Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Synnärin huonekaveri + miehensä, todella imelää...
09.10.2009 |
Synnytin tässä pari kuukautta sitten vauvan, kolmannen lapsemme. Synnytyksen jälkeen minut pistettiin huoneeseen, jossa eräs esikoisen synnyttänyt äiti pussaili miestään. Siis suudelma oli menossa kun minut sinne kärrättiin. Sama meno jatkui koko sen ajan kun siellä olin. Tuo mies ei poistunut vaimonsa ja tyttärensä rinnalta kuin iltamyöhään ja silloinkin vasta kun hoitajat olivat pari kertaa sanoneet että pitäisi lähteä...
Tuo mies lauloi monta kertaa vaimolleen ja vastasyntyneelle tyttärelleen, ei niin nuotilleen ja itseäni ärsytti kovasti. Olisin halunnut levätä rauhassa ja heidän laulantahetket ja rakkaudentunnustukset estivät tämän. Mies vähän väliä jankutti vaimolleen että "olet niin kaunis, olet kauneimmillasi nyt, juuri synnyttäneenä" "tyttäremme on täydellinen, hän on meidän rakkautemme hedelmämme". Juuri tuollaisin sanoin. Mies toi vaimolleen lahjoja ja asetteli tyynyä tämän selän taakse hyvin.
Tämä huonekaveri sitten pomppi minullekin näyttämässä upeita korujaan joita miehensä toi jne. Mies toi myös uusia kukkia jatkuvasti. Siis todellakin meni överiksi. Mutta tämä huonekaveri vaan hymyili ja pussaili miestään. Heillä vauva oli siinä vähän kuin sivuroolissa.
Itse yritin keskittyä lepäämään ja hoitamaan pikkuistani, mutta tuntui kuin olisin ollut kuokkavieraana jossain hääsviitissä tms. Todella kiusallista.
Kommentit (57)
Vauva syntyi joulukuun alkupuolella ja samassa huoneessa oli teini skinheadpariskunta joka laittoi ikkunalle pienen suomen lipun lapsen synnyttyä. Heidän lapsensa oli syntynyt 5 päivä ja isä tihrusti itkua ja ylpeänä heilui nyrkki pystyssä kun joku tuli katsomaan heitä: "Melkeiin kuudespäivä, melkein kuudespäivä". (itsenäisyyspäivä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi vauvasi on todella helppo tapaus kun jaksat vielä pari kuukautta synnytyksen jälkeen olla kiusaantunut synnytyslaitoksen huonetoverin miehen käytöksestä. Miten toimit kun tilanne oli "päällä"? Pyysitkö kohteliaasti huonetoverin miestä olemaan laulamatta? Opastitko suomen kielen saloihin ("meidän rakkautemme hedelmämme")?
Miten oma miehesi otti uuden lapsensa vastaan, miten puhui, miten hellitteli sinua?
Sain tokan lapseni Keski-Eurooppalaisessa synnytyssairaalassa ja meitä oli kolme mammaa samassa huoneessa. Minä suomalainen ja kaksi turkkilaista, kuinkas muuten. Toinen ei osannut edes puhua muuta kuin turkkia ja hän peitti hiuksensa. Hänelle ei kelvannut sairaalan ruuat, vaan koko suku lappasi siellä päivät pitkät tuomassa tälle äidille vaikka mitäkin tuoksuja sisältäviä rasioita ja vuokia.Olin kuusi päivää ylikansoitetusssa kebabravintolassa....Suku nääs ei välittänyt vierailuajoista ja kerrankin laskin huoneessamme olevan me: kolme naista ja kolme vauvaa, meidän lisäksemme 32 henkeä ja nämä kaikki olivat tämän vain turkkia puhuvan henkilön vieraita. Piti siinä miettiä että kehtaanko edes lastani imettää, sitten ajattelin että prkl, minä olen se potilas, jos näitä miespuoleisia vieraita rupee häiritsee niin poistukoot. Vessaankin menoa piti harkita tarkkaan, kun ei koskaan ollut varmaa riittääkö jättisiteissä pito kun ponnistan sängystä ylös kohti vessaan, niin pari kertaa kävi niin että veriviiva jäi perään kun kinttuja pitkin valui...Siinä vähän inharealismia niille....
Kolmas muksu tulossa ja asumme edelleen Keski-Euroopassa - nyt vaikka maksan yhden hengen huoneesta....
Meillä on aina ollut synnytyksen jälkeen oma huone, missä isä on pystynyt olemaan yötä ja lapsia siis 3...
joka korvat pitkällä kuuntelee mitä vierustoveri ja sen mies puhuu.
Mitä niiden keskustelut sulle yhtään kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pääsin esikoisen aikaan onneksi perhehuoneeseen, kuopuksen aikaan sitten jaoin 2 hengen huoneen. No oikeammin sain siellä olla yksin melkein loppuun saakka, viimeisenä yönä sitten tuli ensisynnyttäjä. Saman ikäinen nuori synnyttäjä kuin minäkin, samankokoiset oli muksutkin :) Silloin vain ihmettelin sitä, kun hän ei uskaltanut ottaa vauvaa edes syliin ilman hoitajia. Mutta kukin tavallaan. Oli muuten todella mukava vierustoveri :)
siis hienoahan tuossa on se että mies noin avoimesti palvoo vaimoaan ja on onnesta sekaisin vauvan takia MUTTA jos joku laulais mun sairaalahuoneessa nuotin vierestä (olen aika ääniherkkä) niin mulla todellakin menis hermo.
