Ihanko oikeasti lapsen nukuttaminen makaamalla vieressa on curling-vanhemmuutta?

sehän on vaan ihanaa pötkötellä vierekkäin. Mitään muuta haittaahan tästä ei ole kuin se, että vanhempi ehkä tekisi mielellään jotain muuta? Lapselle pelkästään positiivinen asia, saa turvaa ja läheisyyttä ja lämpöä.

Pienestä pitäen. Itsekin väsyneenä menin aina samaan aikaan illalla nukkumaan. Hyvin sujui.

Ja olen oman kokemukseni perusteella ehdottomasti sen kannalla, että lapsen opettaminen nukahtamaan yksin palvelee koko perhettä.



Lisäksi ainakin meillä on ollut paljon apua siitä että lapsemme eivät tarvitse nukkuakseen tietyn ihmisen pötkötysseuraa, koska meillä vanhemmilla on esimerkiksi työmatkoja, jotka vaativat silloin tällöin yöpymistä. Joskus haluamme myös viettää aikaa mieheni kanssa kaksin. Lapsenhoitajalla ei ole koskaan ollut ongelmia nukuttamisen kanssa, ei myöskään mummoilla yökyläillessä. Ai niin, mutta tällä palstallahan ei taidettu hyväksyä yökyläilyä...

Kelpaa isä tai äiti tai isosisko tai mummo...ei ole kenelläkään ollut vielä ongelmaa.

Lasten nukkumaanmeno on mielestani paivan paras hetki, nautin itsekin siita kiireettomasta lahellaolosta. Koskaan ei lapseni nukahda itkuunsa, joten kai tassa jotain oikein tehdaan.

Ymmarran myos, etta lapset ovat erilaisia niin tarpeiltaan kuin luonteeltaan. Ovathan omanikin. Kuopus nukahtaa itsekseen, hanelle riittaa, etta olen samassa huoneessa, esikoinen taas haluaa minut ihan fyysisesti viereensa. Ja ymmarran, etta myos paivat ovat erilaisia. Joten jos kuopus haluaa nukahtaa viereeni, han saa.

Olen mielestani muuten aika tiukka aiti ja kasvattaja, mutta siltikaan en ymmarra vanhempia, jotka eivat yhtaan voi joustaa periaatteistaan.

Ja olen oman kokemukseni perusteella ehdottomasti sen kannalla, että lapsen opettaminen nukahtamaan yksin palvelee koko perhettä. Lisäksi ainakin meillä on ollut paljon apua siitä että lapsemme eivät tarvitse nukkuakseen tietyn ihmisen pötkötysseuraa, koska meillä vanhemmilla on esimerkiksi työmatkoja, jotka vaativat silloin tällöin yöpymistä. Joskus haluamme myös viettää aikaa mieheni kanssa kaksin. Lapsenhoitajalla ei ole koskaan ollut ongelmia nukuttamisen kanssa, ei myöskään mummoilla yökyläillessä. Ai niin, mutta tällä palstallahan ei taidettu hyväksyä yökyläilyä...

Vastasin jo tuolla ylempänä. En nyt muista numeroa, mutta olen se, jonka lapsilla on näitä nukutuskausia tullut ja mennyt...Se on kumma miten lapset ovat fiksuja; jos äiti ei ole kotona, isä kelpaa nukuttamaan ihan yhtä hyvin ja jos kumpikaan ei ole kotona niin silloin käydään nukkumaan itsekseen ihan sovinnolla.

Mun lapsellani menee nukahtamiseen vähintään tunti, jos pötkötän vieressä. Ikää on 1 v 9 kk ja tämä ongelma alkoi vasta, kun siirryttiin pinnasängystä lastensänkyyn.

Jos poistun huoneesta, alkaa se ap:n kuvailema sirkus.

Päiväunet on päivästä riippuen 30-45 minuuttia. Ulkoillaan kahdesti päivässä, illat rauhoitetaan kotona. Eli tv ei ole päällä kun lapsi on hereillä. Iltapalan jälkeen käydään pesulla, luetaan iltasatu ja peitellään sänkyyn.

Kertokaas, mitä voisin tehdä toisin. Lähinnähän tässä on kyse siitä, että oma jaksaminen kärsii pahasti, kun nukuttamiseen menee kohtuuttomasti aikaa ja voimavaroja. Ja joo, olen yh.

Meilla ei ole koskaan ollut ongelmia lasten nukkumaan saannin ja nukahtamisen suhteen. Iltapalan ja pesujen jalkeen lapset sankyyn, halit ja pusut ja vieressa kollottely, tahan menee ylivilkkaina paivina noin 10 minuuttia, hyvina paivina pari minuuttia kun lapset ovat unessa. Kaikilla hyva mieli ja ei stressia.

