YÖKKÖJEN eloa 2009

Kaunista päivää, anyway,



Aivilolle ja Möyrille järjettömästi voimia. Möyri, mä olen myös kuullut tuosta Tammisaaren unikoulusta, ei varmasti huono vaihtoehto, jos omat keinot eivät tepsi. Ja teillähän on jo aika montaa keinoa yritetty. No, jokainen yö tuo ikää lisää ja kuten moni on todennut ajan kanssa....hurjaa vaan että se voi viedä vuosia ennen kuin yöt rauhoittuvat, mutta tuntuu ettei suunta voi teilläkään olla kuin parempaan päin. Nostan hattua kyllä että olette vielä "elossa ja järjissä", useampi kuukausi kun tuota valvomista takana.Möyri, miten mummon unikoulu onnistui viikonloppuna?



Meillä viime yö ei ikävä kyllä jatkunut edelliseen malliin.

Ei ihan toivotonta, mutta paljon on vielä tehtävää....



20 nukahti itse pinnikseen

22 tarjoilin tuttia

23.30-01 hereillä, ei itkua, jokeltelua ja leikkiä tutin ja pinnojen kanssa. Yritti tähdätä itse tuttia suuhun...

01-04 UNTA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

04.20 tarjoilin tuttia

06 taas tuttia

07.15 herätys



Summa summarum, tuo tutti aiheuttaa kyllä monta mutkaa. Ei osaa nukkua ilman sitä (ts kevyessä univaiheessa herää aina ilman tuttia, pakko antaa tai volyymi nousee jopa itkuksi, sitäkin oon koittanut etten anna tuttia...) Ja nykyisin leikkii sillä ja yrittää itse laittaa suuhun ja ottaa pois suusta.

En vaan vielä haluis luopua siitä, auttaa kuitenkin mm nukahatmaisessa (meiän neiti 5 kk ja pari päivää päälle).



Muita tuttiongelmaisia?Neuvoja otetaan mielellään vastaan.



Tsemppiä ja parempia unia meille kaikille,

yks kyöpeli

Lämpimät onnittelut tosiaan teille, joilla uniongelmat on noinkin hienosti helpottuneet. Se antaa toivoa meille kaikille, jotka vielä yritetään selviytyä pätkänukkujiemme kanssa.



Aivilo: Meillä vaikuttaa olevan aika lailla samanlainen tilanne - vauvammehan ovat samanikäisiäkin. Välillä on hyviä öitä ja välillä taas todella levotonta. Yritetään kuitenkin jaksaa ja toivoa, että mekin vielä päästään nukkumaan kunnon öitä (tai edes enemmän kuin pari hassua tuntia putkeen).



Peppi: Marge tuolla aiempana tais kirjottaa unikouluohjeista, ettei tuttia kannata jättää koulutusvaiheessa pois, jos se on lapselle tärkeä. Toisaalta jos se tolla tavalla häiritsee öitä, niin ehkä tilanne on sitten toinen :/



Möyri: VOIMIA! Ihanaa, kun mummo ottaa vauvan viikonlopuksi, niin saatte nukkua. Tiedä, vaikka vauva oppisi mummon hoteissa nukkumaan paremmin. Pidän peukkuja! Mäkin oon aivan sairaan väsynyt, ja koska asutaan ulkomailla, niin isovanhemmat ei ole ihan käden ulottuvilla. Mun äiti tosin oli jo tulossa tänne kun itkin hänelle väsymystäni puhelimessa. MUTTA koska meillä ei oo vierashuonetta, niin mies joutuisi luovuttamaan sohvan anopille eikä siis saisi järin hyvin nukuttua viikolla. Menen itse vanhempieni luokse vauvan kanssa vajaan 3 viikon päästä, joten ehkä jaksan siihen saakka.



Mä käytin Lohkun ja muiden vinkkiä viime yönä ja siirsin pinniksen kauemmas meistä. Tapahtui seuraavaa:



20.20 Vauva nukahtaa itsekseen pinnikseen.

01.15 Herää huutaen mutta nukahtaa heti kun käyn laittamassa käden hänen päälleen.

01.20-02 Sama kuvio toistuu ainakin 3 kertaa (en pysynyt laskuissa mukana).

04.15 Herää huutaen, nukahtaa nopeasti tassutteluun.

5.40 Herää huutaen, nukahtaa nopeasti tassutteluun.

6 Herää taas huutaen eikä tyynny tassutteleen, otan syliin ja hamuaa rintaa. Sorrun antamaan rintaa (arvelin hänen olevan nälissään, kun edellisiltana ei oikein ruoka maistunut) ja siirrän takaisin pinnikseen.

8 Herää aamuun.



Suht hyvä yö siis, vaikka teinkin varmasti virheen antamalla tissiä. Tyhmä minä! Olisin voinut yrittää antaa vesihörpyt ekana. Sitä ei vaan yön pimeinä ja huonosti nukuttuina tunteina ajattele kovin järkevästi.



Mä epäilen, että meille on tulossa lisää hampaita. Poika on pari päivää ollut vähän kärttyinen, kuolannut paljon ja tunkenut sormia suuhunsa. Lisäksi lämmin ruoka ei oikein maistu ja vauva yrittää hamuta usein rintaa, mitä ei normaalisti tee päivisin kuin väsyneenä.



Emel + poju 8,5 kk

Suorastaan ihmeellisen hyvä yö meillä takana.



Klo 20.15 poju nukahti

Klo 5.50 heräsi syömään pullosta maitoa



...harmi kyllä klo 6.15, kun poju oli taas takaisin omassa sängyssään ja ynisi unisena, esikoinen rynnisti meidän huoneeseen, emmekä sen jälkeen nukkuneet kukaan. Ei sillä, klo 6 on mun mielestä ihan ok aika herätä lapsiperheessä (kun lapset menevät illalla aikaisin nukkumaan), mutta tänä aamuna elättelin toiveita, että poitsumme olisi vetäissyt vielä jotkut tunnin extraunet päälle. No, ihana mies sitten keräili lapset mukaansa ja lähti niiden kanssa alakertaan. Minä koisin melkein puoli yhdeksään saakka, mikä oli aivan luksusta!



