Ihanko oikeasti lapsen nukuttaminen makaamalla vieressa on curling-vanhemmuutta?

on 1 tai 2 lasta mutta ei enää useamman lapsen kanssa. Meillä 5 lasta(1v-9v) ja koskaan en ole vieressä nukuttanut saatikka itse maannut lapsen vieressä niin kauan että lapsi nukahtaa.

Kyllä lapset saavat muullakin tavoin läheisyyttä kuin edellä mainitulla tavalla.

4 ja 5v nukkuu samassa huoneessa ja heille joskus luen kirjaa ja joskus sitten laualan jotakin iltalauluja ja lopuksi iltarukous. 7v ja 8v:lle kans luetaan joskus kirjaa. monesti lukevat itse mutta joka ilta jonmpikumpi käy myös yläkerrassa poikien huoneessa illalla jotakin jututtamassa.



Ei ole koskaan tullut mieleenkään jäädä viereen.

Meillä on seitsemän lasta ja kaksi nuorinta nukutetaan vieressä makaamalla :)

on 1 tai 2 lasta mutta ei enää useamman lapsen kanssa.

curling-vanhempi, kun annan 6v ja 7v poikien nukkua vierekkäin kerrossängyn alaosassa :) Se on kuulemma niin ihanaa ja unipuputkin ja örkit ovat unikavereina mukana.

nämä ketjut tuppaavat turhan usein menemään jankkaamiseski missä kahden eri tavan toteuttajat puolustelevat omaa tapaansa parempana ja samalla pidetään sitä toista huonona.

Enkä usko että yksi tapa on kovinkaan paljon vahingollisempi kuin toinenkaan. Nukkumistapa pelkästään ei ratkaise lapsen tulevaisuutta suuntaan eikä toiseen. Läheisyyttä voi saada päivän mittaan ihan yhtä paljon, nukahtipa sitten viereen tai itsekseen. Tottahan se on, että arki pikkulapsiperheessä on kuluttavaa, ja mikä tahansa nukkumisratkaisu tekee siitä toimivamman, on sille perheelle hyvä käytäntö. Jos se vanhempia tyydyttää, se on silloin oikea ratkaisu.

odottamassa heidän nukahtamistaan, olisin erittäin väsynyt ja kiukkuinen vaimo sen rumban jälkeen, ja taatusti parisuhde kärsisi.



Meillä lapset 1,5v, 6v ja 8v ovat kaikki oppineet alle vuoden ikäisinä nukahtamaan samojen tuttujen turvallisten iltarutiinien jälkeen itseksään omiin sänkyihinsä. Toki he saavat iltasadut ja halit ja pusit mutta ei heidän viereensä kukaan jää pötköttämään. Eikä sieltä huoneesta enää kukaan ravaa olkkarin puolelle kun valo sammuu.



Mä olen lasteni elämässä läsnä niin intensiivisesti koko päivän, että jos meillä vielä puoli yhdeksältä pitäis jäädä pötköttelemään ja nukuttelemaan lapsia, niin olisin viikossa täysi hermoraunio! Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta kyllä se vaan on arjen luksusta kun klo 20.30 kaikista lastenhuoneista sammuu valot ja kotiin saapuu hiljaisuus. Saamme mieheni kanssa käpertyä sylikkäin kahdestaan halimaan ja juttelemaan aikuisten kesken. AAH!! Suosittelen!



Ja hyvä parisuhde on myös lapsille se turvallisen kodin jalusta.

lasten nukuttamisia, kyllä sinne pitää itsekseen oppia jäämään. Lapsia meillä on 3, eikä tulisi mitään jos niitä pitäisi nukuttamaan alkaa

etta lapset ovat erilaisia niin luonteeltaan kuin tarpeiltaan. Minulla ei ole mitaan vastaan systeemia, jossa lapset nukahtavat itsekseen mielellaan ja iloisin mielin. Silloinhan tama kaytanto toimii parhaiten, ja kaikki voivat hyvin. Mita haluaisin tietaa on, etta miksei lapsia, jotka kaipaavat laheisyytta nukahtamisvaiheessa "nukuteta", vain koska vanhemmilla on periaatteena, etta lapsen taytyy nukahtaa itsekseen? Etta mieluummin pidetaan sellaista stressikaaosta paalla kuuntelemalla lapsen itkua, palautetaan huoneeseen jne. tuntikaupalla.