Olen toki kokeillut sita arvostettua tapaa saada lapset nukkumaan itsekseen, mutta meikalaisen hermot ei siihen riita. Tuntikaupalla sangyssa vaantelya, ja pyorimista, kikattelua, valitusta, itkua ja pois tuloa milloin millakin verukkeella. On jano, pissahata, kuuma jne. Itse kasitan taman lapsen tarpeena huomioon ja laheisyyteen. Ja mielestani tama on ihan normaalia, on omasta mielestanikin kivempi nukkua miehen kainaloon kuin yksin. Lapsella tama tarve on varmaan viela suurempi.

Joten kai tassa sitten ollaan curling-vanhempia, kuin koitetaan tehda illoista mahdollisimman tyynia ja rauhallisia ja ennen kaikkea helppoja. Mielestani kuitenkin kaikkein tarkein asia on, etta lapsi saa riittavan maaran unta, kaikki kitinaan kuluva aika on siita pois.

Jätä osa kotitöistä tekemättä. Mene sohvalle ja ota lapsi rintasi päälle makaamaan. Siihen nukahtaa samalla kun katsot salkkareita. Näin mä tein ja olin ilmeisen huono curling yh-äiti.

Nyt on 11-kuinen. -2-

Meilläkin alle vuoden ikäinen nukahti tuosta vaan mutta kun vuosi ja rapiat pamahti päälle niin homma muuttui ja aika radikaalisesti.

lasten nukuttamisia, kyllä sinne pitää itsekseen oppia jäämään. Lapsia meillä on 3, eikä tulisi mitään jos niitä pitäisi nukuttamaan alkaa

kun illalla mennään sänkyyn niin sieltä ei tulla enää pois. Ja että omassa sängyssä aletaan nukkumaan itsekseen. Aluksi sun täytyy olla samassa huoneessa ja palauttaa lapsi 100 krt akaisin sänyynsä mutta vähitellen hän uskoo että tämä on nyt systeemi ja homma alkaa sujua.

Mun lapsellani menee nukahtamiseen vähintään tunti, jos pötkötän vieressä. Ikää on 1 v 9 kk ja tämä ongelma alkoi vasta, kun siirryttiin pinnasängystä lastensänkyyn. Jos poistun huoneesta, alkaa se ap:n kuvailema sirkus.

Päiväunet on päivästä riippuen 30-45 minuuttia. Ulkoillaan kahdesti päivässä, illat rauhoitetaan kotona. Eli tv ei ole päällä kun lapsi on hereillä. Iltapalan jälkeen käydään pesulla, luetaan iltasatu ja peitellään sänkyyn. Kertokaas, mitä voisin tehdä toisin. Lähinnähän tässä on kyse siitä, että oma jaksaminen kärsii pahasti, kun nukuttamiseen menee kohtuuttomasti aikaa ja voimavaroja. Ja joo, olen yh.

Meilläkin alle vuosikas nukahti erittäin hienosti yksin. Mutta kun mittariin tuli 1v2kk niin jostain syystä homma muuttui. Avartuiko lapsen ympäristö niin paljon päivisin että iltaisin tarvittiin enemmän äidin/isän läheisyyttä nukkumaan mennessä? En tiedä. Joka tapauksessa ennen tuosta vaan nukkumaan mennyt vauva/taapero kaipasi yhtäkkiä vieressäoloa 30-45min.

tutkimukset ja tietysti ihan perus ihmisen psyykeen ymmärrys kertoo, että IHMISILLE on luonnotonta nukkua yksin. maissa joissa nukutaan yksin, kärsitään unihäiriöistä, maissa joissa nukutaan yhdessä ei tällaisia ongelmia edes tunneta. jos ajatellaan ihmisen kehityshistoriaa on yksin nukkumisen kausi ollut mitä.. ehkä joitain kymmeniä vuosia? perheet ovat aina nukkuneet tiiviisti ja lähekkäin, mikä on lapsen kannalta paras tilanne. lapsi voi olla rauhallinen ja nukkuu paremmin kuullessaan läheisen ihmisen sydämenlyönnit. hänestä myös kasvaa näin ITSENÄISEMPI ja luottavaisempi yksilö, kuin jos lapsi pakolla itsenäistetään.



länsimainen yhteiskunta haluaa itsenäistää lapset mieluiten synnäriltä lähtien ja huonoksi vanhemmuudeksi laitetaan asioita jotka ovat osa geenejämme ja johon aivomme ovat edelleen tarkoitettu. monissa maissa pientä lasta pidetään edelleen äidin vierellä 24h/vrk, kantopussissa päivät ja yöt kainalossa.



no joo, toki nyky yhteiskunnassa tuo nyt ei ihan täysin ole mahdollista, mutta ei silti missään nimessä huonoa vanhemmuutta. meillä pienet lapset nukkuivat meidän kanssa samassa huoneessa. nukahtaminen oli tosi helppoa, siitä ei tarvinnut vääntää. nykyään lapset 4v ja 5v nukkuvat yhdessä samassa huoneessa ja edelleen iltaisin kerrotaan sadut, silitellään tms, ei se ole mikään vaiva. meillä on yhteistä aikaa iltaisin klo 19.30 eteenpäin. kaikki nukkuvat ihanat virkistävät unet.