Enpä kyllä osaa sanoa, miksi tuo poikanen nyt nukkui noin hyvin. Ei ole kuin kerran aikaisemmin nukkunut koko yön heräämättä. Ehkä yksi tekijä oli se, että poju on ollut flunssainen ja nukkunut sen vuoksi tosi huonoja öitä, mutta eilen illalla voi jo selvästi paremmin. Oli siis "univelkaa", ja kun illalla innostui vielä siskon kanssa touhuamaan ihan hurjasti, niin jaksoi nukkua hyvin. Kaikenlainen unikouluttaminen meillä on ollut nyt jäissä, joten mistään sellaisesta tässä ei ole kyse.



Eiköhän ensi yönä taas palata normaaliin meininkiin, eli vähintään pari heräämistä per yö. Ensi viikolla olisi tarkoitus lopettaa sekä yösyötöt että imetys. Jälkimmäistä yritän prosessoida. Fiksuahan se varmaan on lopettaa nyt kun se oletettavasti sujuu suht iisisti. Isompaa taaperoa en ollut ajatellut enää imettää, ja jos syksyllä lähden töihin, niin kesällä pitäisi vierottaa kuitenkin. Sen ikäisellä lapsella vaan on omaa tahtoa jo paljon enemmän ja siihen mennessä tissistä onkin voinut taas tulla TOSI tärkeä juttu. Joten parasta varmaan omassa tapauksessani pistää maitobaari kiinni nyt, vaikka haikealta tuntuukin. Kolme kertaa vuorokaudessa oon enää imettänyt viimeisen kuukauden ajan...



Tuttiasiaan mulla ei ole tämän poitsumme osalta kommenttia, kun hän ei tuttia syö, mutta esikoisen kanssa kyllä muistan tutin rikkoneen öitä vielä pitkään sen jälkeen, kun yösyötöt loppuivat (6 kk). Kaikeksi onneksi esikko alkoi noin vuoden iässä itse jättää tuttia pois (ei käytetty kuin nukkumistarkoituksessa ja yhtäkkiä ei vaan enää heräillyt, vaikka tutti oli tippunut), joten napattiin se äkkiä pois siinä vaiheessa. Helposti meni.



Tsemppiä kaikille tuttiasian kanssa talkoileville! Ja rauhallisia öitä jokaiseen perheeseen!



LL + poju 11,5 kk ja siskolikka 4 v.

tuosta pinnasängyn paikasta vielä.



Meillä poika nukkuu vanhempien makuuhuoneessa, mutta huone on aika iso ja pojan pinnis on alusta saakka ollut huoneen vastakkaisella seinällä. Kaverimme on super-herkkäuninen, joten ei olis tullut kyllä nukkumisesta mitään, jos olisi ollut sängyt ihan vierekkäin. Näinkin on heräilyä piisannut riittämiin...



Toki nämä asiat ovat aina vauvakohtaisia. Todistettavasti jotkut perheet nukkuvat kaikkein parhaiten, kun koko porukka koisii lähekkäin. Kukin tavallaan!

oli meidän viime yö :( Poika nukkui 2 kertaa n. 2 tuntia, muuten heräs tunnin välein. Onneksi mies anto mun nukkua sohvalla 23-4.30.



Aamuun vauva heräs jo 6.30. Krooh pyyh...



En tiedä, mikä on. Menen huomenna lääkäriin, jotta saan selville, onko jotain fyysisesti vialla. Mä rupean epäilemään allergiaa, kun mun mielestä meiltä löytyy monet oireet (tai sitten oon vainoharhainen surffailtuani vauvapalstoilla):



- Vauvalla on kuukauden verran ollut pieni yskä ja hengitys rahissut, kun hengästyy (kun esim. tanssitaan). Tää on mun pääsyy mennä lääkäriin, vaikkakin kaikilla meidän vauvaryhmän lapsilla on sama vaiva ja sairaanhoitaja sanoo syynä olevan kylmän ja kostean ilmaston.

- Poika raapii korviaan.

- Leuassa ja poskissa on viikon ajan ollut punoittavia näppyjä ja kuiva iho (eilen tosin yhdistin ton mandariiniin, jonka aloittamisen jälkeen näpyt ovat ilmaantuneet).



Mitä mieltä olette? Päivisin poika on enimmäkseen todella iloinen, nyt ihan parina viime päivänä pikkuisen itkeskellyt ns. ilman syytä. Aiemmin tollasta itkua on aiheuttaneet hampaat, joten toivon, että nytkin on kyse siitä eikä mistään vakavammasta.



Kakka on normaalia, useammin kovaa kuin löysää, ja tulee 1-3 kertaa päivässä. Ei yleensä enää pulauttele hirveesti, mutta tänään tuli 3 isoa puklua.



Tuntuu vaan, että tämmönen näin tiheä herääminen öisin ei oo normaalia ja tuntuu, että vauvalla on kipuja jossakin.



T: Huolestunut Emel ja 8,5-kuukautinen poika.

Hellurei.

Kai se aurinkokin paistaa risukasaan kun poika nukkui viime ja edellisenä yönä todella hyvin. Kyse oli siis unikoulun 8 ja 9 yö.



Tässä viime yö:



21:40 nukkumaan ilman kitinöitä, käänsi vain kylkeä ja nukahti!

1:30 heräsi ja huusi 1 h

6:20 heräsi, kitisi pari minuuttia ja nukahti itse. Itse kuuntelin menoa omassa sängyssä

7:30 herätin kun piti lähteä asioille aamusta



Siis HUOMATTAVA parannus. Jos vielä tuon 1 h itkusession keskellä yötä saisi pois niin sitten voisin vaikka uskoa parannukseen ;-)

En tiedä miten vaikuttaa se että olen alkanut rasvaamaan pojan ihoa 2-3 kertaa päivässä. Atooppinen iho siis (lievä), ja voisiko olla että on herännyt siihen että kutittaa? Noh, nyt en kyllä uskalla jättää rasvausta pois.

Toisaalta nyt ollaan vedetty unikoulua 9 yötä joten voihan olla että meillä tulokset näkyy vasta myöhemmin. Tai sitten tämä on vain tilapäistä onnea ja ensi yö mennään taas 1-2 h pätkissä.... Sormet ja varpaat ristissä odotan ensi yötä...



