YÖKKÖJEN eloa 2009
http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=0&p_p…
Jos onnistuin, niin tuolta löytyy vikat keskustelut!
Möyri08
Kommentit (138)
Kaunista tiistaita,
Mä luin just mun viime viestini tänne, olin silloin NIIIIIIN tyytyväinen, mutta mutta mutta....Nyt kaikki on taas kääntynyt toisin, ja uusi vaihe alkanut. Ja ikävä kyllä ei taaskaan parempaan suuntaan. Juuri tuon edellisen viestini jälkeen kaikki palasi ennalleen, reilu viikko saatiin nauttia 1-2 krt heräilyistä ja kerätä voimia.
Nyt mennään taas samaa rataa, heräilyt n tunnin välein, pisin unipätkä n 2h kerran yössä, ei paljon naurata.
Kiinteiden määrä on nyt maksimissa (5 krt päivässä), eli tuskin nälkäänsä herää. Ja rauhottuukin aina tuttiin (toistaseks). Ei siis itke vaan aloittaa rauhattoman hyörinän ja kiljunnan, ja nostaa voluumia niin paljon että tutti on pakko käydä antamassa, tai viereisen huoneen isosiko herää.
Meni miten meni, yösyöttöihin en aio palata (ehkä).
Ehkä tämä meidän(kin) vauveli on vaan herkkäuninen ja levoton sielu. Nyt heräilee päikkäreilläkin vaunuissa kun kuulee kovia auton, lasten tms ääniä. Elämä kiinnostaa.
Harkitsin jo tutista vieroittamista, mutta tulin toisiin aatoksiin, sillä kuitenkin hiljenee ja rauhoittuu, ei koko perhe kärsi. On silti raivostuttavaa koko ajan poukkoilla ja heräillä, ja kun itse saa vielä väleissä huonosti nukuttua, jos ollenkaan.
Kovasti tsemppiä kaikille. Meillä tyttö tänään 5kk, en tiedä kantsisko yrittää jossain kohtaa kanssa unikouluja, vaikka ei siis heräilyt liity tisutteluun.
Te olette aika moni jo pitkällä, lapset kasvavat kovaa vauhtia, ja jokainen kk on eteenpäin. Jossain kohtaa tilanne vuorenvarmasti rauhoittuu, tai ainakin paranee. Se vie toisilla kuukausia ja toisilla vuosia, mutta ehkä kouluikään mennnessä...
Tiedän, ei paljon lohduta. Ainut mikä lohduttaa on vertaistuki, kukaan meistä ei ole yksin. Uniongelmat ovat arkipäivää, pienemmeillä ja isommilla. On myös helpottavaa huomata että myös apua osataan hakea ja sitä on jopa saatavilla (neuvolasta oon samaa mieltä, mullekin todettiin että "tämä kuuluu lapsen kehitykseen ja on NIIIIIIN yleistä..." Koita jaksaa, jep jep...)
VOIMIA,
Yks kyöpeli ja tyttö 5kk
Noniin, viime yönä sitten otin kovat konstit käyttöön. Ajattelin, että tämän väsyneemmäksi en enää voi tulla, joten on aivan sama ryhtyä unikouluilemaan. Näin mentiin:
20 Imetän meidän sängyssä ja siirrän vauvan pinnikseen, jonne hän nukahtaa ongelmitta.
22 Olen juuri nukahtanut itse, ja vauva herää huutaen. Saan nopeasti tassuteltua takaisin uneen.
22.30 Olen taas nukahtanut itse, ja vauva herää huutaen. Tassuttelu ei tepsi, joten otan syliin, johon vauva rauhoittuu. Kun yritän laskea takaisin pinnikseen, alkaa huuto. Otan syliin ja yritän laskea pinnikseen, otan taas syliin varmaan viis kertaa, ennen kuin rauhoittuu klo 23.
23.-23.45 Vauva nukkuu ja olen itsekin taas saanut unen päästä kiinni, kunnes poika herää taas huutaen mutta rauhoittuu aika pian, ei tosin taaskaan tassutteluun vaan syliin, ja nukahtaa uudelleen.
23.50-3.40 Nukkuu, ja minä saan nukkua ekaa kertaa pitkään aikaan yli 3 tuntia!
3.40 Herää huutaen. Yritän taas tassutella onnistumatta, ja sitten alkaa syli-sänky-rumba, joka loppuu vasta klo 5, kun en enää jaksa ja annan rintaa.
5.15 Siirrän omaan sänkyyn, vauva protestoi, mutta saan siliteltyä uneen.
7.30 Herää taas huutaen, annan tissiä ja nukutaan vierekkäin vielä puoli tuntia.
Aika karseä yö siis, ja poikkeuksena siihen, että vauva nukkuu vieressäni oli se, että hän heräsi nyt aina huutaen kuin syötävä. En tiedä, onko tästä koulutuksesta mitään hyötyä. Pelkään, ettei tää meidän tapauksessa tepsi, mutta yritän nyt tietysti muutaman yön. Ei oo vaihtoehtoja.
Onko jollakin hyviä vinkkejä? Kannattaisko tehdä jotain eri tavalla?
Otin sitten samaan syssyyn haasteeksi nukuttaa vauva myös päivisin pinnikseen ollakseni systemaattinen. Kävin just tunnin nukutustaistelun. Huh, että oon loppu!
Meillä menee edelleen vähän paremmin. Toivottavasti tilanne jatkuu.
