Lue keskustelun säännöt.
Ihanko oikeasti lapsen nukuttaminen makaamalla vieressa on curling-vanhemmuutta?
06.10.2009 |
Meilla ei ole koskaan ollut ongelmia lasten nukkumaan saannin ja nukahtamisen suhteen. Iltapalan ja pesujen jalkeen lapset sankyyn, halit ja pusut ja vieressa kollottely, tahan menee ylivilkkaina paivina noin 10 minuuttia, hyvina paivina pari minuuttia kun lapset ovat unessa. Kaikilla hyva mieli ja ei stressia.
Olen toki kokeillut sita arvostettua tapaa saada lapset nukkumaan itsekseen, mutta meikalaisen hermot ei siihen riita. Tuntikaupalla sangyssa vaantelya, ja pyorimista, kikattelua, valitusta, itkua ja pois tuloa milloin millakin verukkeella. On jano, pissahata, kuuma jne. Itse kasitan taman lapsen tarpeena huomioon ja laheisyyteen. Ja mielestani tama on ihan normaalia, on omasta mielestanikin kivempi nukkua miehen kainaloon kuin yksin. Lapsella tama tarve on varmaan viela suurempi.
Joten kai tassa sitten ollaan curling-vanhempia, kuin koitetaan tehda illoista mahdollisimman tyynia ja rauhallisia ja ennen kaikkea helppoja. Mielestani kuitenkin kaikkein tarkein asia on, etta lapsi saa riittavan maaran unta, kaikki kitinaan kuluva aika on siita pois.
Kommentit (87)
tästä viestiketjusta kuin ap:n aloituksen, kun mun tissille nukutettu vauvani jo tuolla taas huutaa äitiä viereen. Parisänkyyn siis taas pienokaisen viereen. Moro!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut 2 mahavaivaista vauvaa, tottuneet siihen, että on kanniskeltu niin kauan, että saavat unen. Ei siitä oo kovin helppo vaihtaa toisenlaiseen käytäntöön.
Ei tuo nyt kaikkein pahimmmasta päästä ole. En vain itse tajua tätä erillistä nukuttamista. Meillä vauva on oppinut 3-kuisena nukahtamaan itse. Ei tarvitse mitään vieressä makaamista, tassuttamista, huoneesta hivuttautumista, tms.
nukuttaa vieressä. Nää jotka ei nukuta viereen tuntevat ilmeisesti alitajuisesti huonoa omatuntoa ja haukkuvat siksi vieressä nukuttajia curlaajiksi.
Saatat oppia ymmärtämään jotain asioita :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo nyt kaikkein pahimmmasta päästä ole. En vain itse tajua tätä erillistä nukuttamista. Meillä vauva on oppinut 3-kuisena nukahtamaan itse. Ei tarvitse mitään vieressä makaamista, tassuttamista, huoneesta hivuttautumista, tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut lasten kanssa kausia, jolloin he ovat nukahtaneet yksin ja toisaalta kausia, jolloin on tarvittu enemmän aikuisen läsnäoloa ja ihan nukuttamistakin. Itse en ole raaskinut lapsiani huudattaa tarkoituksena saada heidät nukkumaan yksikseen vaan olen edennyt lapsen tahtisesti tässä asiassa. Muuten olen kyllä monen mittapuun mukaan melko tiukka äiti, mitä tulee käyttäytymiseen.
Isommat lapseni 6- ja 4-vuotiaat käyvät nukkumaan iltapusujen, halien ja peittelyn jälkeen, mutta pienimmäinen 2,5 v haluaa, että hänen kanssaan ollaan samassa huoneessa kunnes hän nukkuu. Tämän hänelle suon ja tiedän, että homma tulee taas vähän ajan päästä muuttumaan. Kuopus nukahtaa 15 minuutissa, joten ei ole edes suuri ajallinen satsaus kyseessä.
tapa lähti siitä kun nukuttiin ekat vuodet perhepedissä heidän kanssaan.
Muutenkin halaillaan lapsia paljon.
Onkohan sekin merkki huonosta vanhemmuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
curling-perhe. LApset on vauvana saaneet nukkua rinnalle, ja nukuttu perhepedissä. Myöhemmin nukutettu eli luettu iltasatu/katsotttu kuvakirjaa ja laulettu unilaulut. Jossain vaiheessa huoneessa piti olla se 10 min mikä nukahtamiseen meni, nyt hyvän yön toivotusten jälkeen 3 j 5 vuotiaat jäävät keskenään nukahtamaan.
Itse en myöskään ymmärrä sitä ihme rumbaa mihin jotkut viitsii alkaa, eli muka jätetään lapsi yksi nukahtamaan ja käytännössä juostaan huoneessa jatkuvast palauttamassa lasta sänkyyn
toisen oli vaikea nukahtaa itsekseen ennen 4-v. Toinen nukahti itsekseeen pienempänä vauvana, mutta nyt 10 kk ei enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yrityksestä huolimatta. Tämän sanon seitsemän oman vauvan kokemuksella. Osa meidänkin lapsista on nukutettu vieressä köllöttelemällä ja osa on nukahtanut aina itsekseen. Kenenkään vieressä ei ole taidettu maata enää yli 3-vuotiaana. En usko että läheisyydestä lapselle on ikinä ainakaan haittaa.