Emelille: Mene ihmeessä lääkäriin. Itse olen kanssa epäillyt refluksia, allergioita yms. Ja nyt sitten tämä atooppinen iho, Jotenkin ei vaan tunnu loogiselta että vauva herää systemaattisesti 1-2 h välein vaikka onkin ilmiselvästi väsynyt. Meillähän ei ennen edellistä yötä oltu nukuttu yli 3,5 h pätkiä 4 kuukauteen. Suosittelen varaamaan ajan (jos olet yksityiselle menossa) allergia/korvalääkääri/refluksi yms specialistille. Yleislääkäreillä ei aina ole sitä tietämystä allergioista yms. Julkiselta puolelta pitää viissiin saada lähete.

Mikä päivä teidän poika on syntynyt kun on niin samanikäisiä? Meillä 11.5.



Meillä poika raapii korviaan aina väsyneenä, joten todella vaikeaa oli diagnostisoida edellinen korvatulehdus.



- Aivilo & JImi 8,5 kk-

Möyri: Ihanaa, että teillä on mummo käytettävissä unikoulutuksessa apuna. Sitä jaksaa varmasti ihan toisella tavalla ittekkin, kun saa pari yötä nukkua paremmin. Ja eihän sitä tiedä, josko napero oppis mummon hoteissa kerralla nukkumaan, kun ei äiti ja iskä ole "palvelemassa" yöaikaan. Itte ainakin tuntuu, että tyttömme vaatii erityisesti minulta aina extra-silittelyä ym. mieheeni verrattuna.



Emel:Hyvä,että teilläkin väliin mahtuu parempiakin öitä. Kyllä se yörutiini löytyy nukkumisen suhteen teilläkin. Ootte kuitenkin jo hyvässä alussa ja poikakin jo sen verran iso. Meillä molempien lasten kohdalla näköjään toi 8kk vaadittiin, että yöt alkoi sujua 1-3 heräämisellä 10 sijaan. Isompi (2v7kk) herää edelleen useimmiten öisin tuon 1-3 kertaa, mutta nukahtaa kyllä kehotukseen itse. Nukkuu jo omassa huoneessaan. Näin ollen en tytönkään kohdalla edes odota unia välillä 20-7 ilman heräilyjä...realisti kun olen;). Voimia Sinulle erityisesti, kun olet vielä maailman äärissä ilman hoitoapuja. Itsellä vähän sama tilanne, vaikkakin Suomen rajojen sisäpuolella ollaankin. Välillä olisi kyllä mummoja kaivattu...todellakin!



Meillä viime yö oli taas hieman huonompi pariin viikkoon, mutta itku ja heräilyt olivat enemmänkin masuvaivojen syytä. Mikä kylläkin aikana on ennätys ja ei edes valittamisen arvoinen teihin muihin verrattuna. Tulipa kuitenkin mieleeni, että tyttö sai ekaa kertaa tekemääni naudanlihaa soseena hieman ruuassa ja sai ilmeisesti siitä iho-oireita (kasvot ja pylly lehahti). No, nyt alkoikin salapoliisityö, että oireeleeko neiti todella naudalle myös maitoni välityksellä ja johtuvatko unijutut nyt sitten siitä.



Tyttö on oireillut juomalleni maidolle koko ikänsä, joten maito on ollut pannassa alusta saakka itsellä. Sama juttu oli esikoisella. Juomastani maidosta tytölle tulee vatsan väänteitä, mutta ei muita oireita. Tuttelista tulevat iho-oireetkin. Nautaa en ole älynnyt edes kokeilla välttäväni, vaikka sama proteiini sisältyy sekä maitoon että naudanlihaan. Anyway, kokeilen naudan poisjättöä...



Nämä allergiat on kyllä ihan oma lukunsa. Tytölle ei sopinut ekaan 4 kuukauteen minun syömänäni kananmunat, suklaa, pähkinät, ruisleipä, maito...,joten ruokavalio on ollut mielenkiintoinen itsellä. Onneksi nyt jo sopii osa noistakin pieninä määrinä minun syömänäni.



Nämä allergiat onkin olleet unikouluttamisessa haasteena, kun on pitänyt yrittää erottaa masukipu-itku ja tissintuska-itku toisistaan. Vaikkakin nyt luulen erottavani ne ja viimeistään tytön paukuttelu on valaissut asiaa...



Jaa, mutta nyt teelle kun muksut nukkuu. Jaksuja edelleen jokaiselle!



Lohku ja tyttö 8kk & poika 2v 7kk

Kun kirjoitin tuota aiempaa tekstiä, en vielä nähnyt sun uusimpia kuulumisia...Se parempi yö oli siis vaan yksittäinen, valitettavasti. Ihan sattumalta kirjottelin kuitenkin tuosta allergia-asiasta, joten jos sitä epäilet, käy ihmeessä erikoislääkärillä, jos mahdollista. Niin, ja altistuksen kauttahan jotain voi itsekin päätellä ja välttää oireiden mukaan joitakin ruokia vähän aikaa.



Meillä pahimpana aikana, kun allergioita vasta haettiin ja tyttö huusi vuorokaudet läpeensä lähes, söin pari vuorokautta pelkkää kaurapuuroa kun siitä ei tullut oireita ja saatiin tilanne rauhoitettua. Sitten yksitellen uusia ruokaaineita mukaan ja sitä kautta allergiat paljastuivat lähinnä iho-ja mahaoireiden perusteella. Tämä rumba alkoi tosin jo tytön ollessa vajaa 2kk...



Voimia sinne ja jos huolettaa, niin ei se lääkäri-reissu ainakaan pahenna asiaa.



Lohku

Meillä on nyt sitten hirmuinen flunssa. Se toissaöinen huuto 01-05 tais olla alkavan flunssan oire.... Eilinen päivä meni pipariksi päiväunien suhteen ja pelkäsin yöstä samanlaista horroria, mutta meni kuitenkin paremmin. Yksi 2tunnin pätkä ja muuten tunnin välein heräsi ja tarvi apua. En raaskinut huudattaa nuhanenää kun siinä menee nenä vielä pahempaan tukkoon.



