Lue keskustelun säännöt.
auttakaa! En voi sietää miehen lasta silmissäni!
12.10.2009 |
Heti alkuun: TIEDÄN olevani ihan hirveä ihminen!
Taustaa: olemme olleet mieheni kanssa yhdessä viitisen vuotta, naimisissa kolme. Ennenkuin menimme naimisiin, olimme erossa vähän aikaa (noin kuukausi) ja molemmat elivät omaa elämäänsä (siis erosimme ihan oikeasti). Palasimme kuitenkin yhteen, koska kumpikin tajusi haluavansa olla yhdessä ja tekevänsä mitä tahansa suhteemme eteen ja menimme sitten naimisiin.
Eromme aikana mieheni deittaili pari kertaa erästä naista. Nainen oli tullut raskaaksi, oli omien sanojensa mukaan havainnut sen vasta kun me olimme jo yhdessä. Oli päättänyt pitää lapsen. Kun lapsi syntyi, otti yhteyttä mieheeni ja kertoi lapsesta. Se oli meidän suhteellemme melkoinen shokki mutta päätimme yhdessä selvitä. Mies tunnusti isyytensä ja päätimme osallistua lapsen elämään ja ottaa hänet perheeseemme sekä maksaa elatusmaksuja.
Vähän aikaa asiat menivät ihan ok. Kun vauva oli pieni, kävimme pari kertaa viikossa katsomassa häntä, myöhemmin hän kyläili meilläkin. Kun siis alkoi olla siinä iässä, että pärjäsi ilman rintaruokintaa. Tällä hetkellä lapsi on noin kaksivuotias ja hän viettää meillä joka toisen viikonlopun. Meillä on lapselle oma huone ja leluja, suunnittelemme menomme sen mukaan, miten lapsi on kanssamme. OIkeastaanolemme tulleet hänen myötä lapsiperheeksi, vaikka aiemmin emme halunneet sitä.
Lapsen äidillä tuntuu olevan jostain syystä vaikeuksia hyväksyä minua osaksi hänen lapsensa elämää. Esimerkiksi kun menimme ottamaan lapsesta yksivuotiskuvaa (äiti halusi kuvan lapsesta isänsä kanssa ja isä meidän perheestä ja päätimme hoitaa sen yhdellä kertaa), äiti antoi koko ajan varsin selkeästi ymmärtää, että he olisivat perhe ja minä ulkopuolinen. TOki olen ulkopuolinen siinä mielessä, ettei minulla ole biologista sidettä lapseen, mutta hän ei missään nimessä ole perhe mieheni kanssa.
Tälläisiä muitakin tapauksia on ollut, esimerkiksi äiti laittaa aina lapsensa puolesta joululahjat, missä lukee että iskälle t. "niko", mutta minulle ei koskaan mitään. Mieheni on myös huomannut samaa, eli tämä ei ole omaa mielikuvitustani.
Huh, tulipas pitkä pohjustus. ELI: ongelmana minulla on että jollain alitajuisella tasolla olen alkanut kohdistaa tämän kaiken aiheuttamia ikäviä tunteita (joita olen yrittänyt kieltää ja en ole koskaan sanonut äidille, miten loukkaantunut olen) lapseen. Toki en avoimesti mutta huomaan joskus ajattelevani hänestä negatiivisesti ja ärsyyntyväni hänen tekemisistään todella helposti.
Miten te eksät ja nyksät olette nämä asiat hoitaneet? Miten olisi paras toimia, en halua olla vihamielinen lasta kohtaan ja haluaisin oikeasti että perheemme voisi toimia niinkuin aiemminkin.
Kommentit (44)
Alun perin kun lapsi tuli kuvioihin, mies oli sitä mieltä ettei olisi tunnustanut isyyttä tms. ilman minun hyväksyntääni.
Jotenkin minua vaan ärsyttää se, että tämä melkein tuntematon nainen on onnistunut tunkeutumaan elämäämme.
Miehesi halusi siis kokeilla välillä muita naisia (liekö syynä eroon?). Sinulla ei siten ole mitään aihetta syyttää tuntematonta naista teidän elämäänne tunkeutumisesta. Syyllinen tilanteeseen on miehesi, ei tuo toinen nainen eikä varsinkaan lapsi.
