--- Marrasmasut vko 42---

Ihmettelin, että sulle on sanottu, että noi paastoarvot on koholla. Mulla mittailtiin muutaman kerran ja oli aina 5,3 ja sanottiin, että se on ihan normaali?! Mulla on myös keliakia, sen tiimoilta ei ole tullut neuvolasta mitään neuvoja, ehkäpä me keliaakikot ollaan itse tietoisempia ja osaavampia gluteenittomasta ruokavaliosta ja kaikista siihen liittyvistä kiemuroista kuin terkkarit?



PARSA, musta kuulostaa niin hauskalta kun luettelet noi ukkien ja mummujen iät, mulla nimittäin mies täyttää 46 ja ite täytän 39 :-)). Miehen esikoinen onkin kyllä jo 18, että eihän sitä tiedä milloin se ukkius hänellekin kolahtaa, aika hurjaa! Tahdon kuitenkin uskoa, että me ollaan niin nuorekkaita ja urheilullisia ym. että kelvataan vielä vanhemmiksin :-). Saapa nähdä, mitä mieltä pienokainen on sitten kasvaessaan...



t.Jumppis 34+5

Jumppis: Siis en tarkoittanut mitenkään sillä että väheksyisin tai ilkkuisin teitä vanhempia äitejä ja isiä sillä itse tunnen kans monia vanhempieni ikäisiä tuoreita vanhempia vauvojensa kanssa. Oon pahoillani jos joku on ottanut asian sillälailla vastaan. Anteeks. Tottakai kelpaatte vanhemmiksi, ei vanhemmuus ikää katso=)

Joskus vaan satun puhumaan miettimättä seurauksia=) Äitinikin hieman epäröi vielä tuota mummu-sanaa kohtaan. Pikkuveljeni on nimittäin 12 niin tilanne on vanhemmileni uutta

en loukkaantunut mitenkään, ihanaahan se on, että meitä vanhempia on monenikäisiä ja monenlaisia! Itselleni vain tuli mieleen kirjoittaa tuosta hyväksynnästä. Hyvää viikonloppua!!

Jumppis

Tuossapa nuo otsikossa mun kuulumiset taitaa ollakin :) Suklaaseen mulla on kamala himo, joka päivä täytyy jotain saada...



Oletteko huomanneet, että näin kylmällä ja viimalla alkaa rintoja vihlomaan jos takki on auki eikä ole tarpeeksi suojaa? Voikohan rintatulehduksen saada jo ennen imetyksen aloittamista? Mulla kun ei mene kuin yksi miehen urheilutakki kiinni enkä viitsi sitä kaupungille pistää. Kaulaliinalla yritän rintoja peitellä, mutta jostain se viima aina pääsee kylmettämään.

Viimeksi oli siskolta lainassa rinnanlämmittimet ja ne oli kyllä ihanat koleassa kesäkuussa. Nyt olen ne hälle palauttanut ja mietin josko ostaisi sellaiset. Olisivat jo nyt näköjään tarpeeseen.



Sairaalakassi pitäisi pakata. Mitä olette pakanneet/ajattelitte pakata mukaan? Kamera, lukemista, suklaata, kännykkä, itselle ja vauvalle kotiutumisvaatteet, siteitä, nämä nyt ainakin ajattelin varata omaan kassiin.



Vaikka vointi onkin suht hyvä niin silti ei pinna tunnu riittävän enää mihinkään. Tänään äyskin miehelle ihan turhaan puhelimeen ja pojalle tulee myös tiuskittua syyttä suotta :/ Harmittaa hirveästi kun poika täysin viaton tähän tilanteeseen ja silti saa epäasiallista kohtelua osakseen. Varsinkin esikoisen syömätouhuissa ei meinaa riittää pinna. Se kun on pelkkää sotkemista, syöttää ei saa ja itse ei pistä suuhunsa mitään. Tämänkin päivän ruokasaldo on puolitoista desiä maitoa ja sekin meni vain lämmitettynä alas.