Emel: harmi, että sun mies ei ymmärrä tilannetta. Lapset on kuitenkin yhteinen projekti vaikka toinen työssä käykin. En osaa kuin antaa myötätuntoisen halauksen. Toivottavasti pinniksen siirrosta on apua. Meillä on nyt sellainen puolen metrin hajurako, ja se tuntuu toimivan. Tosin tassuttelemaan on pakko nousta sängystä, kun ei muuten ylety.
PeppiPitkätossulle ja Lumileopardille tsemppiä!
Möyri, kyselit rytmeistä. Meillä suurinpiirtein näin (1h heittoja voi olla):
8.00 imetys ja ylös
9.00 imetys jos maistuu, velliä pullosta harjoituksen vuoksi
9.30 unille sisälle tai ulos
11.00 herää, imetys ja ruoka
13.30 imetys
14.00 ulos unille
15.00 herää
16.00 imetys ja ruoka
17.30 pikku-unet max. 30min., voi ottaa tissiä
18.30 imetys
19.30 puuro ja iltarutiinit
20.00 yöunille, yleensä ei huoli tissiä enää
ja yöllä nyt on menty näin, suunnilleen:
22.30 herää, imetän
2.00 herää, tassuttelua, nukahtaa
6.00 herää, imetys
8.00 ylös
Päiväunista: kolmet on liikaa, mutta kaksillakaan ei pärjää. Silloin ilta menee huudoksi ja iltapuuro jää syömättä. No, tämä vaihe ei varmaan kauaa kestä.
Neuvolan toiminnasta kommenttia: en tiedä onko se ammatinvalintakysymys, mutta tuntuu, että jotkut tätit käy vaan kuluttamassa 8h päivässä, eikä halua oikeasti auttaa. Omasta neuvolastani en löydä huonoa sanottavaa, siellä tartutaan asioihin, ja saa apua, esim. unikouluhoitajalta, mutta joidenkin kertomuksia lukiessa alkaa suututtamaan.
No, tämä tällä kertaa. Tsemppiä kaikille!
Kaiot, poika 6kk ja tyttö 2v4kk
No niin, nyt on sitten meilläkin alkanut unikoulu. Ja vitsi on hirveää kuunnella kun toinen itkee. Alussa kävin muutaman minuutin välein kunnes mies komensi välin 10 minuuttiin ja sinne se pötkylä sitten tunnin taistelemisen jälkeen nukahti. Jee! Yöllä heräsi noin 6 kertaa, joista vain yksi oli vaikeampi saada takaisin nukkumaan. 06.00 imetin kunnolla ja sitten nukkui melkein 08.00 saakka. Mutta ei tama "huudatus-unikoulu" mitäään kivaa ole, sydäntä raastaavaa tuohua! Mutta tassuttelut ei meillä tehonnut ja kaikki muutkin vinkit on jo kokeiltu. Kiva on ollut lukea että muilla on koulut toiminut, antaa vähän lisää energiaa yöllä kun tietää että valoa on tunnelin päässä ;-)
Marge: meillä mennään nukkumaan 21-22 välillä niin että unta riittäisi aamu 8 saakka, ja se on toiminut meillä hyvin. Imetys "kielto" siis 22-06.
Saattaa olla että tilaan tuon Margen ja Lumileopardin mainitseman unipussin. Meillä oli unipussi käytössä ku poika oli pienempi ja aivan mainio olikin. Nyt kun kontataaan, istutaan ja seistään pinniksessä niin mietityttää että telooko se poika vaan itsensä kun kompastelee siellä pussissa?
Emelille, Katalle ja muille tsemmppiä.
Tuo Emelin viimeisin kirjoitus oli kuin omasta kynästäni muutama kuukausi sitten. Tuota unikoulurumbaa jaksoin yhden kokonaisen yön, toisena yönä annoin periksi 05 aikaan, kolmantena 03 jne. Ihan samanlaista oli kun teillä. Koita jaksaa, muistan miten rankkaa se oli. Kun perhepetiin siirryttiin takaisin niin meilläkin herättiin huutamaan öisin, sitten vaan tungin tissin suuhun ja sain useimmiten rauhoittumaan (ja nyt vierotetaan siitä, heh hee). Mutta silloin unta oli saatava.
Paljon on puhuttu tuosta ajasta milloin pitää unikoulu.AIkaisemmin meillä aika ei vielä ollut oikea ja yötissittelykin oli liian tärkeä poisjätettäväksi, koska selväsi oli nälkä öisin.
No, nyt pitää kerätä voimia seuraavaan yöhön. Kyllä uskon että tama tästä helpottuu (sormet ristissä)., pitää vaan olla systemaattinen.
- Aivilo & Jimi 8,5 kk -
Peppi: Yhdellä tutulla oli täsmälleen sama homma, että lapsi siinä 4-5 kuukauden iässä oppi nukkumaan hyvin, jopa heräämättä, omassa sängyssään. Sitten puolen vuoden paikkeilla mentiin takapakkia. Taitaa liittyä kehitysvaiheeseen. Suosittelen, ettet anna periksi. Mä tein sen virheen että rupesin pitämään vauvaa vieressäni, kun yöt menivät levottomaksi ja annoin rintaakin joka ininään. Nyt sitten saa maksaa laiskuudestaan.