Ja ihan rehellisesti: jos minun mieheni vastaavassa tilanteessa kertoisi kieltäytyvänsä isyyden tunnustamisesta "ilman minun hyväksyntääni", minä en koskisi sellaiseen mieheen enää kepilläkään. Mies, joka ei vastaa teoistaan koska pelkää naisensa mielipidettä, ei ole mikään mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rttä tämän lapsen äiti on jotenkin väkisin vietellyt mieheni. Eromme syyt olivat moninaiset ja niinkuin mainitsin, itsekin deittailin eromme aikana, eli en ole mistään mustasukkainen tai katkera. Niinkuin sanoin, olemme mieheni kanssa puhuneet ne asiat selviksi jo ajat sitten.
En syytä naista tilanteesta, minua ärsyttää se ettei hän kunnioita sitä, että jos haluaa isän lapsensa elämään, niin isän mukana tulee isän vaimo. Eli en lainaa hänelle miestäni.
Ja tuosta hyväksynnästä, minusta oli mieheltäni erittäin huomaavaista ottaa minut huomioon tässä asiassa. Koko juttu oli minulle hirveä shokki. Tottakai mieheni tiesi, etten voisi kieltää häntä olemasta lapsensa kanssa! Mielestäni mies oli mies, koska osasi ottaa kokonaisuuden huomioon.
Ja tuosta valokuvaamojutusta. Siis mielestänne on minulta törkeää tulla mukaan kuvauksiin, kun olen sentään lapsen äitipuoli ja isän vaimo? Sovimme yhdessä että menemme kaikki ettei tartte maksaa kuvauskertoja erikseen ja kaikki saisivat poseerata yksivuotissankarin kanssa. Mielestäni olisi todella ihmeellistä, jos minun mieheni ja hänen lapsensa äiti (jotka eivät koskaan ole olleet perhe) olisivat saaneet mennä kuvaan mutta minä en?
Alun perin kun lapsi tuli kuvioihin, mies oli sitä mieltä ettei olisi tunnustanut isyyttä tms. ilman minun hyväksyntääni.
Jotenkin minua vaan ärsyttää se, että tämä melkein tuntematon nainen on onnistunut tunkeutumaan elämäämme.
Miehesi halusi siis kokeilla välillä muita naisia (liekö syynä eroon?). Sinulla ei siten ole mitään aihetta syyttää tuntematonta naista teidän elämäänne tunkeutumisesta. Syyllinen tilanteeseen on miehesi, ei tuo toinen nainen eikä varsinkaan lapsi.
Ja ihan rehellisesti: jos minun mieheni vastaavassa tilanteessa kertoisi kieltäytyvänsä isyyden tunnustamisesta "ilman minun hyväksyntääni", minä en koskisi sellaiseen mieheen enää kepilläkään. Mies, joka ei vastaa teoistaan koska pelkää naisensa mielipidettä, ei ole mikään mies.
sinä olet aikuinen ja aikuinen ihminenhän ei ota lasta vihasnsa kohteeksi, vai mitä? Jos äiti on ongelma, se ei liene lapsen syy? Lapsen äidin ei tarvitse sinulle lahjoja ostella, eikä muutenkaan tarvitse sinua hyysätä. Sinun ei auta kuin niellä harmisi ja elää niin kuin haluaisit mahdollisen äitipulen sinun lapsiasi kohtelevan. Ja usko pois, tiedän mistä puhun; minusta tuli 22v lähi-äitipuoli ja pestiä olen 10v hoitanut.
äitinsä kautta? Sehän tarkoittaa oikeasti sitä, että lapsen äiti antaa lahjan, koska noin pieni ei osaa eikä ymmärrä lahjoja hankkia. Kai se on miehesi tehtävä ostaa sulle joululahjat ja laittaa siihen lapsen nimi mukaan. Mä ymmärrän hyvin tuota äitiä, on varmasti rankkaa että lapsella on toinenkin "äiti", vaikka on tainnut sen jo raskausaikana tietää että näin tulee tapahtumaan. Koita vaan kestää ja muista että se lapsi on täysin viaton kaikkeen kurjaan oloosi ja tarvitsee PAAAALJOOON rakkautta:)
Pidä lapsi erossa vihastasi!