Tänne siis kuuluu supistelua, herkuttelua ja lyhyttä pinnaa :)



Kurjaa kaikilla niillä, joilla suhde omaan äitiin on etäisempi. Anoppi on toinen juttu, mutta oma äiti on kuitenkin aina oma äiti :/ Toisaalta jos oma äitisuhde ei ole häävi, hyvä suhde anoppiin voi paikata sitä vaikkei tietenkään korvaa omaa äitiä. Itsellä on hyvät välit äitiini, vaikka asuvat isäni kanssa melko kaukana ja harvemmin nähdään. Sieltä saatu henkinen tuki on kyllä tullut tarpeeseen. Anopilta taas ei heru minkäänlaista tukea, syyttelyä vain. Mikään mitä ollaan miehen kanssa tehty ei ole ollut hänen mieleistään. Jopa häissämme näytteli hapanta naamaa ja puheli vieraillemme miten noin nuorena (minä silloin 22 ja mies 24) pilaavat elämänsä ja kun odotti pojalleen parempaa. Mutta eihän tuollainen ihminen ole kuin lapsellinen ja tyhmä ja sillä lailla olen koittanut häneen suhtautua. Sitä mieltä kyllä olen ettei aikuiselta ihmiseltä tarvitse sietää ihan minkälaista käyttäytymistä tahansa, vaikka ns. lapsellinen narsisti olisikin. Yritän kovasti nykyisin asettaa rajoja hänelle etten salli itseäni tai perhettäni kohdeltavan huonosti.



Taisi tulla romaani... :) Nyt kauppaan, vieraita tulossa illalla.



Adara 36+4

Jälleen täällä!

Odottelen vieraita tulevaksi ja päätin nopsasti vastailla...



Kassiin ajattelin laittaa lapsille mehua ja pari pientä namipussia (kun siis tulevat visiitille) itselle hammasvehkeet yms dödöt ja shampoot. Videokamera, järj.kamera+akut, kotiintulovaatteet: tavalliset collegehousut, imetyspaita, pehmeät imetysliivit. Siteitä (jos en taaskaan vuoda paljon, en halua käyttää niitä sairaalan vaippoja kauan), liivinsuojukset, vauvalle tutti, vauvan kotiintulovaatteet: 50 cm body, potkari, puuvillalakki+pipo, kevyt fleecepuku tai samettipuku ja sitten ostin siihen kaukaloon sen aika paksun fleecesysteemin, jonka saa myös kantopussiksi. Sen saa tiukasti vauvan ympärille ja voi sitten availla autossa, jos tulee liian lämpöistä. Niin ja tärkein kuoharipullo!



Neuvolassa olin ja kaikki taasen erinomaisesti, pää liikkuu hieman, muutoin laskeutunut. Sf-mitta 32 eli samoissa mennään kuin muissakin lapsissa. Tänään on nuita luita vihlonnut vähän ja alaselkää pakottanut, johtuu varmaan tuosta kiinnittymisestä.



Sitten seuraavaksi mua odottaakin pihahommat ens viikolla: haravointia on tosi paljon, ruusut pitää leikata ja sipulit istuttaa...



pp ja Hjördis 37+0

Tai siis vauva lasketaan täysiaikaseksi - eikös vaan :-) Sen kunniaksi voisi - taas - raapustaa muutaman rivin.



Onko Suomessa vielä joka puolella niin että sinne sairaalaan jäädään synnytyksen jälkeen? Siis normaalin alatiesynnytyksen. Ihan ihmeissäni lueskelen teidän juttuja.



