Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään muulla nenäkästä ja sanallisesti terävää lasta?
02.10.2009 |
Minun kolmaluokkalaiseni, poika, on tosi näsäviisas. Eilen kun riitelimme ja minä totesin, että asiasta pitää vielä keskustella, sanoi poika "MINÄ en välitä sinun ja minun keskinäisestä suhteesta, minua kiinnostaa vain raha, sillä raha on se, joka ratkaisee". Hän siis totesi tämän, miksi hänen pitää lukea kokeisiin ennemmin kuin keskustella minun kanssani, koska hyvistä koenumeroista hän saa palkinnon.
Hän myös veistelee muutakin tälläista. Osittain varmaan yrittää ärsyttää, osittain höpisee lämpimikseen.
Hän ei kuitenkaan nimittele.
Saan ihan oikesti pistää parastani, jotta voitan hänet tuossa sanaillussa. Kun hän suuttuu, niin häntä ei taltuta millään, ei millään konstilla eikä millään sanoilla.
Haluaisin tietää, minkälainen tällaisesta lapsesta tulee, kun hän vielä tuosta kasvaa??
Kommentit (22)
yhtenä iltana istuttiin sohvalla,olin juuri kovistellut tyttöä lukemaan kokeisiin eli oli minulle vähän vihainen. Ulkona oli jo vähän hämärää ja pari kertaa olin näkevinäni, että olohuoneen ikkunan editse lensi lintu matalalla
mutta en ollut varma. Kysyin tytöltä että lensikö siitä joku? Vastaus tuli viipymättä:" Se oli vaan sun suojelusenkeli, joka lensi pois kun sä olet niin ärsyttävä!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis tarkoita, että eivät näiden juttujen mukaan minusta ole mitenkään erityisen lahjakkaita sanallisesti. Ainakin meidän isossa perheessä (8 lasta) on jokainen lapsi osannut 5-vuotiaana vastaavia lauseita ja heittoja. Mutta ehkä teillä on sitten lähiduvussa ja ystäväpiirissä normaalia hitaampia lapsia?? Ja siksi omien lastenne puheet vaikuttavat teistä jotenkin erityisen nokkelilta?
Jos jotain etua on siitä, että lapset tekee nuorena, niin varmaankin sitten siinä ettei itse ole oikeasti kasvanut aikuiseksi, jotain teinitasoista toimintaa jää vielä.
Kun vanhemmat lapseni olivat koulikäisiä, en jäänyt kakkoseksi heidän kanssaan verbaliikassa. Sanailin heidät suohon. Ei sieltä tultu näsäviisaita neuvoja jakamaan ikälopulle äidille, esim. koulun käynnin suhteen.
Esim koulun käynnin suhteen sanoin vaan ykskantaan, että minä olen menetetty tapaus. Ette te sitä koulua minulle tai opettajalle käy, vaan itsellenne.
Samaa linjaa muutkin asiat.
Nyt on pienet iltatähdet, joista varmaan tyttösen kanssa edessä taitaa olla kovat taistelut, tuntuu tulleen ätiinsä :)
pitää varmaan saadakin suunsa auki, että tulee huomatuksi
menestyjä... Siis ulkoisten mittapuiden mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika on ollut aina välkky ja puhunut kuin ruuneberi.. Mitä vanhemmaksi tulee, sen osuvammin osaa myös kommentoida niin että aikuinen jää sanattomaksi (tai lähtee mukaan sanailuun...)
Tilalle laatuaikaa perheen kanssa :) Ehkä oppii välittämään suhteistakin.
Meilläkin saa rahaa koetuloksista, mutta ei kyllä saisi tuolla asenteella.
Mutta opintorauha on lapselle suotava. Menitkö kyselemään jotain just kun hän oli lukemassa kokeisiin?
Meidän 5 v tyttö on enemminkin sanaseppo mutta onneksi on hyvin sosiaaline yksilö eikä tulisi toimeen ilman suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka torppaa kaikki yritykset saada jotain rotia hommiin.
Hän lukee paljon, on lukenut jo pienestä ja omaksuu käyttöönsä kaikenlaista nokkelaa mm. Tinteistä ja Akuankoista, sekä toisaalta, hilpeää kyllä Viisikoista eli aika laidasta laitaan ja eri aikakausilta olevia sanontoja. Mutta osaa siis käyttää niitä erittäin osuvasti sopivissa tilanteissa, tilannetajua siis löytyy. Ja luonnetta!! Tulistuva temperamentti on pojalla, onneksi ei hänkään kiroa tai haistattele, mutta usein tunnen jääväni hänelle kakkoseksi tuossa sanailussa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon aivan heti että vanhempia on kunnioitettava, minulle ei puhuta epäkunnioittavasti. En salli hänen puhua minulle siihen tyyliin. En myöskään alennu riitelemään lapsen kanssa.
no tuo eilinen kommentti oli ensimmäinen tuota laatua, eli kovin pitkälle vietyjä kommentteja en tekisi hänen arvostuksistaan. Juu, minä keskeytin kokeisiin lukemisen.
Pojalla on sisua kuin pienessä kaupungissa. Niin hyvässä kuin pahassa. Minä vain toivon, että saan hänestä kasvatettua ihmisen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos pojan vahvuus on kielen kärjessä, niin en kyllä ensimmäiseksi lähde sitä murtamaan.
Minä kyllä alennun riitelemään hänen kanssaan. Tuo poika on aivan kuin minä... isä tarvitaan rauhoittamaan tilanne...
ap
Sanon aivan heti että vanhempia on kunnioitettava, minulle ei puhuta epäkunnioittavasti. En salli hänen puhua minulle siihen tyyliin. En myöskään alennu riitelemään lapsen kanssa.