Kirjoituksestasi päätellen sinulla tuntuu olevan hiukan heikko itsetunto tässä lapsiasiassa, sinulla ei mielestäsi oikein taida olla roolia tässä äiti-isä-lapsi -kuviossa, joten alat kiinnittämään huomiota varsin merkityksettömiin ja naurettaviin asioihin kuten joululahjoihin.
Sinä olet ja tulet olemaan lapsen isän puoliso ja kiva aikuinen lapsen elämässä. Et hänen äitinsä. Et varmasti ikinä pääse lapsen elämässä samalle sijalle kuin hänen oma äitinsä ja isänsä. Tuo tarjolla oleva aikuisen rooli on myös ihan kiva ja tärkeä rooli, yritä sopeutua siihen, sinulla ei ole oikein muuta vaihtoehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa auttaa, mutta haluan sanoa, että hyvä kun tunnistat nuo tunteesi. Silloin niille voi tehdä jotain. Todennäköisesti joku sanoo sinulle jotain ilkeää. Mielestäni on kuitenkin vahvuutta tunnistaa ja myöntää myös huonot asiat. Ymmärrän sinua, vaikken auttaa osaakaan.
varmaan jatkamaan liittoa. Olisin katkera lapsesta varmasti lopun ikääni miehelle. Ei varmasti tilanne ole sinulle yhtään helppo. Oletko puhunut miehellesi noista tunteista joita olet nyt viime aikoina alkanut tuntemaan tuosta lapsesta? Kannattaisko mennä yhdessä jonnekkin perheterapiaan tms? siitä voisi olla apua? Todennäköisesti sen lapsen äiti on katkera sinulle, koska mies ei halunnut olla hänen kanssaan lapsesta huolimatta vaan valitsi sinut. Rankkaa se on varmasti hänellekkin, joten turhaan ihmettelelet että esim. kortit tulevat vain isän nimellä yms..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja nyt roikkuu miehessäsi lapsen takia? Ja haluaa miehesi perhekuvaan? Outoa ja hankaluuksia varmasti tulee olemaan tulevaisuudessa enemmänkin. Ja täytyy kyllä sanoa, että on sulla siinä mies kun on ilmeisesti paljaalla vedellyt eronne aikana vierasta naista kun tämä on raskaaksi tullut?? Vai onko lapsi edes miehesi?
Eli olen vanhanaikainen ja minusta jos mies tekee jonkun raskaaksi menköön naimiseen sen lapsensa äidin kanssa, tai ainkain avoliittoon. Sinuna en siis ylipäänsä olisi miehen kanssa, jolla noin pieni lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa, että olette saaneet järjestettyä tapaamiset niin, että kaikki hoituu hyvässä yhteisymmärryksessä. Ja kirjoituksesi perusteella vaikuttaa myös, että te kaikki aikuiset tulette hyvin toimeen keskenänne. Lähtökohta on mitä parhain.
Etkä kuulosta lainkaan hirveältä ihmiseltä. Nyt olet vain tajunnut, että kohdistat tunteitasi väärään ihmiseen. Sen huomaaminen on jo puoli ratkaisua, sillä kun sinulla on selkeä ongelma, niin siihen on mahdollista löytää myös ratkaisu. Tarkoitan tällä sitä, että joskus ihmisillä on vain epämääräisen paha olla, ja tilanteeseen on vaikea päästä käsiksi, kun ei edes tiedä missä se ongelma on.
Mielessäsi olet vielä varmasti yrittänyt tarkentaa ongelmaa. Että mikä sinua tarkalleen ottaen harmittaa. Sekö, että ylipäätään erositte aikanaan? Vai se, että palasitte takaisin jo kuukauden päästä? Vai se että mies meni sänkyyn toisen naisen kanssa? Vai se, että mies ja se nainen eivät huolehtineet ehkäisystä? Vai se, että nainen piti lapsen? Vai se, ettei hän kertonut raskaudestaan aikaisemmin? Vai jokin muu?
