Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään muulla nenäkästä ja sanallisesti terävää lasta?
02.10.2009 |
Minun kolmaluokkalaiseni, poika, on tosi näsäviisas. Eilen kun riitelimme ja minä totesin, että asiasta pitää vielä keskustella, sanoi poika "MINÄ en välitä sinun ja minun keskinäisestä suhteesta, minua kiinnostaa vain raha, sillä raha on se, joka ratkaisee". Hän siis totesi tämän, miksi hänen pitää lukea kokeisiin ennemmin kuin keskustella minun kanssani, koska hyvistä koenumeroista hän saa palkinnon.
Hän myös veistelee muutakin tälläista. Osittain varmaan yrittää ärsyttää, osittain höpisee lämpimikseen.
Hän ei kuitenkaan nimittele.
Saan ihan oikesti pistää parastani, jotta voitan hänet tuossa sanaillussa. Kun hän suuttuu, niin häntä ei taltuta millään, ei millään konstilla eikä millään sanoilla.
Haluaisin tietää, minkälainen tällaisesta lapsesta tulee, kun hän vielä tuosta kasvaa??
Kommentit (22)
Pelkän näsäviisastelun ja sanallisen lahjakkuuden perusteella ei voi arvioida mitään.
Sen voin kyllä sanoa, että oma hyvin sanallisesti lahjakas, fiksu, mutta uhmakas ja kaiken suhteen hyvin kriittinen tyttäreni on nyt 12 vuoden "kypsässä" iässä todella raivostuttava ajoittain. Varsinkin riitatilanteissa olen monesti äimän käkenä, mitä ihmettä vastaisin tytölle. Haluan kuitenkin pysyä riidoissa aikuisena enkä alkaa inttämiskilpailuun, mutta joskus on hyvin vaikea osata sanoa perusteluja esimurkulle, jonka mielestä hän on oikeassa! Ja omasta mielestäni olen itsekin suhteellisen sanavalmis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nyt 15-vuotiaana hänen kanssaan verbaalisesti matsaamaan lähtiessään voisi hyvinkin jäädä tappiolle. Varsinkin kun hänellä on käytössään kielietu. Puhumme keskenämme hänen äidinkieltään, joka ei ole minun tai mieheni äidinkieli.
Olemme alusta asti (hän muutti meille 11-vuotiaana) ratkaisseet asian niin, että emme lähde hänen kanssaan näihin verbaaliotteluihin vakavissa asioissa. Usein, ja myös tuohon sinun poikasi kommenttiin, totean vain, että ivallisuus ei nyt auta ja ei ole muutenkaan pukevaa. (Lisäksi varmaan sanoisin, että olen pahoillani, että keskeytän kokeeseen lukemisen, mutta tämä asia on nyt tärkeämpi ja pitää hoitaa ensin.) Vaadin meidän teiniltä asiallisia perusteluja ja huomautan, jos joku väite tai perustelu on vain verbaalikikkailua. Ja jos menee ilkeäksi, huomautan, että tuo oli ilkeää ja niin ei meillä puhuta.
Minusta on tärkeää opettaa lapselle, että verbaalisella taitavuudella ei voi miten vain ohittaa itse asioita, vaan jos kyse on jostain asiasta, joka on tärkeä, se pitää myös oikeasti hoitaa ja käsitellä, ei vain sumuttaa piiloon verbaliikalla. Kun poika riidellessä alkaa käyttää terävää kieltään aseena, palaan itse aina vain yksinkertaisempiin ja yksinkertaisempiin ilmaisuihin ja niihin ihan perusasioihin. Niihin samoihin, mitä pikkulapsillekin toitotetaan, koska lopulta samoista asioistahan usein on kyse. "Noin ei saa tehdä, koska toiseen sattuu." "Noin ei saa tehdä, koska toiselle tulee paha mieli." "Noin ei saa tehdä, koska se on vaarallista." Noita peruustotuuksia vastaan on aika vaikea verbaaliakrobatialla käydä.
Toinen asia on sitten se, että minusta tuon teinin näsäviisastelu ja verbaaliakrobatia on usein aika ihastuttavaa. Pienissä asioissa saa vapaasti näsäviisastella (kunhan lopulta tekee mitä käsketään, jos ei onnistu puhumaan itselleen vapautusta), leikkiä saa laskea ja teinillä on täysi oikeus laskea minusta ja miehestäni aika rajuakin leikkiä ja meidän mokillemme saa ihan vapaasti nauraa. Ainakin yritämme nauraa mukana. Mutta isoista asioista ei verbaliikalla selvitä.