5-vuotiaamme sanaili jo vajaa 2-vuotiaana pitkiä lauseita, esim. puistomatkalla totesi: "Puistossa ei saa lyödä ketään lapiolla päähän". Nyt 5-vuotiaana rakastaa omasta mielestään hienoilla sanoilla briljeeraamista ja ylipäätään tykkää jutella ja osallistua keskusteluun. Tässä päivänä eräänä mm. ehdotti pikkusiskolle seuraavaa: "Koska pakastimessa on vain yksi jätski, voidaanko tehdä sellainen kompromissi, että minä syön sen yläosan ja sinä alaosan?" sekä hehkutti jotain uutta lelua: "Katso äiti, tämähän suorastaan kiiltelee uutuuttaan". Puhuu siis aika usein kirjakieltä, vaikkemme kotona todellakaan puhu mitään muuta kuin puhekieltä. Erityisen näsäviisas ei vielä ole, mutta uskoisin, että sinnekin päästään vielä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kehuin omaa 6v poikani käytöstä illalla tyyliin "äiti on tosi ylpee susta kun oot niin nätisti ollu eskarissa" johon poika tokas että "jatkanko samaan malliin". Vitsi noi lapset on ihania ja rasittaviakin toisinaan.
Mutta jos pojan vahvuus on kielen kärjessä, niin en kyllä ensimmäiseksi lähde sitä murtamaan. Minä kyllä alennun riitelemään hänen kanssaan. Tuo poika on aivan kuin minä... isä tarvitaan rauhoittamaan tilanne... ap
Sanon aivan heti että vanhempia on kunnioitettava, minulle ei puhuta epäkunnioittavasti. En salli hänen puhua minulle siihen tyyliin. En myöskään alennu riitelemään lapsen kanssa.
verbaalisesti lahjakasta lasta voi ohjata käyttämään verbaliikkaansa jossakin muualla kuin toisten nujertamisessa tai viisastelussa. Hän joutuu myöhemmässä elämässä myös haavoitetuksi oman suorasanaisuutensa vuoksi jos ajoissa sitä ei hänelle kerrota.
voisitko kertoa ihan käytännön esimerkkien avulla, miten tämä tehdään? Minä kun en itse osaa.
Joskus kun poika toteaa jotain vastaavaa, niin minä olen kysynyt, että anteeksi -minä sinä oikein puhu? Poika hymähtää ja sanoo, että kunhan pelleilee...
Mutta jos pojan vahvuus on kielen kärjessä, niin en kyllä ensimmäiseksi lähde sitä murtamaan. Minä kyllä alennun riitelemään hänen kanssaan. Tuo poika on aivan kuin minä... isä tarvitaan rauhoittamaan tilanne... ap
Sanon aivan heti että vanhempia on kunnioitettava, minulle ei puhuta epäkunnioittavasti. En salli hänen puhua minulle siihen tyyliin. En myöskään alennu riitelemään lapsen kanssa.
verbaalisesti lahjakasta lasta voi ohjata käyttämään verbaliikkaansa jossakin muualla kuin toisten nujertamisessa tai viisastelussa. Hän joutuu myöhemmässä elämässä myös haavoitetuksi oman suorasanaisuutensa vuoksi jos ajoissa sitä ei hänelle kerrota.
verbaalisesti taitava ja voin 'särkeä' toisen sanoillani. Minulle on ollut suuri ponnistus oppia, ettei taitavuus oikeuta mihinkään vaan minun pitää varoa, miten kieleni käy kun suutahdan.
verbaalisesti taitava ja voin 'särkeä' toisen sanoillani. Minulle on ollut suuri ponnistus oppia, ettei taitavuus oikeuta mihinkään vaan minun pitää varoa, miten kieleni käy kun suutahdan.
Nyt 5-vuotiaana rakastaa omasta mielestään hienoilla sanoilla briljeeraamista ja ylipäätään tykkää jutella ja osallistua keskusteluun. Tässä päivänä eräänä mm. ehdotti pikkusiskolle seuraavaa: "Koska pakastimessa on vain yksi jätski, voidaanko tehdä sellainen kompromissi, että minä syön sen yläosan ja sinä alaosan?" sekä hehkutti jotain uutta lelua: "Katso äiti, tämähän suorastaan kiiltelee uutuuttaan".
Kuulostaa tutulta... lukeeko teidänkin ipana Aku Ankkaa? Meillä poimitaan sieltä hienoja sanontoja ja niitä sitten viljellään enemmän ja vähemmän sopivissa yhteyksissä. 5-vuotias poika meilläkin.
Harvoin kuitenkaan "briljeeraa", vaan pikemminkin ne näppärät sanan löytämiset ja tilannetaju, sekä nopeus vastata on hämmästyttävä. Hiljaiseksi ei jää ikinä. Sanomisissaan on suora ja muistuttaa välillä tulevaa äidinkielenopettajaa kun vielä korjailee muiden sanomisia.
Toisaalta tyttö ei ole sosiaalisesti maailman lahjakkain, mutta onneksi ihan normaali. Ei onneksi ole kovin rasittava sanallisuutensa kanssa. Sanallinen lahja on tosiaan hallussa.
Helposti luulen minäkin että sanavalmis lapsi oppii hyödyntämään ja "jyräämään" toiset verbaalisilla taidoillaan. Tähän siis meillä varmaan olisi hyvä kiinnittää huomiota jatkossa, että oppii todellakin huomioimaan myös muut ihmiset.