Täällä, jos kaikki siis menee suht hyvin, niin ainakin uudelleensynnyttäjät patistellaan kotiin 6 tunnin kuluttua synnytyksestä. Kakkosen aikaan olin niin osastokammoinen, että lähdin kotiin vaikka komplikaatioita olikin. Kävin sitten vaan näytillä jälkeenpäin ja olin puhelinkontaktissa sairaalaan. Minusta on paljon rauhallisempaa tutustua vauvaan kotona ja maitokin nousee paremmin kodin rauhassa kun osastolla. Mulla on jälkisupistuksetkin niin järkyttäviä, että mielummin kärvistelen kotona kun monen hengen huoneessa. Ekasta olin raskausmyrkytyksen takia siellä niin pitkään että jätti kai jälkensä...



Kaikenlaisia mammoja, mummuja ja anoppeja sitä on. Niinhän se täälläkin on että ei tämä kolmonen ole herättänyt mielenkiintoa sillä tavalla kun nuo kaksi ensimmäistä, mutta eipä se juuri haittaa. Ainoa ketä nyt voisi sanoa että reagoi negatiivisesti oli miehen yli 80 kymppinen isä, joka on aina ollut sitä mieltä että kahta lasta enempää ei pitäisi perheissä olla.



Tuttavapiiristä on tullut sitten sitäkin kummallisempia kommentteja. Hyvin näkyy miehen ja minun tuttavapiirin ikäero Minä olen syntynyt 70-luvulla ja mies 60-luvulla. 60-lukulaisilla on tasan tarkkaan kaksi lasta ja monella 70-lukulaisella alkaa olla isompia lapsilukuja. En tiedä että voiko yleistää, mutta itse olen ollut huomaavinani eron.



Ja juu, tänään piti olla viimeinen työpäivä. Tosin jostain kumman syystä on kalenteri täynnä ensi viikon ja vielä seuraavankin puolelle, että se siitä suunnitellusta lomailusta. Olen kyllä ilmottanut kaikille, että olen mitä epäluotettavin kokousten sopija tästä lähin. Jos en ilmesty paikalle niin olen todennäköisesti synnärillä... Mutta menköön nyt sitten. Toivottavasti ei tullut luvattuja liikoja. Tänään olin niin pirteä kun tuli nukuttua kunnolla ensimmäinen yö sitten aikoihin, mutta lounaan jälkeen on supistellut aikamoisesti.



Sairaalakassin voisi tosiaan laittaa kasaan. Eipä sinne kauheasti mitään tarvita, mutta jos ainakin kameran muistaisi ladata ajoissa. Ja vatteet pikkuveikalle että sieltä pääsee kotiin :-)



m&m 37+0

Jemina kyseli pelkopolista. Mulla se oli tosi positiivinen kokemus. Ekaks juttelin kätilön kanssa synnytyksestä. Hän myönsi heti että synnytys oli vaikea ja että harva ensisynnyttäjä pystyy edes synnyttämään alateitse vauvaa joka on kasvot ylöspäin eli avosuutarjonnassa. Hänen kanssaan keskusteltiin vähän peloista ym. Sitten ultralla katottiin vauva. Tämän jälkeen pääsin lääkärille ja kävimme hänen kanssaan synnytystä läpi. Ekaks edellistä. Samalla selvisi mulle kaikenlaista synnytyksestä. Yleensä kuulemma imukuppi on avittamassa ponnistusvaiheessa, mutt amulla se oli het alusta asti. Eli siis vauvan pää ei ollut tullu vielä yhtään esille. Joten se jouduttiin ”repimään” ulos. lääkärikin totes synnytyksen olleen rankka. Sitten keskustelimme synnytystoiveista ja hän kirjasi kaiken ylös. Ja kysyi myös mitä mieltä olen sektiosta. Mä pelkään sitä enemmän kuin ite synnytystä, joten se hylkäsin. Paitsi jos tulee samanlainen synnytys kuin pojalta. Toista kertaa en halua avosuutarjonnassa olevaa synnyttää, enkä halua imukuppia!!! Ja nyt reilun viikon päästä mulla on sitten viimeinen käynti. Saatan vähän ehkä puhuia sektion mahdollisuudesta, koska nyt pelottaa niin kovasti synnytys yksin. Mies nimittäin lähtee kahden viikon päästä merille (vko 38+3) ja tulee takaisin vasta 4 pvä ennen laskettua aikaa. Ja mähän en todellakaan halua synnyttää yksin!!!!!!