Voit puhua aiheesta miehesi kanssa tai uskotun ystävän tai ulkopuolisen auttajan kanssa. Puhuminen tekee hyvää, sillä omassa päässä ajatukset alkavat usein kiertää vain kehää, eivätkä ne ajatukset sitten aina kehity kovin pitkälle. Lapsen äidin kanssa en kuitenkaan ihan ensimmäiseksi alkaisi tätä asiaa selvittämään. Hakisin ensin näkökulmaa puhumalla muiden kanssa, sillä side lapsen äidin ja sinun välillä on tärkeä, enkä riskeeraisi sitä tällaisilla jutuilla.
Mutta tuossa olen kakkosen kanssa samaa mieltä, että kun sanot, että lapsen äidillä on vaikea hyväksyä sinua osaksi lapsen elämää. Silti esimerkkisi kuvaustilanteesta tai lahjoista eivät minun mielestäni kerro hyväksymisongelmista. Minä ymmärrän hyvin sen äidinkin näkökulman siitä, että lapsella on yksi biologinen äiti ja yksi biologinen isä, ja heistä voi hyvin ottaa kuvan, johon sinä et kuulu. Tällaisia kuvia otetaan uusioperheissä jatkuvasti. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Kuten itsekin sanot, niin sinulle ei ole biologista sidettä lapseen. Ja se nyt vain on fakta, joka ei silti muuta sitä, että tietenkin sinä olet osa lapsen perhettä. Mutta et ole hänen biologinen vanhempansa, joten jos heitä kuvataan, niin sinun paikkasi on jättäytyä pois kuvasta.
Enkä minäkään ymmärrä miksi äidin pitäisi laittaa lahjaa sinulle. Jos hän haluaa pitää vahvaa sidettä isään, niin älä ole siitä mustasukkainen. Luota siihen, että kun olet vuosia kiinteästi mukana lapsen elämässä, niin kyllä lapsi alkaa itse laittamaan sinullekin joululahjoja, kun hän on riittävän vanha siihen.
Mutta nämä tunteet sinun on hyvä selvittää mielessäsi ennen kuin ne leviävät suuremmaksi jutuksi. Anna itsesi tuntea niin kuin tunnet, ja käsittele ne tunteet sellaisina kuin ne ovat. Tunteiden kieltäminen ei oikein johda mihinkään, sillä eivät ne todelliset tunteet kieltämällä sieltä kuitenkaan mihinkään katoa.
Ei varmasti ole helppo tilanne.
Uskoisin että miehen lapsen äidille tilanne on myös hankala ja nimenomaan sen takia että hän mielessään kuvittelee jo kuinka sinä tulet saamaan kasapäin lapsia hänen lapsensa isän kanssa. Hän joutuu olemaan yh:na kun sinä saat (selkeästi hyväksi osoittautuneen) isän lapselle 24/7 kotiisi. Tiedän muitakin tapauksia joissa exät "tylyttävät" uutta naisystävää/vaimoa sillä että "minulla onkin miehesi kanssa sellainen elämänpituinen yhteys jota sinulla ei ole eli ts. olen sinua arvokkaampi miehesi elämässä". Näinhän ei toki ole vaikka tietenkin lapsen äidillä on tietty tärkeä osa miehen elämässä. Sitähän ei kukaan kiellä. Mutta se että sitä täytyy tuoda esiin...se kertoo enemmän tämän naisen epävarmuudesta omasta (ja lapsensa) asemasta kuin mistään muusta.
Minulla on ollut (onneksi) aina eritäin hyvät välit mieheni exän kanssa. Se johtuu ehkä siitä että mieheni erosi exästään jo 10v ennen kuin tapasin mieheni joten en missään nimessä voinut olla syy eroon ja tilanne oli jo rauhoittunut. Silti en ole saanut kertaakaan miehen exältä joululahjaa. En omaa tai edes yhteistä "isi + uusi vaimo". ;) Joulukortin saamme kyllä yhteisen (saimme siitä lähtien kun meille tuli yhteinen lapsi miehen kanssa, sitä ennen en saanut). Silti koska välimme muuten ovat ok en siitä kokenut morkkista. Eli uskon että enemmän kuin joululahjan puuttuminen sinua harmittaa tuo yleinen suhtautuminen sinuun. Vähättely.
