallisesti...Anoppi sitäkin innostuneempi vauvoista ja taaperoista, että sen puoleen voi olla onnellinen. Olishan se kuitenkin ihanaa, jos kaikki isovanhemmat osaisivat nauttia oman lapsen lapsensa vauva-ajasta ja siitä, kun on se meille vanhemmille kuitenkin iso juttu. Juuri sellainen välinpitämättömyys loukkaa, kun oma äiti ei ole kiinnostunut, karttelee eikä osaa kuunnella tai neuvoa mitään pienen lapsenlapsensa suhteen. Kyllä siitäkin näköjään kuitenkin selviää. :) Onneksi on kavereita ja neuvola.



Jemina 34+2

Lisään tähän juttua liittyen Epeli09:n asiaan, että minullakin oli äitiini ennen ihan lämpöisät välit ja toisaalta tietysti vieläkin, mutta se vaivaa siis nyt, kun ei saa juuri sitä tukea omalta äidiltä. Tuntuu, että se olisi ihanaa, jos saisi tukea lapsiasioihin ihan omalta äidiltä ja se on pettymys, kun ei saakaan. Ihmettelen sitä, miksi aina sanonut, ettei kannata tehdä lapsia(varsinkaan nuorena), kun itse kuitenkin ollut lopulta sellainen Äiti todellakin isolla äällä, kun me tytöt ollaan aina oltu kovin kilttejä ja tottelevaisia lapsukaisia. Ehkä se onkin jonkinlaista valtataistelua, kun nyt hän ei enää ole se perheen pää ja matriarkka. Jonkinasteista mustasukkaisuutta, kun nyt minulle onkin tärkeämpää joku muu kuin hän eli ihan oma perhe. Jonkin asteisesta kylmäkiskoisuudesta tai itsykkyydestä kertonee, että häntä ei saa missään nimessä nimitellä mummoksi, sillä se on vanhentava ja ruma nimitys hänestä. Mummo oli pojan ensimmäisiä sanoja, mutta eihän se kelpaa vaan pojan pitäisi osata sanoa häntä kankeasti "isoäidiksi", se kun on niin kunnioittavaa sanoa niin. Papan eli isäni mielestä tämä on erittäin huvittavaa, joten hän sanoo muka vanhingossa äitiäni ämmiksi, kun se on jossain kuulemma isoäitiä vastaava sana. ;)Onneksi mun isä osaa ottaa totisen äidin jutut huumorilla ja kyllä minäkin aika paljon. Se on semmonen meidän selviytymiskeino.

Lisäksi Epelille, että toivottavasti äitipolilla selviää tuo sokerijuttu. Itse hoidan raskausdiabetesta ihan ruokavaliolla. Kuitenkin saan syödä päivässä 200 g hiilihydraatteja eli se on aika paljon. Nälässä ei siis tarvitse olla. =)



Tsemppiä edelleen kaikille muillekin tässä loppuosassa raskautta. =) Mulla nyt rv 34+2 eikä eilen, olin illalla päivää edellä. ;)

Ekan vauvan syntymä onkin täällä saanut aikaan oikean viestivyöryn! Hyvä niin. Ja onhan se luonnollista et mitä lähemmäs h-hetkeä lähestytään, sitä enemmän ajatukset pyörii vauvajuttujen ympärillä!



Aotearoa: Aika pitkän kaavan mukaan sulla synnytys todella meni vaikka paikat olivat etukäteen niin "valmiina"! Onneksi kuitenkin kaikki meni viikkoihin nähden hyvin. Toivottavasti saat pikku-Anskun kainaloon mahdollisimman pian!



misujamasu: Sinä se jaksat kunnioitettavan sitkeästi töissä! Tänäänkö viimeinen päivä??