Viimeyö oli siitä mielenkiintoinen että, poika ei ole tassutteluun koskaan reagoinut positiivisesti, mutta viimeyönä, aina 3.00 asti riitti vain käisi selälle ja pyllylle ja mantra: shh, nyt nukutaan nyt on yö. Edes tuttia ei halunnut kun nenä oli niin tukossa. 3.00 eteenpäin halusi sitten tutin ja huusi siitä 3-4.00.



Eilen kävi meillä myös neuvolan perhetyöntekijä jutustelemassa, josjo voisi jotenkin auttaa. Hän lähti sitten pojan kanssa kävelylle toisten päikkärien aikana että mä saisin edes yrittää nukkua (kun päikkäreilläkin on levotonte ja pitää heijata 20 min. välein useimmiten). No poika ei sitten suostunut nukkumaan kun 30min. ja ilta oli sitten sen mukainen. yritin vielä ennen 17.00 saada unille, mutta tuumas että 20min. riittää. Sovittiin sen perhetyöntekijn kanssa että alan pitää päiväunista kirjaa ja yritetään saada ne kuntoon, josko ne vaikuttaisi myös yöhön. Meillä kun taitaa olla kroonista väsymystä kun hierustaa koko ajan silmiä, vaikka muuten suht pirteä ja iloinen olisikin... Nytkin meni 13.00 nukkumaan ja jo kaks kertaa oon käyny heijaamassa...



Mun täytyy myös alottaa järeät otteet ja alkaa nukuttaa aamupäiväpäikkäreitä sisällä niin että herää niiltä viim. 10.00 ja nukkuu max. tunnin, tai sitten jos herää vasta 8.00 niin venyttää ne ekat kokonaan pois ja laittaa lounaan jälkeen pitkille unille ulos... hullultahan tää tuntuu mut kokeiltava on... Se terkoittaa myös sitä että väh. viikkoon ei päivisin lähdetä mihinkään, ei edes kauppaan, ettei rytmi mene yhtään sekaisin. En kyllä koskaan ajatellut että lapsen kanssa olisi näin kiinni, mutta kuulemma sitten kun yöunet sujuu, voi päivälläkin rikkoa rutiineja enemmän.



Peppi: meilläkin on tota tuttiongelmaa, eli sen takia kai herää..en oo iahn varma kun sillon harvoin kun nukkuu, nukkuu oli tuttia tai ei. En oo kyllä vielä vierottanu, mutta yritän nyt kylläkin saada iltasin nukahtamaan ilman sitä...



Emel: voimia sulle sinne ulkomaille jos siellä ei oo mummopalveluja tarjolla!!! Mä en olis enää hengissä ilman niitä...Missä maassa muuten asutte? Kyselit noista henhitysrohinoista ja korvien raapimisesta ym. Oletko jo saanut lääkärin? Meilläkin hengitys välillä rohisee, mutta lääkäri sanoi sen johtuvan maidosta joka jää kuulemma vauvoilla helposti rohisemaan kun eivät osaa rykimällä selventää kurkkuaan...tiedä sitten. Meillä ei ole raapinut korviaan, mutta näprännyt kylläkin ja sillon oli korvatulehdus. Näpräsi kyllä sen jälkeenkin ja ei ollut, katsotaan nyt kun toi nuha tuli, että meneekö korviin vai ei.



Ei oo sullakaan Lohku helppoa kun niin paljon on pienellä allergioita! Ja joku naudanliha, jota on paljon valmisruoissa ja jota yleensä syödään paljon. Toi ei oo mitään herkkua. Mulla oli itsellä aikoinaan vilja ja soija-allergia ja soijaleetiiniäkin oli emulgointiaineena lähestulkoon kaikkialla! Mutta voimia, toiv. yöt helpottaa kun allergisoivat aineet jätetään pois!



Nyt huilimaan!

Möyri08+ poika viikkoa vajaa 8kk

Jos joku osaa tän ketjun helposti siirtää niin tekis uuden pinon helmikuusta? Mä yritin viimeks, mut en onnistunu siirtämään näemmä kun viimisen keskustelun;)

Möyri

Kuuden elinkuukauden jälkeen uni sisältää, varsinkin aamuyön vaiheessa, vilkeunijaksoja ennen hetken kestävää valverajalla viivähtämistä, jonka jälkeen alkaa uusi unisykli. Pienet vauvat aloittavat unensa aktiivisella unella ja painuvat sen jälkeen syvälle, palatakseen jälleen kevyempään uneen. Heidän unisyklinsä on pituudeltaan n. 50 min., kun se on aikuisella. n. puolitoista tuntia.



Unilaboratorioissa on seurattu unihäiriöisten ja ei-unihäiriöisten imeväisten nukkumista. On todettu molempien heräävän säännöllisesti n. joka toisen - joka kolmannen unikierroksen aikana. Herääminen on toisella ryhmällä täydellistä, toisella vain havahtumista valvetilaan, jonka jälkeen alkaa uusi painuminen kohti unen syviä kerroksia. Tämä ero jakaa lapset hyviin ja huonoihin nukkujiin.



Jos lapsi herää ympäristössä, joka on selkeästi erilainen kuin se, missä hän nukahti, hän havahtuu kiinnittämään tähän asiaan täyden huomionsa. Evolutiivisesti on ymmärrettävää, että pienen lapsen on tärkeätä aika ajoin tarkistaa ympäristö: Mikäli emo olisi siirtynyt leiriltä eteenpäin ja hänet olisi unohdettu, hänellä olisi vielä mahdollisuus huutamalla tulla huomatuksi ja otetuksi mukaan.



Unitutkimukset siis osoittavat, että terve vauva usein herää unisyklinsä kevyimmissä kohdissa nukahtaakseen joko itse tai autettuna uuteen sykliin. Koska vauva herää oman unisyklinsä mukaan, hän saa tarvitsemansa unen ja on päivisin virkeä - päinvastoin kuin häntä hoitaneet aikuiset. Unihäiriöiset vauvat eivät pysty itse auttamaan itseään uneen herättyään, kun taas hyvin nukkuvat pystyvät.