Moi Aivilo, meillä on liki samanikäiset pojat ja samaan aikaan näköjään aloitettiin unikoulu :) Imetitkö ainoastaan tuolloin kuudelta? Jos, niin onnittelut :D Mäkin olin suunnitellut, että silloin aikaisintaan, mutta toisin kävi... Nyt tuolta aiempaa ketjusta lueskelin ohjetta, että kannattaa suosiolla imettää 4-5 aikaan, jos lapsi ei näytä rauhoittuvan. Sitä yritän ens yönä, jos vauva tuohon aikaan hulinoi.
Meillä tissittä nukkuminen ei näyttäs enää olevan ongelma vaan se, ettei saa nukkua millin päässä äidistä. Pinnikseen laittaminen näyttää välillä olevan karmeinta, mitä poikamme osaa kuvitella.
Oot Aivilo oikeassa, että lapsen huudattaminen on aivan hirveetä eikä siinä itelläkään ole itku kaukana. Pitää vaan hokea itelleen, että tämä on sekä lapsen että minun parhaaksi ja olla systemaattinen, kuten kirjoitit.
Mähän en antanut lapsen ollenkaan huutaa yksikseen, vaan jos tassuttelu ei auttanut, niin nappasin syliin. Illallakaan huudatusta ei tarvittu, kun vauva nukahti helposti ilman itkua omaan sänkyynsä. Hmmm... pitäsköhän mun sitten yöllä kuitenkin huudattaa?
Emel ja 8-kuukautinen yöterroristi (päivisin on kuin enkeli)
Ainakin Emelillä ja Aivilolla on järeemmät keinot otettu näköjään käyttöön. Sinniä vaan sinne. Ekat pari yötä on kamalaa ja huutoa riittää, mutta kannattaa kestää, sillä jos ajoitus on vauvan kannalta oikea, ihanat yöunet odottavat Teitä viimeistään viikon päässä...Niin kävi meillä jo parin yön jälkeen.
Mitä miehiin ja niiden valvomiseen tulee. Ei ne pysty samaistumaan valvomiseen lasten kanssa, kun eivät tee sitä, kun ajoittain. Vähintään yhtä rankka "työpäivä" on olla lasten kanssa kotona, kun ansiotyössä muualla. Itse ainakin esikoisen jälkeen töihin palattuani totesin, että työpaikka on oikea lepokoti kotiin verrattuna huolimatta siitä, että valvoin huonounisen esikoisen kanssa usein öisin. Sai syödä ja käydä vessassakin rauhassa...Itse ainakin oon tehny miehelle selväks, että lapset ovat yhteinen "projekti" ja myös hän pystyy hoitamaan lapsia samalla tavalla öisin jahka ne eivät tissiä tarvitse. Minäkin, vaikka äiti olenkin ;) tarvitsen unta ja omaa aikaa, jotta ajatus juoksee olinpa töissä kotona tai työnantajalla. Meillä kyllä mies tuntui tämän tajuavan ihan kohtalaisen helposti, kun huomasi eron edes hieman levänneen ja koko ajan valvoneen äidin välillä.
Huomenna tulee viikko "huudatus-unikoulun" aloituksesta ja nyt neiti 8kk nukkuu omassa sängyssä heräten 20.30-22.30 välillä kerran tai kaksi ja nukahtaa 5 minuutissa tassutteluun. 22.30-6.00 herätään myös 1-2 kertaa ja nukahdetaan kehotukseen/tassutukseen max. 10min:ssa. Tissiä saa tuolloin klo 6 maissa ja nukkuu sitte vielä omassa sängyssä n. 8 asti. Eli olen tosi tyytyväinen nykyiseen, kun vielä reilu viikko sitten nukkui vieressä tissi suussa heräillen tunnin-parin välein. Seuraavana kokeillaan neidin sängyn siirtoa kauemmaksi meidän sängystä, niin josko nuo loputkin heräilyt loppuis siihen, kun ei herää vanhempien yöääniin. Kyseessä herkkäuninen tapaus.
Voimia vaan kaikille edelleen ja toivotaan, että Nukku-Matti löytää perille unihiekkoineen...
Lohku, tyttö 8kk ja poika 2v7kk
Onneksi niin moni on ottanut härkää sarvista parempien unien puolesta! Mäkin päätin viimeyönä että en laita poikaa enää makaamaan kun istuu tai seisoo sängyssään. Laitoin vaan tuttia pinnojen välistä ja silittelin ja sanoin "Shhh, nyt nukutaan nyt on yö!" Tunti siihen meni 4.00-5.00 ,mutta sen jälkeen nukkui heräämättä melkein 8.00 joka on meille luksusta. Alkuyö meni noin parin tunnin välein heräilyyn ja 3.00-4.00 15 min välein. Mutta parempi kuin edelliset. Näin aion tänäyönäkin menetellä!
Kiitos kaikille päivärytmeistä, oon yrittäny tehdä salapoliisi työtä sen suhteen että millon mitäkin ja nyt oon huomannu et parhaiten nukkuis päikkäreitä 12-15 välillä, mutta kun aamulla herää millon mitenkin 6.30-8.00 ja tarvii jo 3h päästä ekat tirsat niin kovin harvoin osuu tohon otolliseen päiväuniaikaan, jollon saattaa nukkua 3h putkeen rauhassa. Myöhemmin, kuten tänään 14.30-, nukkumaan meneminen aiheuttaa sen että uni on tosi kevyttä ja tunnin päästä jo herää ja saa keinuttaa kauan takas uneen.
Mutta voimia kaikille!
Möyri08+ poika n.7,5kk
Huomenia aamuvirkuille,
Kuinkapa teillä muilla yö mennyt?