Parsa: Mulla myös erilaiset harrastukset olleet henkireikä ja ihan ehdoton juttu et olen jaksanut olla kotona. Käydään viikoittain seurakunnan perhekerhossa ja myöskään täällä se ei ole todellakaan erityisen uskonnollinen (kuten en minäkään). Alkulaulu ja -rukous ainoita, jotka viittaavat kirkollisiin menoihin. Lisäks olen käynyt muskarissa poikien kanssa. Vaikka kyse on ollut ns. vauvan/lapsen harrastuksesta, niin väittäisin et huomattavasti suurempi merkitys sillä on ollut itselle, et pääse pois neljän seinän sisältä. Kannattaa siis rohkeasti lähteä etsimään sitä omanlaista juttua! Voimia painiin yksinäisyyden kanssa.



Omaa napaa eli äippälomalla olen ollut tiistaista asti, jee! Eilen oli neuvola ja sieltä sanoivat et kahden viikon päästä sitten olisi tarjolla possupiikki. Sanoivat, että viimeisillään raskaana olevat rokotetaan samaan aikaan terveydenhuoltohenkilöstön kans - jos haluaa. Kaipa se rokote tulee otettua. Jotenkin olisin toivonut, että vauva ehtis syntyä ennen kuin rokote on kehissä, niin ei olisi tarvinnut tehdä päätöstä ottaako sen vai ei...



Juuri äsken luin naamakirjasta et tuttu raskaana oleva äiti sai sunnuntaina tytön, jolla on sydänvika (vasemman kammion vajaa kehitys) ja vauva kiidätettiin heti syntymän jälkeen Lastenklinikalle odottamaan leikkausta.. Kun katseli kuvia vanhempien itkuisista silmistä vauvan hätäkastetilaisuudessa ennen ambulanssin lähtöä, asettui taas nämä omat vaivat, kolotukset ja "murheet" oikeaan perspektiiviin. ONNEKSI kaikki on näin hyvin!!



Jospas yritäis vielä saada unesta kiinni!



- HH 35+2

Onnea kovasti ensimmäisestä marras-vauvasta!!!



Olen kyllä käynyt ahkerasti lukemassa teidän muiden kuulumisia, mutta aika ei yksinkertaisesti ole riittänyt osallistumaan keskusteluihin...



Täällä eletään nyt jännityksessä, että onko oma lähdönhetki koittamassa ihan lähipäivinä!!?? Laskettu ois 8.11., mutta viime maanantain kontrollikäynnillä synnärillä (verenpaiden takia) lääkäri veikkaili vaavin ottavan varaslähdön!? Lääkitystä kohonneisiin paineisiin en kuitenkaan saanut,vaan seuranta jatkuu synnärillä viikoittain synnytykseen asti! mitään muuta vaivaa ei ole ilmaantunut, tämäkin oli ihan odotettavissa että loppumetreillä alapaine aloittaa "loppukirin". Ekassa raskaudessa sain pariksi viimeiseksi viikoksi Albetol-lääkityksen, toisessa vältyin siltä täpärästi!!

Painoarvio oli maanantaina 2700g ja keuhkot jo kovassa treenissä...vähän saisi poitsu kyllä vielä kasvaa, mutta tohtorin mielestä oli valmis maailmaan ja sai luvan tulla jos on tullakseen :) !!

Tuosta maanantaista asti olen kärsinyt armottomasta kuukautiskipumaisesta jomotuksesta alavatsalla ja reisissä, ja supistuksia tulee ja menee...ei kuitenkaan vielä kivulaita!!

Viime yö meni taas nojatuolissa pyörien, kun pitkällään ollessa kivut on kaikkein terävimmät :/ !!

Nyt täytyisi kuitenkin lähteä viemään tuo kakkonen korvatohtorille jälkitarkastukseen ja iltapäiväksi on varattu parturikäynti, joten tänään ei tarvisi kiire-lähtöä tulla!!!!!!!!! Mies on kuitenkin nyt loppuviikon kotona, joten sen puolesta olis nyt hyvä sauma tulla maailmaan....seuraavat kaksi viikkoa olenkin sitten itsekseni näiden kahden vauhtiveikon kanssa kotona päivin ja öin!!!



Nämä kaksi edellistä on tullut maailmaan aikamoisella vauhdilla. Ensimmäinen ekasta supistuksesta 6h ja poika oli maailmassa, ja toinen 3h. Meillä tuonne synnärille on tunnin automatka, ja lapsenvahdin tulo kestää reilun puolituntia...sukulaisia ei asu ihan lähettyvillä!! Mitään stressiä en ole asiasta jaksanut ottaa... Sen verran on mietitty, että jos lähtö tulee miehen ollessa töissä, ambulanssi ja naapurien hälyytys on ainoat vaihtoehdot!!