Tänään kävin neuvolassa ja kaikki oli hyvin. Verenpaineetkin oli kerrankin noussu eli olivat 66/109. Nehän on mulla huidellu koko ajan todella alhaisissa lukemissa. Alhaisin tainnu olla 58/89. Painoa oli tullu vain 300g viikossa ja nyt neuvolan mukaan yhteensä 13,4 kg ja mun mielestä pari kiloa vähemmän kun alussa laihduin. Tuo luku on siitä ekasta neuvolakäynnistä. Hemoglobiini oli vähän laskenu ja käskikin syödä loppuajan rautaa. Pojalla oli sykkeet taas 154, kuten koko raskauden ajan on olleet. Esikoisen sykkeetkin huiteli läpi raskauden 150 paikkeilla. Kohdunpohjan korkeus oli muuten 33 cm. Niin ja ilmoitin ottavani possurokoitteen.



Sairaalakassi on valmiina. Siellä mulla on kotiutumisvaatteet, pesuaineet, karkkipussi, tuoremehua, vauvalle nalle ja tutti, ja rintoihin lansinoh rasvaa, siteitä ja eikai siellä muuta. Lukemista en ottanu, koska ekalla kerralla en olis siihen pystyny meinaan synnytyksen aikana ja sen jälkeen en ois edes jaksanu. Kun vauva nukkui, nukuin mäkin.. Kamera laitetaan sitten lähemmin matkaan. Lisäks olen laittanu turvakaukaloon hoitolaukun, jossa on sitten vauvan kotiutumisvaatteet.



Mutta nyt mä taidan lähteä poitsun kanssa saunaan.



Uma 36+2

Kiitos Umalle tiedosta. Kuulosti ihan fiksulta meiningiltä eli tärkeää tuo synnyttyjän kuuleminen ja annetaan mahdollisuus kunnon keskusteluun. :) Mulle sanottiin heti keväällä toisen raskauden tultua tietoon, että on olemassa tuollainen pelkopoli, mutta terkkari ei sen enempää valaissut asiaa. Nyt on puhuttu vaan siitä synnytystapakeskustelusta, joka mulla on marraskuun alussa. Sekin on vähän hämärän peitossa, mikä prosessi se on, mutta lääkärin kanssa juttelen silloin. Mulle on jo 3 lääkäriä sanonut äitiyspolilla/ottanut asiaan kantaa, että mun kohdalla sektio on kaikista järkevin ja riskittömin. Sama homma kuin Umalla, että sektiokin tuntuu pelottavalta, sillä onhan se aika iso operaatio/leikkaus. Siinä mielessä myös sama homma, että eka vauva vedettiin imukupilla ulos. Toivottavasti kukaan ei nyt ala pelkäämään hirveästi sitä imukuppia, sillä olen löytänyt vanhoista kavereistani vain yhden kohtalontoverin, jolla myös oli epäonnistunut imukuppisynnytys(mun käsittääkseni tosi harvinaista epäonnistua). Kyllähän siitä imukuppisynnytyksestä etukäteen sanottiinkin/mainittiin neuvolassa/perhevalmennuksessa, että se ei ole ihan normaali synnytys vaan semmonen jonkin asteinen poikkeustila eli jonkin verran valaistiin asiaa. Oli vaan sitten huono tuuri, kun semmoinen synnytystapa sattui omalle kohdalle(ponnistusvaihe kesti lähemmäs tunnin) ja vielä kaiken lisäksi lopulta oli huono imukuppisynnytys. Siitä olen kyllä ikionnellinen, että poika syntyi täysin terveenä ja punainen rengasjälki/haavat päälaella paranivat tosi nopeaa eli tärkeintä oli, että vauvan terveys oli mitä mainioin. :) En halua siis turhaan pelotella ketään, vaan korostan, että minulla oli huono tuuri itselläni. Poikani sai muuten harvinaiset hienot 10 pistettä, kun ei kuulemma ollut ollenkaan iholtaan sininen, vaikka ne lääkärit(kyllä lääkärit) ja kätilöt siinä mun synnytyksessä odottivat pahan näköistä vauvaa, kun tosiaan äkistelin sitä niin kauan aikaa ulos. Joidenkin mielestä sellainen 15 min. ponnistusvaihekin on jo pitkä, joten sen vuoksi se mun oli tod. pitkä ja minulta meni siinä kaikki voimat. Jouduin jäämään sairaalaan 5 päiväksi, mikä tuntui ikuisuudelta, kun olisi ollut ihanaa päästä nopeammin vauvan kanssa kotiin niin kuin muutkin pääsivät.