En vain itse tajua tätä erillistä nukuttamista. Meillä vauva on oppinut 3-kuisena nukahtamaan itse. Ei tarvitse mitään vieressä makaamista, tassuttamista, huoneesta hivuttautumista, tms.
ja tämän nuorimmaisen vieressä olen vieläkin niin kauan, että nukahtaa.
Eipä nuo isommat (nyt teinejä) enää äitiä edes halua viereen :) Joten nautin tästä nuorimman läheisyydestä vielä kun voin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsen niin paljon helpommalla kun ei tarvitse erikseen "nukuttaa" lapsia, viereen ne nukahtavat itsestään.
Nykyään isompi kyllä nukahtaa jo lähes yhtä helposti omaankin sänkyynsä, mutta noin vähän päälle 2-vuotiaaksi asti säästi mun omaa vaivaani huomattavasti kun annoin sen nukahtaa minne halusi (esim. mun viereeni sohvalle kun katsoin telkkaria) ja kannoin sitten omaan sänkyynsä.
nukuttaa vieressä. Nää jotka ei nukuta viereen tuntevat ilmeisesti alitajuisesti huonoa omatuntoa ja haukkuvat siksi vieressä nukuttajia curlaajiksi.
Minä olin esikoisen kanssa epävarma ja hössötin liikaa. Nukutin iltaisin tuntitolkulla, pötköttelin vieressä ja juoksin joka inahdukseen. Mieskin sai tehdä samaa noin joka toinen ilta. Oikein kiva lapsi hänestä on kyllä tullutkin, eli ei systeemi häntä ainakaan pilannut. Meidän vanhempien parisuhteelle sen sijaan tuo aika teki melkoista hallaa.
Kun aloin odottaa seuraavaa, olin niin väsynyt ettei ajatus samanlaisesta iltarallista enää tuntunut mahdolliselta. Kannoin vauvaa paljon liinassa hereilläoloaikoina ja aina kun vauva oli väsynyt, laitoin omaan sänkyyn nukkumaan (samalla pidimme ykköselle unikoulun, joka onnistui oikein hyvin). Oma sänky oli kakkosellemme alusta alkaen se ihana, viileä rauhallinen paikka jossa on hyvä nukahtaa. Ihana lapsi hänkin on, iloinen koululainen jo.
Varmasti moni saman kokenut neuvoo toista äitiä ihan hyvää hyvyyttään: olen itse huomannut, että kaikille elämä on helpompaa kun nukkuminen ja nukahtaminen ei ole mikään mörkö kenellekään perheessä.
Läheisyyttä voi tankata valveilla ollessakin päiväsaikaan. Mieheni oli ylen onnellinen kakkosen synnyttyä, kun meillä oli vihdoin yhteistäkin aikaa eikä illat menneetkään lastenhuoneissa.
yrityksestä huolimatta. Tämän sanon seitsemän oman vauvan kokemuksella. Osa meidänkin lapsista on nukutettu vieressä köllöttelemällä ja osa on nukahtanut aina itsekseen. Kenenkään vieressä ei ole taidettu maata enää yli 3-vuotiaana. En usko että läheisyydestä lapselle on ikinä ainakaan haittaa.
kuin kolmikuisena. Monelta tämä varmasti menee ohi, ja sitten saadaan aika monta vuotta nukuttaa lapsia.
-2-
lapsi saa paljon läheisyyttä ja aikaamme. MInulle on tärkeää että päivä päättyy AINA hyvin, niin hyvin kuin mahdollista. Turvallisesti ja lämpimästi. Lapsemme nukkuvat hyvin. Olen hyvä äiti tässä suhteessa. Piste.
lapsi saa paljon läheisyyttä ja aikaamme. MInulle on tärkeää että päivä päättyy AINA hyvin, niin hyvin kuin mahdollista. Turvallisesti ja lämpimästi. Lapsemme nukkuvat hyvin. Olen hyvä äiti tässä suhteessa. Piste.
Täysin samaa mieltä. Minusta on mukavaa halia ekaluokkalaista illalla ennen unen tuloa, koska hän pitää siitä ja se on melkeinpä ainoa tilanne koko päivänä kun hän saa läheisyyttä.
niin omasta näppiksestä se olisi voinut olla kotoisin. Pidän ehdottomasti omaa tekniikkaamme nopeampana, parempana ja inhimillisempänä. Naureskelellen kuuntelen toisten iltaralleja...
Huvittavaa kun keskustelulupalstalla puhutaan aivan kuin kaikilla olisi samanlainen lapsi. Totuus on, että jotkut lapset tarvitsee nukuttamista kyetäkseen rauhoittumaan. Toiset eivät sitä tarvitse ja nukahtavat itsekseen.