Itselleni on helpompaa olla lapsen vieressa se 2-10 minuuttia, ja sitten palata hommiin, kun koko ilta ei ole mennyt yritykseen saada lapset rauhoittumaan.

ap

Mun ja miehen pää ei yksinkertaisesti enää kestä istua 1-2 h illassa pimeässä huoneessa odottaen että milloin lapsi nukahtaa. Mieluummin lapsi jätetään iltatoimien jälkeen yksin sänkyyn nukahtamaan. Vielä kahden vuoden jälkeen lapsi tulee sieltä yleensä monta kertaa pois eli ei se kyllä kaikilla päde, että kun vie 100 kertaa takaisin sänkyynsä niin kyllä se sen oppii. Onneksi lapsi (4 v.) on pikku hiljaa jättämässä päiväunet pois. Jos ei nuku päikkäreitä, nukahtaa viidessä minuutissa, muuten menee tunti.

Minäkin tarvitsen aikaa iltaisin itselleni ja miehelleni. Lapset nukahtavat oikein hyvin ilman makailemista vieressä. Joskus jollakulla on painajaisia tai muuta enkä kiellä hiipimästä yöllä meidän viereen, mutta tätäkin sattuu ehkä kerran kuussa korkeintaan. En minä kyllä niissä lastensängyissä mahtuisikaan makailemaan, olen 175 cm pitkä ja lapsilla sellaiset pikkusängyt vielä ; )

odottamassa heidän nukahtamistaan, olisin erittäin väsynyt ja kiukkuinen vaimo sen rumban jälkeen, ja taatusti parisuhde kärsisi. Meillä lapset 1,5v, 6v ja 8v ovat kaikki oppineet alle vuoden ikäisinä nukahtamaan samojen tuttujen turvallisten iltarutiinien jälkeen itseksään omiin sänkyihinsä. Toki he saavat iltasadut ja halit ja pusit mutta ei heidän viereensä kukaan jää pötköttämään. Eikä sieltä huoneesta enää kukaan ravaa olkkarin puolelle kun valo sammuu. Mä olen lasteni elämässä läsnä niin intensiivisesti koko päivän, että jos meillä vielä puoli yhdeksältä pitäis jäädä pötköttelemään ja nukuttelemaan lapsia, niin olisin viikossa täysi hermoraunio! Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta kyllä se vaan on arjen luksusta kun klo 20.30 kaikista lastenhuoneista sammuu valot ja kotiin saapuu hiljaisuus. Saamme mieheni kanssa käpertyä sylikkäin kahdestaan halimaan ja juttelemaan aikuisten kesken. AAH!! Suosittelen! Ja hyvä parisuhde on myös lapsille se turvallisen kodin jalusta.

minä ja mies suurinpiirtein kilpaillaan kumpi saa mannä nukuttamaan sitä pientä, siellä nimittäin rauhassa pötkötellään sängyllä ja voi vaikka lukea, sillä välin kun toinen aikuinen antaa iltapalaa ja hoitaa iltapesuja ja yökkärinvaihtoja muun porukan kanssa.