Äidistäni vielä sen verran, että ehkä siihen kylmäkiskoisuuteen vaikutti silloin vauva-aikana tuokin edellä kertomani, kun hän tiesi sen, että minulla oli ekana vaikea tulla raskaaksi ja sitten kun tulin raskaaksi olin tosi pahoinvoiva. Sitten oli rankka synnytys, lapsivuodeaika ja muutenkin toipumiseen meni kauan aikaa. Äitini oli siis jotenkin syvimmillään vihainen siitä mun vauvalle, että mulla terveys huononi, vaikka itse en kyllä ajatellut niin ollenkaan. Äitini jotenkin vanhanaikainen ja ajattelee kai, että halusin liian kovasti raskaaksi, ettei se ole ollut vaivan arvoista. Molemmat raskaudet ihan spontaaneja olleet mulla, vaikka yhdessä epäonnistuneessa inseminaatiossakin ehdin käydä. Joten onneksi oli sen puolesta luonnollisia raskauksia, kun äitini olisi kuitenkin pistänyt sen piikkiin, että mua rangaistiin, jos en olisi antanut vaan "luojan" hoitaa hommia. Sitten kun hän ei ole vielä lapsirakas, niin eihän siinä voi saada mitään tukea, kun epäonnistaa kaikella tapaa tämmösissä asioissa. Harmaita hiuksia olen vain hänelle tuottanut, kun kaikki ei ole mennytkään tiptop, niin kun hänhän tässä kärsii. Isäni taas puolestaan sympaattisempi ja kyseli ja soitteli usein, miten menee ja melkein mun kauhuksi itkeskeli puhelimessa huolesta/välillä onnesta, kun kuitenkin muuten on niin vahva ihminen. Nytkin vielä soittelee ikävissään pojalle ja haluaa kuulla, kun poika opettelee puhumaan. ;) Meillä vaan taitaa olla nuo isovanhempien roolit normaalin verrattuna käänteiset. ;) Toisaalta uskon, että monet muutkin vanhat papat ovat ihan samanlailla ihanasti höperöitä tyttärenpojistaan. :D Äitini on vaan luonteeltaa itsepäinen ja jäärä, jotenkin kovakin niin kuin vaan kuvittelen vanhojen miesten olevan, eli naiseksi jotenkin epäempaattinen välillä. Meitä on niin moneksi sukupuolesta riippumatta. :)



Minulla on nyt ollu tavallista pidempi neuvolakäyntiväli, kun täällä pulaa neuvolatiloista sekä terkkareista ja vielä sattui syyslomat jne. Ensi viikolla kuitenkin on käyntiaika erille terkkarille kuin tavallisesti. Täällä siis tavallisesti systeemiin kuuluu käydä neuvolassa saman hoitajan luona. Minun mielestä mielenkiintoista käydä välillä toistenkin hoitajien juttusilla, kun siinä huomaa sen eron. Toiset paljon tähellisempiä kuin toiset ja muutenkin saattaa olla lähestymistavoissa isojakin eroja.