H1N1-rokotteesta sen verran, että itse aion sen ottaa...mutta kohdallani menee varmaan synnytyksen jälkeen, harmillisesti!!! :/



Nyt on aivan pakko lähteä lastaamaan pojat autoon ja suunnistaa kohti seuraavaa etappia...



Hyvät voinnit kaikille!!



Nennu 36+5 ja poika-joukko

Mulla kohta neuvola, mutta katsoin just kuopuksen (taas) korttia, niin loppuun asti on menty täysin mallioppilaana. Eli vähän turhalta tuntuu juosta viikoittain neuvolassa.

Nyt tuntuu, että typy olis tullut vähän alemmas, en ole ehtinyt itse kokeilemaan tarkemmin.

Koko eilisin päivän siivosin ihan hullun lailla; pesin loput ikkunat, imuroin koko talon ja vielä moppasin pahimmat paikat. Enkä todellakaan halua tätä vielä ulos, mutta kun energiaa riitti ja vieraita on tulossa tänään. Eli tää päivä menee suolaisten leivonnaisten parissa.

Siinä siivouksen tahdissa supisteli koko ajan, mutta täysin kivuttomia olivat. Ainoat kunnon kivut saa tällä hetkellä iltaisin kun vauva potkii ja mönkii, on tullut oikein voimaa näemmä.



Äideistä vielä; musta olis tosi kurjaa, jos oma äiti olis noin nuiva. Kyllä täytyy silti sanoa, että tuon hoitamisen kautta oma äitinikin on vasta ihastunut näihin lapsiin. Meillä kun on joutunut hoitamaan lapsia, kun muuta vaihtoehtoa ei ole ollut ja navettaan en ole lapsia ottanut töiden ajaksi (on liikaa vaaranpaikkoja). Kyllä meidänkin esikoistyttö oli aluksi rakkaampi, mutta äitini on ottanut tosi rakkaaksi tämän erittäin vilkkaan pojummekin.



Hulda: kyllä kuulosti kurjalta tuo sydänvika-asia, toivottavasti vauva selviää.



Nennu: Mullakin on ollut samankestoiset synnytykset eli kiire voi tulla. Mulla matkaa noin puol tuntia (mutkaista hiekkatietä mennään).

Saa sitten nähdä miten käynnistyy. Viimeksi meni "ylävesi" ja lähdettiin aika pian sen jälkeen sairaalaan katsomaan oliko se vettä vai mitä. Sinne sitten jäätiin ja supistukset alkoivat siellä ja kahden tunnin päästä poika olikin jo sylissä. Esikoinen meni kyllä mun mielestä ihan tosin pitkän kaavan mukaan, vaikka sairaalassa ei kauan ehditty olemaankaan. Olin vaan suppareiden kanssa kotona viime hetkiin asti.



pp ja Hjördis 37+0 (huh huh) enää kolme viikkoa laskettuun, apuuva!

On yllättävän kiva tietää, että ei suinkaan ole ainoa, jolla on ongelmia äitinsä suhtautumisen kanssa. Vaikkakin samalla se on kovin surullista... Mutta kyllä me tästä selvitään ja mä olen käynyt psykologin kanssa asiasta juttelemassa ja on aika hyvin tiedossa syyt siihen miksi äitini käyttäytyy noin. Pitäisi vain löytää aikaa ja päästä kysymään äidiltä se tärkeä kysymys: "miltä susta tuntuu nyt kun olet tulossa mummoksi?" (oma äitini halusi nimenomaan olla mummo, toisaalta äitini sisko on myös mummo...). Raskausdiabeteksesta: olen oikeastaan ihan tyytyväinen, että sain lähetteen äippäpolille, mulla on keliakia ja oma terkkari ei osannut asiassa neuvoa. Harmittaa vain, että oma terkkari teki tuon kontrollin liian myöhään - olisi pitänyt tehdä pari viikkoa aikaisemmin... Paastoarvo oli ekassa mittaukses 5,3 ja tokassa 5,5. Täytyy nyt vain toivoa, että on saanut aikaiseksi tehdä sen lähetteen edes tänään - en oikein luota hänen muistiinsa. Hän on kovin nuori ja kyseessä taitaa olla eka työpaikka hänellä. Olo on vähän kuin koekaniinilla. Kaikki pitää tarkistaa papereista ja vähän sellanen olo kuin hän olisi kovin pihalla asioista aina välillä :(