Möyri: Taistelujen jälkeen, joko tämä yö antoi uskoa tulevaan, ja pinniksen välistä annoit tuttia ja se riitti? Varmasti huikea tunne jos/toivottavasti kun jotain edistystä. Niin, ja muista nauttia parin tunnin unipätkistä, vaikka ne olisivat vaan kausittaisia....
Emel: Kiitos kannustuksesta ja kavereiden kokemusinfosta, yritän muistaa nämä ohjeet....tiukan paikan tullen.
LumiLeopardi: Mitenpä teidän elo ja olot, joko mitään toivoa/edistystä?
Kaiot: Hieno lukea teidän "paremmasta elämästä" ainakin öiden suhteen. Rankkaa varmasti ollut sinullakin, mutta upeesti tuntuu että olette nyt jo voiton puolella. Tsemppiä!
Aivilo+ muut unikouluttajat: Jaksamista ja voimia!
Meillä mennään nyt "samaa rataa"....ns hyvä unipätkä 20-24, mutta siitä eteenpäin yhtä sirkusta...Herättiin vähintään tunnin välein ennen aamua. Tutti kyllä jeesas, mutta itse en tainnut saada edes tuntia unta kasaan...great. Nyt odottelen ekoja hampaita, kuolaa tullut jo reilun kuukauden valtavasti, josko se vaikka helpottaisi, ainakin on jotain välitavoitteita...
T: nimim äiti on vähän väsynyt...
Möyri: Teillähän kuulostaa menevän paremmin. Hienoa, jos nuo uudet kikat tepsii hulinointiin.
Lohku: Sun teksti oli NIIN osuva ja lohduttava, kiitos siitä! Meillä oli eilen kipakka keskustelu miehen kanssa, ja sovittiin, että hän hoitelee ainakin yhden yön viikonloppuna, jos sitä vielä tarvitaan. Meillä vaan nyt on se tilanne, että molemmat on ihan helevetin poikki, joten siinä mielessä tuo unikoulutus tuli nyt pakkosaumaan. Lohduttavaa lukea myös, että unikoulu on teillä tepsinyt eli valoa on tunnelin päässä :)
Meillä siis nyt toinen yö koulutusta takana. Meni paremmin kuin eka, mutta en tiedä, johtuiko vain siitä, että vauva oli tosi väsynyt.
20 Imetän meidän sängyssä ja siirrän pinnikseen, jonne vauva nukahtaa ongelmitta.
22.30 Herää huutaen, tassuttelu ei auta, joten otan syliin johon vauva rauhoittuu heti. Lasken hänet sitten välittömästi takaisin pinnikseen ja hän - yllätys yllätys - jatkaa suosiolla uniaan.
23.30 Sama kuvio kuin edellisellä heräämisellä.
00.30 Jälleen sama kaava.
4 Herää huutaen. Otan viereen, imetän nopeasti, lykkään tutin suuhun ja siirrän omaan sänkyyn. Protestoi hieman ja vaatii silittelyä mutta nukahtaa nopeasti.
6 Herää huutaen. Otan viereen, jotta vauva nukkuisi vielä jonkin aikaa, ja hän torkahtaakin n. 20 minuutiksi.
6.30 Annan rintaa ja yritän siten jatkaa vauvan unta, mutta hän herää.
Jossain vaiheessa yritän siirtää ton klo 4 imetyksen aamukuuteen, jonka jälkeen vauva saa tulla viereen, mutta vasta sitten, kun tää jotenkin lähtee sujumaan.
Huh, oli kyllä tosi paljon helpompi yö kuin edellinen. Toivottavasti sama meno jatkuu. Mites muilla koululaisilla?
Emel + poika 8 kk
Viimeyö oli aika kauhea. Poika nukahti hienosti, kuten aina mutta tunnin välein alkoi heräilyt ja viimeyönä oltiin kolme kertaa pystyssä, mutta samoilla systeemeilä sain alas, eli tuttia pinnojen välistä ja silittelyä ja kehottelua nukkumaan. Meni nopeammin kuin edellisenä yönä, mutta nyt siis triplasi ton ponnailun pystyyn. Vähän vaille 7.00 yritin imettää ja jatkaa unta, mutta ei oikein viitsinyt imeä. Laitoin pinnikseen ja vääns paskat, jes! Eipä siinä sit enää nukuttu! Nyt poika jo päikkäreillä.
Meillä lähdettiin pari päivää sitten kävelemään taaperokärryn kanssa, n.7,5kk vanhana...tämä varmaan vaikuttaa uniin, mutta en silti jaksaisi!!! Viimeyönä kun sai tutin suuhun, niin rojahti oikein sängyn pohjalle, eli oli tosi väsynyt, mutta ei vaan malta nukkua:(
12.00 Lääkäri ja 8kk neuvola (hieman etuajassa), aion avautua tolle lääkärille, katotaan miten käy!
Hienoa Emel että teillä petraantuu tilanne ja voimia Pepille hulinaan!
Nyt pitää ottaa tirsat, kun poika nukkuu!