Kaikille jaksamista! Jemina 34+3

Heh, mä oon sua vuoden nuorempi ;) Tosin mies on sitten mua melkein 5-vee nuorempi.



Meillä se 5.3 on se raja-arvo tossa sokerin paastoarvossa ja se tarkottaa ruokavaliota. Eli sillon työnnetään käteen täysin hyödytön ruokavaliolappu (syö ruista ja keliaakikko syö...? max 3 hedelmää päivässä (mun oli pakko saada jotain makeeta -> korvasin suklaalla, jepjep) jne.). Päällimmäisenä mulle jäi mieleen siitä ruokavaliolapusta, että pitää välttää rasvaa, sokeria, vain vähän proteiinia, joka sekin on mahdollisimman vähärasvaista, pitää syödä puuroa ja min. 5 ruisleipäpalasta päivässä... Et en oikein osannut tuota seurata. Miten esim. on keliaakikolla juuri leivän laita tai pastan? Kaurapuuroa olen alkanut syömään aamuisin, mutta onko sekään sitten hyvä asia? Juureksia ja kasviksia syön runsaasti ja proteiinistani en luovu :) Ongelmana ovat nuo hedelmät joihin mulla on ollut himo ja niiden korvaaminen suklaalla ei tietenkään ole ollut fiksua, mutta se on himo - minkä sille voi? Kait se olisi ollut fiksumpaa vain jatkaa niiden hedelmien syöntiä... Leipää puputin kanssa paljon, mutta olen nyt koettanut edes sitä hieman kontrolloida kun tuo on tosiaan hankalaa, että mikä leipä sitten on hyvää keliaakikolle...



Täällä oli myös puhetta kaverisuhteista. Meillä on se ongelmallinen tilanne, että ollaan molemmat kuitenkin vanhoja vanhemmiksi ja kavereilla joko on jo vanhempia lapsia tai sitten heillä ei ole lapsia ollenkaan. Eli eipä ole ketään meidän kanssa samassa tilanteessa olevaa. Onneksi miehen työkaveri asuu tuossa ihan vieressä ja hän sai esikoisen reilu pari kuukautta sitten. Hän on ainoa samassa tilanteessa oleva, tosin tietty mua nuorempi, mutta mulle sillä iällä ei ole väliä muutenkaan. Mut aika rankkaa on ollu huomata kuinka omat vanhat kaverit ei halua olla enää yhteyksissä, ei edes sellaiset joilla on vanhemmat lapset. Eniten kait sattuu kummipoikani äiti, joka on nyt niin opiskelijaa, että on jopa laiminlyönyt oman perheensä ja käy vain opiskelijatapahtumissa ryyppäämässä eikä reagoi mitenkään tähän mun raskauteen, vaikka erittäin lapsirakas onkin. Siis eniten tossa sattuu se miten hän kohtelee omaa perhettään... Olen koettanut vain ajatella, että itse vältän moisen käytöksen sitten joskus. Toivottavasti...



Niin ja Jemina. Mun äiti on kanssa kovin miesmäinen. On ollut miehisellä allalla töissä ja kait se on sitten myös osaltaan kovettanut (toisaalta olen itse myös miehisellä alalla töissä ja kovin tunteellinen...).



rv 33+6

Heh, tämähän sattui hyvin ja hauskasti, sillä minä olen taas puolestani Epeliä vuoden nuorempi. ;) Mieheni on mua vuoden vanhempi. Molemmat ollaan miehen kanssa vielä tasaisia vaakoja eli lokakuun lapsia. Meiän poika sähäkkä skorppari ja ilmeisesti tästä pikkukakkosestakin tulee skorppioni. =) Meillä on samanikäisiä kaveripariskuntia, joilla on pieniä lapsia. Muutenkin tuntuu, että mun lukiokaverit ovat vasta mun ekan synnytyksen(2007) jälkeen innostuneet tekemään vauvoja eli nyt on meneillään oikea vauvabuumi mun ikäluokassa. :D Mukavaa! Eikä sillä iällä ole todellakaan muuten väliä...Mitä vanhemmaksi tulee niin kyllä sitä huomaa, että pääkopan sisältö se merkkaa tykkääkö jostain ihmisestä. ;D Huumori myös yhdistää ihan hirveästi ihmisiä.

