Lue keskustelun säännöt.
"Kannustava" liikunnanope
07.10.2009 |
Tyttöni ei ollut juossut 1500m tarpeeksi nopeasti, jolloin ope oli todennut "minä olisin kävellyt saman matkan tuossa ajassa". Luuleeko tuolla innostavansa parempaan suoritukseen? Minä olisin sanonut opelle, että no senkun kävelet sitten.
Kommentit (23)
ei varmaan ollut tyttösi ottanut tosissaan juoksua ja se otti opettajaa päähän. jos joku tosissaan yrittää niin tuskinpa noin sanoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olisin saanut hampaankoloon halun näyttää opettajalle seuraavalla kerralla mihin kykenen!
Onneksi omana kouluaikana liikunta oli lukiossa valinnainen aine, niin ei tarvinnut siellä enää kärvistellä...
Ja ihan normaalipainoinen olen, pyöräilen 16km päivässä työmatkat ja käyn 2 kertaa viikossa salilla...Mutta sekunttikello ja tulosvihko kädessään ja vierellä pomppiva liikunnan opettaja, grrr...
opettajia. Ehkä siksi olen sohvaperuna.
Yläkoulussa on paljon saamattomia asenneongelmaisia tyttöjä, jotka naama rutussa laahustavat toisten perässä ja hokevat vittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollaisia liikunnanopeja on. Ja jos olisikin kyse veemäisestä yläasteelaisesta, pitäisi open pystyä pitämään tuollaiset mölyt mahassaan. Itsekin olen opena ollut, ja tekisihän sitä aina mieli sanoa joskus.. Mutta hallaa tuollaisilla kommenteilla tekee aineelleen.
Kyllä pistää ihmettelemään, millaista liikunnanopettajien koulutus oikein on. Vieläkin on sellaisia, jotka pitää niitä nimenhuuto-joukkuejakoja. Muualla tämä olisi koulukiusaamista, mutta liikunnanopet saa tätä tehdä.
Jos on liikunnanope ja yläasteella töissä, pitää osata haukkumatta ja ilkkumatta suhtautua vastahakoisiin murkkuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että miksi niistä kaikista koulutetaan sadisteja, joiden päätavoite on tappaa liikkumisen ilo. Kaikista pahinta on se aktiiviurheilijoiden suosiminen liikuntatunneilla.
Perkele. Pääsinpäs purkautumaan.
Nimim. "Edelleenkin harrastan vain yksilölajeja, jotka eivät painota suorituskeskeisyyttä, miksi lie?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pistää ihmettelemään, millaista liikunnanopettajien koulutus oikein on. Vieläkin on sellaisia, jotka pitää niitä nimenhuuto-joukkuejakoja. Muualla tämä olisi koulukiusaamista, mutta liikunnanopet saa tätä tehdä.
Jos on liikunnanope ja yläasteella töissä, pitää osata haukkumatta ja ilkkumatta suhtautua vastahakoisiin murkkuihin.
Niin kauan kuin liikunnanopettajakoulutukseen on sellaiset liikuntatestit, että pitää olla todella hyvä todella monessa lajissa päästäkseen edes opiskelemaan. Minkäänlaisia psykotestejä saati haastatteluja ei ole. Liikuntatesteissä pyörii mm. perhosuinti, rullasuksihiihto, palloilun testejä, telinevoimistelua, rytmiikkaa, luistelu ajanotolla etu- ja takaperin sirklaten jääkiekon aloitusympyröiden ympäri jne.jne.
Pääpainona on se, että itse osaa eikä se, että on lahjakas opettaja (vaikka on siellä toki myös opetusnäyte). Opiskelija-aines on sellaista, jolta ei paljon myötätuntoa kömpelöille heru (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) entisiä ja nykyisiä huippu-urheilijoita ja himoliikkujia. Opiskelu myös keskittyy ekana vuotena hyvin paljon omien lajitaitojen parantamiseen, esim. jossain yleisurheilun minimitesteissä on pituushypyssä pakko ylittää tietty metrimäärä tai et pääse kurssista läpi -> kasvattaa ajattelemaan, että kaikkien on pakko osata sama tai ei ole mitään.
Mitä ihmeen väliä on sillä, hyppääkö liikunnanmaikka 3 m vai 5 m pituutta jos ei osaa opettaa sitä lapsille tai edes motivoida heitä oppimaan.
Lisäksi käsitys työstä on monella jokseenkin idealistinen ja todellisuus jossain yläasteella ihan muuta kuin kiltisti käsiväliriviin pillin vihellyksestä järjestyvä sporttinen ja punaposkinen opiskelijakaveriporukka
Sori kaverit, on teistä osa ihan jeees ;)
T: Talossa pari vuotta opiskellut, sittemmin alaa vaihtanut
Koettaisittepa itse saada marisevia teinejä osallistumaan opetussuunnitelman edellyttämään toimintaan. Ei ole vaatteita mukana eikä huvita eikä jaksa ja joka toisella on menkat eikä voi liikkua... Koeta siinä sitten säilyttää malttisi ja suhteellisuudentajusi vuodesta toiseen.