Möyri08+ poika 7,5kk
Meidän viime yö:
Klo 20 poju nukkumaan
Klo 23.30 heräsi, tassuttelin, ei auttanut, annoin maitoa pullosta
Klo 2 heräsi, tassuttelin, ei auttanut, annoin maitoa pullosta
Klo 4 heräsi, tassuttelin, ei auttanut, imetin
Klo 6.45 noustiin ylös
Eli aivan älytöntä menoa siihen nähden, että poika täyttää kohta vuoden, eikä todellakaan tarvitsisi maitoa kolmea kertaa yössä. Olin vaan niin uuvuksissa, että kun kohtuullinen määrä tassuttelua ei saanut poikaa rauhoittumaan, en yksinkertaisesti jaksanut muuta kuin tarttua pulloon. Ja esikoisen unia halusin varjella myös. Ryhtiliikkeen paikka, ehdottomasti! Täytyy nyt ensin miehen nukkua muutama yö pojan kanssa, että minä saan vähän huilata (mies on tehnyt pitkän putken yötöitä, joten yöt on olleet mun vastuulla). Ja sitten täytyy ihan oikeasti miettiä, pistetäänkö stoppi koko yösyöpöttelylle. Eli ei enää edes aamuyöstä maitoa, vaikka kiinteitä meneekin yhä nihkeästi. Kun ei tuo poju sitä maitoa yöaikaan niin paljon edes juo, 0,5 dl on tavanomainen määrä kerralla. Eli jos yön aikana menee n. desi maitoa, niin eiköhän tuo pärjäisi jo ilmankin.
Samaan syssyyn voisin miettiä koko imetyksen lopettamista. Liki 8 kk täysimetystä (kun ei muuta suostunut syömään) ja osittaisimetys vuoden ikään saakka lienee ihan hyvä saldo. Oon miettinyt, että ehkä olisi viisasta lopetella tää touhu nyt kun se vielä (ehkä) kävisi suht helposti. Jollain 1,5-vuotiaalla on jo huomattavasti enemmän omaa tahtoa ja sen ikäinen osaa myös jo aivan eri tavalla vaatia tissiä.
Lohkun kanssa olen samoilla linjoilla miehen roolista ja vastuunkannosta. Meillä kanssa pyritään jakamaan nuo vastuut niin, ettei kumpikaan uuvu liikaa. Esikoisen kanssa mies oli aikoinaan puoli vuotta kotona ja muutenkin hoiti lasta paljon. Pitkään meillä oli semmoinen systeemi, että viikonloppuisin toisena aamuna toinen nousi lapsen kanssa ja toisena toinen. Nukkumavuorossa ollut sai bonukseksi valmiin aamiaisen.:-) Tämän nuoremman kanssa meni ekat 8 kk niin, että vastuu vauvan hoidosta oli lähes täysin minulla (jolloin mies luonnollisesti vastasi enemmän esikoisen hoidosta). Poju kun ei huolinut muuta ravintoa kuin äidinmaidon ja oli muutenkin todella kiinni minussa. Kun pullo alkoi kelvata, helpotti tilanne huomattavasti ja siitä lähtien ollaan yritetty nukkua vuoroissa vauvan kanssa. Silloin kun mies ei tee yövuoroa, niin hän vastaa joka toinen yö poitsusta. Normaalit 9-17 -työpäivät eivät meillä estä miestä heräilemästä öisin omalla vuorollaan.
Mutta, mutta... Kyllä meilläkin on näistä vastuuasioista matkan varrella myös keskusteltu, välillä tiukkaankin sävyyn. Esikoisen kanssa oli yksi sellainen vaihe, jolloin vastuu kaikesta jotenkin jäi liikaa minulle ja yhdessä muuten raskaan ja kiireisen elämänvaiheen kanssa lopputuloksena oli uupumus ja myös lievä masentuminen. Erityisesti sen jälkeen olen itse pitänyt tarkasti huolen siitä, etten pääse uupumaan liikaa. Ja myös mies tajusi viimeistään silloin oman vastuunsa koko perheen hyvinvoinnista.
Herkkäunisuudesta: Meidän poju on kanssa super-herkkäuninen. Yritettiin aluksi nukuttaa poikaa ihmisten ilmoilla, esikoisen touhutessa lähistöllä jne... Mutta aika pian kävi ilmi, että tämä kaveri yksinkertaisesti tarvitsee unirauhan, jotta nukkuisi hyvin. Esikoisen kanssa aikoinaan pystyi kiertelemään vaikka missä kaupoissa ym. ja likka vaan nukkua posotti vaunuissa. Tämä juniori on ihan pikkuvauvasta asti ollut paljon häiriöherkempi. Yleensä kun nukkuu sikeää unta yläkerrassa, ei tarvitse kuin hiippailla samaan huoneeseen, niin alkaa pyöriskellä levottomana ja pian jo havahtuu. Yöllä herää todella helposti esim. meidän vanhempien yskimiseen tai esikoisen ääniin. Toivon kovasti, että poitsu muuttuu iän myötä sikeäunisemmaksi. Omaa huonetta hänelle ei ole luvassa, vaan esikoisen kanssa samaan huoneeseen siirtyy tulevaisuudessa.
Nyt vielä toinen kuppi kahvia ennen päivän rientoja.
Kohenevia öitä kaikille toivotellen,
Lumileopardi + poju 11 kk
ja meni paremmin kuin ensimmäinen...
+ nukkumaan poika meni 10 min kun eilen meni 1 h!!
+ nukahti muutaman kerran itsekseen!
+ pisin huutopätkä oli alle 1/2 h kun ensimmäisenä yönä tunti!