Ihan hurjaa, että ensimmäinen vauva on syntynyt, toisaalta niitä vois olla kyllä jo useampiakin! Onnea Aotearoa ja koko perhe. Oli kyllä tosiaan tytöllä jo kivasti kokoa.



Itsekin olen kyllä ajatellut synnytystä nyt enemmän. Viime yö oli raskauden pituuden mukaan se, josta esikoisen kanssa meni vedet ja lähdettiin sairaalaan (35+3). Tuntuu hurjalta, että tässä vaiheessa raskautta olin osastolla odottelemassa supistusten lisääntymistä! Nyt siis täytyy olla tyytyväinen, että ollaan näin pitkällä ja jokaisesta lisäpäivästä olla iloinen. Katsotaan sitten kun menee yliaikaa :).



Kerhoja mäkin suosittelen kaikille. Meillä kanssa srk- ja mll-perhekerhot. Srk-kerhossa kyllä uskonnollista asiaa niin minimissään, että edellisen asuinkunnan mukavan mallin mukaan sitä jopa odottaisin hieman enemmän. Mutta ehdottomasti myös äitien henkireikiä. Poika oli 4kk, kun siellä ruvettiin käymään.



Kassin sain pakattua pari päivää sitten, vielä olis kyllä laitettavaa ja silitettävää, ehkä sitten ensi viikolla.



Mahassa myllertää ja tuntuu välillä vihlontaa, kai tuo alaspäin suunnistaa. vaikka eikö noiden liikkeiden pitäisi muuttua venyttelyiksi jo? Neuvola ma, sitten vasta parin vkon päästä lääkäri, sehän on sitten jo vko 38. Ja silloin ymmärtääkseni kokoarviota ja synnytystapa-arviota, jota mulle ei siis koskaan ole tehty. Eikö ole aika myöhään?



Hyvää jatkoa kaikille,



Nyyny ja Nasu 35+3

Juu, mulla sama homma, että synnytystapa-arvio, kun viikkoja tasan 37 eli silloin olen 38. viikolla. Sektio tehdään todennäköisesti, kun viikkoja tullut täyteen 39 eli viikkoa ennen la. Sairaalassa sanottiin, että se viikkoa ennenkin tuntuu heistä aikaiselta, kun vauvan keuhkot pitäisi kehittyä loppuun asti. Hyvä vaan siis siinä mielesssä, jos vauveli vaan pysyisi sisällä sinne asti. Eka synnytys kun meni viikon yli ja pojalla jo pää ihan tukevasti pystyssä, niin arvelivat, että tämä toinenkin olisi siellä masussa mahdollisimman pitkään oma-aloitteisesti. Muuta en tiedä vielä. Alkanut se sektio vaan jännittään.



Tänään kävin apteekissa ja farmaseutti siellä kehaisi, ettei olisi tiennyt mun olevan edes raskaana, jos en olisi kertonut. Talvitakki ilmeisesti niin peitti mahan. Naureskelin, että joo kk päästä varmaan alkaa jotain tapahtumaan, kun la lähestyy. Edellisessäkin raskaudessakin mulla oli loppujen lopuksi pienehkö massukka, mutta poika oli silti 3,5 kg. Mulla ei kyllä ole normaalisti mahaa ollenkaan vaan olen tosi hoikka ja lättämahainen, jopa ekan raskauden jälkeen. Nyt kun katson itseäni peilistä niin kyllä näytän sellaiselta rantapallon nielaisseelta. :D Tämä tyttömaha ihan samanlainen kuin poikamahakin eli eteenpäin työntyvä pallo, mutta ei mitenkään levenevä. Takaapäin kukaan ei edes huomaa raskauttani. Joskus ei kuitenkaan aina muista, että maha on tuossa edessä ja yritän tukkia itseäni liian ahtaista väleistä. =)