En ole itse liikunnan opettaja, mutta säälien muistelen, miten he vuosi toisensa jälkeen joutuivat katselemaan samanlaisia lintsausyrityksiä ja vastailemaan ylipainoisille vanhemmille, miksi teidänkin Mirkun vaan pitää osallistua tunnille kun liikunta on peruskoulun oppiaine siinä missä matikkakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koettaisittepa itse saada marisevia teinejä osallistumaan opetussuunnitelman edellyttämään toimintaan. Ei ole vaatteita mukana eikä huvita eikä jaksa ja joka toisella on menkat eikä voi liikkua... Koeta siinä sitten säilyttää malttisi ja suhteellisuudentajusi vuodesta toiseen.
En ole itse liikunnan opettaja, mutta säälien muistelen, miten he vuosi toisensa jälkeen joutuivat katselemaan samanlaisia lintsausyrityksiä ja vastailemaan ylipainoisille vanhemmille, miksi teidänkin Mirkun vaan pitää osallistua tunnille kun liikunta on peruskoulun oppiaine siinä missä matikkakin.
Olen iltalukiossa ja minulla on sellainen matikanopettaja joka on ihastunut hyvällä tavalla matematiikkaan! Iloisesti hän nauraa matikan kommervenkeille. On saanut minutkin katsomaan funktiota sun muuta derivaattaa vähän uudella ja positiivisemmalla silmällä.
Kun minusta ne liikunnan opettajat ovat yleensä olleet juuri niitä omasta aineestaan innostuneita, mutta märkää rättiä tulee naamaan jatkuvalla syötöllä. Ruotsinopeille taitaa käydä vähän samoin.
Olisi kiva tietää, kuinka moni teistä pystyisi säilyttämään innostuksensa, jos vastassa olisi aina vain sitä samaa narinaa. Ja jos tekee niin kuin oppilaat haluavat (eli ei tarvitse tehdä mitään tai korkeintaan vähän hohtokeilata joskus), kuinka hyvin sitä silloin on hoitanut hommansa? Kun tavoitteet on kuitenkin asetettu valtakunnallisesti kaikille opetussuunnitelmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opettajia. Ehkä siksi olen sohvaperuna.
vaikuttaa liikunnanharrastamiseen.
Ihan nauratti viime talvena aslakissa kun en suostunt pelaamaan sählyä ja sit joku 20 v. liikunnanohjaaja tuli selittämään, että tämä on kuule ihan toista kun 80-luvun liikuntatunneilla. Multa paloi hihat ihan hetkessä ja kysyin, että kumpihan meistä on ollut siellä 80-luvun liikuntatunneilla. Ja ilmotin, että tää on kuule ihan samanlaista kun silloin. Ja älä tule mulle selittämään sellaisista asioista, joista sulla ei ole mitään tietoa.
Heppu katseli mua vähän aikaa ja kysyi sitten, että haluaisitko tehdä jotain muuta. Sikäli huvittava kysymys, että olin heti aluksi kysynyt, että onko pakko pelata. No pääsin sit salille tekemään treeniä itekseni. Ja myöhemmin ko heppu vielä juoksi perääni ja sanoi, että huomenna aamulla olisi lentopalloa, mutta jos mä haluun, niin voin tehdä jotain muuta...
Siis ei niinkään naurattanut tuo keskustelu vaan se, että kuinka vähän olin muuttunutkaan sitten kouluaikojen (siis sen 80-luvun)...
joka siinä sohvallasi makaa eikä liikunnan opesi. Valitettavan usein oma laiskuus/saamattomuus laitetaan ja naamioidaan muiden syyksi.
Kuitenkin lähes aina syy on siellä vessan peilissä.
1500m kuin jotkut työt. Ja ne tekee sen tahallaan että maleksivat matkan kun eivät halua että ripsarit levii ja naam punottaa.
Miettisin kenelle noin sanoisin, mutta hyvin voisin vitsillä jollekin heittää.
Grow up people.
joka siinä sohvallasi makaa eikä liikunnan opesi. Valitettavan usein oma laiskuus/saamattomuus laitetaan ja naamioidaan muiden syyksi.
Kuitenkin lähes aina syy on siellä vessan peilissä.
tavalla mitätöidä lapsuudessa/nuoruudessa että siitä jää pitkäaikaiset vauriot aikuisuuteen.
Eikö kuitenkin tässäkin ketjussa voitais puhua palkoista ja lomista??