Onhan sitä, sen jälkeen kun lapsi on nukahtanut.

pian yksivuotiaani viereen. Siksi, kun on ihanaa antaa unisen lapsen käpertyä kainaloon ja katsella häntä hetki. Siksi, kun ei minulla ole mitään tärkeämpää. Kotityöt ja telkkari odottaa, ja mies nyt ainakin, koska haluaisi itse nukuttaa jos voisi hoitaa iltaimetyksenkin :)



Kyllä se poika lakkaa meitä viereensä haluamasta varmaan ennen armeijaan menoa.

odottamassa heidän nukahtamistaan, olisin erittäin väsynyt ja kiukkuinen vaimo sen rumban jälkeen, ja taatusti parisuhde kärsisi. Meillä lapset 1,5v, 6v ja 8v ovat kaikki oppineet alle vuoden ikäisinä nukahtamaan samojen tuttujen turvallisten iltarutiinien jälkeen itseksään omiin sänkyihinsä. Toki he saavat iltasadut ja halit ja pusit mutta ei heidän viereensä kukaan jää pötköttämään. Eikä sieltä huoneesta enää kukaan ravaa olkkarin puolelle kun valo sammuu. Mä olen lasteni elämässä läsnä niin intensiivisesti koko päivän, että jos meillä vielä puoli yhdeksältä pitäis jäädä pötköttelemään ja nukuttelemaan lapsia, niin olisin viikossa täysi hermoraunio! Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta kyllä se vaan on arjen luksusta kun klo 20.30 kaikista lastenhuoneista sammuu valot ja kotiin saapuu hiljaisuus. Saamme mieheni kanssa käpertyä sylikkäin kahdestaan halimaan ja juttelemaan aikuisten kesken. AAH!! Suosittelen! Ja hyvä parisuhde on myös lapsille se turvallisen kodin jalusta.

vähän niinkuin ajoin takaa. Meillä parisuhde kukoistaa ja on oikeesti ihanaa käpertyä miehen viereen illalla joko sohvalle tai sänkyyn juttelemaan niitä näitä...

Luulen myös että nuo perheet joissa maataan lasten vieressä pitkäänkin jotta nukahtavat niin mitähän miehenne ajattelevat? Pitävätkö sitä ihan ok juttuna? että elätte suunnilleen lasten kautta ja ajattelette vain lapsia. Parsuhdekin tarvitsee aikaa.

T:40

Joka ilta sama rumba...

Mun ja miehen pää ei yksinkertaisesti enää kestä istua 1-2 h illassa pimeässä huoneessa odottaen että milloin lapsi nukahtaa. Mieluummin lapsi jätetään iltatoimien jälkeen yksin sänkyyn nukahtamaan. Vielä kahden vuoden jälkeen lapsi tulee sieltä yleensä monta kertaa pois eli ei se kyllä kaikilla päde, että kun vie 100 kertaa takaisin sänkyynsä niin kyllä se sen oppii. Onneksi lapsi (4 v.) on pikku hiljaa jättämässä päiväunet pois. Jos ei nuku päikkäreitä, nukahtaa viidessä minuutissa, muuten menee tunti.

On hyvinkin mahdollista että nukahtaisi 10 minuutissa jos olisit/te vieressä. ;)

joten mies hoitaa sen. Onneksi meillä ei ole tarvinnut lapsia nukuttaa, vaikka kyllähän ne pienempinä meinasivat kipitellä turhan usein sängystä juomaan, pissalle, kertomaan jotain tärkeää asiaa tms vaikka mitään asiaa ei oikeasti ollutkaan :) Palautus sänkyyn miljoona kertaa, nykyään sujuu jo ihan hyvin :)

asti. Vastasyntyneenähän nuo nukkuivat hienosti omassa sängyssään päikkärit, söivät ja nukahtivat saman tien rinnalle josta siirsin omaan sänkyyn nukkumaan. Yöksi viereen tissille. 5-6kk vanhana kun kiinteitä ruvettiin syömään laitoin lapset yöksikin omaan sänkyyn nukkumaan ja se meni hienosti kun päikkäreillä oli sinne totuttu. Nukahtavat siis itsekseen. Ihmettelin kyllä tuttavallani kyläillessä, kun hän lähti 5 ja 7v lapsia nukuttamaan kesken illalliskutsujen. Siellä meni tunti kun makasi lasten vieressä että nukahtavat. Tuo on musta kyllä jo liikaa, 0-2v vielä ymmärrän.