Näköjään kaikki kekkä ovat synnyttäneet ekan lapsensa on ollut raskasta. Tässähän rupee jo hieman pelottaa että kuinka käy omalla kohdalla tuon synnytyksen suhteen. Ja sitten kun oon luonteeltani aika äkkipikanen ja odottamaton.

Viime yönä oli vaihteeksi taas yksi supistus kohtaus jossa kipu vihlas keskimahassa. Syyn tiedän, koska eilen kävelin kaupungilla ja kaupoilla n.8tuntia. Oli ehkä liikaa, mutta kyllä sitä tuli istuttuakin.

Mummuista ja ukeista on ollu puhe. Me ollaankin tässä pohdittu että miten opetettais muksullemme et kuka on kuka. Mieheni ja omat vanhempani ovat suunilleen saman ikäisiä 46,46,47 ja 50. Itselläni on ollut vain mummu ja ukki. Äidin puolelta mummu kuoli kun olin pieni ja ukkia ei ollu kun se kuoli sillon ku äiti oli pieni.

Haluaisin et omaa äitiäni kutsuttais mummuks ja isää ukiks. Mut sit miehen äitiäkin pitäis kutsua mummuks ja isää papaks. "mennään mummulle ja ukille", "mennään mummulle ja papalle".

Tässähän rupee itekki nauramaan omille kirjoituksilleen=)

Kiitos huldahuoleton rohkaisusta. tarvii harkita=)

Hieno homma, Ansku tuli maailmaan mallikkaasti! Onnea koko perheelle!



Jännä nähdä, kuka seuraavaksi!



Minä siivosin eilen vähän liian reippaasti, ja kärsin illan ja yön kaameasta selkäsärystä. Mielestäni se kuitenkin oli vaan selkäkipua eikä suppareita... tänään pitäis vielä mennä käymään Jyväskylässä ja olen hirvitellyt että uskallanko lähteä.



Mulla on vähän samoin kuin monilla muillakin, että oman äidin meiniki on harmittavaa. Anoppi on mulla mitä ihanin, ja vielä sairaanhoitaja ammatiltaan, niin sieltä on tukea riittämiin raskausasioissakin. Ja ovat todella onnessaan meidän lapsista, ottavat mielellään välillä hoitoon ja tulevat viikonlopuksi kylään säännöllisesti jotta voivat hoitaa lapsia ja me päästään miehen kanssa ulos jne.



Mutta ymmärrän teitä tosi paljon, joita harmittaa oman äidin kylmyys. Se tulee niin lähelle. Mun äiti puhuu nätisti mutta käytös on toista. Sillä on oma elämä niin aktiivista työn ja harrastusten parissa, että aikaa meille ei vain ole. Eniten mua harmittaa sen puolesta, koska meidän tytöt on jo niin isoja että osaavat jo laittaa mummot arvojärjestykseen... ei tarvi arvata kumpaan mummolaan he haluavat kyläilemään. Itse olen yrittänyt olla tasapuolinen, mutta lapset on niin hoksaavaisia näissä asioissa. Kyllä ne huomaa että tykätäänkö niistä oikeesti vai ei.



Meillä on kaikki isovanhemmat mummoja ja pappoja, kutsutaan heitä etunimen kanssa eli tyylii Malla-mummo ja Pekka-pappa. Ovat itse halunneet niin.