Itse en olisi pystynyt moista kuunnella, pussailut ei haittaa, verhon voi laittaa väliin mutta laulaminen... Pliis.
Mulla esikoisen syntymän jälkeen osui huonekaveriksi sihana samanhenkinen nainen ja nyt 8 vuotta myöhemmin olemme edelleen hyviä ja läheisiä ystäviä. Se on jännä kun ystävyys alkaa noin primitiivisissä oloissa niin mikään ei ole sen jälkeen ollut liian intiimiä tai noloa jakaa toiselle. Eli joskun voi seurata yhteishuoneesta hyvääkin : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lahjat ja vaimon&vauvan jonkinmoisen ylistämisen ymmärrän mutta tuo laulelu meni kyllä yli. Itse oisin ollut lähinnä helvetin vaivaantunut tuossa tilanteessa...
Ja oma kokemus huonetoverista synnärillä:
Kuopus syntyi loppukesän helteiden aikaan. Tietysti sain huonetoveriksi 150-kiloisen valaan, joka läähätti ja huohotti, pyöri ja hyöri sängyssään kaiket yöt, kun ei kuumuuden takia voinut nukkua. Lisäksi se oli suomenruotsalainen ja suurperheen äiti, ja voi että kun oli kivaa kun se koko perhe änkesi nuorimmasta katsomaan... kaamea molkotus! (palstan suomenruotsalaiset mammat vetää nyt herneen nokkaan, antaa mennä vaan!)
Suomalaiset naiset on vaan tottuneet, et heitä kohdellaan kuten jätkää. Mulle ois kyllä kelvanneet korut ja kehut!
Kyllä kai tämäntyyppisiä kaunopuhelijoita ruusun tarjoajia olisi ollut aikanaan tarjolla monellekin, mutta jos ei tykkää siirapista niin ei. Oma miehenikin on joskus sortunut johonkin imelään, ja minusta se on aina yhtä vaivaannuttavaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä kyllä ehkä siksi, että oma mieheni voisi käyttäytyä noin... ;) Kehtaisiko sille sanoa, että "älä viitsi, täällä on muitakin"? :D
Ensimmäisen lapseni sain yksin, silloin olisin toivonut, että joku olisi edes käynyt katsomassa.
Mielummin haluan suoraselkäisen miehen joka ei puhu eikä pussaa vaan joka näyttää välittämistään arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menossa synnyttämään ja toivonut poliklinistä synnytystä, eli jos itsellä ja vauvalla kaikki hyvin, me lähdemme kotiin sen 6 tunnin ensi tarkkailun jälkeen.
Ei todellakaan innosta jäädä jakamaan huonetta jonkun kanssa. ainakin tämän ketjun perusteella aika harvinaista saada ns. hyvä huonekaveri.
Juuri synnyttäneenä kaipaa lepoa ja rauhaa, ei huonekaverin äijän lauleskelua, ramppaavia vieraita, yöllisiä valot päälle sessioita, naapurin mässäilyn ääniä (yök tää ehkä vielä laulamistakin pahempi) ym. ym. juttuja.
Vauva syntyi joulukuun alkupuolella ja samassa huoneessa oli teini skinheadpariskunta joka laittoi ikkunalle pienen suomen lipun lapsen synnyttyä. Heidän lapsensa oli syntynyt 5 päivä ja isä tihrusti itkua ja ylpeänä heilui nyrkki pystyssä kun joku tuli katsomaan heitä: "Melkeiin kuudespäivä, melkein kuudespäivä". (itsenäisyyspäivä)
"reps kops" voi toisia. itse olisin halunnut halloween vauvan mutta ei niin ei :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on periaatteessa aika tasanen tapaus, just sellanen että "näytän rakkauttani mieluummin arkisilla teoilla", mut sitten siinä on se toinen puoli, joka vois olla just tolleen pikkasen älytön... Oli vauvasta sen verran sekasin, että ei nyt ihan laulamaan puhjennu, ja sekin varmaan vaan siks, että itki niin hupsuna. Salissakin kun sain vauvan mahan päälle, en oikein joutanut vauvaa katsomaan, kun mies itki vieressä niin hervottomana, että oli pakko yrittää jotenkin lohduttaa... Ja roudaa kyllä kukkia ja lahjoja muulloinkin kun synttärinä ja jouluna. Ja hieroo jalkapohjia ja pussailee :)
Vauva syntyi joulukuun alkupuolella ja samassa huoneessa oli teini skinheadpariskunta joka laittoi ikkunalle pienen suomen lipun lapsen synnyttyä. Heidän lapsensa oli syntynyt 5 päivä ja isä tihrusti itkua ja ylpeänä heilui nyrkki pystyssä kun joku tuli katsomaan heitä: "Melkeiin kuudespäivä, melkein kuudespäivä". (itsenäisyyspäivä)
Opastitko suomen kielen saloihin ("meidän rakkautemme hedelmämme")
Alue: Aihe vapaa
Meillä oli samassa huoneessa nuori nainen, joka soitteli illat pitkät miehelleen ja lopuksi laittoi Jumalan siunaukset ja jutteli kaneilleen...