Muuten meillä herättiin 4 kertaa!!! Miinuksena oli että "eredyin" imettämään 03:50, jotenkin ajattlin että sehän on jo melkein 04. Ja toisaalta 04.00 ja 05.00 on niin lähekkäin, että hyvin voin jo nyt imettää... heh hee... No sitten poika tietysti veteli hirsiä 3 h eli 06:50 jolloin otin viereen (VIRHE!!!!) että saisin nukuttua 08.00. Eli jos olisin imettänyt vasta 05.00 olisi varmaan nukkunut automaattisesti 08.00 omassa sängyssä.
Eli ensi yönö tiukemmat säännöt äidille. Ei imetystä ennen tiettyä rajaa (riiippuen millon mennään nukkumaan/syödään puuro, mutta yleensä 05.00). Ja vavnhempiensänky on nyt tiukasti offlimits. Viime unikoulussa kun aloin lipsumaan niin se olikin sitten menoa.
Mutta täytyy sanoa että pojan siirtäminen omaan huoneeseen on auttanut. Enää äiti ei herää/reagoi joka kitinään. (Yleensä odotan 1 min ja menen vasta jos itku yltyy). Samoi poika ei herää kun isä aivastelee, kääntää kylkeä yms. Tietenkään aina oma huone ei ole mahdollinen. Äitini mukaan minä nukuin liikuteltavassa pinniksessä keittiössä ;-)
Lumileopardi: Mitäs jos repäisisit ja lopettaisit yöimetyksen/pulloilun? Voisiko noi yöhulinat johtua siitä? Meille unikouluopettaja kertoi että useimmiten kiinteiden määrä kasvaa kun yösynti lopetetaan. Ja jos yöllä tosiaan menee vain desi maitoa niin eihän se ole paljoa.
jaksamisia ja Unihiekkaa säkeittäin kaikille!
- Aivilo & JImi 8,5 kk -
mä olen vakuuttunut, että kaikenlaisten yöimetysten ja pullottelujen lopettaminen rauhoittaisi meidän pojan yöt. Ja kerranhan se homma jo tehtiin, mutta sitten alkoivat taas heräilyt ja levoton kitinä jostakin syystä...ja nyt ollaan taas tässä pisteessä. Oikeastaan ainoa syy, miksi tuota maitoa tulee yöaikaan tarjottua enää nyt, kun poju ei varmastikaan ole nälkäinen, on se, kun haluaa varjella esikoisen unia. Olisin itse (ja mies kans) ihan valmis tassuttelemaan poikaa enemmänkin ja vaikka vähän huudattamaankin, koska olen varma, että sillä tavalla oppi menisi suht nopeasti perille. Mutta esikoisen yörauhan nimissä sitä yrittää aina vaimentaa pojun jossain vaiheessa keinolla millä hyvänsä. (Tuttia ei syö.) Täytyy varmaan siirtää taas kerran osa porukasta nukkumaan toiseen kerrokseen ja rykäistä kerralla nuo yösyömiset kokonaan pois. Pitää vaan odottaa semmoinen sopiva hetki, että mieskin on muutaman yön putkeen kotona.
Kovasti tsemppiä ja jaksamista teillekin!
LL + poju
Jos on yhtaan ongelmia niin kaykaa taalla lukemassa ja muutaman yon paasta kaikki pitaisi olla kuten pitaa! :D Onnea! [http://www.annawahlgren.com/index.php/view/fins...|http://www.annawahlgren.com/index.php/view/finska/valkommen-till-annawa…]
Aivan, niinhän kerroitkin aikaisemmin (nyt vasta muistan, lahopää kun olen).
Joo, jotenkin tuntuu että kun kerran antaa periksi niin se on sitten menoa (annat pikkusormen ja se vie koko tissin...)
Jos jotain positiivista haluaa löytää niin ette ainakaan joudu vierotamaan tutista ;-)
Nyr pakko mennä nukkumaan että jaksaa seuraavan yön.
- Aivilo & Jimi 8,5 kk -
Lähti toi eka vähän varkain...
Viimeyö oli maailman kamalin...Odotin jo rauhallista yötä kun alkuyö oli niin rauhallinen, vain kolme tutitusta 2.30 mennessä! Sitten alko. Eilisen lääkärin ohjeiden mukaan en reagoinut heti itkuun vaan kokeilin edelleen "shh nyt nukutaan nyt on yö" ja tuttia pinnojen välistä. En ehkä huomannut sitten itkun muuttumista koska kohta alkoi n. kahden tunnin suorahuuto, johon kokeilin KAIKKEA, jopa ton ylläolevan linkin neuvoa rytmisestä taputuksesta, joka kyllä toimi niin kauan kun sitä teki, mutta sitten huuto jatkui taas! Lopulta 5.00 sain kapaloitua ja kiikkustuolissa rauhoitettua niin että sain pinnikseen nukahtamaan. Nukkuikin sitten 1,5h ja heräsi 6.30 aamuun. Lapsi näyttää väsyneeltä ja vanhemmat kävelee unissaan...
Lääkäri sanoi että terve ja motorisesti todella lahjakas poika, että heräilyt johtuvat tosta motoriikasta ja helpottavat vuoden ikään mennessä, ei siis mitään uutta. Saatiin kyllä kontrolli 9kk neuvolaan koska äiti oli niin poissa tolaltaan ja väsynyt. Samalla hän sanoi että jonkun muun kun mun pitää tulla tekemään "unikoulutusta" meille kotiin, koska minä kuulemma luultavammin reagoin väsymyksestä johtuen liian herkästi ja annan tutin. No viimeyö oli kyllä todistusta jostain muusta!!!