Ollaan kyllä kokeiltu sitä vieressä istumista eikä lapsi tosiaan nukahda missään 10 minuutissa vaan siellä on saanut istua tosi kauan. Varmaan joku puolisen vuotta siellä sängyn laidalla istuttiinkin, mutta sitten päätettiin, ettei tästä tule näin mitään. Meillä on tuon lapsi muutenkin vähän eriskummallinen nukkuja (esim. herää joka aamu klo 5-6 vaikka olis nukahtanut klo 21.30).

Meidän esikoisen kanssa taisteltiin 4-vuotiaaksi asti nukahtamisen kanssa. Niin päiväunet kuin yöunetkin. Illat oli juuri tuota kaaosta ja ramppaamista, mutta ei ollut vaihtoehtoja. Yritettiin olla vieressäkin, mutta silloin se sirkus vasta alkoi ja saattoi mennä 2 h ennenkuin neiti nukahti. Joten ei sekään ollut oikein toimivaa. Ennemmin siis 20 minuutin huuto ja juoksentelu kuin 2 h pyöriminen sängyssä. Nykyisin tyttö nukahtaa omineen ilman juoksuja ja huutoja ja ah mikä ihana rauha talossa. Nyt sitten nukutetaan puolivuotiasta;)

klo 20.30, vaikka nukutetaan. Ja joka toinen ilta oma aika alkaa jo ennen klo 20, kun vuorotellaan nukuttamisessa. Ei kai kukaan vanhempi suostu siihen, että nukutus on joka ilta omalla vastuulla pelkästään.

odottamassa heidän nukahtamistaan, olisin erittäin väsynyt ja kiukkuinen vaimo sen rumban jälkeen, ja taatusti parisuhde kärsisi. Meillä lapset 1,5v, 6v ja 8v ovat kaikki oppineet alle vuoden ikäisinä nukahtamaan samojen tuttujen turvallisten iltarutiinien jälkeen itseksään omiin sänkyihinsä. Toki he saavat iltasadut ja halit ja pusit mutta ei heidän viereensä kukaan jää pötköttämään. Eikä sieltä huoneesta enää kukaan ravaa olkkarin puolelle kun valo sammuu. Mä olen lasteni elämässä läsnä niin intensiivisesti koko päivän, että jos meillä vielä puoli yhdeksältä pitäis jäädä pötköttelemään ja nukuttelemaan lapsia, niin olisin viikossa täysi hermoraunio! Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta kyllä se vaan on arjen luksusta kun klo 20.30 kaikista lastenhuoneista sammuu valot ja kotiin saapuu hiljaisuus. Saamme mieheni kanssa käpertyä sylikkäin kahdestaan halimaan ja juttelemaan aikuisten kesken. AAH!! Suosittelen! Ja hyvä parisuhde on myös lapsille se turvallisen kodin jalusta.

jos ne siihen totutetaan. Meilläkin asikoista nukutin muutaman kuukauden kunnes meni hermo hommaan ja vähitellen opetin pojan pois tavasta. Toisen lapsen kanssa tehtiin niin, että vauvasta saakka opetettiin nukahtamaan omaan sänkyyn.

Joskus tuntuu että vanhemmat itse tekevät ongelman siitä. Opettavat lapset siihen että heidät täytyy nukuttaa.



Meillä on 2 lasta, toinen jo teini. Molemmmille ollaan luettu iltasadut, pidetty kainalossa ja silitetty poskea kun nukkumaan ovat menneet. Mutta siihen se sitten on jäänyt, ei olla ruvettu siihen että odotetaan lapsen vieressä sitä lapsen unta. Ihan normaaleihin kodin ääniin ovat nukahtaneet.