Mulla on vaavi jo laskeutunut nyt. Nukun TODELLA huonosti ja toivon totisesti että tämä ei menisi sitä kahta viikkoa yli lasketun ajan. Mulla tulee päivittäin sellasia heikotuskohtauksia, että voimat valahtaa totaalisesti varpaisiin ja melkein pyörryn uupumuksesta. Vasemmassa jalassa mulla on pari suonikohjua, ja ne ovat äityneet myös vaivaamaan. Painon nousu on hidastunut edelleen, ja päänsärkyä on lähes päivittäin myös. Paineet on kuitenkin ok ja mielialakin oikeastaan hyvä. Synnytys on alkanut vähän mietityttää ja ehkä jännittääkin. Vaikka viimeksi se meni käynnistyksestä huolimatta niin hyvin. Olen niin väsynyt, että jännittää miten jaksan.



Pakkasin sairaalakassia varten jo kempsut kasaan, uudet hammasharjat itelle ja miehelle jne. on ainakin jotain jo valmiina jos tulis äkkilähtö. Mihin en todellakaan usko...



Hei kerhoista on ollut kans puhe.. suosittelen kaikille kaikenlaisia perhekerhoja, vauvamuskareita yms, seurakuntien tai kuntien ylläpitämiä, miten vaan, kunhan on paikkoja missä tapaa toisia pienten lasten äitejä. Me suomalaiset ollaan harmillisen kyräilevää sakkia, itelleni on ainakin ollut tosi vaikeaa saada äitituttavuuksia, etenkin leikkipuistoissa tuntuu piirit sisäänpäinlämpiäviltä ja uutena on vaikea päästä mukaan. Mutta sinnikkyys palkitaan! :) Ennen kaikkea ei kannata jäädä kotiin vaan lähteä vaan ulos toisten pariin.



Ei mulla ole mitään sydänystäviä muodostunut uusista mammakavereista, joita olen tapaillut äippäloma-aikoina, mutta vertaistuki on tärkeää ja se auttaa vaikeiden päivien yli. Meillä on ystäväpiirissä tosi paljon kanssa lapsettomuutta, eli omista parhaista kavereista ei ole oikein ollut hyötyä näissä vauva-asioissa.



No niin kirjoitan nykyisin näköjään romaaneja tänne. Huomaa että on vähän hiljaisia kotipäiviä nyt.. :) Tsemppiä kaikille!



-Paakkis, 37+2

Kopsaan lääkärineuvolakuulumiset tuolta haahuista tännekin...





Tänään oli sitten viimeinen lääkärineuvola, kaikki oli hyvin, otti streptokokkinäytteen ja tulehdusnäytteet samalla. Vauva hiukan laskeutunut mutta ei kuulemma ihan lähiaikoina tupsahda ulos:) Hyvä niin!! Arvioitu syntymäpaino 3,5-3,6kg eli aivan mukavankokoinen, toki nuo on vaan arvioita. Vähän pettymys oli ultraaminen, muistinkin että vaikea hahmottaa vauvaa enää näillä viikoilla, mutta tosiaan oli vaikea hahmottaa yhtään mitään ruudulta:/ Nenä oli ainut minkä erotin, kun pään tarjontaa ultrasi tarkemmin ja kylkiluut vilahtivat kerran ruudussa, muuten en kyllä tiennyt mikä kohta siinä näkyy. Lääkäri ihan osoitti sormiakin ruudusta, että tuossa on sormet ja käsi, mutta enpä sittenkään tajunnut! No, pääasia että kaikki vaikutti hyvältä edelleen:) Polille pitäisi varata ensi viikolle aikaa, jos tahtovat sektioarpea tutkia paremmin, ei kuulemma aivan välttämätöntä varsinaista synnytystapa-arviota tehdä, kun haluan alatiesynnytyksen ja vauvan tarjontakin mainio niin tilanteen mukaan sitten synnytyksen koittaessa edetään, mutta ei ollut täällä neuvolassa varma haluavatko vanhaa sektioarven paksuutta mittailla. Sehän selviää sitten alkuviikosta kun soitan.

Hämmästyin myös että seuraava neuvolakäynti vasta rv.37+0, kun ajattelin että olisi jo viikon välein. Kai se on sitä kunnan säästämistä..

Mutta iloisin mielin jälleen viikonloppuun!!



Helene 35+0