Yritetään ensiviikon viikonloppuna sitten mummon avustuksella. Isällä ei mun mielestä ole pinnaa sitäkkään vähää kun mulla...hän kyllä lupasi hoitaa, mutta kun mummokin tarjoutui niin ajattelin että mennään molemmat nukkumaan johonkin muualle, ollaan muutenkin niin helposti toistemme kurkussa ihan pikkuasioista ton väsymyksen takia. En kyllä tiedä millon sitä uskaltaa pikkukakkosta edes suunnitella...10vuoden päästä?
Mä oon niin loppu!!, ja avauduin oikein draaman kanssa siellä neuvolassakin! Tais täti säikähtää kun sanoin et en suostu kuuntelemaan mitään voivotteluita vaan haluun jotain konkreettisia neuvoja. Sitten parahdin itkuun ja sanoin et jos tää ei koht nuku niin heitän sen ikkunasta ulos! No enhän mä sitä mihinkään viskaa, mutta pakko sanoa asiat ulos jotta vähän helpottaa paine ja sitä paitsi ottavat tosissan.
Nyt viihdyttämään miekkosta, ettei vaadi päiväunille menoa ennen 9.00!
Möyri "pystyyn kuollut" ja poika 7,5kk
Teidän joidenkin juttuja lukiessa tulee ihan huono omatunto siitä että olen kokenut ihan kamaliksi ne muutamatkin heräämiset yön aikana, meillähän kuitenkin nukutaan edes muutaman tunnin pätkiä paitsi ihan joinakin öinä on muutaman kerran ollut vain 15 minuutin pätkiä. Mutta siis niitäkään ei jatkuvasti.
Meillä on nyt viikon verran nukuttu parilla heräämisellä ja kaksi edellistä yötä ollaan nukuttu heräämättä 11 tuntia kuten silloin ennen jouluaikaakin. Eli meillä ilmeisesti hampaiden tulo teki kovin kipeää ja kun niiden takia heräiltiin niin siitä poika ilmeisesti oppi että aina havahtuessa pitää huutaa äiti tai isi paikalle laittamaan tuttia. Nyt osaa taas itse tutin suuhunsa värkätä.
Meillä päivärytmi on suunnilleen seuraava:
Herääminen 09
Ekat päikkärit rattaissa paikallaan 12 - 13
Tokat päikkärit kävelylenkin aikana 16 - 17
Yöunille 21
Eli meillä ei päiväaikaan nukuta kovinkaan paljoa ja ainakin meillä luulen olevan niin, että jos päivällä nukkuu enemmän niin yöllä ei unta riitä.
Möyri: Oliko niin että teillä mennään illalla nukkumaan jo 20 maissa ? Voisikohan se olla liian aikaisin, siis että sen takia poika herää aamulla jo neljän viiden maissa - että unta ei vaan kertakaikkiaan riitä ? Mun siskon tyttö oli aikoinaan sellainen, että meni yöunille klo 21 ja heräsi aamuun klo 05 ja meni ekoille päikkäreille klo 07. Ja siis oikeesti heräsi yöuniltaan klo 05 eikä saanut enää uudestaan nukkumaan! Ja tietty teillä vaikuttaa tuo motoriikka mutta eipä se kauheasti lohduta että vuoden ikään mennessä helpottaa. Ja varmasti poika myös "pompottaa" sinua kun herätessään näkee sinut pinnasängystään!
t: Vilmis ja poika 8 kk
Kun on aivan loppuun ajetun väsynyt, niin tosiaan on vihainen kaikille lähellä oleville, eikä vähiten vauvalle. Niin kamalaa kuin se onkin! Ne tunteet on onneksi ihan normaaleja ja hyväksyttäviä ja on hienoa, jos joskus pääsee ne jollekin purkamaan.
Vilmis: Tuntuu lohduttavalta lukea, että teillä on menty parempaan suuntaan. Mäkin vähän epäilen, että pojalle on tulossa lisää hampaita, kun päivisinkin vähän kitisee. Tosin kitinä saattaa johtua näistä katkonaisista öistäkin.
Meillä(kään) ei ole tullut yhtäkkistä autuutta öihin 3 kouluyön jälkeen. Osasyy voi löytyä siitä, että päivärytmit on olleet vähän sekaisin (varmaan johtuen noista kauhuöistä).
Esim. eilen heräsi toisilta päikkäreiltä niin aikaisin (klo 15), että piti ihan väkisin valvottaa puolikahdeksaan illalla. Aamulla sitten heräs - taas - tavallista aiemmin, ja nyt rupesi päikyille yli puoli tuntia tavallista myöhemmin ja sain nukuttaa yli tunnin ajan täysin väsynyttä tapausta. Hän vain taisteli ja taisteli unta vastaan, ja lopulta oli siis valveilla klo 7-11.15! Yleensä jaksaa olla 3 tuntia hereillä.
Viime yö meni mun kannalta sikäli paremmin, että mies otti ohjat käsiinsä (ihan oma-alotteisesti, oli selvästi vähän miettinyt asioita) ja hoiteli vauvan imetykseen saakka.
Näin mentiin tällä kertaa:
19.45 Nukahtaa hieman protestoiden pinnikseen.
21-21.30 Heräilee muutaman kerran mutta nukahtaa pian uudelleen joko silittelyn tai sylissäkäynnin jälkeen.
22-04 Herää noin kerran tunnissa (mies ei muistanut ihan tarkkaan, itse heräsin sohvalla itkuun vain pari kertaa) mutta nukahtaa pian tai melko pian joko silittelyn tai sylissäkäynnin jälkeen.