Pimeä lisää lapsen hätää, joten huone on hyvä pitää hämäränä.Myös yksinäisyys laukaisee vauvan hätäännystä (vrt. heräämisen biologinen tehtävä), joten pienen vauvan luo on tärkeätä mennä ennen kuin hänen itkunsa voimistuu tapailevasta itkusta paniikkihuudoksi. Eri lapset ovat myötäsyntyisesti varsin erilaisia herkkyydessään hätääntyä ja kyvyssään palautua siitä. Tämä voi olla vanhempien vaikea hyväksyä, ja lapsi leimataan "kiltiksi" tai "vaikeaksi" sen unikäyttäytymisen perusteella.

Jotta vanhempi pystyisi parhaiten auttamaan omaa vauvaansa omine ominaispiirteineen, hänen on opittava tuntemaan vauvansa. Monet ennakko-odotukset ja yleistysten antamat kuvat vauvoista ovat karikatyyrejä, jotka sopivat huonosti kehenkään yksilöön.



Realistisetkin ennakko-odotukset esim. esikoisvauvan tai läheisten ystävien vauvojen tuomat mallit voivat johtaa vanhemman harhaan, mikäli hän yleistää niitä uuteen tulokkaaseen. Vauvat ovat kerta kaikkiaan tavattoman erilaisia ja he kukin tarvitsevat omanlaistaan tukea kypsymiselleen ja jäsentymiselleen. Vauvaan kiinnitetyt odotukset siitä, kuinka paljon tai kuinka pitkiä aikoja hän nukkuu, kuinka usein tai kuinka paljon hän syö tai kuinka vireä ja aktiivinen - tai passiivinen ja vaatimaton - hänen tulisi olla, voivat lisätä vanhemman ahdistusta omasta kyvystään synnyttää ja kasvattaa hyvä lapsi.



Jos lapsi on erilainen kuin vanhempi olisi odottanut tai toivonut, vanhemman on saatava apua kasvaakseen uuteen tilanteeseen. Lapsi ei voi muuttua paitsi tukahduttamalla itsestään oleellisia puolia.



Tyypillisen uniongelman keskeisin hoito on vanhemman itseluottamuksen parantaminen. Hänen on voitava kokea pystyvänsä auttamaan vauvaansa ja kestämään todellisuuden mukana tulevia harmeja, kuten oman uupumuksen ja vauvan tarpeen ristiriitaa. Hänen on saatava tietää tehokkaista tavoista tyynnyttää ja rauhoittaa lasta ja tukea hänen fysiologista tasapainoaan. Hänen on kyettävä joustamaan empaattisella tavalla sairastavan, hampaitaan potevan tai muussa kehitystehtävässä ärtyvän lapsen erityistarpeille. Hänen on myös saatava kuulla, ettei lopullista voittoa tai tappiota ole vanhemmuudessa, vaan tilanteita voi aina muuttaa toivomaansa suuntaan asteittaisesti, kun pysyy itse luotettavana eikä aseta lapselle liian suuria kertaluonteisia kehitysvaatimuksia.



Perinteisin malli, jota usein kutsutaan huudatusunikouluksi, lähtee siitä, että lapsen yöllinen heräily ja lohdun tai avun vaatiminen on manipulatiivinen yritys ottaa tilanne hallintaan. Kieltäytymällä kuulemasta lapsen "vaatimuksia" vanhemmat "näyttävät hänelle kaapin paikan" eli opettavat, että vanhemmat määräävät ja lapsen on sopeuduttava riippumatta siitä, miltä se lapsesta tuntuu. Jättäessään lapsen yksin huutamaan huoneeseen, kun hänen on vaikea saada unta, vanhempi ajattelee auttavansa lasta itsenäistymään. Useissa tapauksissa tämä toimii ja parin kolmen yön jälkeen lapsen heräily vähenee.



Mallin ongelmana on ensinnä se, että temperamenttisesti hyvin vahvat lapset jaksavat protestoida yksin jättämistä tuntikaupalla ja harvan vanhemman vaistot antavat myöden näin selkeälle lapsen viestille. Siinä joutuisi kieltämään itseltään sen perusajatuksen, että lapsen viesti omasta kokemuksestaan on todellinen ja siihen kuuluu ainakin jollakin tasolla vastata. Toinen ongelma on kiinnittymistutkimusten havainto siitä, että lapset yleistävät kokemuksensa vanhempien tavasta vastata heille heidän tarvitessaan apua tai lohtua.



Toistuvissa kokemuksissa, joissa vanhemman vastaus on torjuva tai hylkäävä, lapsi kehittää välttelevän kiinnittymissuhteen, jolloin merkittävä osa hänen omasta kokemuksestaan jää jakamatta vanhempien kanssa. Näiden lasten sisäinen maailma kehittyy kognitiivista hallintaa korostaen vailla yhteyttä suureen osaan lapsen omia tunteita, erityisesti pienuuden, avuttomuuden, pelon ja lohdun tarpeen tunteita.

Kuuden kuukauden iässä vauvan kehitys etenee nopeasti sekä motorisella että emotionaalisella alueella. Tässä, kuten myöhemmissäkin voimakkaan kehityksen vaiheissa, vauvan yöuni häiriintyy helposti. Useimmiten apua unihäiriöihin haetaankin kuuden kuukauden ja yhdeksän kuukauden välissä. Aiemmin kohtuullisen hyvin nukkunut vauva on tässä vaiheessa alkanut tarvita huomattavasti enemmän aikuisen apua nukahtamiseen ja unessa pysymiseen.



Pystyyn nouseva vauva on vaikeampi saada rauhoittumaan uneen kuin makuullaan pysyttelevä. Samalla vauva on vakiinnuttamassa valikoivaa kiinnittymissuhdetta vanhempiinsa. Vauvan havahtuminen erillään olemiseen lisää pelkoa nopeasti.



Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6-10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin - ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.



Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä.



Tässä erityisen vaikeassa vaiheessa vauvat tarvitsevat paljon apua omien tunteiden säätelyssä. He tarvitsevat läsnäoloa, mutta omien unensäätelymekanismien vahvistamiseksi yön ja päivän pitämistä selkeästi erillään, selvästi toisistaan erottuvina.



Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja siirtymäkohteen eli unilelun käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus. Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin.



Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että siirtymäkohde tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa. Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta.



Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa. On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa. Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä.



tämä ja edellinen hus unikoulusta

Lapsen varhainen ympäristö ja elinolot muokkaavat vuorokausirytmiä. Vuorovaikutus lapsen ja vanhempien välillä toimii parhaiten, kun yhteinen rytmi löytyy. Sellaiset lapset, jotka sopeutuvat hitaasti 24-tunnin rytmiin, vaativat vanhemmiltaan huomattavasti enemmän voimavaroja kuin nopeammin kypsyvät lapset. Vanhemmat saattavat väsyä ja tulla epätoivoisiksi ja he voivat kokea alemmuuden tunteita, ellei vauvan kehitys vastaa keskimääräistä tasoa. Monet yksilölliset erot ja temperamenttitekijät ovat kuitenkin synnynnäisiä, eikä niihin voida paljonkaan vaikuttaa.



Vaikeahoitoisen lapsen vanhempien tulisikin saada erityisesti tukea, jotta he jaksaisivat vastata vaativan vauvan tarpeisiin. Jos vanhemmat ylirasittuvat ja ahdistuvat tällaisen lapsen kanssa, heidän kykynsä hoivata ja huolehtia lapsesta saattaa alentua. Se puolestaan johtaa lapsen ylirasittumiseen, mikä tyypillisesti ilmenee lisääntyneenä ärtyneisyytenä, univaikeuksina ja itkuherkkyytenä, jolloin kierre on valmis. On siis erityisen tärkeää, että vanhemmat jaksavat huomioida lapsen yksilölliset tarpeet myös vaikeissa oloissa, sillä se on perustana hyvälle vuorovaikutussuhteelle, jota pidetään lapsen kehityksen ytimenä. Lapsi tarvitsee vanhempiensa tuen, jotta psykososiaalinen kehitys edistyisi ja itsesäätely alkaisi muodostua.



Yöheräämiset ovat hyvin tavallisia aina kahden vuoden ikään saakka, ja ehkä paras tapa ehkäistä nukkumiskriisien syntyä, on varautua jo ennakkoon siihen, ettei lapsen nukkuminen tule välttämättä sujumaan aikuisten aikataulujen mukaisesti. Mitään yksikäsitteistä sääntöä ei voida antaa siitä, kuinka nopeasti tai millä tavalla vauva saadaan mahdollisimman nopeasti nukkumaan yönsä hyvin



Lapsen uni-valverytmi muotoutuminen tapahtuu hitaasti, eikä suuria muutoksia tarvitse yrittää toteuttaa yhtäkkiä. Vauvan unirytmi siirtyy joka tapauksessa vähitellen enemmän aikuisia miellyttävään suuntaan, joten joskus siihen puuttuminen liian aggressiivisesti voi pahentaa tilannetta. Monesti vanhempia helpottaa tieto siitä, että suurin osa univaikeuksista on ohimeneviä ja lyhytkestoisia, eikä aina tarvita lainkaan toimenpiteitä niistä selviytymiseen. Vain vanhempien oma mielikuvitus on rajana sille, kuinka he voivat itse yrittää auttaa toistensa jaksamista. Ratkaisua ei siis tarvitse yksinomaan hakea vauvan puolelta, vaan myös aikuiset voivat keskenään pohtia tapoja, joilla ongelma voitaisiin ratkaista. Tällaisia ovat mm. makuuhuoneiden uudelleenjärjestely, valvomisvuorot, päiväunet, lapsenhoitajat, isovanhemmat, perhepedit, vierekkäin nukkuminen.



Vanhemmat voivat auttaa lasta kehittämään unirytmiään oikeaan suuntaan. Tärkeitä tekijöitä ovat mm. ravitsemukselliset, hoidolliset ja sosiaaliset tekijät. Myös lapsen temperamentti vaikuttaa. Monenlaisia konsteja voidaan kokeilla, mutta mikään niistä ei valitettavasti ole oikotie onneen, ja ainoastaan kokeilemalla voidaan saada selville, mikä kullekin lapselle sopii.



Tärkein tekijä pienen lapsen hoidossa on hyvä vuorovaikutus. Lapsen antamille signaaleille tulee olla herkkä ja niihin tulee vastata.



Alle puolivuotiasta ei voi hemmotella pilalle, eikä mielenosoituksellista itkua ilmene ennen 8-9 kuukauden ikää. Vauvojen uniongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja järjestelmällisyyttä. Myös apua on osattava hakea, jos alkaa tuntua siltä, että ongelmat perheessä kärjistyvät

Mahdolliset allergiat on kyllä hyvä selvittää ja sulkea pois. Jos on ruoka-allergioita, niin pikkuiselle lapselle on helpompi tehdä sellainen temppu, että karsitaan ruokavalio ihan minimiin (tyyliin vauvalle sopiva korvikemaito + yksi ruoka-aine, joka käy) ja sitten aletaan aine kerrallaan kokeilla, mikä sopii. Isommalle, jolla on jo laajempi ruokavalio, tuollaista on vaikeampi ruveta tekemään.



Itse olin aikoinaan esikoisen kanssa 4 kk tiukalla imetysdieetillä (moninaiset iho-oireiset ruoka-allergiat 2-kuisesta alkaen), mutta tilanne alkoin helpottaa vasta puolen vuoden iässä, kun allergialääkärin kehotuksesta lopetin imetyksen kokonaan. Tytölle löytyi sopiva korvikemaito ja sitten pikkuhiljaa alettiin kokeilla ruoka-aineita. 3-vuotiaana pystyi syömään ihan kaikkea, joten onneksi noilla allergioilla on myös taipumus helpottaa iän myötä.



