Miksi naimisiin?

valitsee lapselleen isän, jonka antaa olla isä ja jolta vaatii myös isän vastuuta.

Enkä siltikään halua, että mieheni ottaa minut itsestäänselvyytenä. Minä haluan olla muutakin kuin äiti hänen lapsilleen.

valitsee lapselleen isän, jonka antaa olla isä ja jolta vaatii myös isän vastuuta.

Se ei ole äidin päätösvallan alainen asia.

turva on olemassa kuolemankin uhatessa.

Jos taas sitten eletään vaan miehen tilipussista, niin tuntuuhan se sitten.

Jos kerran haluaa parisuhteen, lapsen/lapsia ja perheen.

Muu on minusta omituista vastuun pakoilua. :-)

yhtä suuret tulot kuin ansiotyössä käyvä isä.

Voi olla, että yritän pelata hieman aikaa tässä asiassa.

Eli siis, vitkutan naimisiin menoa ja katson miten tässä käy. Saattaa olla minun tilassani järkevintä. Toivottavasti mieheni ei kyllästy odottamaan. En tosin usko, niin rakastuneelta hän edelleen vaikuttaa. Hän on jo suostunut tunnustumaan isyytensä, koska en halua naimisiin raskauden aikana.

Kiitos vielä kerran kommenteistanne!

yhtä suuret tulot kuin ansiotyössä käyvä isä.

..et tarvitse avioliittoa. Avioliitto on vanhanaikainen järjestelmä.

Voi olla, että yritän pelata hieman aikaa tässä asiassa.

Hän on jo suostunut tunnustumaan isyytensä, koska en halua naimisiin raskauden aikana.

Kiitos vielä kerran kommenteistanne!

Lapselle "saa" isän vaikka hän ei olisikaan halukas omakseen tunnustamaan. Ja se lapsen tunnustaminen on vain nimi paperiin :-)

Varsinkin jos leskellä on mitään omia tuloja, niin sitä ei saa.

Leski saa täyden leskeneläkkeen omista tuloista riippumatta. Sitten kun viimeinen lapsi täyttää 18 v (tai jos alunperinkin kaikki lapset on täysi-ikäisiä) niin lesken eläkkeen määrä tarkistetaan, ja siihen vaikuttaa lesken oma laskennallinen eläke (eli mitä saisi jos sillä hetkellä jäisi omalle eläkkeelle). Jos lesken todelliset tulot ovat pienemmät kuin laskennallinen eläke, voidaan käyttää todellisia tuloja kun määritellään leskeneläkkeen määrää.

Tämä ei nyt suoraan vastaa ap:n kysymykseen, mutta vähän faktaa teille muille

ei saa leskeneläkettä, vaikka tulot olisivat miten pienet. Ja muutakin kiemuraa voi tulla.



Itse tienasin saman palkan kuin mieheni, mutta äitiyspäivärahaa sain silti vain 30 % tuloistani...



Ja kotihoidontuella ei kukaan elätä perhettä, vaikka orvoksi jäänyt lapsi kuinka kaipaisi aikaa kotona.

Vihkikaavassa kysytään, tahdotko rakastaa myötä- ja vastamäissä, ja kyllä ainakin minä oikeasti etukäteen mietin, mitä se todella tarkoittaa ja haluanko sitä oikeasti, ennen kuin sanoin "kyllä". Vaikeita aikoja tulee jokaiselle parille ja silloin sitä tahtoa on tarvittu. Minulle on aina ollut helpompi selvitä niistä yli, kun olen palannut tuohon yhteen tahtomishetkeen ja palauttanut mieleeni sen merkityksen. Silloin ei tule mieleenkään uhitella kevyin syin sillä, että lähden lätkimään. Minulle naimisiinmeno on julkinen sopimus, joka sitoo enemmän kuin se, että syödään samasta jääkaapista.



Viranomaisasiat ja juridiset kuviot on sitten toinen puoli. Tottakai asiat voi järjestellä avoparina pysytellenkin, mutta kyllä se helpottaa kun ei tarvitse käydä lapsia tunnustamassa tai rustailla testamentteja. Avopuoliso kuuluu korkeimpaan perintöveroluokkaan jos lapsia ei ole, eikä hänellä ole asunnonsäilyttämissuojaa, kuten aviopuolisolla on. Avopuoliso ei myöskään saa leskeneläkettä.



Minusta on jotenkin liikuttavaa se tarmo, jolla naimisiinmenoa jotkut vastustavat. Avioliittoa ei "tarvita", ollaan "itsenäisiä naisia", "lapsi sitoo muutenkin enemmän". Ollaan valmiita vaikka millaiseen byrokratiaan, ettei se itsemääräämisoikeus varmasti mene, vaikka naimisiinmenolla saa monta asiaa kerralla kuntoon. Mielestäni avioliitto ei vie kenenkään itsenäisyyttä, mutta tarjoaa pohjan, josta on hyvä ponnistaa yhteisen tulevaisuuden tielle. Muidenkin silmissä ollaan tosissaan asialla.

mutta naimisiin ei voida mennä. Isompi sitoutuminen lapset on kun avioliitto. Kyllä avioliitosta voi lähteä koska vaan jos haluaa. Jos ero tulee avioliiton voi "unohtaa" mutta sitä että on yhteisiä lapsia niin ei voi. Olette aina lapsienne vanhemmat ja jollainlailla taarvii olla aina tekemisissä.

Kyllä ne yhteiset lapset on huomattavasti suurempi sitoutuminen kun avioliitto.

pohtia mitään leskeneläkettä. Ja jos todella paha paikka tulee, niin onneksi on rakastavat sukulaiset ja ystävät ympärillä. Oma isänikin on jo nyt kerännyt rahaa lapselleni, että ainakin hän pärjää taloudellisesti elämässä.



Eli ap:lle vinkiksi, naimisiin menosta ei ole mitään hyötyä, jos voit elättää itsesi ja lapsesi tulevaisuudessa. Eipä silloin ainakaan elatusvelvollisuus miestäsi kohtaan koske sua.

Muidenkin silmissä ollaan tosissaan asialla.

Miksi muiden silmissä pitäisi näyttää joltakin!?!? Kysyn tätä aivan täysin vilpittömästi, että mitä merkitystä tällä on? Onko avoparit vähemmän tosissaan?

Kyllä ne yhteiset lapset on huomattavasti suurempi sitoutuminen kun avioliitto.

Yhteiset lapset sitouttaa niin paljon enemmän.

Ja kyllähän sitä avioliitosta voi erota edelleen jos siltä rupeaa tuntumaan. Ei se mikään ikuinen rangaistusvangin kalhle ole.

Kirjoitat sekavia, en ymmärrä pointtiasi.