04 Imetän, jonka jälkeen nukkuu omassa sängyssään klo 07 saakka.
07 Olen itse jo jalkeilla (oli tänään aamulla tapaaminen pomon kanssa) ja kuulen, kun vauva hakkaa tuttia iloisena pinnasängyn reunoihin. Vauva on herännyt eka kertaa unikoulun aikana iloisena :)
Mä vaan pelkään, että tää on turhaa taistelua ja ettei unikoulu vaan meidän tapauksessa auta. Tosin kun toimistolla kävin ja juttelin kollegan kanssa, niin hän muisteli pitäneensä unikoulua viikon. Joten pitää vaan yrittää jaksaa.
Emel & 8-kuukautinen poika
Kiva kuulla että Emilillä mies on tajunnut osallistua unikoulutukseen. Meillä vielä odotetaan sitä ihmettä. Ja Möyrillä mummo.
Möyri: Sympatiat sinne. Itsekkin muutama kuukausi sitten soitin neuvolaan ja vaadin apua. Lupasi kirjoittaa lähetteen sairaaalaan unikouluun jos tarvitsen. Se on vaan viimeinen vaihtoehto.
Mutta onhan se niin että väsynyt äiti on jo riski itselleen ja lapselleen. Meidän poikakin on 2 kertaa tippunut sängystä kun olen nukahtanut sänkyyn kesken "aamujutteluiden" (vähänkö oli huono äiti olo). Ja rattiin nukahtaminen on kanssa ollut lähellä.
Pikkukakkosesta: Mies kanssa haaveilee pikkukakkosesta. Itse suostun asiasta puhumaan vasta kun saan nukkua 6 tuntia putkeen yössä. Nyt jos tähän päälle heittäisi alkuraskauden pahoinvoinnin ja väsymyksen niin hoh hoh! Ja pahimmassa tapauksessa ykkönen ja kakkonen huutaisi öisin vuorotellen. Sitten vasta äiti olisikin vähän väsynyt!
Nostan hattua teille jotka joutuvat päivisin vielä olemaan vanhemman lapsen kanssa, itsellä se luksus että voin itsekkin ottaa päikkärit kun poika nukkuu päivällä.
Mutta meillä kolmas unikoulun yö... kohtasimme taantuman, eli ei ainakaan parempaan suuntaan, mutta ei nyt niin huonostikaan. Pisin unipätkä oli 3 h ja putkeen huudettiin pahimmillaan 1 h. Tosin imetin vasta 05.00 JEEE!!!
Mutta tsemppiä kaikille, ja kuolema kuittaa univelat (tosi hauskaa, noooot!)
- Aivilo & Jimi 8,5 kk -
Kyllä me kaikki tästä vielä noustaan, ennemmin tai myöhemmin (toivottavasti ennemmin)!
Mä siirsin nyt pinniksen meidän sänkyyn kiinni ja vauva nukahti sinne ongelmitta. Raportoin sitten huomenna, mikä oli lopputulos.
Olin tänään päivällä niin poikki, että mies tuli aiemmin töistä ja lähti pojan kanssa vaunuilemaan. Sain nukuttua 1,5 tunnin päikyt, ihanaa!
Muuten meillä on miehen kans vähän kiistaa: Hän ei tunnu tajuavan, kuinka väsynyt olen. Silloin harvoin kun valitan väsymystäni (oon siis normaalisti tosi sitkee sissi ja kestän mitä vaan), hän vain toteaa, että todella väsynyt hänkin on, kun töissäkin pitää käydä. No, mies kuitenkin nukkuu sohvalla korvatulpat päässään eikä todellakaan herää jokaiseen pieneen kitinään kuten meikäläinen...
Nyt ehdotin, että hän pitäisi tassutusunikoulua vaikkapa viikonloppuna. Vastaus oli, ettei hän usko jaksavansa koska jos ei nuku ei jaksa käydä töissä. Hän ei myöskään normaalisti ihan helpolla anna mun nukkua viikonloppuisin aamulla pidempään. Esim. viime perjantaina sovittiin, että hän nukkuu lauantaina pitkään ja minä sunnuntaina. Silti mun piti sunnuntaina itkun kanssa todistaa olevani aivan sairaan poikki ja tarvitsevani ne aamu-unet.
Meille on siis ikään kuin tullut tämmönen kilpailu siitä, kumpi on väsyneempi. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Tässä siis yks syy, minkä vuoksi unikoulutan (ja siis myös yötissivierotan) viikonloppuna vaikka itse, jos tuo pinnisjärjestely ei tuo ratkaisua: koko perhe on muuten ihan bananas.
Rytmeistä sen verran, että meillä on vauvan mukaan muodostunut aika selkee rytmi, jossa tosin voi olla puolen tunnin vaihteluita suuntaan tai toiseen:
7.30 ylös, jonka jälkeen aamiainen.
10.30 tissi ja päikkäreille.
12 ylös ja lounasta.
15 tissi ja päikkäreille.
16.30 ylös ja välipalaa.
19 illallinen.
20 tissi ja yöunille.
Tissiriippuvuutta ei meillä nykyään sillä tavalla ole, kun vauva ei enää nukahda tissille vaan imetyksen jälkeiseen silittelyyn ja lauleskeluun. Jos en ole kotona, mies nukuttaa peiton mutkassa syliin. Öisinkin vetäisen tisun suusta ennen nukahtamista ja lykkään tutin tilalle.
Emel ja poika 8 kk