Tämän poitsun kanssa on ollut sama juttu. 2-kuisena tulivat iho-oireet ja jo sitä ennen poju oli itkenyt ja huutanut vatsakipujaan aika paljon. Olen ollut siis viime huhtikuusta saakka maidottomalla, munattomalla ja soijattomalla (ja suklaattomalla ja sitrushedelmättömällä) ruokavaliolla. Nyt pari kk olen syönyt soijaa. Tällä kertaa olen pystynyt jatkamaan imetystä, kun pojan oireet ovat ruokavalioni avulla pysyneet poissa. Hyvin hitaasti ollaan näitä ruoka-aineita nyt sitten testailtu. Kun poika on oireeton, niin sopimattomat ruoka-aineet on aika helppo havaita. Viimeksi kaura aiheutti todella kovat vatsanväänteet ja parin yön kipuitkut.:-(



Periaatteessa lapsi voi olla allerginen ihan mille tahansa. Ja herkimmillä tulee nuo allergeenit läpi äidinmaidostakin. (Meillä tyttö oli siis täysimetetty 6 kk ja poika olosuhteiden pakosta liki 8 kk). Kun vältetään ruoka-aineita, saa olla tosi tarkkana. Erityisesti maidon ainesosia, soijaa ja vehnää on vähän joka paikassa. Itse olen tehnyt molemmille lapsille itse kaikki ruuat (paitsi hedelmäsoseet) koko ajan, kun mikään kaupan ruuista ei ole käynyt.



Ja tosiaan, jos vauvalla on maitoallergia, niin voi hyvin olla allerginen myös naudanlihalle. Samaten pahasti kananmunalle allergisten täytyy välttää kananlihaa. Tavallaan hassu logiikka tuossa, mutta niin se vain on.



Voimia kaikille teille, jotka allergioiden kanssa joudutte taistelemaan!



LL

Huudatusunikoulua ei Searsien mukaan kannata kokeilla, koska lapsi oppii siitä turvattomuuden lisäksi vain sen, ettei tämän tarpeisiin vastata. Heräilyn todellinen syy ei selviä, mikäli oletetaan lapsen olevan hemmoteltu tai oppineen heräilemään. Uimaopetus on oiva vertaus: eihän lasta heitetä veteenkään suinpäin, ja toivota tämän oppivan kerrasta uimaan. Eli ei myöskään laiteta pinnasänkyyn, ja toivota että osaa nukkua... Nukkumisjuttuja opetellaan vähitellen, aloittaen siitä ettei nukkumista tarvitse pelätä; nukkuminen on mukavaa eikä vauvaa hylätä olemaan yksin. Lopuksi opetetaan keinot pysyä unessa.



Kannattaa olla joustava. Jos valitset jonkun metodin, ei sitä ei tarvitse noudattaa 100 prosenttisesti. Tee sitä mikä toimii, unohda loput. Nukutuskeinoista muodostuu kokemuskansio, ja vaikkei joku keino jonain yönä toimisikaan ei se tarkoita, että yöheräilyt silti jatkuisivat vuosia. Aika on puolellasi, ja kaikista yrityksistä viisastut. Joku konsti, joka ei toiminut kuukausi sitten saattaakin nyt toimia. Kannattaa koittaa opettaa vauvalle monia eri keinoja nukahtaa (sekä iltanukahtamiseen että yöheräilyihin), tämä lisää omaakin jaksamista jos ei aina tarvitse tehdä saman kaavan mukaisesti.



http://www.babyidea.fi/vinkkeja/einuku.html

Mä oon tullu jo ihan riippuvaiseksi tästä ketjusta :) Ei näitä tuntemuksia ja tätä väsymystä voi ymmärtää kuin toiset saman kokeneet äidit.



Aivilo: Mahtavaa, että teillä on menty parempaan suuntaan. Toivottavasti sama meno jatkuu. Meillä ei ikävä kyllä niin ole ollut, vaan suht hyvien öiden jälkeen on tullut ihan karseita öitä. Tosin välillä sitten aina vähän parempiakin. Ei tunnu tuo parin tunnin heräily loogiselta, ei, mutta toisaalta kun tätäkin ketjua lukee, niin aika moni vauva näköjään valpastuu tiheästi yön aikana. Meidän poika on syntynyt 16.5.



Nuo Lohkun ja LL:n perheiden allergiaongelmat kuulostaa kyllä ihan viheliäisiltä. Respektiä vaan, kun olette noista haasteista selvinneet!



Möyri: Samaa edistystä meillä tapahtunut tuossa tassuttelussa. Aluksi tuntui ettei mikään muu auta kuin syli, mutta nyt tokenee useimmiten tassutuksella. Ihanaa, että olet saanut neuvolankin kautta apua. Toivottavasti viikonloppu ja mummon koulu tuovat teille helpotusta. Me asutaan ihan vaan Tanskassa, joten mikään järjettömän pitkä matka isovanhemmilla ei onneksi tänne ole.



Me mennään lääkäriin (omalle yleislääkärille ekaksi) huomenna. Aion esittää kaikki epäilyni ja myös avautua kunnolla tästä väsymyksestäni (tarkottaa siis hyvin todennäkösesti itkemistä hysteerisenä, koska oon niin poikki, ettei itku todellakaan oo tiukassa). Katotaan, onko tässä maassa julkisella koneistolla mitään apuja tarjottavana väsyneelle äipälle.



Meidän vauvaryhmässä juteltiin tänään taas noista yöheräämisistä, ja tuntuvatpa olevan todella yleisiä. Kaikilla vauvoilla on (meitä on porukassa 7 äitiä ja vaavia) levottomia öitä ainakin silloin tällöin. Muut äidit pitivät edistysaskeleena sitä, että olen saanut pojan nukkumaan omassa sängyssään perhepedin sijaan. Joo, niinhän se onkin. Ehkä pitäis itelläkin keskittyä enemmän noihin myönteisiin puoliin...



Korvien raapimisestakin oli ryhmässä puhetta, ja sitäkin tekevät kaikki. Raapivat ihan verille asti, kuten meidänkin poju. Samoin tuota rohinaa on tosiaan kaikilla.



Päiväunista vielä sen verran, että meillä on pysytty hyvin rytmeissä vähän vaihtelevista aamuheräämisistä huolimatta ja poika on nukkunut 2,5-3,5 tuntia päivisin. Eli päivärytmin huojuminen ei ainakaan voi olla yöhulinoinnin taustalla.