Jemina 34+3 eli odottelua vielä rapiat 4 viikkoa :)

moi.olen lueskellut muiden juttuja,sillä tavalla ollut mukana keskustelussa.:)Itsellä kanssa melkein kaikilla(pariskunta) kavereilla lapsia,ja tässä elo-lokakuussa vissiin syntynyt 6 tutulle vauveli.1 poika ja loput tyttöjä.:)Minulla ollut pahoja liitos/lantio kipuja,rasituksessa tulee,silloin ei voi kunnolla kävellä ja tuoliltakin nouseminen todella kivuliasta,vas puoli on se kipeä..Vauva onjo alhaalla,menkkamaisia kipuja jonkun verran päivittäin ja muutamia supistuksia,ei kuitenkaan kovin kivuliaita.Ens ke ois sit 38vkoa täynä,ihan hurjaa,en vieläkää usko että kohta on pikkuinen taas..jotenkin aika mennyt kuitenkin niin nopeaan.Edelliset lapseni syntyivät 40+2,saa nähä miten tää kolmas.Oikein hyviä vointeja kaikille ja kärsivällistä loppuodotusta!!:)

Kiitos kaikille onnitteluista!



Ansku voi oikein hyvin. Vielä hän on sairaalassa, mutta saattaa kotiutua jo ensiviikon aikana. Antibioottikuuri loppuu jo huomenna. Painoa hänellä on tällä hetkelle 2225g (laskenut aika paljon), mutta hyvin hän jaksaa syödä. Alkuun tarvittiin nenämahaletkua avuksi, mutta nyt hän on jaksanut jo muutaman päivän syödä ihan kaiken ilmankin.



Isot sisarukset ovat ihan innoissaan. Ovat saaneet pitää vauvaa sylissä ja odottavat tietysti kovasti, että saadaan Ansku kotiin.



Olen seurannut teidän kuulumisia kovasti, monilla on jännät paikat. Onkohan Jonn@ saanut jo oman nyytin? Ja Piitaliinako sanoi, että sektio olisi tulossa näillä viikoilla?



Vielä tsempitystä kaikille loppuodotukseen!



Aotearoa ja Ansku 6pv

Hei!



Koko raskausajan olen kaivannut samoilla viikoilla olevia naisia ja nyt vasta hokasin tämän. Mitenkähän saisin nimeni lisättyä tuonne listaan ja muutenkin pääsisin ketjuunne mukaan. LA on 22.11 ja synnytyssairaalana SEKS

Tervetuloa mukaan kirjoittelemaan! Lisäsin sut tuohon listaan (vko 43) ja voit tulla kirjoittelemaan sen pinon alle! Kuulumisiin...



pp ja Hjördis 37+5

Katosin langoilta tuossa 9.10., lääkärit kun päättivät minun olevan ehdottomasti sairaalakuntoinen... Sain siis rytmihäiriöitä, joista en itse sen kummemin kärsinyt, tuli vain hieman epävarma olo vauvan kunnosta. Vauvalla ei ollut hätää, sykkeet olivat ok, liikkui hyvin jne.



No, maanantaina sitten kertoivat päättäneet sektiolle päivän: ke 14.10., joten poika repäistiin maailmaan rv35+5. Reipas mies kuitenkin oli, huuto alkoi heti, samaten pissa lensi samantien. Vuorokauden tarkkailun jälkeen siirsivät pojan osastolle, minä taas vietin ensimmäisen vuorokauden teholla... Kuulostaa hurjalta, mutta kyse oli vain varotoimenpiteestä. Saipahan ainakin "tehokasta" hoitoa, kallistakin vielä...



Nyt olemme molemmat jo kotona, ihmettelemässä toisiamme.



T: Piitaliini & Pätkä (45cm, 2355g)