"Kannustava" liikunnanope

"kannustusta" koulun liikuntatuneilla.

Minulla on synnynnäinen sydänvika joka rajoittaa jonkin verran liikkumistani, mutta sitähän ei liikunnanopettaja halunnut ymmärtää.



Esimerkiksi hiihtäminen oli pitkään kiellettyjen liikuntalajien listalla. Jostain syystä hiihtäminen sai aikaan voimakkaat rytmihäiriöt ja rajun oksentamisen. Lääkäri kielsi kyseisen lajin.



Tämän johdosta liikuntanumeroni oli aina kevätlukukaudella 6, koska en saanut osallistua hiihtoon.

Vanhempani olivat opettajaan yhteydessä ja hän oli sitä mieltä että se on maksimi arvosana jonka voin saada koska en ole osallistunut ollenkaan yhteen osa-alueeseen.

Muuten olin innokkaasti mukana tunneilla. Tietenkin välillä oli lajeja jotka eivät sujuneet minulta kunnolla sydänongelmien vuoksi.



Vasta opiskelijana sain ensimmäisen kannustavan liikunnanopettajan. Joka ymmärsi että kaikki eivät voi tehdä samoja juttuja ja jollain voi olla rajoituksia liikumisen suhteen.

Opeta tytöllesi, ettei tuommoisten ihmisten kommenteista kannata välittää mitään ja ettei liikunta ole kouluaineena mitenkään tärkeä. Liikunta sen sijaan on tärkeää, mutta ei kannata antaa pölvästin open pilata sitä iloa minkä liikunnasta voi saada.



Jos ope ei kestä katsella vaikka niitä laahustavia teinejä, hän on väärällä alalla.

mutta eipä opettajaa kiinnostanut. Harrastin vapaa-ajalla liikuntaa (sulkapallo, yleisurheilu) ja olin aktiivinen tunneilla enkä lintsannut ikinä.



Ainoa, josta voin ottaa moitteita oli se, että poikien liikuntatunnit olisivat olleet minusta kivempia. Tämä ilmeisesti harmitti opettajaani niin paljon, etten ikinä saanut hyvää numeroa liikunnassa. Opettaja suosi tanssijoita ja aerobiccaajia.



Vieläkin olen hänelle vähän katkera, vaikka vuosia on kulunut yli 10. Tämä opettaja on nykyisin ystäväni anoppi ja silloin tällöin saan tilaisuuden luoda häneen myrkyllisiä katseita :)