ihmisillä on joku hirveä pelko siitä että jos lapsia ei karaista ja opeteta jotain ihme "suomalaista sisua" ja yksinoloa niin niistä tulee takertuvia mammanpoikia tms. mutta juuri ne lapset jotka saavat läheisyyttä, joiden tarpeisiin vastataan ja joille annetaan rauhaa ja tilaa itsenäistyä, ovat aikuisena itsevarmoja ja luottavaisia aikuisia. en tiedä tapauksia joissa lapsi ei olisi alle kymmenvuotiaana siirtynyt nukkumaan ja nukahtamaan yksin :)

Jätä osa kotitöistä tekemättä. Mene sohvalle ja ota lapsi rintasi päälle makaamaan. Siihen nukahtaa samalla kun katsot salkkareita. Näin mä tein ja olin ilmeisen huono curling yh-äiti.

Kun on useampia lapsia, työ, talo ja parisuhdekin hoidettavana, en ainakaan minä voi kuvitellakaan makailevani iltaisin lastenhuoneissa. Puhumattakaan telkkarin ääressä makoilusta. Ensinnäkään en halua että lapset katsovat illalla salkkareiden kaltaista roskaa, toiseksi lapset kaipaavat vuorovaikutusta, ei passiivista möllöttämistä. Nyt puhun tietysti vähän isommista jo, joita väistämättä isompilapsisessa perheessä on.

Minusta on parasta viettää lasten kanssa aikaa iltapäivällä ja illalla oikein kunnolla. Nukkumaan meno on sitten helpompaa kun läheisyyttä on jo saatu tarpeeksi.

muutenkin kuin vieressä makaamalla; iltasadut luetaan, pusitaan ja halitaan ja lapset jäävät sänkyyn nukahtamaan. Toki ne sieltä muutaman kerran kirmaa vielä olkkariin, mutta palautetaan sitten takaisin: en todellakaan ole nähnyt viisaaksi lähteä lasten sänkyyn makaamaan.

vain alempien sosiaaliluokkien vanhemmat nukuttavat vauvoja vieressä. Mäkin luin tästä tutkimuksen. Siellä pidetään pääsääntöisesti erittäin tärkeänä nukuttaa vauvat alusta asti omaan huoneeseen. Ottamatta nyt kantaa heidän sosiaalisuuteensa ja itsevarmuuteensa millään lailla verrattuna suomalaisiin...



Luulen että monissa perheissä vanhemmat möllöttävät telkkaria iltaisin ja sitten lapset ovat huomionkipeitä nukahtamisen hetkellä. Kokeilkaapa panna TV kuukaudeksi varastoon ja olette lastenne kanssa iltaisin ihan oikeasti läsnä. Olisi kiva kuulla miten nukkumisen kanssa silloin kävisi.

Olen viiden lapsen äiti, isoimmat jo teinejä, olemme molemmat työssäkäyviä. Minulla on ollut aina ja on vieläkin aikaa lukea iltasatu lapsille sängyssä niin kauan kuin he siitä pitävät. Tämä on mielestäni välittämistä ja läheisyyttä, sillä ei ole mitään tekemistä curlingvanhemmuuden kanssa.

Olen viiden lapsen äiti, isoimmat jo teinejä, olemme molemmat työssäkäyviä. Minulla on ollut aina ja on vieläkin aikaa lukea iltasatu lapsille sängyssä niin kauan kuin he siitä pitävät. Tämä on mielestäni välittämistä ja läheisyyttä, sillä ei ole mitään tekemistä curlingvanhemmuuden kanssa.

Ellet sattunut huomaamaan...

Tosiaan lapsi nukahti rintani päälle kun katselin tv:tä. Ei ollut paljon vaihetoehtoja, kun tosiaan olin yh ja lapsia yksi. Eipä ole traumoja näyttänyt saaneen. Ja itse en kylläkään katsellut salkkareita vaan lähinnä keskusteluohjelmia FST:ltä (jos nyt moskasta puhutaan). Ja tulihan sitä muutakin illan aikana tehtyä kuin tuota "passiivista" möllötystä.

Enkä usko että yksi tapa on kovinkaan paljon vahingollisempi kuin toinenkaan. Nukkumistapa pelkästään ei ratkaise lapsen tulevaisuutta suuntaan eikä toiseen.



Läheisyyttä voi saada päivän mittaan ihan yhtä paljon, nukahtipa sitten viereen tai itsekseen.



Tottahan se on, että arki pikkulapsiperheessä on kuluttavaa, ja mikä tahansa nukkumisratkaisu tekee siitä toimivamman, on sille perheelle hyvä käytäntö. Jos se vanhempia tyydyttää, se on silloin oikea ratkaisu.