Koita jättää ko. nainen ihan omaan arvoonsa ja anna hänen selostustensa mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos (uskon kyllä että on vaikeaa). Mieti vaikka niin että kyllä sinulle ja miehellesi läheiset ihmiset tietävät kuka miehellesi on tärkeä. Kuka kuuluu miehesi perheeseen. Siihen kuulut sinä, ei miehesi lapsen äiti. Samoin "yhteiskunta" näkee näin. Jos miehesi lapsen äiti koittaa itselleen ja kenties lähipiirilleen esittää jotain muuta oman pahan olonsa parantamiseksi niin sallittakoon se hänelle. Jos hänen lähipiirinsä on ollenkaan järkevä niin kyllä hekin ymmärtävät kuinka asia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse ymmärrä noin monimutkaisia kuvioota. Eli olen vanhanaikainen ja minusta jos mies tekee jonkun raskaaksi menköön naimiseen sen lapsensa äidin kanssa, tai ainkain avoliittoon. Sinuna en siis ylipäänsä olisi miehen kanssa, jolla noin pieni lapsi.
mutta tämän kirjoittajan kanssa olen samaa mieltä. En olisi tuollaisen miehen kanssa enää, etsisin lapsettoman miehen.
Olisi helpompaa elää. Ei tarvitsisi taistella miehenne suosiosta kun molemmat saisivat hänet.
En vain ymmärrä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli siis me olimme jo naimisissa kun lapsen äiti ilmoitti asiasta. Ajattelin sen niin, että olen miehelleni vannonut rakkautta ja tukea niin myötä- kuin vastamäessäkin....
Olen puhunut miehen kanssa ja hän ymmärtää minua. Alun perin kun lapsi tuli kuvioihin, mies oli sitä mieltä ettei olisi tunnustanut isyyttä tms. ilman minun hyväksyntääni.
Jotenkin minua vaan ärsyttää se, että tämä melkein tuntematon nainen on onnistunut tunkeutumaan elämäämme. En halua hänelle mitään pahaa, eikä minun tarkoitukseni ole yrittää olla äiti lapselle.
Toi joululahjajuttu oli minulta lapsellinen, myönnän. Mutta jotenkin tollaiset asiat osoittaa mielestäni ettei lapsen äiti täysin kunnioita sitä tosiasiaa, että lapsen isä on naimisissa ja vaimo, eli minä, tulee sen paketin mukana ja ettei hän saa miestäni edes "lainaan" ikinä.
äitipuolen roolisi ja toivottavasti jaksat tulevaisuudessakin.
On harmi, että ne exät eivät voi hyväksyä niitä uusia, varsinkaan kun ei nyt varmaan kovinkaan kummoisesta ex:stä voida puhua. Vahinkoraskaus josta seurannut ihana lapsi. Pitäisi lapsen äidin tajuta se, että on paljon parempi että kummassakin kodissa on rakastavia aikuisia, kuin että lasta kohdeltaisiin kaltoin.
Ymmärrän lapsen äidin katkeruuden: Olisi varmaan halunnut "oikean" perheen, eikä ruveta yksinhuoltajaksi.
Älä niistä lahjoista välitä. Toiset eivät koskaan kasva aikuisiksi.
vaan projisoit tunteet äitiä kohtaan tuohon lapseen.
Eli et voi sietää lapsen äitiä silmissäsi. Toisaalta ole mahdollisimman vähän tekemisissä äidin kanssa. Älä ole olleenkaan tämän kanssa tekemisissä, jos vain mahdolilsta. Anna isän hoita yhteydet ja hyvä jos isäkin pitää ne vain lasta koskevissa asioissa.
että elät elämäsi onnellisena miehen ja elämäänne kuuluvan lapsen kanssa. Ajattele tätä silloin kun ärsytys alkaa nostaa päätään.
Olisi helpompaa elää. Ei tarvitsisi taistella miehenne suosiosta kun molemmat saisivat hänet.
En vain ymmärrä?