Sinisiipinen olet copy pastella liittänyt juttujasi nyt kahteen ryhmään. Olisitko ystävällinen ja kertoisit ihan omia kokemuksiasi jos haluat ryhmään kirjoitella. Noi tekstit on varmaan kaikille enemmän tai vähemmän tuttuja jo, tai jos haluat laittaa niin paa vaan linkki sivulle ni jokainen voi itse käydä kurkkamassa muistin virkistykseksi;)



Tämä ketju on juuri siksi niin terapeuttinen että tässä kirjottelee "samassa veneessä" olijat ,ja toisen edistysaskelten kuuleminen tuo lohtua ja taas takapakkeihin voi antaa vertaistukea. Se auttaa arjessa ei niinkään loputon info kaikenmaailman kasvatusjulkaisuista.



Et ole omasta tilanteestasi kertonut, mutta huomaan että olet huudatusunikoulua vastaan. Jos et ole ollut siellä konkreettisesti paikalla missä unikoulua harjoitetaan etkä ole neurotieteen dosentti tai lasten neurologian lääkäri, ole kiltti ja jätä tuomitseminen. Jos perusolettamus on että äiti/isä rakastaa lastaan niin luottakaamme että kaikki hoitavat pienokaisiaan ja kuuntelevat heidän avunhuutonsa vastaillen niihin, huusivat nämä sitten enemmän tai vähemmän.



Jos tarkoituksesi on provosoida niin onnistuit siinä, en meinaan jaksa lukea yhtään persoonatonta julkaisuasi ja neuvoasi hyvästä vanhemmuudesta. Tämä olkoon viimeinen kommenttini teksteihisi.



Mikäli haluat kirjoittaa omista kokemuksistasi, lapsestasi tai päiväsi kulusta korostamatta mitään tai arvottamatta muita tai muiden ratkaisuja, olet enemmän kuin tervetullut! Muuten jaa niitä muiden ajatuksia ryhmässä jonka itse perustit ja anna meidän muiden jakaa tunteitamme ja ajatuksiamme keskeneräisinä ja "riittävän hyvinä vanhempina" täällä rauhassa!



Kiitos

Piti vielä kommentoida Möyrille tuosta Tammisaaren unikoulusta. Ennen joulua neuvolatäti lupasi kirjoittaa minulle lähetteen tuonne Tammisaaren unikouluun kun puhelimessa itkin väsymistäni. Soitin sitten Tammisaareen lisätietoja, nyt se on meillä "hätävarana" jos mikään muu ei auta.



Ensiksi mennään lastenlääkärille (oma valinta, yksityinen tai kunnan) jossa tutkitaan että lapsella ei ole mitään fyysistä syytä olla hereillä yöllä/itkeä. Lääkäri sitten faksaa lähetteen Tammisaareen. Yöimetys pitää olla lopetettu kun sinne mennään. Vanhemmat voi olla joko kotona yötä, tai hotellissa. En tiedä voiko sairaalassa olla yötä.

Ensimmäisenä yönä menevät kuulemma aina nopeasti hyssittelemään herännyttä vauvaa, toisena yönä suuremmalla välillä yms.

Unikoulut hoidetaan viikonloppuina ja seuraava vapaa aika olisi ollut 3 viikon päästä (tosin siinä oli joulu välissä).

Alussa käydään läpi päivärytmit ja rutiinit, syömiset ja päikkärit yms.



Vain positiivista olen kuullut tuosta, ainut ongelma taitaa olla nukutus kotona. Eli pitää varmaan olla aika "tiukkana" ja noudattaa heidän ohjeitaan.



Mutta Möyrille peesit tuosta edellisestä viestistä ;) Ja jos joku osaa niin voisi varmaan tehdä meille uuden ketjun, anyone?



- Aivilo -

Huomenta päivää ja hyvää Uutta vuotta vaan kaikille kyöpeleille! Mulla oli suuri ajatus viimeyönä, että nyt tasuttelen poikaa enkä käännä kontiltaan selälleen, enkä mahaltaan. Tuttia en ala tuuppaamaan suuhun vaan niitä on sänky täynnä yrittäkööt itse alkaa hamuamaan. Vielä päätin kokeilla puuron sijasta velliä just ennen nukkumaan menoa jos imis itsensä väsyksiin...nii ja päivä mentiin lapsen rytmeillä ja se jaksoi illalla olla 3h 45min hereillä!!!



Mutta, kun Tassuttelu (on perseestä) ei toimi, eikä silittely vaan huuto senkun jatkuu, poika oksensi vellit sänkyynsä ja tuttia ei edelleenkään ees yritä hamuta itse suuhun, meni hermo ja uni,vaikkakin pätkittäinen sai vallan. Tää tiukka linja alko 20.30 ja loppu 00.30 ja poika heräili edelleen tunnin välein. Seuraavat kikat...



Matkasänky vaihtuu taas tänään omaan pinnikseen ja äippä suunnittelee uutta selviytymis strategiaa ensiyölle...ei ainakaan velliä just ennen nukkumaan menoa...



Afternoon: mä symppaan sua tosi paljon, koittakaa selviytyä! Mä oon ihan samaa mieltä että neuvolalla on aivan liian vähän voimavaroja ja ne ohittaa tällaset huolet tosi kevyesti. Meille lastenlääkäri ehdotti yösyötön lopettamista jos siitä vaikka on tullut tapa(vaikka sanoin, ettei kaipaa ruokaa vaan hulinoi muuten) ja sit ehdotti sairaalan unikouluun vientiä jos hermo menee. Mä en henk.koht. halua viedä näin pienä lasta vieraiden hoitoon, kun vierastaa muutenkin tällä hetkellä, katotaan sitten myöhemmin, jos ei ala onnistua tää nukkuminen.



Mä luin jostain että neuvola voisi ohjata "vaikeauniset" vauvat perheineen sellaseen koti unikouluun, jossa joku lasten neurologi, psykologi, unitutkija tms (en muista nyt titteliä) tulis kotiin seuraamaan päivää ja rutiineja ja antais sit ohjeita joita vois kokeilla. Ideana että näkee lapsen ja huomioi temperamentin ja keitysvaiheet ja niiden pohjalta antais neuvoja eikä vaan sokeena "vierota tutista" tai "lopeta imetys". Olisko ollu Hus:sin sivuilla... täytyy varmaan soittaa neuvolaan ja kysyä.



No aurinko paistaa ja lapsi on päiväunilla (äiti ei saanut unta) koitetaan jaksaa eteenpäin:)

Möyri08