Korostan, ettei mieheni ole missään vaiheessa ollut lapsen äidin mies. Hän oli kesäheila, jota mieheni tapaili muutamaan kertaan ja jonka kanssa hän harrasti seksiä.
Pidä lapsi tästä ulkona. Hänhän ei ole tehnyt yhtään mitään väärää. Lapsen vilpitön olemus ja tarve tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi on aitoa. Teidän liittonne ei tule kestämään jos riitaa tulee näinkin tärkeästä asiasta, lapsen hyväksymisestä. Tiedän itse vanhempana ettei mikään maailmassa voisi mennä oman lapsen edelle eikä sitä voi oikein sanoin kertoa mikä saa vanhemman toimimaan noin kuten tämä miehesi lapsen äiti tekee.
Ole hyvilläsi siitä että hän huolehtii miehesi ja lapsen väleistä ja lahjoista jne.Valokuvatkin ovat äärimmäisen tärkeitä myöhemmissä elämän vaiheissa vaikka ne sinusta tuntuvatkin turhilta. Toki kuvia sinusta, miehestä ja lapsestakin täytyy olla, te olette perhe! Voin kertoa että pahempaa on kun äiti estää lasta tapaamasta isää. Tai isä ei halua olla lapsensa kanssa missään tekemisissä. Näistä jää syvät arvet vielä aikuisiälle. Minulla on lähellä kokemusta sekä lapsissa että aikuisissa.. Kaikki tarvitsevat omaa vanhempaa jos siihen vain on mahdollisuus.
Käsittele nuo omat ajatuksesi ja tunteesi, olet ehkä turhasta nyt mustasukkainen tai koet uhkana sen lapsen äidin. Sinun täytyy vain hyväksyä hänet osana teidänkin elämää vaikkei häntä tarvitsekaan ottaa siihen arkeen pyörimään.
Mutta esim. valokuvauksen kaltaisissa jutuissa tulevaisuudessa te voitte käyttää myös yksin lasta siellä, ei äitiä kaikkeen tarvitse mukaan ottaa. Osaatte varmasti itsekin hoitaa asiat lapsen kanssa ja teilläkin on oikeus siihen.
Äläkä missään nimessä anna ainakaan tämän asian tulla teidän parisuhteen kompastuskiveksi. Voihan olla, että se lapsen äiti sitä haluaisikin, en tiedä enkä tunne tapausta mutta parhaitenhan onnistuu jos saa ärsytettyä sinut siitä kuviosta pois..
Sille pienelle lapselle olet yhtä tärkeä kuin isänsäkin on. Hän ei ole tilanteessa jossa vanhemmat olisivat asuneet ja eläneet yhdessä ja sitten eronneet. Lapsi on tottunut siihen että on teidän koti ja äidin koti. Hänellä on kaksi hyvää kotia jossa on turvalliset ja rakastavat aikuiset, niiden kanssa on hyvä kasvaa, ei muusta tarvitse lapsen välittää. Hän ei tee jakoa kuka on mitäkin, ehkä tärkein on äiti, sitten isä, sitten sinä. Mutta te varmasti, sinäkin, olette maailmassa ne rakkaimmat ja tärkeimmät hänelle. Sinuun hän turvautuu jos olet kaksin hänen kanssaan jossain vieraassa paikassa. Sinä olet hänelle taatusti tärkeä ja läheinen aikuinen. Tee itsesi tärkeäksi ja rakasta sitä lasta, äidistä huolimatta.
Aikuiset on velkaa sen verran lapsille, että niille annetaan hyvä, turvallinen lapsuus. Jos siihen ei kykene niin se aikuinen ei silloin voi kasvattaa sitä lasta..
Tiedän että sitä omaa äitiä varmasti satuttaa kun lapsi viihtyy "etä äidin" kanssa ja rakastaa ehdoitta sinua. Joka hetki sinun kanssa ja sinun huolenpitosi voi olla suuri kolaus sille äidille. Mitkä tunteet vellovat siellä? Silti äiti antaa lasta teille? Se on rikkaus.
Lahjoja tarvitset sinäkin. Sen miehesi tulee opettaa jo pienestä lapselle. Ostavat lahjan sinulle, lapselta. Syntymäpäivänä, jouluna jne..